Kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa. Mamman ihana mussu, niin ihana ja niin kamala Sälli. Kuvat on synttäripäivältä, kamalan epätarkkoja, mutta noista näkee, millainen Sälli oikeasti on.
Hallilla oltiin siis pitkästä aikaa, minä, Elle ja koirat. Onneksi Madden juoksukin osui tähän joulutaukoon... Toiveet ovat korkealla tuon astutuksen suhteen.
Sällin kanssa aloiteltiin, ei meinannut poika nahoissaan pysyä. Puomin ylösmenoa ja keppejä pääosin otettiin. Vähän sellaista hyppyhässäkkääkin. Aloiteltiin vähän kevyemmin, ettei ihan jumiin mene. Kontaktit ihan ok, pysähtyminen on joskus vähän niin ja näin, mutta parempi silti kuin ennen... Hypyissä karkas 2 (!) kertaa, kun ensin ajattelin kokeilla "huomioimattomuutta". Ja pah, kyllä tuo ärähdyksen tarvii. Mutta hypyt meni huippuhyvin, oli melkoiset kieputukset ja hyvin taipui. Rimat oli kyllä alhaalla. Tästä on sitten hyvä jatkaa. Sällin rokotukset ehti mennä pari päivää vanhaksi, joten nyt ollaan "karanteenissa" pari viikkoa ja sitten jos kisoissa kävis. Rokotuksissa tuli myös vähän mietittävääkin, ell kuunteli sydäntä vaikka kuinka kauan ja sitten kysyi, että onko kukaan koskaan sanonut mitään sydämestä. Oli jotenkin hämillään, ja sanoi, että sieltä kuului joku hassu kaiku, ei siis sivuääni, mutta jokin ääni, mitä hän ei ollut koskaan kuullut. Mä olin ensin jo hätää kärsimässä, kunnes lääkäri sanoi, että se voi johtua kiihtymystilasta, Sälli kun oli tosi kierroksilla, Madde oli tärpillään kotona ja olin laittanut sille kuonokopan, sellaisen ettei suuta saa auki. Sanoi, että sydän kuulosti oikein vahvalta, eikä ihme kyllä sydän hakannut yhtään nopeampaa, vaikka tuo hengittikin puuskuttaen. Kehui kovasti koiran kuntoa, sopivassa lihassa ja hyvät lihakset. No, tietääpä sitten tutkia tarkemmin, jos jotenkin joskus oireilee. Lisäys: Sälli painoi 21,5kg ja on varsin passelin kokoinen, kun on nyt hieman lihonut nälkäkurkiajoista...
Maddella otettiin vain tokoa. Tässä vaiheessa Ellekin alkoi ilmoitella itsestään... Ruutua otettiin motivaatioruutuna eli siellä oli alusta ja nameja ja usein vapautin ruutuun. Lähetin myös tyhjälle alustalle ja ilman alustaakin. Ihan hyvin meni. Hölmösti se saattaa vähän ennen ruutua katsoa taakse ja sitten mennä oikeaan paikkaan. Siis silloin, kun tietää, ettei siellä ole mitään, mutta laukalla se silti menee. En oo vielä ihan varma, miten saisin tuon liikkeen fiksuiten opetettua... Seuraamiset oli suht ok, jonkin verran otin namilla paikkaa ja askeleita. Pari kertaa jouduin edistämisestä huomauttaa ja pari kertaa hiukan erkani. Huomaa, että on ollut piiitkä tauko. Istuminen oli oikein napakka, jee. Kaukoista otettiin vain pari vaihtoa ja ekan seisomisen se istui. Pöh. Lopulta, kun oikein teki, teki siirronkin kyllä oikein. Luoksetulon maahanmenoa vahvisteltiin leikillä ja viimeisen pätkän vauhtia parannettiin heitetyllä namilla. Ehkä tässä voisi jonkinlaista suunnitelmaa tehdä, vaikka kisoihin päästäänkin vasta pentujen jälkeen. Jos niitä tulee...
Parin huijausyrityksen jälkeen se nyt OIKEASTI juoksee. Treffataan sitten loppiaisen aikoihin/jälkeen Scifin kanssa. Katsotaan, kuin meidän käy. Aika mielenkiintoista! :)
Aloiteltiin ruudulla vihdoinkin, edelliset vuorolaiset eivät millään meinanneet lähteä... Eipä se Madde edelleenkään sitä ruutua itse hae. :( Täytyy myöntää kyllä, että asiaa ei varmaan auta se, että agiesteet on ihan vieressä, kun en jaksanut niitä kantaa poiskaan. Nyt onkin sitten niin, että Madde kääntyy itse etumerkkien jälkeen. Hieman se on mun makuun liian sivussa, pitää vähän tuohon kiinnittää huomiota, ennenkuin pilalle menee. Seuraaminen oli sellasta "ihan kivaa", istumiset hienot. Luoksetulon eteentulo ei ollut heti hyvä, mutta korjasi sen itse samantien. Metallin se ottaa nyt tosi reippaasti, tuolla hallilla se kapula jää aina pystyyn, mutta se ei onneksi menoa haittaa. Ruutua otettiin tosi monta kertaa. Jos ruudun ottaa eri kohdasta kuin ekaa kertaa, menee se sinne samaan kohtaan, mihin toisesta suunnasta. Täytyy varmaan auttaa tuossa enemmän. Hyppynoutoa otettiin ohjatun kapulalla, taas tositosi vinoja heittoja. Tarvitsi vähän apuja, mutta hyviä suorituksia tuli kuitenkin.
Otettiin myös agia. Yllätyksenä tuli hyvät kepit, JEE! Kauempaa auttaen sain sen hyvin oikeeseen väliin ja se lähti samantien hyvällä rytmillä eteenpäin. Ei tarvinnut yhtään auttaa. Molemmat puolet yhtä hyviä. Hyppyhässäkät se teki oikein hyvin ja hyvällä vauhdilla. Oikein hauskaa oli!
Kotona sitten myöhemmin vielä tunnaria. Ekaks toi väärän (merkistä päätellen Rikin vanha ;) ). En palkannut, vaan hetken päästä uudestaan. Ongelmana oli liian häsläävä koira, taitaa tuo päivän ruoka-palka olla liian kiihdyttävä. Mutta kaivan taas verta nenästä ihan omasta halusta, pakko se on osata myös kuumana käydessä. Toistoja otettiin monta ja välissä kaukoja ja seuraamista. Viimeinen tunnari oli tosi hyvä, teki valinnan nopeasti ja toi hyvin. Vähän se pitää huonosti kapulaa eli pitotreeniä taas.
Maanantaina taas halleilemassa. Ilmoitin molemmat koirat ensi sunnuntain agi-kisoihin. Maddella 2 starttia ja Sällillä 1. Joten viime hetken paniikkitreenejä... Sällin kanssa pitää olla tarkkana, jos on putki ja kontaktieste päällekkäin, pitää ohjata tosi tarkkaan ja loppuun asti. Kepit oli muuten hyvin, mutta vähänkin avoimet kulmat on jostain syystä nyt vaikeita, pitää aika vahvasti vastaisella kädellä sinne tyrkätä. Muuten kepitkin menivät hyvin, pitkästä aikaa tein lopussa puolenvaihtoakin. Kontaktit oli pääosin hyvät, pitää opettaa se kestämään mun taaksejäämistä, silloin se nimittäin jumittaa jo ylös. Eli varmaan täytyy sitä harjoitellessa käyttää namialustaa. Puomilla sillä on tosi hyvä vauhti alas asti. Pitää myös harjoitella, että juoksen sivusuunnassa vähän kauempana. Jäi oikein hyvä fiilis treenistä, pitää miettiä vielä, mitä haluan treenata ennen kisoja.
Madden kanssa ensin tokoa. Riekutellen taas vietiin lelu ruutuun, Madde kävi aika kuumana. Oon nyt ottanut aina merkiltä, pitää muistaa, että pitäisi se voittajan ykkönen hakea ensin... Hyvä vauhti sillä on ruutuun, saalis vaan kyllääntyy sillä vielä suht nopeasti. Välissä muutama merkki. Sillä ei ole motivaatiota kyllä mennä sinne. Kerran se meni hieman pysähdellen ja kaarrelle sinne. Kehuin kevyesti, mutten varsinaisesti palkannut. Otin vaan takaisin ja lähetin uudestaan. Ja kappas, se lähtikin hyvin ja pysähtyi käskystä. Sillä usein toimiikin tuo palkkaamattomuus, yrittää enemmän, kun ei hyväksy hidasta ja huonoa. Kaukoissa meni jonkun verran taaksepäin, kun otin kisaetäisyydeltä. Taisi olla i-m missä meni taaksepäin. Ohjatussa oli taas vähän ongelmaa, mutta lopulta sai ihan hyvistä suorituksista palkan. Oon nyt tehnyt siinä mielessä vaikeita treenejä, että teen ohjatun ja ruudun valmiiksi eli kun koira lähtee ruutuun, näkee se oikealla ohjatun merkkejä ja kapuloita ja taas ohjatussa on ruutu takana. Periaatteena siis se, että jos se oppisi kerralla jo vähän vaikeampana ne. Katsotaan, onko mitään hyötyä... Agipätkä sillä meni oikein hyvin ja kepitkin hienosti. Sen kanssa olis hyvinkin mahdollista saada nolla, jos vain jaksan ohjata huolella.
Keskiviikkona molemmille helpot agitreenit tulevien kisojen vuoksi. Sällin kanssa on aina aluksi vähän epätoivoista, kun se käy niin kuumana. Tasoittuu kyllä vähän aikaa riehuttuaan. On siinäkin 7-vuotias, veteraani-ikäinen. ;) Käytiin myös Hansun kuvattavana, innolla odotetaan kuvia. Kiitos taas Hansulle!
Perjantaina käytiin silmäpeilauksessa Jerker Mårtensonilla. Molemmilla terveet silmät, ei mitään merkintöjä. Maddelta katsottiin samalla polvet, jotka oli 0/0. Lisäksi Madde rokotettiin, kun maaliskuussa menee vanhaksi ja jos niitä pentusia olisi tulossa. Eilen jo luulin, että juoksu alkoi, mutta jotain muuta punertavaa oli löydös, koska vähän väliä ronkin sitä, eikä merkkiäkään näy. Nyt vaan tarkkailen ja paljon, jos mitään ei näy, mennään kyllä sunnuntain kisoihin. Juoksujenhan nimittäin pitäisi alkaa vasta kuukauden päästä...
Keskiviikko Ollaan laiskoteltu alkuviikko ja tänäänkin oli Ellen eilisten rokotusten jälkeisen kuumeen takia agiton päivä. Illalla otettiin pikaiset tokot Saunakallion koulun kentällä Wiltsun treenien aikana. Ohi kulki paljon koiria ja ihmisiä. Madde pari kertaa vähän puffaili, tuo pitää saada siltä pois. Kisapaikoillahan tuota ongelmaa ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin se kokeilee sielläkin tuota. Madde oli melkoisen innokas, vähän vielä hurjuutin sitä. Otin pari metallia, josta on nyt tullut yhtäkkiä yökkö. Tosi outoa, ei siinä ennen ole ollut hankaluutta. Palautuksessa oli kuitenkin hyvä vauhti ja vähän vielä kiritin sitä sanoin ja kerran taisin juosta karkuunkin. Pari luoksetuloa, suoraa siis. Vauhti oli oikein hyvä. Pysäytykset otin epävirallisesti ja seisominen oli käsimerkillä huippu, maahanmeno vähän löysä. Ruutua otin lelupalkalla, vauhti oli pääosin hyvä, joku kerta vähän hitaampi. Merkin se oli jo unohtanut tässä välissä... Seuraamisessa se yritti taas edistää, juoksussa oli paikka ihan ok ja käännökset tosi hyvät. Sitten vielä ohjattua, ekan kerran myös oikea puoli. Siinä autoin vähän enemmän ja suht hyvinhän se meni. Palautusvauhti oli huippu. :) Ai niin ja istuminen oli jossain välissä, se oli tosi hyvä ja nopea.
Sälli kiehui kuin höyrypannu. ;) Ääntä tuli eli jouduin puuttua siihen. Seuraaminen poikittaa, pitääpä miettiä, miten puuttua tuohon. Jäävät oli hyvät. Eteentulo oli vähän väljä, mutta suora. Eteenmenoa en muistanut ottaa, mutta sen verran oli väkeä, etten olisi varmaan uskaltanutkaan... Kerran Sälli bongas yhden koiran, hypähti kerran ilmaan haukahtaen ja tuli lelun kanssa mun luo, oli siis "vapaalla".
Torstaina ja perjantaina käytiin hallilla treenaamassa. En nyt hirveän tarkkaan muista,mitä tehtiin. Sällin kanssa tulee helposti otettua liikaa, siihen pitäisi nyt kiinnittää huomiota. Maddella agin lisäksi myös tokoa, ruutua ja ohjattua on tullut eniten treenattua, eikä ne kyllä ole kumpikaan vielä kondiksessa.
Sunnuntaina käytiin katsomassa Madden tulevaa sulhasta, aivan ihana koira. Siinä on koira, joka ei jätä ketään kylmäksi. Maddekin pääsi leikkimään sen kanssa, ensin se pisti pojan ruotuun ja sitten päätti, että voidaan leikkiäkin. Kovastihan tuo jo haisee, saas nähdä milloin aloittaa juoksun. Seuraavasta juoksusta se olisikin tarkoitus astuttaa. Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin. Jos kiinnostaa Madden pentu, voi ottaa yhteyttä kennel Särkivaaraan: http://personal.inet.fi/koti/sarkivaaran/index.html. Jostain syystä en saa linkitettyä tuota nyt...
Maanantai Hallilla taas. 16 esteen rata, jossa kieputeltiin oikein huolella. :) Nyt alkaa mennä aika hyvin jo takaakierrot sun muut, ehkä nuo alkavat oppia mun huitomisia. Sällillä sain tiputettua yhdessä kohtaa pari kertaa riman, sama ongelma kuin ennen, jos valssaan esteen edessä, kun se tulee esteen takaa. Asia korjaantuu mun liikkeellä, eli enemmän tilaa koiralle ja maltillisempi ohjaus. Muuri taas takaakiertona, Sälillä ei ollut ongelmaa, ei yrittänyt ottaa tukea. Sällin kanssa ongelmana oli kontaktit. :( Nyt se aloittaa älämölön, kun lähestytään puomin alakontaktia, eli siis paineistuu siinä vielä. Nyt olen siis tehnyt niin, että juoksen itse kovaa ja karjasen pysähdyskäskyn. Uusihan tuo tyyli meille on, ennen Sälli ei todellakaan pystynyt jäädä sinne, jos mä jatkan juoksua. Nytkin se yritti hypätä kontaktilta. :( Muutama toisto ja saatiin hyviäkin suorituksia. Mä ajattelin ton tyylin auttavan siten, että koira oppisi mennä alas asti, vaikkei pysäytystä tulisikaan. Eli se siis varautuisi pysähdykseen ja näin ollen tekisi hyvän "juoksukontaktin". Sällillähän on ollut nami kontaktilla, mutta se ei mun mielestä ole ollut kovin toimiva ratkaisu, koska se ei pelkästään pysäytä Sälliä, kun se käy kuumana. Mutta sitten taas puhutaan, ettei kontaktinamit saisi tulla kädestä. Ota tuosta nyt selvää, tarvitsisi kunnon kouluttajan. Pitäisköhän alkaa säästämään... Mutta siis toistaiseksi mennään noin, tuolla tavalla se ei ainakaan jää himmaamaan alastulossa. Radalla oli 2 kertaa kepit, toisella kertaa oli meille vaikea keppikulma, kun aalta piti lähteä n. 7m eteenpäin ja kääntyä 180 astetta kepeille. Tässä siis koiran piti osata jäädä kontaktille, jotta ehdin auttaa kepeille menossa. Muutamia toistoja otettiin ja pystyin vähän kauempaa jo lähettää kepeille. Toisella setillä tuli ongelmia aan kontaktin kanssa. Huoh. Ja kerran Sälli kääntyi niin nopeasti, että meni vähän nurin. Onneksi ei satuttanut itseään. Toisella setillä otin myös enemmän keppejä, niiden jälkeen puolen vaihtoja jne. Ne ei vielä oikein onnistu, kun en voi mennä paljon koiran edelle. Vähän kyllä menee paremmaksi, ehkä joskus...
Madden kanssa samaa rataa, mutta sen kanssa meni helpommin täysin oikein. Kepeillä joutuu edelleen auttaa, mutta nyt haki itse kepit oikein ja sekin on jo loistojuttu! Maddella onnistuu takaakierrot suht helposti, kun vain pitää käden pitkänä, Sällillä tuo ei pelkästään tehoa, mutta Madde kun enemmän seuraa mua kuin katsoo tulevaa rataa, niin tuollainen sujuukin paremmin. Madden kanssa toinen setti tokoa, vaikka taas unohdin ruutumerkit ja kapulat. Eli otettiin vain pienimuotoisesti. Luoksetuloa otin niin, että lyhyellä matkalla lähdin karkuun, jos sillä saisi lyhyisiin matkoihin vauhtia. Aloitettiin myös kiertämisen alkuopetus, jotta saisi opeteltua pysäytyksiä. Idarissa pysäytykset oikein ja varsinkin istuminen tosi upea! Seisomisessa ei liikkunut, eikä istumisessa ja makaamisessa lähtenyt mukaan ilman käskyä. Kaukkareita myös, joissa välillä tarjoaa i-s takajalkojen liikettä. Noita siis edelleen pieninä sarjoina. Lopussa seuraamisen peruutusta. Tuo ei meinaa onnistua kuten haluaisin, vaikka Madde normaalisti peruuttelee paljonkin. Tämäkin menee kategoriaan, ehkä joskus... Keskiviikkona täytyy ottaa tokokamppeet mukaan!
Tiistai Vähän esineitä omassa pihapiirissä, laiskuus sen kun jatkuu. Eli alue oli joen rannassa, mäkisellä alueella ja sen poikki meni oja. Oli vain noin 15m. leveä, mutta melko syvä. Sidoin koirat odottamaan, kun tallasin ja vein esineet. Näkivät siis sen ja meteli on sen mukainen... Esineitä oli 4: golfpallo, sidotut sukkikset, pyörän mustekala ja pyörän tagosta sellainen muovituppi.Ei mitään hirveän pieniä esineitä siis. Tajusin kyllä vasta myöhemmin, kuinka vaaralllinen se golfpallo oli...
Sälli ensin.Vähän sillä meni juoksenteluksi, mutta toi 3 esinettä, viimeistä en edes haetuttanut, kun olin jo noihin kolmeen tosi tyytyväinen. Ollaan nimittäin otettu esineitä toooosi vähän. Ihan hävettää... Madden kanssa oli vissiin kolmas kerta, kun otettiin esineitä. Hirveä hinku sillä oli lähteä, mutta aika kauan juoksenteli ja lähetin muutaman kerran ja tuloksena oli sitten 2 esinettä, johon lopetin. Ja olin kyllä tyytyväinen, jos nyt jaksaisi ja ehtisi treenata vähän enemmän esineitäkin.
Helmi oli tänään koululaismaastojuoksukisoissa. Tuli 1.luokan tytöissä kolmanneksi ja oli kovin onnellinen mitalista. :) Keskiviikko Hallille mentiin taas ja nyt oli vähän nihkeät fiilikset treenata, mutta lähdin kuitenkin, kun kerran olin vuoron varannutkin. Madde meni agi-osion oikein hyvin, jotain pientä viilattavaa oli, mutta pääosin hyvin. Mutta sillä mätti toko-osio. Tai siis lähinnä mun päässähän tuo vika on... Ruutuun sillä ei ole mitään hinkua, vaikka sinne vietäisi namit yhdessä. Otettiin alustalla ja ilman alustaa. Pääsin kyllä palkkaamaan sitä, mutta aika surkeaa. Sitten merkkiä. Eka taas katteli mua, että mitä? Vähän kovemman käskyn saatuaan sillä välähti ;) ja meni tosi hienosti merkin taakse seisomaan. Toistoja otettiin paljon treenin joka välissä. Välillä meni hyvin ja välillä huonosti. Metallihyppy oli hyvä. Kaukoissa vähän siirsi jalkoja ETEENPÄIN m-s! Tässäkin siis toistoja ja pääsinkin palkkaamaan hienoista vaihdoista. Sitten vielä ohjattua, ettei vaan tuntuisi liian hyvältä. Kun se ei vain mene jakeluun, vaikka vien Madden nähden sen kapulan. Aina sen pitää lähteä merkiltä pari askelta kävellen mua kohti ja sitten vasta se muistaa, että siellä oli se kapulakin... Kerran tein niin, että riehutin sitä ja vein sen kanssa yhdessä kapulan. Silloin lähti kovaa, mutta myös suoraan kapulaa kohti, vailla sitä kaarta, jota tuossa haetaan. Mutta tuohon lopetettiin, kun oli kuitenkin onnistunut suoritus. Pitääpä nyt katsoa, jos saisin nostettua sitä, josko sitä kautta saataisiin aktiivisuutta tekemiseen.
Sällin kanssa sitten samaa rataa kuin Maddella. Siinä oli siis paljon kilsupaikkoja eli ei mentykään sitä edessä olevaa estettä. Sälli meni periaatteessa ihan hyvin, mutta kovaa sille jouduin karjua, jotta sain sen silmät pois edessä olevasta esteestä. Kepeille oli vähän hankala vienti ja kun yritin auttaa, meni aina piapriksi. Mutta kun annoin koiran itse tehdä, ne menikin oikein loistavasti. Aan kontaktit oli hyvät, mutta puomi mättäs taas. Ylösmenokontakti on tosi nihkeä ja alastulosta taas ensin hyppäs. Periaatteessa se kyllä taitaa osua kontaktille, mutta se ei riitä mulle. Parhaiten se puomi menee, jos juoksen täysiä sen rinnalla ja sanon ajoissa sen -alas- ja samalla näytän kädellä pysäytyskäskyn. Hyvin se kestää, että juoksen kovaakin sen ohi. Jotain hyvää edes. ;) Sitten otin vähän eri järjestyksessä ja nyt saatiinkin oikein onnistuneita keppien aloituksia, kun sen piti malttaa kiertää keppien päähän, jotta pääsi aloittamaan oikein. Lopussa kun se oli jo vähän väsynyt, se kaatoi pituuden vikan palikan eli sitä otettiin myös ja siitä myös palkka. Sitten Sällin kanssa purettiin Madden tokojutut ja se teki samalla oikein hienon ohjatun, sellaisen kaaren kun saisi Maddellekin...
Vähän kökkö fiilis jäi treeneistä, vaikka oli niissä paljon hyvääkin. No, seuraavalla kerralla sitten paremmin... :D
Torstai Oltiin hakuilemassa Madden kanssa. Kovin hyvin ei mennyt ilmaisujen kanssa. :( Kaikki 4 ukkoa oli valmiina, irtorullien kanssa ei mitään ongelmaa, mutta se kiintorulla. :( Viime treenissä se kerran autettiin sen suuhun ja toisen kerran se otti sen itse suuhun. Nyt se otti suuhun sen avustettuna, mutta pudotti sen ennen mun luo tuloa. Lähetin sen uudestaan, mutta se oli sitä mieltä, että Tuula on nyt unohtanut rullan kokonaan. ;) Lähetin sen sitten toiselle puolelle ja lopussa vielä sille ongelmalliselle ukolle. Nyt otettiin kuitenkin sillekin irtorulla, jotta ei ihan pilata koiran motivaatiota. Kiintorullatreenejä pitää vain ottaa suunnitelmallisemmin ja niin, että näen tukea koiraa esim. tuo-käskyllä. Ja samoin panostaa nyt myös näyttöihin, ettei se pysähdy, jos nykäisen kovemmin. Periaatteessa pistot tuolla on kondiksessa, mutta kun saisi tuon ilmaisun kuntoon. Ei meistä kyllä kisoihin ole pitkään aikaan.
Perjantai Lyhyet treenit hallilla. Madden kanssa vain tokoa ja Sällin kanssa agia. Nyt nostatin Maddea narupallolla ennen ruututreeniä. Yhdessä vietiin riekkuen lelu ruutuun ja sitten merkille. Ruutu-käskyn saatuaan Madde sinkos ruutuun. Jee! Pari toistoa ja tuntui tosi hyvältä. Olen siis nyt päättänyt, että ensin haen sen motivaation mennä sinne ruutuun ja sitten jankkaan sen paikan kuntoon. Turha sitä paikkaa on jankata, jos se koira ei näe syytä mennä sinne ruutuun. Pari merkkiä välissä ja nekin tuntui tosi hyviltä. Vauhti saisi olla kovempi, mutta haetaan se sitten varmuuden kautta. Paikka sillä oli nyt hyvä, tarjosi paikkaa merkin takana, nyt jo melko suorassa, siis riittävän suorassa mulle. ;) Sitten ohjattu. Pistin Madden merkille ja kävin näyttämässä kapulat. Maddella oli eri ilme kuin ennen ohjatussa ja niin se vain sinkosi sinne kapulalle ja toi hyvällä laukalla. JEE! Sitten siirryttiin enemmän namipalkkaan, kun näytti vähän hiipuvan halu leluun. Osasyynä saattoi olla se, että tuolla hiekkakentällä se lelu on aivan kauttaaltaan hiekassa. :( Seuraamisia eri nopeuksilla ja pääosin tuntui hyvältä, peruutus oli tosi hyvä. Metallia se ei jostain syystä meinannut ottaa suuhun. Tuota se ei ole tehnyt ennen. Otti kuitenkin lopulta, kun muuta ei hyväksytty. ;) Otin sitten erikseen tavallisella kapulalla vinoa hakua, esteen kautta siis. Yritti tulla sivusta, mutta korjasi sitten hypyn kautta. Muutaman kerran myös metallin hakua ilman käskyä, Madde sai siis tarjota sen tuontia ja sai siitä palkan. Kaukoissa se ei taas meinannut nousta maasta seisomaan. Siitä sitten toistoja eri etäisyyksiltä. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis treenistä.
Sällin kanssa siis agia. Tein sellaista rataa, mikä siellä oli valmiina jonkun jäljiltä. Vähän vaikeutin keppikulmaa ja suunnittelin radan taas hieman kieputukseksi. Erityisesti mun pitää olla tarkkana, jos este pitäisi hypätä takaa ja on myös mahdollista hypätä se edestäpäin. Sälli kun hyppää esteet hyvinkin pienistä kulmista, niin se ei koe sellaisia mahdottomiksi. Madde nimittäin ei tarjoisi niin pientä hyppykulmaa ellei sitä niin ohjattaisi. Keppejä otettiin vähän vedättäen ja meille melko vaikeista kulmista. Toisesta suunnasta este vei pienessä kulmassa keppien alkuun päin. Ekan kerran Sälli oli menossa suorittamaan aitaa, mutta kutsuin sitä ja lähetin kepeille. Hyvin meni, mutta ei ollut se tyyli, kun halusin. Vaikka oli kyllä hyvä huomata, että sen voi noinkin lähettää kepeille. Toisella kerralla se teki sen täydellisesti. Toinen keppikulma oli taas, onkohan se umpikulma, kun tullaan keppien "takaa" eli koira joutuu kiertää ekan kepin päästäkseen aloittamaan oikealta puolelta kepit. Tämäkin meni tosi hienosti. Sälli oli oikein hyvin kuulolla, no, oli kyllä helpompi ratakin, mutta oli siinä vaikeat kohtansakin. Huomasin vaan taas, että jos mä sekoan ajatuksissani, ehtii Sälli tehdä paljon sellaista, mikä ei ollut tarkoituksena. Eli pitää siis oikeasti skarpata! Tänään tajusin molemmilla lopettaa ajoissa, kun meni hyvin, enkä jatkanut vaikka vuoroa olikin jäljellä...
Lauantaina ei treenattu mitään. Oltiin lasten koululla "olympialaisissa" eli yleisurheilukilpailuissa. Wiltsu tuli kolmanneksi 3. luokan pojissa.
Sunnuntaina lähdettiin aussieiden agility-koulutukseen. Kouluttajana oli Timo Rannikko. Ensin Madden kanssa. Perusrata oli sama molemmilla, Maddella 16? estettä ja Sällillä 20. Madden kanssa meni yllättävän hyvin, vaikka rata tuntui haastavalta. Yhtä kohtaa jankattiin, kun Madde ahtaassa paikassa päätti hypätä siivekkeen yli. :o Kouluttajan mukaan Madde on hyvin kiltti ja kuuliainen, kykenisi pienempiin kaarroksiin, kunhan sen vain ohjaa paremmin eli ajoissa täytyy kertoa, mihin mennään. Keppitreeniä lisää ja voisi kokeilla sellaista, että viedään palkka keppien päähän. Miksiköhän mä en ole Maddella tuota tehnyt? Sällillä nimittäin sitä teen... Toisella radalla harjoiteltiin yhdessä kohtaa jaakotusta ja kun sen sai itselle jakeluun, oli se varsin toimiva tapa. Varsinkin, kun käytän paljon vastaista kättä esteillä kääntämiseen. Itsekin pääsee vähän edelle.
Sällin rataantutustumisessa oli vähän epätoivoinen ;) fiilis. Radalla oli muutama tiukka paikka ja kun en pysy samassa tahdissa Sällin kanssa, niin soppa on valmis... Sälli kävi aika kuumana, mutta oli kuitenkin kuulolla. Outo juttu oli se, että se jätti hyppäämättä yhdessä mutkassa, kun en sanonut -hop-. Alkukiemurat meni ok, keinu oli oikein hyvä. Suoralta putkelta käännös oli vaikea. Se ei hypännyt suoraan edessä olevaa estettä, mutta lähellä se oli. Mun mielestä hyvin meni siitä eteenpäin takaaleikaten aita, 90 vas. aita ja välistäveto ja aita, vaikka olin Sällin takana, niin ei se edes yrittänyt hypätä takaisinpäin vaan tuli hienosti välistä. Siitä jatko meni ihan hyvin, sain vähän sivusuuntaan juosten sen hyvin menemään eteen hypyille, josta 270 käännös vasempaan aidalle. Maddella tuo sama käännös tehtiin 2 ekan esteen välissä pienellä vekillä ja käännös vasempaan onnistui hyvin, mutta Sällin kanssa ei mitään vekkejä olisi ehtinyt tehdä. Mutta hyvä, että se irtoaa, meinasi siinä hypätä myös kouluttajan syliin, eikä tainnut sitä edes huomata, kun oli kiire jatkaa rataa. Siitä jatkui taas suoralle putkella ja taas mä olin myöhässä käskytyksen kanssa. Höh! Keppien aloitus meni tänään käsille, vaikkei kulma mitenkään vaikea ollut. Tosi outoa, olisiko puun väriset kepit häirinnyt hahmottamista? Ohjauksellisesti kuulemma ihan hyvä rata, ainoastaan nuo putkesta tupsahdukset pitäisi saada kuriin. Sälli sai kiitosta kuuliaisuudesta ja kehän laidaltakin kehuttiin, kun sain sen kääntymään esteeltä, kouluttajan mukaan melkein oli etujalat ilmassa. :D Tuo putkella hidastus täytyy opetella, ennen putkeen menoa joku sana/suhina, jotta koira tietäisi kääntyä. Toinen (niistä monista) mitä pitää kokeilla, niin kepeillä laittaa sen loppupalkan esim. 10 metrin päähän kepeistä, kun tähän asti se on aina ollut max. 3 metrin päässä. Saattaisi auttaa siihen loppupään hidastukseen. Monia muitakin vinkkejä tuli, nyt en ehdi enempää kirjoittaa. Kouluttaja oli todella hyvä, rata käytiin yhdessä läpi ja hän esitti eri vaihtoehtoja, miten vaikeita paikkoja voisi tehdä. Mullakin kun on erilaiset koirat, niin molemmille löytyi se optimiohjaustyyli.
Viime viikolla oltiin vielä koirakylpylällä ottamassa agia. Tein 2 eri pätkää, joista toinen oli Hamarin kisojen alkuhässäkkä ja toisella treenattiin takaakiertoja ja kepeille lähettämistä. Kontakteina oli a ja puomi ja aan alla oli putki. Sällillä meni aika hienosti, jee! Takaa kiertoja otin twisteillä(?) ja ne onnistui joka kerta ja muutenkin se mun mielestä taipui hyvin hypyille pienelläkin ohjausliikkeellä. Ja se "lukitsee" esteet aika helposti, joten mä pystyn edetä paremmin, kun tiedän, ettei se jätä estettä. Huonona puolena tässä tietenkin se, että jos annan sille liikaa vapautta, ehtii se lukita myös niitä vääriä esteitä... Kepeillä se kesti pientä vedätystä ja hyvin kuunteli kumpaan mennään, aalle vai putkeen. Puomilla harjoiteltiin sitä, että se odottaa alakontaktilla ja mä jatkan juoksua. Tää on ollut aina sille vaikea, mutta nyt saatiin monta onnistunutta suoritusta (ja melko monta epäonnistunutta suoritusta alkuun...)
Maddella sama pätkä. Se vaatii pidemmälle ohjausta, eikä se lukitse esteitä ollenkaan eli jos etenen yhtään, niin se menee esteen ohi, tai jos huiskaisen sen esteelle, saattaa se vain juosta ohi. :o Positiivista on, että se on oppinut paremmin kiertämään ja muutenkin lukemaan ohjausta, jos vain ohjaan kunnolla. Kepit meni pienemmällä avulla molemmin puolin, mutta en meinannut saada sitä putkeen, kun aina vaan yritti aalle. Toistoilla sain vihdoin onnistumaan.
Sitten se Hamarin alkurata, siis vain 6 estettä. Se meni yllättävän hyvin molemmilla. Sällille yritän opettaa suhisemisen merkitystä ;), siis ennen estettä, kun pitää hiljentää, ts, kääntyä nopeasti. Ekalla kerralla olin edessä ja rima tippui, mutta toistoilla meni tosi hyvin. Vähän meinasi käännökset olla isoja, mutta sain niitä pienennettyä ja tärkeintä, että sain tehtyä oman ohjauksen kuten suunnittelin. Maddella meni myös tosi hyvin, sillä kun on hiljaisempi vauhti, niin sitä ehtii ohjatakin enemmän.
Toko on ollut tauolla, muutamia kertoja olen ottanut tunnaria ja merkkiä. Tunnareissa kotona se on tehnyt oikein hyvin, eikä se ole ollut niin epävarma haistelussa. Merkille en ole meinannut saada sitä oikein. Madde on tosi toispuoleinen koira, olen siis opettanut merkkiä niin, että se kiertää vas. puolelta merkin taakse, mutta jos annan sen tarjota merkkiä, menee se aina oikealta puolelta ja jää melkein aina vinoon, höh!
Eilen ennen agia Madden kanssa 2 tunnaria, kun oli avustajia paikalla. Olin just ennen paloitellut nameja ja meillähän koirat ei hae namin hajua... En tiedä, vaikuttiko tämä, mutta ekaksi Madde meni hyvällä laukalla kapuloille, haisteli ne läpi ja jäi seisomaan ilmeellä, ettei täällä ole mitään. :( Kutsuin sen luo ja lähetin uusiksi ja nyt sieltä löytyikin oma, joka tuotiin ravilla. Toisen kerran se teki mun mielestä hätäisen päätöksen, mutta toi oman. En tiedä, kuinka tarkkaan haistoi, mutta tärkeintä kuitenkin, että se oli oma. Sitten agiin. Madde odotti maaten, kun rakensin rataa. Oikein rauhallisesti odottikin. :)
Se pääsikin ekaksi radalle. Otin Oreniuksen kurssilta muistamiani vaikeita kohtia. Madden kanssa ne olikin aika vaikeita, mutta saatiin onnistuneita suorituksia. Oli välistä vetoja, takaa kiertoja ja taas putki aan alla. Maddelle oli vaikea sellainen pätkä, missä oli 3 estettä vierekkäin. Koira lähetettiin oikeanpuoleiseen ja otettiin vastaan keskimmäiseltä niin, että koira hyppäsi mun taakse ja siitä viimeinen este, jossa olinkin tuon ohjaustavan vuoksi edempänä kuin sillä tavalla, minkä olisin itse tuohon soveltanut... Mutta siis Maddella tuo ei toiminut niinkuin olisi pitänyt, kun se ei lukinnut kakkosestettä, niin en voinut edetä yhtään ja toinen ongelma oli se, että se väkisin yritti mun oikealle puolella, ei siis tarttunut alhaalla olevaan vasempaan käteen. Tuo pitääkin sille opettaa. Aan alla ollut putki ei tuottanut nyt ongelmaa. Ja välistävedot meni hyvin, kaarrokset olisi sanut olla pienempiä, mutta oikein hyvin kuitenkin teki.
Sällin kanssa tuo kolme vierekkäistä estettä meni hyvin heti ekalla ja tuo tyyli oikeasti helpottaa jatkoa, kun olen edempänä kuin normaalisti olisin. Sällilläkin välistä vedoissa vähän kaarrokset kasvoivat, varsinkin kun olin niin jäljessä, kun aalta yhtä aikaa lähdettiin. Eli tässäkin oli lopulta hyötyä, kun sain käskyllä Sällin odottamaan aan kontaktille ja itse pääsin samalla juoksemaan rataa vähän edemmäs. Heti meni välistävedotkin paremmin.
Toisella radalla oli pöytä, puomi ja hyppyhässäköitä pari. Madde taas ensin. Se hidasti hienosti pöydälle ja teki pöydän jälkeiset hypyt hyvin. Puomi ok ja sen jälkeiset hypyt meni hyvin, kun vaan muistin, ettei sitä huiskaista esteelle... Sällillä meni myös hyvin, suhisin ennen pöytää ja päydän jälkeisellä esteellä sitten putosi rima, kun aloin kääntää sitä liian aikaisin. Paremmalla ohjauksella ok. Puomin alakontaktin kanssa pitää olla taas tarkkana, kun viime treenissä teki aika hintsusti ne. Nyt ne oli hyvät. Puomin jälkeiset hypyt meni nätisti ihan pienellä käden pyöräytyksellä.
Kaiken kaikkiaan taas kivan tuntuinen treeni. Sälli menee mun mielestä paremmin kuin ennen taukoa, sen saa kääntymään pienellä käden pyöräytyksellä ja muutenkin on aika hyvin kuulolla, välillä se kyllä sinkoilee. ;) Vähän himottaisi ilmoittaa se kisoihin...
Samana päivänä myös hakua piiitkästä aikaa. Olipa kivaa, vaikkei kaikki ihan nappiin mennyt, kummallakaan. Maddella ukot meni metsään sen nähden. Ekaa ei meinannut löytää, mutta muuten ok. Vähän himmasi, kun roikuin perässä. Toisella ukolla se jopa pysähtyi, kun napsahti näyttöliina ja jatkoi vasta, kun sanoin uudestaan näytä. En muista, miten rullan kanssa meni. Kolmannella oli tarkoitus käyttää kiintorullaa ja ekalla kerralla se tiputti sen melkein heti ukolta lähteissä. Uudella lähetyksellä oikein hyvä, rulla siis autettiin suuhun. Viimeinen ukko peräänlähtönä, siinä Madde oli katsonut ukon kättä, eikä nähnyt rullaa ja oli sitten ottanut kiintorullan suuhun ja toi sen. Huippujuttu!
Sällin kanssa 2 valmista ukkoa ja 1 peräänlähtö, eka ja vika irtorullilla. Eka ok, tokalla se oli katsonut vain ukon käden ja kun ei ollut rullaa, ei ollut tajunnut ottaa kiintorullaa. Eikä yhtään ihme, kerran aikaisemmin on ollut kiintorulla... Toisella lähetyksellä ok. Kolmannella se etsi taas kauan, kyyristyi ukolle ja otti kiintorullan. Tässä luulin, että oli välissä tiputtanut rullan, mutta ei ollut siis ukkoa löytänyt. Viimeinen oli ok, irtorullalla.
Molemmilla siis kuitenkin oikein hyvät treenit, toivottavasti päästään nyt useammin hakuilemaankin.
Ekan kerran kausikortin vuoroilla eli siis koirakylpylän hallilla agilitya. On muuten roudaamista, kun itsekseen rataa tekee... Ei ollut mikään mahdoton rata, mutta ihan ongelmitta ei selvitty, kummankaan kanssa.
Sälli aloitti ja ekaksi ongelmaksi koitui okseri, joka oli täyskorkea ja leveä ja siitä oli tiukka käännös. Arvasinkin, että rimat lentää. Parilla toistolla päästiin jatkamaan ja parin esteen jälkeen lisää ongelmia. Pussin jälkeen piti kiertää muuri takaa. Ekaksi se säntäs suoraan, eikä siis malttanut kuunnella kierrä käskyä. Sitten huomasin, että se ottaa tukea esteestä. :( Eli sitä jankattiin ja jankattiin. Lopulta päästiin eteenpäin, jossa hyppykiemurat meni hyvin, mutta keppikulma tuotti vaikeuksia. Noita keppejä meidän erityisesti pitääkin treenata. Lopussa otin pelkkiä keppejä helpommilla lähetyksillä ja koitin vähän mennä itse kovempaa ja hyvin Sälli sen kesti. Nyt siis pitää vähitellen edetä tuossa, josko vihdoinkin päästäisi tuossa eteenpäin. Nyt tuntuu, että junnataan paikoillaan. No, toivotaan, että talven aikana kehityttäis.
Madden kanssa sama rata. Se tuli TAAS ekan riman ali. :( Lopulta laitoin toisen riman, niin pystyin ottaa sen kauempaa vastaan. Okseriin sekin koski, joten siinä pari toistoa. Madde teki myös muurilla saman kuin Sälli eli otti tukea. Sitäkin jankattiin... Hyppysysteemit meni hyvin ja kepitkin meni hieman auttaen hyvin. Madden kanssa talven tavoite onkin, että oppisi pujottelemaan ilman apua. Hyvin se aloitti oikeasta välistä (tsäkää?), mutta ei kääntynyt heti eli meni yhden välin ohi. Muuten sen kanssa meni oikein kivasti, kovin estehakuinen se ei ollut, vaikka olikin yli-innokas alussa. Ehkä se johtuu siitä, että vähän jouduin komentamaan alkuesteellä ja muurilla, niin kysyi sitten kaikesta erikseen lupaa. Milloinkohan sitä oppisi olemaan hermostumatta..?
Madden kanssa vielä illalla tokoa. Otin vain ruutua, idaria, ohjattua, merkkiä ja tunnaria. Se ruudun paikka on vaikeata meille. Yritän ja yritän, mutta ei oikein tulosta tule. :( Mutta en vielä luovuta. ;) Toistoja monta, joten palkkaa sieltä sai. Ei se kyllä vielä yhtään ymmärrä sitä ideaa. Ehkä joskus... Sitten merkkiä. Ensin taas ohjasin ja autoin, mutta lopulta taas odotin, että se tarjoaa oikeata paikkaa ja kyllähän se alkoi sieltä löytyä. Toistoja taas monia ja paljon myös palkkaa. Ohjattu on vaikea, vaikka näytinkin sille kapulaa. Kaksi kertaa tai enemmänkin se palloili ja tuli mun luo, mutta sitten piiloblondin päässä välähti ja saatiin muutama hyvä toisto ja viimeinen oli mahtava ja siihen oli hyvä lopettaa. Lopussa vielä tunnari, jossa vein kapulan. Madde lähti hyvin, meni oman ohi ja kääntyi katsomaan mua. Pyysin sen pois, koska seuraavaksi se olis ottanut vaan jonkun. Toisella kerralla jouduin antamaan lähtöön käsiavun, mutta meni haistelemaan hyvin, meni kyllä taas oman ohi, mutta palasi ja toi hyvin. Tokalla kerralla se meni haistelemaan ja oli menossa oman ohi, peruutti ja toi oman. Toi sen verran varmasti, että odotin kehun kanssa loppuun saakka. Siihen olikin hyvä lopettaa. Oikein mukava treeni, paljon uutta ja ihmeellistä. Madde oli kyllä vähän outo, haisteli maata paljon ja pissaskin kerran "väliajalla". Ei kai se vielä juoksuja tee...
Sällin kanssa oltiin Tuusulassa tottiksen "kisatreeneissä". Ihan hyvin (!) se meni, vaikkei olla treenattu juurikaan. Ilmoittautumiset meni hyvin, ei välittänyt vieraasta koirasta vieressä. Aloitettiin seuraamisella ja olinkin kokonaan unohtanut ampumisen. Sälli ei siitä välittänyt, vaikka pari lähti pinkomaan ampumisesta. Vähän se oli piippaava, muttei pahasti. Vähän sillä keuli, joten otettiin seuraamista myös hihnassa, jotta sain annettua palautetta seuraamispaikasta. Jäävät ok ja hypyt myös. Eteenmenossa vietiin ensin lelu. Sitten paikallamakuuseen. Siinä ei mitään ongelmaa, vaikka ohi ravas porukkaa, takana tehtiin agia (välillä kuului PUTKEEN) yms. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis.
Madden kanssa tokoiltiin ja vähän heikosti meni. Seuraaminen ei ollut kympin seuraamista ;), idarissa liikkui ja vahti rattaita, kun niiden lähelle tuli vieras koira, tunnarissa toi väärän, ruudun oma paikka ei aukene yms.yms. Saatiin kyllä onnistumisia, mutta vähän kökkö fiilis jäi. No, olipahan taas paluu maan pinnalle hyvin menneen kokeen jälkeen. :D
Madden kanssa on tehty myös vähän olkkaritokoa. Merkkiä otettiin ensin yhdellä ja sitten kahdella pikkumerkillä. Ensin autoin ja ohjasin oikealle paikalle, mutta sitten odotin, että Madde tarjoaa oikeaa paikkaa. Ei se sinne tykkinä mennyt, mutta oikealle paikalle, montakin kertaa. Sitten vähän seuraamisen peruutusta ja liikkeestä istumista. Lopuksi kaukokäskyjä, joista tajusin sitten ottaa vähän videonpätkää. Matka oli vain 5 metriä.
Madden kaukkarit. Täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt, että ne ovat tuolla mallilla, vaikkei olla paljon niitä treenattukaan. Onhan niissä vielä hinkattavaa, mutta...
Madden kanssa oltiin siis kisaamassa avoimessa ja sitä kolmatta ykköstä haettiin. Vähän jännitti lähteä Ellen kanssa kisoihin, mutta onneksi Helmi pääsi mukaan ja hän huolehti vauvasta, kun olin kehässä. Toivoin vain, ettei Elle itke ainakaan paljon, koska se olisi voinut Maddeen vaikuttaa. Elle nukkui koko ajan, kuten aina ja mekin saatiin rauhassa Madden kanssa keskittyä omaan suoritukseen.
Mun pitäisi hankkia joku säkki päähän, kun odotan vuoroa, kun tuo rakki on niin raivostuttava, että ihan hävettää. Saan varmaan monia sääliviä katseita tyyliin: "miten tuokin kehtaa tuon kanssa osallistua" En vaan jaksa raivota sille ennen kehää. Eikä siitä olisikaan mitään hyötyä. Mutta niin kauan, kun se toimii kehässä kuten tänään, en ala asialla päätä vaivaamaan.
Paikallamakuu hyvä, 10. Makuuseen menossa Madde oli taas kuin lentoon lähdössä, mutta hienosti se osaa itsensä kasata. Seuraaminen tuntui hyvältä, kontakti pysyi koko ajan ja paikkakin pysyi samana. Tuomari tykkäsi myös, 10. Madde on siis saanut kaikista kisojen vapaana seuraamisista 10, hienoa! Maahanmenossa huomasin tekeväni nytkäytyksen tahdissa käskyn aikaan, muuten ok, 9. Luoksetulossa käsimerkki jäi kuulemma hieman päälle, mutta eteentulo Maddeksi loistava, 9,5. Seisominen 10. Tässä mietin, että sanoin normaalia vahvemmin käskyn, onneksi ei mennyt maihin. Noudossa tuli pieni tahdinmuutos ja taas loistava eteentulo, 9. Kaukoissa Madde katsoi normaalia enemmän taaksepäin, jouduin kerran vähän pitkittää käskyä, joten siitä sakotettiin. Lisäksi istumaan nousuissa se hieman siirtyi taaksepäin,9. Hyppy 10 ja kokonaisvaikutus 10.
Edelleenkin Madden kanssa on niin kivaa olla kehässä. Se on kuin ajatus. Ihana!
Tuomari sanoi palkintojenjaossa, että päivän varminta menoa, että sietääkin lähteä jo voittajaan. Jokelan joukkue tuli kolmanneksi. Palkinnot oli Porvoossa mahtavat, kaksin käsin niitä autoon kannettiin.
Hyppynoutoa ei olla otettu pitkään aikaan, eikä metallihyppyä koskaan. Madde pääsi tulemaan 2 kertaa ohi tullessa, kun en ehtinyt auttaa riittävän ajoissa. Kolmas sitten vihdoinkin onnistui. Ongelmaa ei ole tarttumisessa, mutta palautus saisi olla taas nopeampi. Otettiin myös niin, että laitoin kapulan maahan huomaamatta ja Madde sai tarjota sen tuomista. Maddehan ei hirveästi tarjoa tekemistä, joten ei heti hiffannut. Toi kyllä, kun vähän autoin katsomalla kapulaa ja näyttämällä tyhjiä käsiä. Tätä voi tehdä hyvin myös kotona sisällä, samalla voisi saada nopeutettua tuomista.
Ohjattua ollaan otettu 2 kertaa aikaisemmin ja ollaankin otettu ihan samalla tyylillä, mitä Jessi ehdotti. Eli siis 7 metriä merkiltä sivulle ja 2-4 taaksepäin, jotta saisi oikeanlaisen kaaren. Otettiin suoraan merkiltä, kun Madde ei merkkiä osaa.
Merkki-treeniä otettiin sitten erikseen. Jätin Madden 5 metrin päähän merkistä ja menin itse ohjaamaan merkin viereen. Eli kutsuin merkki-käskyllä ja ohjasin sen kädellä merkin taakse ja sanoin seis. Tässä pitää vaan muistaa olla riittävän sivussa, ettei peitä merkkiä. Otettiin kerran niin, että jäin itse kauemmas ja hienosti Madde teki ihan itsenäisestikin. Nyt taas vaan toistoja, toistoja. Tavoitteena olis, että saisin sen tarjoamaan tuota suoraa merkilläoloa, on näin helpommin ohjattavissa. Hyppynoutoa pitää treenata välillä vaikka puukapulalla.
Kaukoissa Madde ei noussut seisomaan. :o Tai siis nousi ja läsähti takaisin. On tuota kyllä tehnyt ennenkin, muttei pitkään aikaan. Muuten vaihdot on kuulemma hyviä, jopa s-m, jota ei tee hissinä, mutta pysyy kuitenkin paikoillaan. Nyt vain pitää taas tuo seisominen kursia kasaan. Mikäköhän seuraavaksi...
Paikallaolot oli muuten ok, mutta Madde oli makuussa nuuhkinut maata ja ryöminyt 15 cm. Tuota ei ole IKINÄ tehnyt. Toivotaan, että tuo oli vain ajatusvirhe. Luultavasti haistoi lihapullan ja meni sen perässä. Eihän se oikeuta tekemään tuota, mutta kuitenkin. Pitääpä ottaa ennen lauantain kisoja vielä paikallamakuu.
Madden kanssa otettiin vähän tokoa kisajärjestelyjen ohella. Koirat kun piti ottaa mukaan, kun Jake oli lasten kanssa turnauksessa koko päivän.
Seuraamisella aloitettiin. Kontakti oli tosi hyvä, ei herpaantunut hetkeksikään. Yksi täyskäännös oli vähän väljä, muuten käännöksetkin hyviä. Juoksu oli hyvää, mutta hidas vähän takkuaa, yrittää siis istumaan. Pitää tuota ottaa enemmän, että saisi siihenkin sen oman vauhdin, ettei koiran tarvi koko ajan tyrkyttää istumista. Pysähdykset oli hyvät ja luoksetulon lopetin hyvään stoppiin. Otin myös yhden suoran luoksetulon, eikä ennakoinut. Kaukoja otin kaikkia vaihtoja ja ne oli yllättävän hyvät treenimäärään nähden.
Sällin kanssa startattiin joukkueessa. Radalla oli pari vaikeaa kohtaa, mutta muuten tuntui ihan hyvältä, vaikka koiralta nousi savu korvista. Ollut nimittäin aika pitkä aika viime startista, olisko ollut pääsiäisen aikaan... Olin varautunut, että nyt jos joskus se karkaa lähdöstä, mutta ei. Tiputti hötkyillessään kyllä ekan riman ja sen jälkeen tuli kolmannella esteellä toinen 5, kun tyrkkäsin sen keppien avokulmassa väärälle puolelle. Ois vaan pitänyt antaa sille tilaa. Siitä päästiin tekemään hyvät aan kontaktit ja putki-rengas hässäkällä sain sen menemään renkaan sivusta. :( Olis kyllä ollut toinen, fiksumpi tapa ohjata se, mutta en tajunnut sitä itse. Aina oppii jotain uutta. Lopussa teki hyvän puomin, mutta loppusuoralla hassusti jäi odottamaan mua, mitä ei yleensä tee. Radasta jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, olipa taas hauskaa! Yhteensä kertyi siis 15 ja oisko ollut pari sekkaa yliaikaa kahdesta kiellosta johtuen.
Madden kanssa otettiin vain avoimen liikkeitä ja oli kyllä kivaa ja rentouttavaa tehdä noita vanhoja, tuttuja liikkeitä. ;)
Häiriönä oli nyt Elle, joka vähän äänteli treenin aikana ja lisäksi näköetäisyydellä treenaavat kurssilaiset. Ellen ääntely vähän vaikutta Maddeen, mutta teki kyllä ihan hyvin. Seuraaminen oli hyvää, välillä hieman erkani, muttei pahasti. Seisominen ja makaaminen ok, makaamisessa olin kuulemma itse nytkäyttänyt päätä samalla. Luoksetulon seis oli tosi hyvä, käsimerkillä. Taidan kuitenkin ottaa tuon käsimerkin käyttöön, se kun edelleen tuntuu ihan napakalta. Loppuosa oli taas hitaampi ja väljä. Oon kyllä ollut niin laiska, etten tuota ole ollenkaan treenannut. Hmph.
Nouto ok, palautus saisi olla nopeampi ja kaukot, joissa teki vaihdot pitkästä aikaa taaksepäin... Hyppy oli hyvä, ei huomautettavaa.
Liikkeinä tällä kertaa idari, luoksetulo ja tunnari. Katsotaan, mitä muistan treeneistä, kun tästä on jo reilu viikko. En vaan saa aikaiseksi kirjattua näitä...
Madden kanssa oltiin ekoja ja se sai taas riekkua siinä ennen aloitusta. Silti se aloittaa kivasti ja rauhottuu, kun on sen aika. Seuraaminen oli suht hyvää ja muuten pysähdykset, mutta taas seisoi istumisen. Noita pitää treenata paljon ja aina oikeassa järjestyksessä, kun ne tulevat idarissakin aina samalla tavalla. Eikä kannata treenata siinä liikkeessä, vaan epävirallisesti pelkkiä asentoja ilman seuraamistakin. Ohikävelyjä pitää myös ottaa erikseen, Maddehan ei vielä osaa niitä ennakoida, kun ollaan otettu tätä niin vähän.
Seuraavana luoksetulo. Sitä kannattaa ottaa aina välillä niin, että joku pitää kiinni, jotta saisi vauhtia lisää. Paitsi, että Madde tuli ekalla aivan liian kovaa. Pysähtyi kyllä seisomaan vauhtiin nähden hyvin. Maahanmenon sanon kuulemma liian rumasti eli kevyempikin riittäisi. ;) Madde täytyy nyt opettaa myös menemään jalkojen välistä loppu, jotta saisi sillä loppuun asti hyvän vauhdin. Varmaan kannattaisi myös opettaa vihdoinkin ne kierrot, jotta voisi noita pysähdyksiä harjoitella paremmin.
Tunnari viimeisenä. Ekaa kertaa joku muu vei kapulan. Itse en kääntynyt. Nyt Madde teki poikkeuksellisen hyvin ja vielä nurmella, joka on meillä ongelmallisempi. Ja oli nyt kyllä täysin vieraat kapulatkin. Meni kerran vai pari oman yli, mutta toi oman muita maistamatta. Otettiin vielä toisen kerran niin, että itse vein ja nyt se haisteli vielä kauemmin, kapula oli kyllä tosi vähän aikaa mun kädessä, vähemmän aikaa kuin kisoissa, kun en merkannut sitä. Mutta toi kuitenkin oman. Vauhtiahan sillä ei ole, mutta ei tarvii nyt ollakaan, kun itse liikekin on vielä hakusessa. Uskon, että rutiinin ja onnistumisten kautta vauhtiakin alkaa tulla.
Lopussa vielä paikallaolot, joissa ei ollut mitään ongelmaa. Paitsi, että mä tärisen ja hermoilen aina piilossa... Evl:n maahanmenokäskytyksiä pitää harjoitella erikseen, niitä ei vielä osata.
Madden kanssa taas. Ekana metalli, joka on tosi hyvä. Ottaa hyvin ja tuo laukalla loppuun asti, ei täysiä, mutta laukalla. Se riittää mulle. Seuraamisia, jotka on jo mennyt vähän parempaan. Jee, jotain edistumistä edes jossain liikkeessä. :D Sillä oli kyllä aika hyvä seuraaminen ennen kesätaukoa, kisoissa se on aina saanut vapaana seuraamisesta 10. Juoksussa seuraaminen on nyt ollut parempi kuin ennen taukoa. Ja ruutuun seuraavaksi ja se menikin aika lailla samaan tyyliin kuin eilen. Katsotaan, josko toistoilla sen saisi paremmaksi ja varmemmaksi. Vähän kyllä epäilyttää, mutta en luovuta heti. Ohjattua otettiin pari toistoa, taas vasenta puolta. Meinaan ensin opettaa tuon vasemman puolen ja sitten, kun se on edes jollain mallilla, niin otetaan oikea. Nytkin Madde teki ekaks sellaisen säpsyn ja pysähdyksen käskyn jälkeen, jonka jälkeen se haki kapulan. Toinen olikin jo huomattavasti parempi.
Pitkästä aikaa myös kaukoja. Lähinnä seisomisesta maahan ja takaisin. Hassua, se teki nyt hissinä molempiin suuntiin. Oon tota yrittänyt saada sille, mut se ei ole onnistunut. Tosi outoa. Se on varmaan kysynyt Rikiltä neuvoja. ;) Pitääpä yrittää nyt saada tuota tapaa muistiin. Lopussa vielä seisomisessa pysymistä, tassuja liikuttamatta siis. Jätin namin seisahtumisen jälkeen maahan ja kun olin rundin tehnyt, vapautin sen syömään. Tuota täytyy tehdä, kun Madde viime viikolla liikutti idarissa etutassua. Nyt teki sitten istumisen tosi hyvin, harjoitus siis auttaa. :D Tunnaria en ottanut, kun lapset oli just lähtenyt sisään syömään, enkä viitsinyt niitä takaisin sieltä huutaa.
Tokoiltiin nyt nevyn ja bortsujen kanssa. En taaskaan ollut suunnitellut treeniä ja senhän sitten huomaa. Siis omassa toiminnassa. Milloinkohan sitä oppii?!
No, seuraamista, jossa perusasento oli jo tosi hyvä, mutta seuraamisessa jouduin huomauttamaan. Runsaasti otin vas. käännöksiä ja siitä pysähdyksiä, niin parantui. Mulla pitäis aina olla joku vieressä, joka sanoo, että NYT palkkaa. Kyllä sitä tuntee taas itsensä tosi onnettomaksi. Sitten ruutua, joka ei mennyt niin hyvin kuin maanantaina Jessin kanssa. Nyt tuli turhan monta epäonnistunutta suoritusta, vaikka niitä ei saisi tulla tässä vaiheessa. :( Yritin tehdä kyllä samalla tavalla, mutta kun nyt oli lelu kädessä, niin Madde ei lähtenyt niin hyvin, eikä välttämättä mennyt oikealle paikalle. Pitääpä kysyä tuosta vielä lisää Jessiltä ensi maanantaina. Mun piti ottaa vielä sitä kutsumista, mutten enää muistanut, kun meni niin käsille tuo treeni...
Sitten ekaa kertaa ohjattua, erittäin helpotetusti eli koira merkille ja vein kapulan. Eikä silti meinannut hiffata, oikein blondi, musta sellainen. ;) Lähti kyllä hakemaan, kun hetken mietti, että mikäs tämä nyt olikaan... Ja sitten tunnariin. Joka saa aina nöyrtymään. :D Nyt kapulat oli pitkällä nurmella ja ne oli mun omia, joita siis aina käytetään. En niitä säilytä sisällä, mutta autossa ne kulkee. Madde lähti ihan hyvin ja alkoi haistelemaan ja meni vähän kauemmaksi kapuloista ja tuli takaisin ja otti väärän. :( Sillä loppuu ilmeisesti kantti, kun ne kapulat ei ole täysin näkyvillä. Olen nimittäin tehnyt jonkin verran kotona tunnaria ja se on tehnyt tosi nätisti, mutta mä olenkin tehnyt hiekalla. Voiskohan tuo johtua siitä? Välillä otin seuraamista ja istumista ja sitten uusiksi. Taas samaa ongelmaa, mutta yhden maistamisen jälkeen otti oman. En muista, otinko vielä kolmannen kerran... Lopuksi otin vielä suoran luoksetulon, jossa vauhti ihan hyvä, mutta kun vapautin sen vauhdista, jäi se miettimään, pitikö pysähtyä...
Kotona otin vielä tunnaria ja tein sen nurmella ja näin saatiin kotiinkin se ongelma. Muutamilla toistoilla ja välillä muiden liikkeiden välissä tein pari tunnaria lisää ja lopulta saatiin oikein hyvä suoritus. Näitä tarvittaisiin kyllä lisää.
En ollut varautunut vetämään treenejä, mutta onneksi mulla oli jäänyt ylimääräinen rata viime viikosta rattaisiin...
Rata oli aika tiivis ja semmoinen, että koira piti pitää hanskassa koko ajan. Sälli oli tunnetusti omissa sfääreissään ja ekat 3 kertaa törmäsi renkaaseen, kun oli kiire kääntyä seuraavalle esteelle. Huoh. Kun ei se tajua edes ottaa itteensä noista kolhuista. No, saatiin onnistumaan paremmin hieman toisella tavalla ohjaten eli otin sen vastaan ja pakotin omalla kropalla sen kääntymään tiukasti seuraavalle esteelle. Aan kontaktit oli hyvät joka kerta, mutta kun siitä oli tiukka oikea kepeille ja yksi aita hämynä edessä, niin se tuotti hankaluuksia. Mun pitäisi niin tiukasti pitää Sälli hanskassa, ettei se ehdi säntäämään. Hyvin Sälli aloitti kepit, vaikka mulla oli aika tiukka takaaleikkaus. Yks hyppykiemura oli lopussa, mikä toimi Sällillä vähän eri tavalla kuin toisilla. Sälli luki hyvin takaaleikkauksen ja kääntyi hyvin oikeaan, mistä oli aita takaisin. EdelleenKÄÄN en saa ainakaan tiukassa paikassa tehdä valssia esteen edessä, kun Sälli tulee takaa. Tiputti 2 kertaa riman, kun olin sen edessä, se kun tulee niin pienessä kulmassa, siivekkeitä hipoen esteelle. Tämä siis sitten toiselta puolelta ohjaten ja takaaleikkauksella taas esteelle, jonka jälkeen tiukka käännös vasemmalle ja 3 estettä loppusuorana. Taas tuli ekalle loppusuoran esteelle siivekkeitä hipoen, se kun piti kiertää takaa, mutta hyvin silti kääntyi seuraavalle esteelle. Tuo kiemura oli oikein mukava, tuossa suorakulmiossa oli 7 aitaa suurinpirtein näin: loppusuora siis ylhäältä alas. _ -> I _ I I _ I <- täältä lähtö
Madden kanssa tein samalla tyylillä kuin Sällin kanssa. Maddea vaan saa tsempata enemmän, mutta se myös kuuntelee enemmän. Hienosti se kyllä meni, kepeillä autoin, mutta hyppykiemura meni oikein mainiosti.
Madde oli jotenkin levoton, liekö tauko vaikuttanut tai sitten vauvan läsnäolo. Ellen oli taas tutusti nukkumassa koko treenin ajan. :) Aloitettiin perusasennosta, joka oli hieman edessä, ei kuitenkaan kovin pahasti. Seuraaminen on tauon ja ison mahan aikana hajonnut, kontakti hävis välillä (rattaiden suuntaan) ja edisti aika hurjasti. Ruudussa haluan opettaa Madden menemään oikealle paikalle itse, joten siihen sain vinkkejä. Paikallaolot Maddella oli suht hyvät, hieman katsoi makuussa kävelijää. Samoin makuussa se meni lonkka-asentoon. Pitääpä miettiä, jaksanko tuohon oikeasti panostaa... Istumisasento sillä on hyvä.
Vinkkejä ja treenattavaa:
Seuraaminen ja perusasento
älähdys heti, kun edistää ja nopea palkka, kun oikealla kohdalla
jos perusasento on vino mun taakse, oikea jalka vasemman taakse estämään
älä vapauta ja palkkaa aina kehusta, vaan kehu oikeasta kohdasta ja jatka toimintaa
sano ensin seuraa ja lähde vasta sen jälkeen liikkeelle. Palkkaa myös paikallaan pysymisestä ja kontaktista
keskity oikeaan perusasentoon ja älä lipsu -KOSKAAN-
Ruutu
valitse paikka, johon haluat koiran pysähtyvän
älä lipsu, älä palkkaa väärästä paikasta
jätä koira odottamaan, käy näyttämässä oikeaa kohtaa, lähetä koira ja kehu, kun se on oikealla paikalla
vielä kerran, OLE TARKKANA, ETTET PALKKAA VÄÄRÄSTÄ KOHDASTA!!!
heitä pallo/palkka nopeasti, samaan aikaan kehun kanssa
ota samassa treenissä eri puolelta lähetyksiä, jotta koira oikeasti hiffaisi oikean paikan
luoksetulossa toista seuraa käsky, kun koira on parin metrin päässä tulossa - apuohjaaja sanoo oikean ajankohdan, ettei koira opi humputtelemaan
Pitääpä muistaa ensi maanantaina kysyä Jessiltä merkin opetuksesta, kuinka se kannattaisi opettaa.
Ihana oli taas päästä treenaamaan agia. Ellen kanssa on niin helppo reissata, ainakin toistaiseksi. Tokotreeneissä jopa epäiltiin, olinko muistanut ottaa vauvaa mukaan, kun rattaista ei kuulunut koko aikana mitään ääntä. :) Niin, nimeksi tuli sitten Ellen, mun mummon mukaan. Elle-nimeä käytetään kyllä kotona enemmän.
Mutta siis agiin. Odotettavissa oli melkoisen vauhdikasta menoa. Rata oli suht helppo, mutta omat vaikeutensa kuitenkin. Yhtä kohtaa jauhoin vähän pidempään eri tyyleillä. Sälli oli hyvin hollilla, vaikka vauhti oli taasen kova. En ottanut kovin pitkää treeniä, ettei jumitu, kun on ollut niin pitkä tauko.
Madden kanssa myös. Sen kanssa tuli sitten hiki, kun pitää ohjata pidemmälle ja kepeilläkin varmistin, että tekee oikein. Sekin teki oikein hyvin, vauhti oli hyvä, ei ihan tykki, mutta nopea kuitenkin. Se yrittää edelleen aika pitkälti hakeutua mun vas. puolelle, sitä jankkasin jonkun verran, että sain sen oikeaan käteen kiinni sellaisessa vähän kinkkisessä paikassa. Sen kanssa on otettu enemmän tokoa, että olihan tuo ehkä odotettavissakin. Se on myös niin kuuliainen, että mä usein olen miettinyt, että mun hop-käskyt sekoittaa sen rytmiä. Nytkin pari kertaa tiputti riman, kun sanoin käskyn vähän liian myöhään. Muutenhan tuo ei normaalisti ole tiputtanut, vaikka suht pieni maksi onkin.
Olipahan taas kivaa, toivottavasti Jakella nyt ei ole paljon torstaisin iltavuoroja, niin pääsisin treeneihin. Ongelma on nimittäin siinä, että vanhemmilla lapsilla on treenit ja pelit torstaisin.
Madden kanssa oltiin tokoilemassa kera voimislaisten. Paikalla oli bortsuja, collieita ja corgeja. Madde on tosiaan ollut tokotauolla ja touhu oli melkoisen vauhdikasta ja epätäsmällistä. Seuraaminen oli huonoa, edisti ja poikitti, huoh! No, olihan tuo odotettavissa, nyt vain paluu alkulähteille... Idarissa seuraaminen parempaa, käännökset oli aika hyviä, mutta taas istumisen jätti tekemättä, uusinnalla oikein. Huoh. ;o) Luoksetulo oli todella vauhdikas, pysäytykset siis venyi. Nyt siis sanallisella käskyllä, kun päätin siihen siirtyä. Tunnari tehtiin toisen kerran muualla kuin kotona. Teki saman kuin viimeksi eli meni kapuloille ja haistoi paria ja pysähtyi odottamaan. :( Kutsuin sen pois sieltä ja se otti ekan kapulan suuhun. otin kapulan pois sanomatta mitään ja kävin koskemassa omaa, jonka jälkeen se meni kapuloille ja haisteli ja toi oman. Toi taas epävarmasti, joten jouduin kehumaan, kun oli tuomassa. Tuota pitää kyllä kotona treenata taas oikein kunnolla, ei nämä tauot tee hyvää. Lopuksi vielä paikalla olot. Maahanmenossa ei mennyt muiden käskystä alas, kävin kerran palkkaamassa, kun toista koiraa komennettiin. Istumisessa jäi hienosti istumaan, vaikka vieressä olija komennettiin maahan. Samoin pysyi istumassa, kun kaukaa komennettiin toista maahan. Hieman se näytti epävarmalta palatessa, mutta ei onneksi vajonnut alas.
Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä mieli treenistä, kun Maddella oli hyvä fiilis. Nyt vain täytyy taas panostaa siihen tekniikkaan.
Aika vähäiseksi on treenit jäänyt. Nytkin otettiin kentällä vain pikkujuttuja, ainakin jäi koirille vielä "hinku" hommiin. Eikö se ole tarkoituskin... ;)
Sällillä pitkästä aikaa huvin vuoksi ruutua ja hyvin poika muisti lemppariliikkeensä. ;) Muutamia toistoja ja aina yhtä hyvällä fiiliksellä. :D Seuraamisen käännöksiä otettiin myös, niissä voisi hieman parantaa liikerataa, vaikka Sälli kyllä tekee ne aika näpsäkästi. Mutta täytyy jotain korjattavaa keksiä, kun se ei enää vingu ja tykkään sen hieman edistävästä paikasta itse. :)
Maddella pallopalkalla merkkiä ja ruutua, palkka kelpasi, mutta ei ollut Maddelle paras, koska se haluaa repiä ja hirveästihän ei ilman narua voi revitellä. Vietiin pallo yhdessä ruutuun ja kun Madde meni ruutuun etukäteen ja ihan itsekseen, palkkasin ekan kerran jo siitä. Sitten vielä voi-ruutu, jonka Madde teki hyvällä vauhdilla, muttei täysillä. Sitten vähän seuraamisen askeleita ja istumista. Luoksetulon pysähdykset "epävirallisesti" ja nekin ok. Kaukot meni vähän käsille, kun mulla ei ollut taskuja, niin namit oli kädessä ja se vähän vaikeutti suoritusta. Metalli- ja hyppynoudot oli hyviä, metallissa palautus saisi olla kokonaan laukalla, nyt otti raviaskeleitakin. Tärkeintä tässä treenissä oli kuitenkin fiilis ja se oli varsin onnistunut!
Lauantaina 19.7. syntyi meille pieni tyttö. Hätähousu oli ja syntyi 3 viikkoa liian aikaisin. Siksi siis hiukan pieni 2990g ja 48cm. Oikein suloinen typy.
Madden kanssa haussa. Otettiin aika paljon valmiita ukkoja, ne mitkä oli haamuina olivatkin sitten huonoja. :( Vähän sellainen kökkö suoritus, mutta minkäs teet. Jos nyt syytä haetaan, niin ehkä valeraskaus saattaa vaikuttaa... Oli treenissä oikein hyviäkin pätkiä, mutta valitettavasti nuo huonot suoritukset jää mieleen. Ongelma oli siis haamujen ilmaisussa. Oli hakenut rullan, pysähtynyt, käynyt ukolla ja ottanut rullan, kun palkkaa ei tullut. Siitä sitten normi näyttö. Toisella ukolla oli vielä vähän huonompi tsäkä, kun Maddelle on pk-valjaat aika isot ja ylimääräinen säätönaru roikkuu, niin ukko oli katsonut, että liina roikkuu perässä ja siis palkannut koiran. No, näitä sattuu, ja ehkä hyvä epäonnistuakin, niin osaa opettaa taas perusteellisemmin.
Sällin kanssa otettiin sellainen pikatreeni. 2 valmista ukkoa, joista toinen maapiilossa. Toisen ukon sijaintia en tiennyt, joten ukkojen välissä myös pari tyhjää pistoa. Oikein kivasti meni. :)
Seuramme oli järjestämässä näyttelyä ja olen näyttelytoimikunnassa, siksi viime aikojen treenit on ollut aika vähissä. :( Mutta se on nyt ohi, vielä viimeisiä pöytäkirjoja yms. pitää hoitaa.
Madden kanssa ollaan vähän tokoiltu. Paikallaistuminen oli muuten ok, mutta kun lähestyin sitä, niin se painui maihin. :( Tätä ollaan otettu sitten muutamia kertoja, että se taas muistaisi, että istumassakin voi olla. Seuraaminen oli ihan ok, mutta liikkeestä istuminen tökki. Eihän sitä olla nyt otettukaan, joten sitäkin ollaan vähän muisteltu aina kun on jaksettu vähän treenata. Ruutu on ihan alkutekijöissä, siinä ei muutosta. Tunnarin uskalsin ottaa pitkästä, pitkästä aikaa kentällä. Eka meni vähän pieleen, kun se meni kapuloille ja kiersi vähän, mutta jäi seisomaan oman päälle. Oli ottamassa väärää, taisi ottaakin, kielsin ja otin uusiksi. Sitten oli jo ihan ok, kehuin tuonnista. Voittajan luoksetuloa otin myös, kerran jopa ihan liikkeenä. Seisomisen otin käskyllä ja pysähtyi tosi nätisti, maahanmenossakaan ei ollut ongelmaa. Paljon olis kyllä treenattavaa, jos voittajaan joskus mielisi.
Madde maalaiskoira kävi myös kaupunkikävelyllä Helsingin keskustassa, kun Wiltsulla oli turnaus. Eipä sitä uskoisi maalaiskoiraksi, siellä se meni kuin kala vedessä. Kyllä tuollainen koira on helppo.
Hakuilemaan päästiin taas pitkästä aikaa. Sälli pääsi varsinaiseen treeniin. Ohjelmassa oli kiintorullan opetus. Hyvinhän se meni, kun on hyvä porukka auttamassa. Ekan ukon se näki, kun meni metsään ja kun ukolla oli käsi alhaalla, kyyristyi se käteen ja siitä sai ohjattua rullan suuhun. Ei kuulemma tarvinnut edes rullaan koskea. Eikä vieras maalimieskään häirinnyt Sälliä, se on aina helpotus. Seuraavat ukot olivat valmiina ja edelleen Sälli hienosti otti kiintorullaa, kun sitä vaan hieman avusti. Viimeisellä ukolla Sälli otti itse omatoimisesti rullan suuhun ilman minkään sortin avustamista. Jee! Varsin onnistunut treeni siis.
Maddella otettiin muutama kiintorullatreeni ihan lopussa ja se ei mennyt ihan niin putkeen kuin Sällillä. Eka oli ok, vähän enemmän piti auttaa, mutta hienosti meni kuitenkin, samoin toinen. Kolmannella se oli ottanut rullan ihan hyvin suuhun, mutta oli pudottanut matkalla sen. :( Uudella lähetyksellä se oli menossa näytölle, ei ottanut sitten rullaa niin hyvin suuhun, mutta toi kuitenkin. Neljäs oli sitten ihan hyvä suoritus, siihen oli hyvä päättää. Tuo kolmas oli vieras maalimies, eikä kovin kokenut, joten saattoi vähän vaikuttaa Maddeen. Mutta jatketaan harjoituksia!
Nyt oli Madden vuoro päästä ukkoja etsimään. Hienosti sekin muisti homman, tauosta huolimatta. Eka ukko oli haamuna ja umpparissa. Hyvin se oli epäröimättä ottanut rullan ja hyvin toi mulle ja näytölle menossa odotti käskyä ja sitten säntäisi liikkeelle. Umpparia etukäteen vähän mietin, vaikka haamuna otinkin, mutta onneksi siinä ei ollut ongelmaa. Toinen oli myös haamu, Maddella on jännä tapa haukahtaa, kun se näkee haamun. Sitten se odottaa nätisti lähetyskäskyä. Taas ruopaisten liikkeelle ja muutenkin hyvä suoritus. Ja tosi nätisti se on maalimiehellä, makaa ja syö nameja. Kolmas ukko oli valmiina ja siinä Madde teki suorastaan loistavan piston, suoraan eteenpäin ja syvälle. Hieno homma! Neljäs oli haamu/peräänlähtö. Nyt ei tullut samaa epäröintiä rullan ottamisessa, kun viimeksi peräänlähdössä. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni ja sama kommentti kuin Sällin treenin jälkeen, nyt vain kiintorullaa opettamaan...
Kirjoitin pitkän pätkän ja yhtäkkiä kaikki teksti hävisi, raivostuttavaa!!!
Meillä on ollut tosi pitkä tauko kaiken muun kuin tokon harrastamisen suhteen. Eikä tokon sm:ien jälkeen olla tokoakaan otettu. Töpö on ollut meillä hoidossa ja sopivasti aloitti juoksun eilen, aika lailla kuukausi Madden jälkeen. Sälli ei ole moksiskaan, toistaiseksi.
Pari kertaa ollaan nyt oltu agissa, kyllä se vaan on hauskaa. Odotan jo, että pääsen tästä mahasta eroon ja kunnolla taas treenaamaan ja kisaamaan. Sällin kanssa on helppo mennä tämän mahankin kanssa, kun se irtoaa hyvin ja osaa mennä itsenäisesti. Madden kanssa joutuu juosta vähän enemmän. Mutta hienosti molemmat muisti, miten homma toimii. Mä vaan olen agitreenien jälkeen pari päivää aika huterasti liikkuva, sen verran alhaalla tuo muksu jo on.
Hakuunkin päästiin pitkästä aikaa, aina sattunut Jaken iltavuoro noille hakupäiville. :( Otin vain Sällin, kun oli sen verran paljon porukkaa ja halusin nähdä, kuinka se toimii vierailla maalimiehillä. Tehtiin vähän helpotetusti tauon vuoksi eli Sälli näki, kun 2 ekaa ukkoa meni metsään. Sälli lähti tapansa mukaan täysiä, eikä ehtinyt edes ihmetellä maapiiloa ja toi rullan hyvin. Näytöllä yritin vähän matkaa pysyä mukana, mutta oli se vaan luovutettava, ei tällä mahalla juosta ylämäkiä kovinkaan kovaa... Sälli oli melkein menossa piiloon sisälle syömään nameja, ei lainkaan ujostellut. Onneksi. Toiselle puolelle lähti myös hyvin, löysi nopeasti ja toi rullan pian. Ei vielä hiffaa "laatikoita" vaan tuo samoja jälkiä, varsinkin jos on yhtään ryteikköä. Näytölle meni alun vähän hitaammin, mutta kiihdytti matkalla. Oli työntänyt päänsä peitteen alle, kun nameja oli tullut liian hitaasti... Kolmas ukko oli valmiina ja pitkästä aikaa oikeasti ukko eli mieshenkilö. Sälli lähti tosi hienosti ja eteni hyvin ja löysikin tosi nopeasti. Taas rullantuonnit ja näytöt tosi hyvät. 4 ukko oli sitten tuttu ja haamuna. Sinne halusin myös kutsuna näytön. Loppupalkaksi lelu, jonka Sälli vei etukäteen keskilinjalle, jossa kaikki oli Sällille vieraita, enpä olisi Sällistä uskonut. Muutenkaan sille ei näyttänyt olevan ongelma nuo vieraat, rullan se ottaa suuhun aika reunasta, mutta muuta vaikutusta ei näytä olevan. Todella hyvä maku jäi treeneistä, ehkä tuosta hakukoiran saa. Nyt vain pitäisi opetella se kiintorulla. Mulla ei ole sen opettamisesta mitään hajua. :o/.
Kun alkaa jo todella tylsistyttämään nuo avoimen liikkeet. Omassa pihassa vain treenattiin ja otettiin vain metalli, tunnari, luoksetulon maahanmeno, kaukoja ja ruutu. Tai no, olihan tuossa jo aika paljon... Metallia ei olla otettu miesmuistiin ja siinä Madde ei saanut heti kunnon otetta kapulasta, hetken mietti ja toi, hyvällä ravilla ja suht hyvällä eteentulolla. Sitten luoksetulon maahanmeno, jossa otin lyhyen matkan ja kaksoiskäskyllä maahan ja käsimerkki. Oikein hienosti pysähtyi, ei tehnyt bc-tyylillä, mutta tosi reippaasti kuitenkin. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun makuulle pysäytin. Sitten se iänikuinen ongelma - tunnari. Mutta Maddepa yllätti ja teki sen oikein hienosti, meni kyllä kerran oman ohi, eli teki puolitoista kierrosta kapuloilla, mutta sitten otti reippaasti oman ja toi. Jee, jospa tämä tästä. Ruutu oli tällä kertaa vajaamittainen ja otettiinkin vain muutama toisto, ensin lelulla, joka nyt ei napannut, meni kyllä hyvin sinne, muttei innostunut lelusta. Seuraava namilla ja alustalla, se oli jo oikein mainio ja viimeisenä lähetin sen ruutuun, kun siellä oli alusta, pysäytin ja menin palkkaamaan. Viimeinen oli vähän kokeilu, että meneekö se sinne, jos ei ole näkyvästi namia sinne viety. Nyt aletaankin sitten tuota työstämään, voisi kokeilla sitä kosketusalustaa ihan mielenkiinnosta. Katsotaan. Viimeisenä kaukoja, joissa seisomiset on taas vähän hakusessa, kun en viitsinyt ennen kisoja ottaa paljon seisomista, kun Madde muka tiesi, kuinka sarjat menee. :D Istu-seiso-istu oli hyvä, Maddellahan on onneksi luonnostaan tyyli mennä taaksepäin istumaan. Sällille jouduin sen opettamaan. Mutta maahan-seiso-maahan ei ollut niin hyvä. Siinä se liikutti vähän takatassuja seisomaan nousussa, ei se siinä edennyt, mutta sen siirron jälkeen sen on vaikeampi mennä taaksepäin makaamaan. Senkin se kyllä vapaalla ollessaan tekee oikein, mutta kaukoihin se tapa ei ole vielä siirtynyt, enkä edes muistanut, että olin vaihtanut käsimekin erilaiseksi ... Saatiin kyllä hyviä toistoja.
Ihan kiva nyt ottaa jotain "uutta", ehkä se treeni-intokin kasvaa.
Lähdettin Madden kanssa jo torstaina ajelemaan kohti Ylivieskaa, jossa vietettiin ensimmäinen yö sukuloiden. Talon leikattu lapinkoirauros oli kovin kiinnostunut Madden peräpäästä. Sällihän ei enää tiistain jälkeen ollut kiinnostunut Maddesta "siinä" mielessä. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Ouluun katsomaan kisapaikkaa, joka oli ihan kivan tuntuinen. Jotain pientä otin siellä Madden kanssa ja ihan hyvältä tuntui. Varsinkin, kun löysin Kärkkäiseltä sellaisia ihania pyöreitä vinkupossuja, joita Madde rakastaa. :D
Arpaonni suosi meitä, joten oltiin tunnistusmerkinnän tarkastuksessa heti aamusta, kun muuten oltaisiin saatu nukkua vähän pidempään... Oma vuoro kun oli vasta 14 aikoihin. Jotenkin siinä odotellessa itse vähän lösähdin, ei millään olisi jaksanut enää skarpata kehään. :( Muut tekivät ennen meitä kivoja suorituksia ja Madden kanssa vaan hengailtiin, se tapansa mukaan poukkoillen ja haukkuen, kun olisi jo pitänyt päästä hommiin. Aikataulut oli onneksi edellä ja päästiin kehään ajoissa. Paikallamakuuseen jopa ehdittiin hyvin. Tuomarina tässä kehässä oli Reijo Hagström. Paikallamakuu on jotenkin aina yhtä kauheata. Piilossa odotellessa huomasin, että viereisessä kehässä oli hypyt ja noudot käynnissä ja Madde oli ihan siinä reunassa. Ei muuten, mutta tuota ei olla kyllä yhtään harjoiteltu, enpä tiedä taas miksi... No, palattiin kehään ja tuomari sanoi ekaksi, että kaikki tekivät eri lailla. Kääk! Siinä aloin sitten kuuntelemaan ja katsomaan, mikä numero jää meille ja Madde olikin ollut se, joka oli maannut hienosti rauhassa paikallaan koko ajan eli siitä 10. Huh! Siinä kehän jälkeen Tuula sitten kysyi, että missä mun kapula, no se oli tietenkin jäänyt teltalle. Ajattelin ensin, että menen järjestäjän kapuloilla, mutta muutinkin mieltä ja lähdin hakemaan kapulaa teltalta. Kun sain kapulan käteen, katsoin, että kehä oli tyhjänä eli olisi meidän vuoro. No, minä reippaana ison mahani kanssa juoksin suoraan kehään ja puuskutin kuin höyryveturi. :D Taisi liikkuria hieman säälittää, kun kysyi että haluanko hieman hengähtää. Halusin kuitenkin jatkaa heti, eikä onneksi tuolla epämääräisellä säntäilyllä ollut vaikutusta Maddeen. Ensin liikkeestä maahanmeno, ei huomautettavaa 10. Luoksetulossa se pysähtyi aika hyvin, jäi hieman väljäksi eteentulossa ja perusasennossa jäi vähän vinoon, siitä 9. Seisominen ok eli 10. Kokonaisvaikutus 9.
Seuraavassa kehässä tuomarina oli Veijo Kinnunen. Ensin seuraaminen, joka oli hyvää ja tuomarikin tykkäsi, 10. Kun siinä Maddea kehuin, sanoi tuomarikin, että se oli oikeasti oikein hieno suoritus. Noudossa Madde sätkähti, kun heitin kapulaa, muttei onneksi lähtenyt. Laukalla meni ja otti kapulan suuhun hyvin, mutta taas vähän ennen mua vaihtoi raviksi ja jäi samalla tavalla hieman väljästi eteentulossa. Muuten ok, tästä 9. Kaukoissa Madde yhden maahanmenon teki vähän taaksepäin, mutta tuomari sanoi, että se oli niin pientä, että siitäkin 10. Hypyssä ei huomautettavaa, siitä 10. Kokonaisvaikutus 10 ja vielä kätellessä tuomari onnitteli, että se oli oikein hienoa menoa. :) Pisteitä en itse tässä vaiheessa vielä itse tiennyt, vasta parin tunnin päästä kerrottiin, että niitä kertyi 194,5p. KP ja samalla kilpailun toinen sija. Tokkopa ;) olisin tuota itse uskonut, kun lähdettiin... Alla vielä Tuulan ottama kuva sisaruksista Tokko-Pa ja Tuskim-Pa, molemmat palkintopallilla, Madde avoimen 2. ja Töpö voittajan 3..
Hassua tässä on se, että Sintti-äippä oli vuonna 2001 Kouvolassa avoimen toinen ja Sälli vuonna 2004 Järvenpäässä, joukkue-SM:ssä siis kaikki. Kai tuo kulkee suvussa.;)
Ei kovin kummoisia treenejä, ollaan menty taas vähän taaksepäin. :( Yhdet kimppatreenit tehtiin, joissa alun seuraamiset tosi surkeita. Otettiin ne siis niin, että ihmisiä kulki sivulla ja takana, kuten tuomarit saattavat kokeessa tehdä. Suora luoksetulo oli nopea, alla kuva, mutta eteentulo taas huono. Pysähdykset ok, paitsi kerran seisomisessa sanoin käskyn todella oudolla äänenpainolla ja Madde jatkoi seuraamista. Tuo oli kyllä täysin oma moka. "Seuraavassa kehässä" pidempi seuraaminen, mikä oli jo huomattavasti parempaa, yksi vino perusasento, kun pysähdyttiin vajaa metri ihmisistä. Noudossa tulikin sitten melkoinen kämmi. Lähti hyvin, yhtäkkiä vaihtoi suuntaa ja meni nurmikolle syömään siihen jääneitä frolicceja. :( Komennon myötä uusi yritys, jossa meni kapulalle ja tiputti ja oli taas menossa nenän perässä. Siinä vaiheessa hain koiran niskasta kantaen luokseni. Saatiin lopulta jonkinlainen suoritus, mutta kyllä jäi paska fiilis. Kaukot meni hyvin, kuten yleensä. Paikallamakuu parin koiran välissä, se ok. Näiden treenien jälkeen ollaan kyllä onneksi jotain onnistunuttakin saatu aikaan...
Luoksetulo
Seuraaminen
Perusasento Kuvista näkee myös, kuinka isona mä matkaan Ouluun... Alkaa olla jo melko epämielyttävää.
Lähinnä omalla pihalla ja olkkarissa ollaan puuhasteltu. Olen yrittänyt korjata huonoa eteentuloa, saada seuraamisen paikkaa vähän taaemmaksi ja pysäytystä napakammaksi. Jotenkin tuntuu, ettei missään olla menty eteenpäin. Toistoja olen esim. eteentulossa tehnyt paljon, mutta jos en auta yhtään, menee Madde vinoon. :( Olis niin helppo opettaa se suoraan sivulle, mutta en viitsis. Paikallamakuita ollaan otettu vähän, max. 4 minuuttia. Se on ainakin kotipihassa aika levoton, kuuntelee kaikkea yms. Kerran se yhdessä treenissä tarjosi taas seisomisessa mahanmenoa, huoh, päästäänkö me koskaan tuosta ongelmasta yli... Kaukot on ollut toistaiseksi hyvät, välillä saattaa mennä vähän taaksepäin, mutta en jaksa nyt puuttua siihen. Yleensä kun tekee maahanmenon kuitenkin oikein. Nouto on ollut vauhdikas, mutta siinäkin eteentulo saisi olla parempi. Hyppy on pysynyt normaalina eli ihan hyvänä.
Jotenkin nyt tylsistyttää nämä avo-liikkeet, taidan kuitenkin sen TK2 verran avoimessa kisata. Yksi kisahan nyt jäi juoksun takia välistä, mutta jos saisi vielä vaikka kesäkuun loppuun yhden kisan, niin sitten voisin jäädä mahani kanssa vähän lomalle ja samalla treenailla voittajan liikkeitä. Jos syksyllä uskaltaisi startata. Jos siis liikkeet on hanskassa...
Madde on vielä selvästi sitä mieltä, ettei sovi tulla metriä lähemmäs, ainakaan mitkää kierot asiat mielessä... Muuten kyllä saattavat nukkua vierekkäin, valvovan silmän alla tietenkin. Huono kuva, mutta niin kuvaava. :D
Hienostihan tuo totteli 191p. ja luokkavoitto. Jotenkin se oli outo, oli yliaktiivinen ja räkytti normaalia enemmän eli PALJON ja murisi muutamalle koiralle, mitä se ei ikinä tee ja oli muutamasta koirasta ylenpalttisen kiinnostunut. Kehässä se oli aika normaali itsensä, tässä pisteet:
Paikallamakuu 10 (nousi laiskasti ylös)
Seuraaminen 10 (edisti vähän, mutta piti paikkansa, käännökset oli nättejä)
Maahanmeno 10
Luoksetulo 8 (tuli tosi huonosti eteen ja sivulle-käskyllä tuli vain paremmin eteen- siis kaksoiskäsky)
Seisominen 10
Nouto 9 (taas todella huono eteentulo :( )
Kaukot 10
Hyppy 10
Kok.vaikutus 9
Illalla sitten huomasin, että juoksut alkoivat. Aamulla mitään merkkejä ei näkynyt, kun erikseen tarkastin, koska tuo on niin selvästi juoksua tehnyt. Mutta kun ei nuoresta koirasta vielä tiedä, kuinka kauan se sitä tekee. Onneksi ei häirinnyt ketään kehässä, kyllähän tuo luultavasti silloin jo haisi.
Mentiin taas Madden kanssa mattimyöhäsinä häiriötreeneihin Purolaan. Nyt ne olikin juuri häiriötreenit, kun yhdessä ryhmässä pari sakua huusi kuin tapettaessa, rotikka ja riiseni rähjäsi ihan hulluna toisilleen jne... Maddeen selvästi vaikutti rähinät, katseli vähän kummissaan korvat takana. Teki kuitenkin ihan hyvin, mutta tuolla korostuu se, ettei se jaksa odottaa, koko ajan pitäisi tehdä jotain. Sen virheen se teki TAAS, että meni maihin seisomisessa. :( Laitoin sen lyhyeen paikallamakuuseen, kun otettiin vuorotellen luoksetuloja ja hienosti pysyi. Otin luoksetulon pysähdyksen aika lähellä mua, pysähtyi hyvin molemmilla avuilla, mutta nyt mun pitäisi päättää, kumman käskyn sille otan. On se niin vaikeaa päättää. Ehkä käsimerkki olisi Maddelle tehokkaampi. Kaukkareita otin myös, mutta kun otan niitä siinä sivussa, ei virallisena liikkeenä, menee ne ihan käsilleen. :( Virallisesti tehtynä ne menee hyvin, milloinkohan sitä oppisi itse ajattelemaan loppuun saakka... Hyppy meni vähän pieleen, kun otin namin käteen, niin eihän se silloin lähtenyt hyppäämään. Loppuun asti ajateltuna se meni hyvin... Madden kanssa on vielä tällaista opettelua, sitä on niin tottunut Sälliin, joka on tottunut jo kaikkiin variaatioihin ilman häiriintymistä. Madde menee vielä niin pienestä sekaisin.
Sällin kanssa taas pk-tottista. On sen kanssa vaan kivaa. Paitsi autosta otettaessa; se huutaa, haukkuu ja hyppii... Kun se on päässyt pissalle ja saanut vähän riekkua lelun kanssa, on kaikki taas rauhallisempaa. :) Seuraamisissa se ei vinkaissut kertaakaan, kerran alussa kuului todella pieni piip( vai oliko se hengityksen rohina...), kun en varsinaisesti sitä käskenyt, vaan otin sen vaan lähelle. Melkoisestihan se edistää, mutten nyt jaksa siihen puuttua, kun siitä ei niin kauheasti sakoteta tottiksessa. Pysähtymiset meni hyvin ja napakasti ja luoksetulot oli nopeita. Hienosti tuli eteen ja todella kovaa toisella kertaa jalkojen välistä leluun kiinni. Sitten vielä lyhyt paikallaolo, kun hain kapulan kopista. Estenoudossa sillä osui joku osa esteeseen, kuului ääni, joten on toiseen kertaan ja aanoudossa meinasi kiertää. :o Kaikin puolin taas kyllä oikein mainio Sälli.
Madden kanssa ollaan otettu ennen ruokaa oikeastaan joka päivä jotain avo-liikkeitä. Paikallaoloja täydellä ajalla, noutoa, kaukkareita ja hyppyä. Hyppy ei ole vielä täysin varma, luoksetulon pysähdys ei ole valmis jne... Paniikki! Tänään se esim. tuli aivan liian kovaa, oli pakko taas antaa tupla-käsky, ei olis todellakaan siitä vauhdista muuten pysähtynyt. Muutama pysähdys ja sitten pari suoraa luoksetuloa ja aina yhtä kovaa... Pitää nyt kuitenkin varoa, ettei ala ennakoimaan.
Madden kanssa ekaa kertaa ryhmässä avo-paikallaoloa. Tällä kertaa lyhyempi pätkä, mutta ehkä hyvä niin. Hienosti se oli maannut, eikä ahdistunut vieressä vinkuvasta koirasta. Se on hassu, kun juuri ennen "kehään" menoa se riekkui, haukkui ja repi hihnaa, mutta kun otin sen haltuun, on se ihan rauhallinen. Saa ollakin tarkkana, ettei homma jossain vaiheessa pääse hajoamaan.
Vähän otettiin seuraamista, käännöksiä, pysähtymisiä, mitkä kaikki ihan ok. Se kyllä edistää aika paljon, mutta kuulemma pitää paikkansa ihan hyvin, että se näyttää ihan hyvältä. Kaukokäskyt niin, että lo kahisutti sadetakkia takana. Kyllä se katsoi, kun kahisi, mutta kääntyi heti katsomaan mua ja odotti käskyä. Hyvä tuotakin harjoitella. Kaukoissa se on alkanut joskus, kun "epävirallisesti" tehdään, niin toisella istumiskerralla tehdä istumista seisomisen kautta. Tuosta täytyy kyllä päästä eroon. Noudossa se eka karkas, kun en tarpeeksi voimakkaasti sanonut istu ennen liikkeen alkua. Siitä ärähdys ja uusi yritys. Nyt meni hyvin, vähän normia aikaisemmin se siirsi raville, n. 3 metriä aikaisemmin, mutta se tuli kyllä todella kovalla ravilla loppuun. Eteentuloa pitää vielä harjoitella paremmaksi, kun vielä muistaisi tehdä sen erikseen, eikä aina jankata sitä itse noudossa... Avoimen hypyssä se taas jäi seisomaan, "kun tässä pitää seistä"-ilmeellä. Toistolla ja vahvoilla avuilla ok. Takaisinhyppyä tai lähinnä siinä eteentuloa pitää treenata. Luoksetulon pysähdys koitettiin epävirallisesti suullisella käskyllä, ja se pysähtyi mun mielestä ihan kohtuuhyvin. Ottaen huomioon, että sitä ei olla tehty ollenkaan. Lopussa vielä paikallamakuu piilossa 1,5-2min. Se oli hyvä, palkaksi ruoka.
Sällin kanssa pk-juttuja, hyvällä fiiliksellä taas. Se vähän poikittaa seuraamisessa, pitää kiinnittää tuohon huomiota, mutta hiljaa se oli eli olen tyytyväinen. Jäävät hyvät ja noudot super. Pitkästä aikaa 2 kiloisella, eikä koirasta huomannut, että se olis ollut yhtään painavampi, teki sen kanssa paremman eteentulon kuin normikapulalla... Pystyssä se ehkä vähän hipaisi estettä, ei ottanut tukea tms, mut ihan kuin olisi pieni rapsahdus kuulunut. Tai sitten sen mahakarvat on vaihteeksi taas niin kuraiset, että niistä kuului ääni. Aalta se hyppää liian ylhäältä alas, on siinäkin agilitykoira. Eteenmenossa vietiin ruokakippo kentän päähän näkyville ja siitä saatiinkin sitten hieno, suora eteenmeno, tietenkin noilla avuilla...
Nyt se on sitten aloitettu.:o) Oikein mukavasti meni ja fiiliskin oli hyvä. Pisteitä kertyi 178p. ja 1-tulos. Olin kyllä aika turvallisella mielellä siellä, mutta esim. paikallamakuu on sellainen, josta ei koskaan tiedä, vaikka se olisikin kuinka varma. Edellisessä paikallamakuussa rysähti ukkonen tosi pahasti ihan päällä, yksi koira paineli ohjaajan luo ja muutama muu hyppäs pystyyn ja meni takas maahan. Maddekin säpsähti, olis hyvinkin saattanut lähteä paikallamakuusta, vaikkei paukkuarka olekaan.
Mutta siis, tässä rivistömme: Luoksepäästävyys 10, istui hienosti vieressä.
Paikallamakuu 10, makasi kuin tatti, hieman nihkeästi nousi ylös. Videolta katsoessa se oli muutaman kerran kääntänyt päätä ehkä parin sentin verran sivuun päin. Ei pahasti kuitenkaan.
Seuraaminen hihnassa 9, otin itse yhden pysähtymisen huonosti, koira ehti kyykähtää ennenkuin lopulta pysähdyin. Tätähän ei olla treenattu, mutta onneksi sitä ei enää tarvitsekaan treenata.
Seuraaminen vapaana 10, edisti, mutta kontakti pysyi koko ajan.
Maahanmeno 0, oli vain kyykännyt, olisi pitänyt luottaa sivusilmään ja käskyttää uudelleen... Tämä olikin se varmin liike. :D
Luoksetulo 10, tuli hyvällä laukalla, himppusen vino eteentulo ja hidas sivulletulo. Kun täytyy pitää kontaktia koko sivulle siirtymisen ajan...
Seisominen 10, hieman säpsähti liikkurin käskyllä "palaa koiran luo"
Hyppy 10, ehti hypätä kerran ennen liikkeen alkua...
Kokonaisvaikutus 10, jos totta puhutaan, niin olen täysin samaa mieltä tästä arvosanasta. Fiilis oli leppoisa, Madden kanssa on tosi mukavaa. Sille riitti yksinkertainen kehu ja se odotti koko ajan seuraavaa käskyä. Kaikki siirtymät se kulki mun vierellä ilman mitään käskyä, ihanan helppo koira!
Vähän ollaan treenailtu joka päivä. Uutena asiana opetin Maddelle kosketusalustan, kun halusin jotain tehdä telkkaa katsoessa. ;) Yllättävän äkkiä se sen tajusi, hyväksyn siis nenällä kosketuksen, kun en jaksanut alkaa opettaa tassua... Noin vakavasti ja fiksusti siis suunniteltu juttu. Lisäksi sisällä eteentuloja, seuraamisen käännöksiä, avo-kaukoja ja kapulan tuontia. Käännökset eivät edelleen mene niin kuin haluaisin, mutten saa ohjattua sitä tekemään oikein, kun namin ollessa kädessä se kävelee perä maassa eli sitä ei juurikaan voi käyttää. Paljon on tehty paikallaan käännöksiä ja kaarteita, josko sitä kautta löytyisi oikeat liikeradat. Eteentulo on myös vähän hajonnut, liekö syynä se, että nyt on tehty enemmän kokonaisia liikkeitä. Nyt siis taas nämä olkkaritokot iltapuhteiksi. Kaukkareissa tarjotaan edelleen helposti seisomista, joten taitaapi jäädä seisomiset vähän taka-alalle, kunnes saadaan siirto voittajaan. Yksi päivä ammuin taas pitkästä aikaa koirien syödessä. Madde säpsähti, muttei reagoinut muuten, Sälli nosti vasta suulisen kauhaistuaan päätä, että mikä sieltä kuului.
Pihatreeneissä tänään oli hieman kuumempi Madde. Aloitettiin siksi noudolla, johon olen halunnut lisää vauhtia. Nyt sitä sitten oli, Madde otti vaan vähän huonosti eka kapulasta, joten se lensi vähän sivuun.Mutta toi kapulan laukalla istumiseen asti, Jee! Samoin luoksetulo, kovaa tappiin saakka. Siitä sitten seuraamista, jossa se kupli, mitä se ei yleensä tee. Hieman painoi jalkaa ja pää oli jalan edessä. Talloin vähän sen varpaitakin, muttei se edes välittänyt. Käännökset oli kyllä loistavia. Otettiin sitten vähän hitaammalla tempolla, että saatiin hommaa vähän kasaan. Pysähdykset oli hyviä ja hienosti se pysyy paikoillaan, kun kierrän takana lenkin. Ennenhän se "lakosi" alas, kuin alistettuna. Hypyssä ongelmana se, että joudun pitämään sen käskyn alla, ettei se loikkaa sitä ennen käskyä... Paikallamakuu n.3 min, yli puolet ajasta piilossa. Korvat sillä heilui ja vähän pääkin, mutta suu oli kiinni eli ei se pahemmin stressaa kuitenkaan. Palatessa se liikautti peräpäätä, tuota pitääkin tarkkailla, ettei tavaksi ota. Loppupalkaksi se sai päivän ruoan.
Jake nauroi tuossa, että Madde on kuin huippumalli, laiha ja luinen. Se on nimittäin taas pudottanut turkkinsa. Siitä sitten juttu jatkui, että Sälli on sitten varmaan se unelmien poikamies... :oD
Huippumalli ja poikamies oli lauantaina hakutreeneissä. Oikein onnistuneet treenit molemmilta. Maddelle näytettiin, kun ukot meni metsään ja sit käytiin kävelyllä. Molemmille puolille hienot, suorat ja syvät pistot ja rullankin se nappaa nopeasti suuhunsa. Toinen ukko oli varsin tyytyväinen, että kyseessä on pieni koira, kun Madde tuli rinnettä alas ja ukon selkäkautta hakemaan rullan, olis kuulemma isompi koira rikkonut ukon selän. Kolmas ukko taisi olla valmiina, taas hieno suora pisto, jonkin aikaa etsi, mutta löysi onneksi. 4 oli haamuna, johon Madde taas reagoi -hohhoijaa- kun yritin näyttää ukkoa. Kyllä se sen heti huomasi, mutta ei halunnut katsoa sinne. Aika outoa. Kun sen lähetin, lähti se täysiä etsimään ukkoa. Viides taas valmiina, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Kuudes ukko oli peräänlähtönä, mitä ei olla tehty ikinä, siinä se oli hetken miettinyt rullan kanssa, mutta teki itse päätöksen ja toi sen mulle. Kaikki näytöt oli mielettömän hienoja, isomahainen ohjaaja ei vain ole kovin ketterä perässä... Koko treenin Maddella oli sikahyvä fiilis, se oli jotenkin varman oloinen. Aina keskilinjalle palattaessa, kun sanoin, että haetaan lisää ukkoja, nosti se pään pystyyn ja sen ryhti koheni ja oli ihan fiiliksissä lähdössä etsimään ukkoja. Pidin sitä vielä hihnassa, en viitsi nyt sen intoa pilata kovilla käskyillä, kun se on sen verran kuitenkin nöyrä.
Sällille näytettiin myös, kun ukot meni metsään. Hienosti sekin lähti, täysiä ja rutina kuului, missä se meni... Rullan kansssa ei ongelmaa ja ukolla se odottaa häntä heiluen, milloin saa namia. Tässä treenissä oli bonuksena lelut joka ukolla. Jos saisi sitä maalimiesmotivaatiota vähän nostettua. Näytöt sillä on niin hurjia, että ihan hirvittää. Ekan näytön yritin pysyä perässä, mutta sen verran alkoi supistelemaan, että pakko oli päästää se menemään. Valmiissa ukoissa ei ollut ongelmaa, kerran se oli lähdössä ihan vinoon ja otin sen takaisin ja lähetin vielä selvemmin ohjaten. Silloin se lähti hyvin ja suoraan, mutta kun ukko löytyi, olisi se sillä ekalla yrityksellä lähtenyt suoraan ukon luo...
Seuraavana päivänä oltiin kevään/kesän vikoissa agi-kisoissa. Madden kanssa saatiin eka nousunolla ykkösissä. Aika meni taas hilkulle, mutta sitä ei lasketa. ;) Sen kanssa on jotenkin niin helppoa mennä, mun vauhti on vaan nyt niin kömpelö ja Maddehan menee mun vauhtia, joten ei voi koiraa syyttää hitaudesta. Kolmas sija tuli kaupan päällisiksi. Sällin kanssa ei mennyt yhtä hyvin. Eka rata oli jotain kauheaa, että olin jo lajia lopettamassa. ;) Onneksi toinen rata oli paljon sujuvampi ja tuntuikin tosi hyvältä, siltäkin kyllä hylly, mutta kiva sellainen. Ehkei me kuitenkaan lopeteta. Nyt on ainakin tiedossa, mitä treenataan kesä.
Madden kanssa ollaan tokoiltu ensin Jokelassa ja sitten Purolassa. Paikallamakuut molemmissa hyvät, jopa Purolan lätäkössä. Jokelassa ekassa setissä sillä oli tosi hyvä fiilis ja oli mukavan tuntuinen, mutta toinen setti oli vähän sellaista haihattelua. Kyllähän se tekee, mutta ei niin intensiivisesti kuin haluaisin. Purolassa todella vetinen kenttä aiheutti harmaita hiuksia, kun ei huippumalli olisi laittanut takapuoltaan maahan. Muuten kyllä oli oikein mainio, vaikka juostiin viime tipassa kentälle, koira säntäili, vinkui ja haukkui ja siitä heti paikallamakuuseen. Kummasti se vaan rauhoittui heti, kun oli jotain tehtävää. Vieraat koirat eivät ole sille ongelma, hyvin sitä pystyi koko ajan vapaana pitämään. Otettiin siinä odotellessa seuraamisia juosten ja kävellen, eteentuloja ja kaukokäskyjä. Nyt pitää vain toivoa, ettei meidän tokokokeet ole lätäkköpellossa... Madde on nimittäin ilmoitettu 12.5., 18.5. ja 24.5. tokoihin. Siirrytään yhdellä ykkösellä avoimeen, joten saas nähdä, päästäänkö vielä noissa kisoissa sinne.
Ja laiska treenaa edelleen omalla pihalla. Ensi-innossa otettiin yksi nouto, joka oli hyvä ja reipas, raville kyllä metri ennen mua, mutta tuon hyväksyn. Sitten alo-paikallamakuu, hyvä ja rauhallinen. Seuraamista pitkästä aikaa hihnassa, oli vähän normaalia väljempää, mutta ok. Pari perusasentoa oli vähän nihkeitä. Vapaana seuraaminen parempaa ja tiiviimpää, vasemmalle käännökset huonoja, nuo siis perusasentojen lisäksi rumpattavaksi. Seisominen oli mun nähdäkseni hyvä ja napakka, hyvin pysyi, eikä mennyt palatessa kasaan. Luoksetulossa hyvä vauhti, muttei mennyt edessä istumaan. Outoa, tuo kun on yleensä ollut hyvä. Ja siis tuokin rumppauslistalle. Maahanmeno hyvä. Hyppyestettä ei ole, pitäisi kai väsätä, niin pääsisi sitäkin treenaamaan.
Voi hyvänen aika, kun on ollut taas laiska kirjaaja. Eipä olla hirveesti treenattukaan, mutta on tässä ollut agin saralla jonkun verran kisoja ja treenejäkin. Sällin kanssa on ollut samaa hyllyputkea, pari kertaa nolla ollut tosi lähellä, mutta kun ei, niin ei. Muuten on ollut aika epätoivoista räpiköintiä. :(
Madde aloitti kisauransa agissa, tuloksia 5 yliajalla ja 0 yliajalla ja yksi hylly. Oikein kivan tuntuista menoa, vaikka typy on ollut syrjässä treeneistä, kun Sällin kanssa ollaan oltu Oreniuksen treeneissä. Kyllä siinä onkin hyvä kouluttaja! Tuli paljon uutta opeteltavaa, helposti sitä urautuu tekemään aina samoja juttuja, niitä mitkä yleensä onnistuu.
Kesä vietetään tekniikkaa harjoitellen Sällin kanssa ja Madden kanssa haetaan tekniikan lisäksi irtoamista ja vauhtia muutenkin. Jos siis kaikki tuon mahan kanssa menee hyvin.
Kylläpä aika rientää... Vastahan se oli tällainen:
Ja nyt jo tällainen:
Madden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Tuloksia ei olla tehty, mutta todella täyspäinen pikkupiski siitä on kasvanut. Tänään ilmoitin sen ekoihin agi-kisoihin. Huh. Valmishan se ei vielä ole, mutta halusin saada sille jotain kisakokemusta, ennen mun mahan kasvamista... Toko-kisoihin olisi suunnitelmissa mennä 12.5. ja 13.5./24.5. Ja sitten tietenkin SM:iin, jos juoksut ei häiritse tai jos meidät vielä huolitaan joukkueeseen. Mullahan on silloin viikkoja yli 30, joten toivotaan, että tuo Taavi pysyisi hyvin kyydissä mukana.
Äidilleni hehkutin, että Madde on jo 2 vuotta, se ähkäisi Madden hypätessä sen mahaa päin, "ai jaa, ei ikinä uskois. Milloinkohan se rauhoittuu?"
Ollaan jotain treenattukin, vaikka täällä on ollut hiljaista. On ollut tokoa, hakua ja jälkeä ja treenien taso on ollut hyvää, huonoa ja siltä väliltä. ;) Madden tokossa otettu sen iäinikuisen ongelmatunnarin lisäksi ruutua, ja tietenkin jääviä, luoksetuloa ja seuraamista. Agissa Sällin kanssa oltiin vieraan kouluttajan opissa, kun Oreniuksen Juha oli meitä koutsaamassa. Paljon saatiin ajateltavaa ja treenattavaa. Koiraa täytyy ohjata aktiivisemmin ja hidastaa käännöksissä, jotta kaaret saataisiin pienemmiksi. Yhdet kisat oli, joissa oli jotain hyvääkin, vaikka tulokset oli hylly ja 24. Hyllyssä oli alla yksi rimanpudotus, kun tavalliseen tyyliin karjuin kesken hypyn ja sehän on selvä, mitä siinä käy. Toisella radalla oli hyvä alku, tein jopa ekan kerran kepit vaikeammalta puolelta. Siitä sitten ohjasin huolimattomasti yhdelle sivussa olevalle esteelle ja Sälli ei hypännyt sitä. Mä pysähdyin ja Sälli alkoi hyppimään ympärillä. Siitä siis yhteensä 15 ja yliaikaa.
Tänään oltiin taas kisoissa yhden startin verran. Sälli tuntui suht rauhalliselta, silmät ei pyöriny päässä... Tulos oli 0, -6,84, mutta 4. sija, joten ei tullut nousunollaa. Kakkosen aikaan meillä taisi olla 1s. tai jotain. Rata oli mun mielestä vaikein kakkosen rata, mitä meillä on ollut. Monta kilsua, joissa tällainen irtoava ja omia ratkaisuja tekevä koira voisi valita. Ja monta paikkaa, missä ajattelin, että rimoja voi pudota. Mutta oikein hyvin Sälli meni, esteiden jälkeiset kaarrokset oli Sällimäiseen tyyliin isoja, vaikka muka yritin sitä vauhtia ottaa pois. Kontaktit oli taas hyvät, koska keinua ei ollut... ;) Johonkin rimaan taisi vähän hipaista, muttei pudonnut. Loppusuora oli vaikeantuntuinen, mutta sen Sälli selvitti tuttuun tyyliin ihan ite. :D Helposti siis, kun mä olisin vetänyt sitä poikittain olleelle esteelle vähän suorempaa estettä kohti, mutta Sälli meni sen esteen siivekkeitä hipoen ja oikein. Enhän mä edes ehtinyt yrittää vetää sitä sivuun, kun se oli jo esteen mennyt. Mutta oikein loistosuoritus, eikä oikeastaan enää edes harmita, ettei sijoituttu, koska ei me oltais kolmosiin vielä valmiita. Jotenkin tämä tuntui erityisen hyvältä, kun on nyt pitkään ollut sellaista tahkoamista. Kiva fiilis!
Viikonloppuna vietettiin molempina päivinä meidän Helmin 7v. synttäreitä. Eipä voinut rentouttavaksi viikonlopuksi sanoa... Maanantaina siis pirteänä töihin. Not. Kaksi yli 10 tuntista työpäivää näkyi sitten illan ohjelmassa, joten ei treenattu mitään neljään päivään.
Keskiviikkona oltiin agilityssa. Madden kanssa otin ensin mun ryhmäläisten radan eli vähän helpompaa sille vaihteeksi. Se selvitti radan kuin vettä vain, hienosti kääntyi vaikeissakin kulmissa ja vielä pienet kurvitkin oli. Kepeillä taas kuitenkin vahva apu. Nyt Madde jo irtosikin ihan hyvin, joten ehti tehdä takaaleikkauksia ja muita, mitä sen kanssa harvemmin on tehty. Jäi siis oikein hyvä fiilis. Ja se oli niin helppo, kun sitä voi viedä siellä vapaana, ei se mene muiden ihmisten tai koirien perään, paitsi kun juttelin, niin se hillui siinä ympärillä.
Jussi oli tehnyt meille vähän suoraviivaisemman radan. Hyvä välillä tehdä vähän "helpompaa". Alussa oli 6 estettä linjassa, siinä oli okseria ja vanhaa sarjaa eli 4 metrin etäisyyksiäkin pari. Ensin menin liian kauas ja Sällin rytmi meni sekaisin muutamaan otteeseen. Kunnes tajusin ottaa sen mukaan vähän aikaisemmin ja yhdessä tehtiin rataa. Huomattava ero oli koiran rytmityksessä. Suoran jälkeen putkeen ja sieltä takaisinpäin puomille, jossa hienot ylä- ja alakontaktit. Alakontakteille pysäytin ja palkkasin. Siitä suoraan este, josta tiukka 180 kepeille ja eteen pituus ja alun putki. Tässä Sälli astui pituuden palikalle ja uusiksi. Nyt jäin vain keppien vas. puolelle ja lähetyskin kepeille meni hyvin, vaikka oli vauhdikas meno ja mä olin keppien toisella puolen. Hyvin se kääntyy oikeasta välistä, mutta saisi opetella vähän hidastamaan ennen keppejä, nyt se rytkäyttää aina itseään, kun pitää taipua jo seuraavaan väliin. Tältä puolelta meni siis pituuskin hyvin ja putkesta edettiin aalle, jossa taas alakontaktilla palkka, siitä hyppy ja keinu, jossa taas palkka. Nyt se onneksi malttoi hidastaa, eikä lentänyt, mitä se joskus tuossa vauhdissa tekee. Sälliltä oikein mukavaa rataa ja olin oikein tyytyväinen!
Maddelle vähän eri ratkaisut ja sekin tiputti yhden riman, mutta otti opikseen, ei enää tiputellut. Sillekin palkat kaikilta alakontakteilta. Maddekin astui pituuden ja uudella kerralla teki kauhean loikan. Pariin otteeseen otettiin rata ja meni oikein kivasti! Vielä kun saisi ne kepit, niin mentäisiin kisoihin...
Tänään Madden kanssa pari noutoa, luoksetulo, seuraamista ja 4 tunnaria. Ekassa noudossa toi ravilla, kehuin, mutten palkannut namilla. Uusinnassa näytin namia ennen lähetystä ja se tuli hienosti laukalla suoraan oikealle paikalle eteen. Luoksetulo oli loistava eteentuloa myöten. Seuraaminen oli kivan tiivistä, rauhallista ja juoksussakin se piti nyt paikkansa hyvin. Sitten niihin tunnareihin... Helmi tuli auttamaan ja laittoi kasan vieraita, haluan siis kaikkiin ihmisen hajua. Sitten vein "hieman" räityn ;) tunnarin kasan taakse. Madde meni kasalle, meni kauemmas ja pysähtyi, että mitäs tässä nyt sai tehdä... Kutsuin luo ja se oli nappaamassa mukaan yhden väärän. Sanoin ei ja kutsuin uudelleen. Uusi yritys, meni kasalle, kierteli, meni kauemmas tuli lähemmäs,otti väärän suuhun, pudotti, jatkoi etsimistä ja toi oman. Oli kyllä siinä hilkulla, että haistoiko sitä. :( No, palkkasin joka tapauksessa. Kolmas kerta, meni kasalle, haisteli, maistoi väärää :(, mutta toi haistelemalla oman. Neljäs oli hieno, meni kasalle, haisteli ja haisteli, kunnes törmäs omaan, jonka toi. Olen vielä antanut palautteen heti suuhun ottamisesta, häivytellään sitä sitten myöhemmin. Haluan, että sen ei tarvi tuoda omaa epävarmana, ainakaan näin alussa.
Päivän tunnarit, ajattelin helpottaa, mutta silti sieltä tuli väärä. En sanonut mitään, joten Madde lopulta päästi irti ja selvästi mietti, että mitä nyt. Otin sen pois sieltä istumasta ja miettimästä ja näytin uudestaan omaa siellä kaukana kasasta. Nyt meni jopa oikeaan suuntaan... Ja toi, vähän epäröi, joten taputin vähän jalkaa. Siinä välissä taas oli vieraiden ottamista, irrottamista ja omiakin hyviä. Kerran toi reippaasti väärän, mutta se oli ollut sen suussa ja jäänyt kasaan. Otin vaan pois, näytin taas omaa ja lähetin uudestaan. Tässä treenissä olin todella tyytyväinen itseeni, en hermostunut, enkä hätäillyt. Jos se otti väärän, en sanonut mitään ja vasta, kun se oli irrottanut, pyysin sen luokse. Madde oli hyvällä fiiliksellä, vaikka virheitä tuli taas paljonkin, mutta silti se lähti aina reippaasti ja toikin vikat tosi reippaasti ja tiiviisti eteen asti. Eli siis en ole vielä luovuttanut, vaikka epätoivoiselta väkerrykseltä tämä tuntuukin. ;)
Tunnarin kanssa siis. Miten tämä voi olla näin vaikeaa??? Kun se ei vain mene jakeluun. :( On piilotettu omaa, ollut paljon kapuloita, ollut vähän kapuloita, on hajustettu paljon ja vähän. On kehuttu omasta, jätetty huomiotta väärät ja toruttu vääristä. Mikään ei auta. Koitetaan nyt kuitenkin jatkaa, jotenkin. EHKÄ se joskus tajuaa, tai sitten ei. Positiivista oli kuitenkin hyvät noudot, sekä metalli että tavallinen. Seuraaminenkin on ihan hyvää mun mieleen, mutta taitaapi se edistää aika lailla.
Eilen agilityssä oli vähän laiskat fiilikset, mulla siis. Jotenkin kun vetää yhdet treenit ennen omia, niin ei jaksa enää keskittyä omiin koiriin. Sällillä alkoi tosi hyvin, mutta kun alettiin jankkaamaan, niin tuli virheitä. Ekalla kerralla se irtosi yhdessä kohdassa tosi hyvin, mutta sitten taisi vaikuttaa, että sen esteen taakse kauemmas tuli yksi rähjäävä koira, niin en tiedä, väistikö sitä. Sehän inhoaa muita koiria, joten oisko se yrittänyt jättää huomiotta sen huutajan, koska varmaan sen olis tehnyt mieli käydä nappaamassa... No, meni se lopulta edes jotenkin, mullakaan ei jalka noussut, kun oli kuomat jalassa. Ne ei ole ne täydellisimmät agikengät.
Madde oli jotenkin tosi vauhdikkaalla päällä, se oli oikein nopea ja irtosikin, usein väärässä paikassa, kun en ollut huomioinut irtoamisen vaihtoehtoa. Oikein taitava tyttö! Sivussa otettiin seuraamisia, jääviä ja luoksetuloja. Jäävissä tarjos seisomisessa ekan kerran istumista. :/ Luoksetulot nätit ja hienosti se odottaa käskyäkin. Seuraamiset ok, hyvin seuras jopa seinää kohti ja tosi lähellä seinää tehtiin täyskäännös.
Nyt pitää vaan jaksaa Madden kanssa ottaa siinä sivussa tuota tunnaria ja iloita sitten niistä muista onnistumisista. Mutta kyllä harmittaa tuo tunnari, kun tuolla koiralla on kuitenkin nenä, jota se osaa hienosti käyttää haussa ja esineillä, että miksi se ei osaa/tajua erottaa niitä ihmisten välisiä hajueroja. Sillä on paljon tehty tosiaan niitä oman piilotuksia ja vieraan kasan vieressä, mutta se ei silti ymmärrä. Mä en oikeesti tiedä enää, mitä uutta kokeilla. Ei auta kuin itkeä, jos se auttaisi. ;)
Nyt lähti isännälle tilaukseen tunnarilauta, kokeillaan sitä seuraavaksi.
Madde oli täynnä intoa, eilen jäi ruoka syömättä. Ekana otettiin pari noutoa, joissa ei vauhtia uupunut. Taisipa olla ekoja kertoja, että se tuli laukalla mun eteen asti. Sitten pari luoksetuloa, joissa ekalla tuli pikkasen vinoon. En palkannut vaan uusiksi, ja hienosti korjasi ja tuli oikealle paikalla. Liekö tajunnut, että ainoastaan oikeasta saa palkan. Saisi ainakin tajuta. ;) Sitten siihen *huoh* tunnariin. Taas sieltä tuli sitä ja tätä, yritti mun mielestä kyllä haistella, jotain. Sitten pyörsin taas yhden -ei ikinä-jutun eli sylkäisin vähän kapulaan ja vein ripoteltujen 5 kapulan joukkoon. Madde säntäs sinne ja vauhti tyssäs oman luona ja toi sen. Toinen vielä ja sama juttu meni reippaasti (ollaan kyllä aika lähellä) kapuloiden luo, haisteli ja pysähtyi oman kohdalla ja toi. Jee. Ensimmäisen kerran oikeasti valoa tunnelin päässä. Huomenna on agi-päivä, joten ei oteta tunnaria, mutta katsotaan, itkenkö täällä taas torstaina tunnari-tuskaa. :D
Ajattelin nyt ottaa tavaksi ennen ruokailua ottaa muutaman tunnarin. Katsotaan, kuinka kauan mun tapa kestää. ;)
Madde jäi vähän päätä pyöritellen katsoen vuorotellen Helmiä ja ruokakippoa, kun vein kasasta kauemmaksi omaa. Ja ekalla toi väärän. En tiedä, johtuiko väärän kanssa pysähtyminen siitä, etten kehunut vai siitä, että se tiesi, ettei se ollut oikea. Joka tapauksessa uusiksi. Nyt näytin selvästi, tai siis odotin, että se katsoi muhun päin, kun jätin oman piiloon. Lähti säntäillen ja etsi nenällään oikean, kehuin. Toinen vähän lähemmäksi kasaa, lähti hyvin ja kehuin himppasen myöhemmin. Kolmas oli kasan toisella puolella ja taas hyvin haisteli ja toi oman. Vika oli kasan takana, aika lähellä. Etsi ensin kauempaa ja vanhoja piiloja, sitten läheni kasaa ja mä jo kauhulla odotin, ettei se jaksa kauemmin etsiä ja nappaa, mikä ekana eteen tulee. Mutta ei, hienosti nenä maassa haisteli ja toi oman. Viimeisillä kolmella otin ihan palautusasentoon asti, tosi nätti ja tiivis palautus. Lopuksi typy sai ruokansa.
Madden kanssa ministi seuraamista, joka oli tänään vähän huonompaa, reagoi selvästi kentän loppumiseen eli alkaa himmata, kun näkee, että tulee reuna vastaan. Tuosta sitten paljon toistoja. Jäävät meni hyvin, kesti tosi hienosti myös mun pyörimisen. Eikä edes pahemmin reagoinut märkään ja osittain jäiseen kenttään. Luoksetulo oli aivan SUPER! Vauhti todella kova ja jarrut meni päälle ihan viime tipassa ilman törmäämistä. Eteentulokin oli upea, tiivis ja suora. Noudot oli vähän heikkoja, se tulee huonosti eteen, varsinkin, kun on vähän isompi kapula. Tuo pitääkin ottaa treenattavaksi, kuten myös metalli. Joitakin kaukojen vaihtoja otettiin myös ja avustettuna s-m, jos se vaikka joskus sen oppisi... Eipä varmaan muuta otettu, hyppyeste oli muilla käytössä ja tunnaria meinasin ottaa kotona, kun on pikku-apulainen käytössä, ja hyvin innokaskin sellainen. <3
Keskiviikkona agilityssa oli vähän vapaamuotoisemmat treenit. Näitäkin on hyvä olla välillä, sai vahvistettua vaikeita asioita. Sällin kanssa tehtiin paljon erilaisia kiemuroita ja hirmu hienosti se meni, eikä rimojakaan pudonnut, vaikka se oli sellaista kiemuraa. Keppejä otettiin myös, loppupalkka odotti, mutta silti se tarvitsee mut siihen rinnalle. :( Kai se on vaan tyydyttävä, ettei se ala itsenäisesti niitä tekemään.
Madden kanssa vähän helpotettua versiota ja sekin meni oikein nätisti. Aalle se meinaa kyllä edelleen karata. Kepeillä otin paljon toistoja niin, ettei ollut namia kädessä ja vasta lopussa kaivoin taskusta namin. Kepithän on Maddelle ollu tosi vaikeat. Madden kanssa otettiin myös tokoa; seuraamisia, luoksetuloja ja kaukokäskyjä. Ne meni ihan ok.
Torstaina oltiin Jokelan koulun kentällä treenaamassa. Ensin paikallamakuu, jossa Madde jäi vähän levottomasti, kun otti viereiseltä leikkikentältä ihmisten hajun. Välissä kävin palkkaamassa ja loppuosa oli jo rauhallisempi ja tarkkaavaisempi. Seuraamisia otettiin jonkun verran. Alussa ok, mutta kun piti mennä yhtä ulkopuolista katsojaa kohti, menetti se kontaktin. Välillä se myös puski aika paljon, silloin oli just toista koiraa "kuritettu", taisi reagoida siihen. Pysähtymiset sillä on ihan hyvät, istumisessa ekalla kerralla autoin. Luoksetulo oli hyvä, vauhti oli todella kova ja eteenkin se tuli melko suoraan. Ihan kivat treenit, sellasta perussettiä. Sällin kanssa otettiin vain pk-ilmoittautuminen ja vähän seuraamisia.
Perjantaina otin iltapuhteiksi Madden kanssa tunnaria. Ja tulin lopputulokseen, että meidän tavoite tokossa on TK2... Se tuo sieltä ihan mitä vain, tuntuu, että kaikki muut kuin oma kelpaa. Sitten yritin tehdä piilottamalla omaa, se saattoi mennä ja ottaa kasasta vieraan. Jossain vaiheessa meni hermot ja sitten ei enää koirakaan tehnyt mitään. Sitten mentiin taas taaksepäin, oma kauempana kasasta, toi oman, vähän lähemmäksi, toi oman ja sitten vielä kaksi kasan takana. Vikalla kerralla se haisteli pitkään vieraita, mutta jatkoi etsimistä ja toi oman. Tuo olikin pieni ja ainoa valopilkku treeneissä.
Lauantaina oltiin hakuilemassa. Maddella 4 ukkoa, kolme valmista. Yksi ukko oli vieras. Kovan tuulen vuoksi toinen puoli oli huomattavasti helpompi. Ekasta ukosta se sai siis hajun jo ennen aloitusta. Tokalla ukolla se juos parikymmentä metriä, pysähtyi ja jatkoi etsimistä. Kolmas oli taas valmiina ja senkin Madde bongas tosi nopeasti tuulen vuoksi. Neljäs oli haamuna. Rullantuonnit ja näytöt oli kaikki hyviä. Vähän siinä oli puhetta, kun Madde ei ilmennä sitä tekemisen halua kovinkaan, että onko sillä oikeaa palkkaa. Sehän ei ole superahne, mutta se myös on niin neiti, että se syö namit nätisti, joten siitäkin voi tulla mielikuva, ettei se palkkaannu niistä. Vieraiden kanssa ei hirveästi leiki, joskus kyllä saattaa. Mä olen itse tullut siihen tulokseen, että eihän se niitä hommia tekis, jos se kokis, ettei se saa niistä palkkaa. Ehkä sitä odotetaan, että koira puhkuu, vinkuu ja riekkuu sitä intoaan. Madde vain on tuollainen hillitympi.
Sällillä myös 4 ukkoa, 3 valmiina. Ekana oli se vieras ukko, jota Sälli vähän vierasti. Teki hienon, suoran ja nopean piston ja otti rullan sekuntin mietinnän jälkeen otti rullan. Ja näytölle meni hyvin. Siellä ukolla huomasin, että Sälli reagoi vieraaseen ukkoon. Toinen ukko myös valmiina ja siitäkin hieno pisto ja näyttö. Kolmannella Sällillä meni pupu pöksyyn, lähti kovaa ja meni hajun mukaan, muttei uskaltanut ottaa rullaa. Lähetin uudestaan ja se haki rullan ja taas näyttö hyvä ja nopea. En vielä tuon takia heitä hanskoja tiskiin, palkan se sai vasta, kun se oli ylittänyt itsensä. Vika ukko oli haamu, ja siinäkin tosi nopea ja suora pisto ja upea näyttö.
Illalla vielä Madden kanssa tunnaria. Taas kasa ja piilotin sivuun. Toi väärän. Sen jälkeen toi oman. Toisen laitoin vähän lähemmaksi kasaa, toi väärän. Uudestaan ja toi oman. Omien tuonnista olen kehunut, että se saisi hyvän palautteen heti, ennen kuin se ehtii kokea epävarmuutta. Saas nähdä, onko tuota turha treenata...
Kun ulkona on niin pimeää, märkää ja jäistä... *volinaa*
Madden kanssa eilen pieni setti. Ensin seuraamista, käännöksillä ja askeleilla ja pysähdyksillä. Seuraaminen tuntui taas hyvältä, en tiedä, miltä näytti, kun isän kamera on edelleen hakematta. Vas. käännös-seis Madde ylityöskentelee eli hakee jotenkin liikaa sitä paikkaa. Jos teen sen itse rauhallisemmin, tekee Maddekin sen paremmin. Askeleissa autan vielä nameilla, aika hyvin se yleensä ottaa suoran perusasennon. Otettiin paljon myös paikallaan käännöksiä, jotta Madde oppisi sen persuksen käytön. Jäävät kaikki ok, jopa istuminen ilman apua. Seisomisessa sille on edelleen vaikeaa, että ohitan sen läheltä. Luoksetulossa eteentulo on hyvä, ehkä saisi olla vähän lähempänä. Sitten kaukoihin ja voi huokaus. Ne oli jossain vaiheessa hyvällä malllilla, mutta nyt ne on ihan hukassa. :( Ei taas millään meinannut nousta seisomaan, kummastakaan. Avo-kaukot sentään sujuu, mutta se ei paljon auta. paljon paljon toistoja ja parit hermojen menetykset... Lopulta saatiin paljon hyviä toistoja. Seiso- maahan-opetus ei ole mennyt eteenpäin, vaikka olen tosi paljon vahvistanut ja palkannut oikeaa. Lopussa vielä paikallamakuu, jonka jälkeen Madde sai päivän ruoan. Palkkana oli muuten pelkät nappulat.
Tänään taas pikkutreeni. Seuraamisessa paikallaan käännöksiä ja pieniä pätkiä. Tilaa oli aika vähän, kun lapset pelas sählyä olkkarissa. ;) Luoksetulon eteentuloja ja pari siirtymistä sivulle. Noita ollaan otettu luvattoman vähän. Tunnarikapulalla otettiin noudon palautusta. Siinä Madde meinaa jäädä toosi kauas. Siitä sitten toistoja avun kanssa ja apua hiljalleen vähentäen. Sitten niitä kaukoja. Eilen huomasin omassa äänessäni ja käsimerkissä eron niihin leikkikaukoihin ja tänään menikin paremmin, kun vaan sanoin reippaasti sen seiso, enkä yhtään yrittänyt vahvistaa äänellä tai eleillä sitä. Istu-seiso-istu se pysyy tasan paikoillaan, mutta maahan-seiso-maahan se tulee yli 10 senttiä eteenpäin. Eli sitä sitten toisteltiin ja vaihdoin käsimerkin alas eteenpäin työntäväksi. Läheltä saatiin monta hyvää toistoa, joten tuolla linjalla jatketaan. Hassua tässä on se, että normaalisti Madde menee taaksepäin maahan seisomisesta, mutta kun käsken, niin se silleen hypähtää maahan. Tänään jäi parempi fiilis "treeneistä", Madde oli tosi innoissaan, vaikka namina oli taasen ihan perusnappulat. Lopussa otettiin vielä ekan kerran kellosta katsottu 2min paikallamakuu. Olin suurimman osan ajasta piilossa, ja lopun ajan siivoilin ympäristössä. Yhdessä vaiheessa, kun tönin vähän Maddea ja olin itse kyykyssä, alkoi se loikkimaan ja leikkimään mun kanssa, sellasta ihanaa härpätin-syöksähtelyä mun "kimppuun". Luulen, et tuolla keinolla sille ei ole ongelma kehän palkkaamattomuus. Toivotaan. Jos tässä joskus kisoihin uskaltautuu...
Vein Helmin treeneihin ja otin samalla Madden kanssa pienen toko-treenin. Otin sen kanssa ihan perussettiä, mitään välineitä ei namien ja pallon lisäksi ollut. Seuraamista, mikä oli aika kivan tuntuista, eikä edes märkä hiekkakenttä vaikuttanut. Vähän Madde katseli, kun ihmisiä ja koiria meni ohi, mutta ei pahasti. Vähän se oli epävarma, oikastaan samoissa asioissa, missä omalla kentälläkin. Eli jäävissä seisomisen palaamisessa, kun tekee sen oikealla puolella kiemuran. Ongelmaa ei ole, jos kierrän sen vas. puolelta ja takaa tulen viereen. Eli siis idarissa se tekee hyvin, vas. käännöksiin en ole täysin tyytyväinen ja istuminen tuntuu vaikealta ilman apua. Siitä avusta vaan on pakko päästä eroon, joten sitä hinkattiin ja menihän sekin paremmaksi. Luoksetulossa hyvä vauhti, eteentulo oli hyvä, mutta kun minä TYHMÄ olin jättänyt vas. käteen namin, niin se siirtyi vähän sivuun. Toistolla ilman nameja kädessä oli hyvä. Yksi luoksetulon seisominen, aivan LOISTAVA!!! Se suorastaan töksähti, korvathan sillä menee taakse, mutta pysyy kuitenkin paikallaan ennen vapautusta. Tosi hieno ja nyt taitaa kyllä olla niin, että lopullinen päätös on tehty eli tuolla otetaan käsimerkki seisomiseen. Maahanmeno ei ole yhtä hyvä, mutta sitä työstetään. Kaukokäskyissä ongelmaa taas i-s, ei millään meinannut nousta. Siinä vähän sille ärähdin ja lopulta jouduin tuuppaamaan sitä jalalla, jotta nousisi. Tuostakin paljon paljon toistoja ja sitten ne sujuivat jo kauempaakin. Kaukokäskyissä siinä näkyi epävarmuutta, jo ennen ärähdystä. Täytyy varmaan opettaa sillekin takapalkka, ettei ala epävarmuuksissaan tulemaan eteenpäin. Lopussa vielä lyhyt paikallamakuu. Nyt pitäisi ruveta kellottamaan noita makuita, kun ne on nyt vaan roiskaistu. Eli omissa treeneissä selkeästi pidempää aikaa, jotta ei jumituta alokas-makuuseen. Ja piilot myös mukaan treeneihin.
Maddella alokasta plus vähän ylimääräistä, mutta paikallamakuu jäi, kun unohdin sen kokonaan ja ilmeisesti muutkin. Seuraaminen oli oikein mukavan tuntuista ja kuulemma näytti bortsu-seuraamiselta... Se nimittäin kyttää mun hanskaa. Ja sitähän on hyvä sitten riekuttaa sillä hanskalla, jotta saadaan se nyt sitten edistämään oikein kunnolla... Pysähdykset seis ja maahan ok, seisomisessa painui alas, kun menin lähelle, outoa. Muutama toisto, jotta pääsin palkkaamaan. Luoksetulon vauhti oli upea, jättäessä oli kuulemma levoton. Ekan kerran sillä oli käskytyksetkin. Eteentulo vähän vino, mutta vauhti oli niin hieno loppuun asti, etten alkanut korjaamaan. Hypyt ok, se vain meinaa varastaa sinne. Seisomisessa taas painui istumaan, kun menin lähemmäs. Outoa, kun me ei oikeastaan ikinä tehdä liikkeitä loppuun. Sitten tunnaria ja sillä ei ollut MITÄÄN hajua koko touhusta. Toi mitä sattuu, ei haistellut. Plääh. Lopulta pääsin sitä palkkaamaan, mutta onpa surkeaa. Vähän turhan kovasti sille sanoinkin, kun meni hermo. :( Lopussa vielä leikitin sitä, ei se kokonaan ainakaan vetänyt hernettä nenään.
Sälli on ollut nyt vähän vinkuvampi kuin esim. viime kesänä. Taitaapi johtua siitä, että nyt oon treenannut Maddea eka ja Sälli on kerännyt kierroksia autossa. Sillä otin seuraamista, jääviä, luoksetulot jalkojen välistä ja eteenmenon. Kaikki oli erittäin vauhdikkaita, seuraamisessa edistämistä, kuten aina. Luoksetulon vauhti oli sikakova, kun se tiesi, että saa juosta jalkojen välistä kiinni palloon.
Madden tunnarista jäi niin paska maku suuhun, että otettiin heti kotona uudestaan. Helmi laittoin kapulat sekaisin maahan ja mä vein itse oman vähän niiden vieraiden taakse. Madde meni hyvällä vauhdilla, haisteli pitkään vieraita ja jatkoi etsimistä ja kun törmäsi omaan, toi sen tosi hienosti. Huh, pelastus.
Illalla oltiin vielä Wiltsun treenien ajan kävelyllä koirien kanssa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin olla kahden maalaiskoiran kanssa kaupunkikävelyllä. Mä olin ihan hiessä lopulta siitä komentamisesta ja kiskomisesta. Onneks kotona ei tarvi pitää hihnoja.
Eka kakkosten startti on nyt tehty. Rata ei ollut vaikea, mutta silti saatiin hylly väännettyä. Toisena esteenä oli keinu, joten pääsin siihen ottamaan vastaan ja estämään lentämisen. Siitä suoraan renkaalle, josta tiukka mutka putkeen, jonka pää oli eri suuntaan kuin rata jatkui. Siinä yritin kutsua reilusti, että Sälli osais kääntyä oikeeseen suuntaan, mutta ei auttanut. Pikku mutka siihen siis. Siinä joutui tekemään aika lähellä takaaleikkauksen, ehkä siksi Sälli ei hiffannut, missä olin. Siitä putkelta taas tiukka mutka hypylle, johon sain ihme kyllä väännettyä valssin, eikä edes rima tippunut. Jee. Pienet ilot ne on vielä tällä tasolla... Sen jälkeisellä hypyllä Sälli sitten bongas aan sijasta renkaan, enkä ollut yhtään varautunut. Hups. Siitä siis hylly. Jätettiin sitten osa radasta väliin ja otin loppupätkän, jossa halusin kokeilla, kuinka kaukana voin ohjata Sälliä. Lähetin siis hypyille ja oikasin itse aika reippaasti, mutta silti Sälli pysyi omalla suorallaan, vaikka meidän välissä oli esteitä. Sillä irtoamisella on joskus etunsakin... Yhden hypyn otin vastaan turhan läheltä, joten Sälli tiputti riman, mutta kepeille meno oli hyvä. Kaikenkaikkiaan taas jäi hyvä maku kisasta, eikä se kakkosen rata ole juurikaan hankalampi kuin ykkösenkään. Sällillä oli oikein hyvä vire, otettiin taas namilla seuraamisen askeleita ja käännöksiä, ne jotenkin saa sen ehkä paremmin hollille, tai sitten mä rauhoitan vaan itseäni. ;) Mutta tuo vire on optimaalinen agiradalle, vaikka se vauhti tuo haastetta. Mun pitää vaan oppia pitää se tietyissä kohdissa paremmin hanskassa. Me ollaan niin alussa, että joka kisassa ja treeneissäkin jää joku osio korvien väliin, "ai tosiaan, noinhan se pitäisi tehdä..."
Madden kanssa otettiin tokoa hallin suulla, ulkopuolella siis. Häiriötä oli kivasti, mutta silti se teki töitä oikein hyvin. Ei otettu mitään pitkiä sarjoja, vaan niitä osasia. Seuraaminen oli suht hyvää, pari kertaa katsoi sivuun, kun joku kolisteli. Siitä kielsin. Otin myös liikkeestä pysähdyksiä, ne oli nättejä ja kesti siinäkin hienosti, kun kiersin ympärillä ja ihmisiä ja koiria ramppas metrin päässä siitä. Luoksetulon eteentuloja muutama, eka vähän vino, vaikka autoin, toka parempi ja kolmas ilman namia oikein hyvä ja suora. Vauhti kyllä on ravia, mutta sitä ei nyt harjoiteltukaan ja matkakin oli lyhyt. Välissä otettiin vähän keppejä ja lopussa siellä hallin suulla 2x lyhyt paikallamakuu. Ja porukkaa taas lappas, edestä ja takaa, mutta nätisti typy pysyi. Pää vähän kääntyili, muttei pahasti. Tokalla erralla kävin sekunnin verran piilossa, halusin pelata varman päälle, koska haluan nyt vahvistaa sitä pysymistä kaikissa tilanteissa. Madden tokoiluista jäi myös oikein hyvä fiilis. Madde on ollut kotona vähän outo, eilen kun tulin töistä, hyppäs se mun syliin tuolille ja oikein painautui mua vastan ja työnsi päänsäkin mua vasten. Oisko tuo valeraskautta? 57 päivää juoksuista, eli siis suunnilleen tärpeistä sen 47.
Taas oli Sällille hyvät radat, paljon irtoamisia, yms. Mutta vaikea keppikulma taasen toisella radalla, mikä kyllä meni aika hyvin, kun sain kropalla työnnettyä oikeaan väliin. Käännös musta poispäin keppien jälkeen meni oikein hienosti ja sitä saatiin toistolla parannettuakin. Sälli on omassa turbovauhdissaan jotenkin helppo viedä. Se kun irtoaa ja tekee kaikki esteet, jotka kauempaa kropallani näytän. Sen kanssa munkaan ei tarvi juosta niin paljon. :) Nyt Sälli on ruvennut kuumumaan liian paljon, mutta toistaiseksi se pysyy vielä toiminta-alueella.
Madden kanssa tuli oivallus, ettei se osaa kääntyä musta poispäin. Se aina teki sellaisen pyörähdyksen muhun päin. Kyllähän sen voisi niin tehdä, mutta turhaan tyssää vauhti kieputtaessa. Pitääpä katsoa, miten tuota lähtee korjaamaan. Muuten se meni oikein nätisti.
Sällillä valmiina 4 esinettä. Alussa lähti sivuun, pois alueelta, johon oli aikaisemmatkin koirat menneet. Siitä kovaakin torumista, mistä mä sain sapiskaa. Mun mielestä vaan koiran pitäisi mennä eteenpäin, jos sinnepäin näytän, eikä tiukkaa käännöstä väärään suuntaan. Lopulta pienen tukkapöllyn jälkeen Sällikin meni suoraan ja löysi pian esineen. Uudella lähetyksellä vähän keskempää taisi lähteä hyvin ja toi takaa esineen. Kolmas esine oli aivan lähetyspaikan lähellä. Sälli lähti kovaa, mutta pysähtyi ja onneksi malttoi tarkentaa. Sälli oli taitava, jos ei ota huomioon sitä alkuhässäkkää.
Maddelle näytettiin esineiden vienti. Takarajalta haki ensin "vaikeimman" esineen ja toi hyvin. Siihen ne hyvät suoritukset sitten loppuivatkin. Madde juoksenteli ja yritti saada ilmasta hajua. Taitaa vielä kovin sekoittaa hakuun, vaikka eri rutiineja on alussa. Toi toisen esineen ja lähetin vielä kolmatta hakemaan ja sitä se oli sitten siirtänyt pari metriä, muttei ollut tuonut. :( Se oli ainoa esine, joka oli ollut juuri toisen koiran suussa, liekö tuo siitä hämääntynyt. Vasta, kun käveltiin lähemmäs, toi se sen mulle. Se oli siis Madden mielestä suorastaan ällöttävä. Pitääpä alkaa leikkimään muiden kuolaisilla leluilla ja kapuloilla, jos tuo sitä inhoaa. Vielä lopussa, vapaalla ollessaan Madde nosti muutaman kerran yli käveltyään vikan esineen. Selvästikään se ei vielä oikein ole varma, mitä pitää tehdä, nyt vain pitäisi saada esineitä useammin, jotta alkurutiinit tulisivat tutuiksi ja näinollen se tietäisi, mitä tehdään.
Kaikenkaikkiaan aika huonosti sujuneet treenit, mutta ylöspäin suunnataan. ;o)
Madden kanssa ensin seuraamista. Perusasento on kuulemma oikein hyvä ja seuraaminenkin oli tänään parempaa. Paitsi ällölöllövesivellihiekassa. Ja sekin meni myöhemmin ok. Kovasti se vielä mun mielestä seilaa sivusuunnassa ja jääviä treenatessa alkaa itse tarjoamaan pysähdyksiä. Istuminen oli tänään oudon vaikeaa, lopulta sekin ok. Kaikki eteentulot oli järkyttäviä, mites se on tuollaiseksi päässyt. Laiskuudessa on seurauksensa... Luoksetulon vauhti on ihan hyvä. Alo-hyppy ok, paitsi seisominen on löysä ja liikkui, kun kiersin vaikeampaa kautta sen luokse. Pienen tauon jälkeen tunnaria, jossa ensin oman piilotus. Sen jälkeen kasan vierestä, maistoi paria ja toi oman. Toistolla alkoi tuoda mitä sattuu ja lopulta saatiin onnistunut suoritus. Huoh. Ruutua taas lelulla, vauhti oli ok, muttei loistava. Kaukokäskyjä, joissa ei meinannut nousta ekalla seisomaan. Rasittavaa, muutamalla tuhannella toistolla saatiin vähän parempia suorituksia. Vähänhän se seilaa, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen sen suoritukseen. Hyppynouto oli ok, palautus avustettuna, kun se tuntui olevan niin vaikeaa. Lopussa vielä leikin ohessa luoksetulon pysähdyksiä, joissa seisominen käsimerkillä se pysähtyy ihan kuin mä olisin lyönyt sitä päähän. Maahanmeno verrattuna eiliseen oli loistava.
Paikallamakuussa pitkän hyvän makuun jälkeen Madde lähti, kun viereistä koiraa komennettiin. Tuota pitää harjoitella, pakko se on saatava tajuamaan, että sieltä EI lähdetä, vaikka taivas putoaisi niskaan.
Sällin kanssa tottista vähäsen, parin tunnin odottamisen jälkeen. Se oli varsin kuumana. Ei meinannut olla hiljaa alussa, joten pientä kurinpalautusta... Muuten se meni ihan kivasti. Seuraamisessahan se edistää tosi paljon, mutta nyt mulle riitti, et se oli hiljaaa ja teki tiiviit käännökset. Pysäytykset on sille helppoja ja luoksetulossa se jäi vähän liian kauas, mutta oli suorana. Lopussa vielä täpöllä ruutuun, missä oli lelu.
Tänään oli kaikilla oikein onnistuneet treenit. Madde ei enää inhoa edes pk-valjaita. ;o) Maddelle eka ukko reilun tuulen vuoksi valmiina, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Muut ukot, paitsi vika umppari, oli haamuja. Hienoja suoria pistoja teki ja nyt joutui etsimäänkin vähän enemmän. Umpparilla se oli hetken miettinyt piilolla rulla suussa ennen tuontia, muut olivat oikein hienoja rullan tuonteja. Ja näytötkin menivät hyvin, se odottaa kärsimättömänä, että lähetän sen näyttämään. Nyt kun oli 6 ukkoa, huomasi, että Madde selkeästi väsyi, ihan fyysisesti ja luultavasti henkisestikin. Kaikkiaan tosi hyvä treeni ja Maddella alkaa nyt asiat hahmottumaan. Sitä ei tänään edes haitannut, kun kesken ukon palkkauksen käveli metsästä mies juttelemaan. Hommia jatkettiin ihan samaan malliin, kova kiire oli keskilinjalle, vaikka vieras jäi ukon kanssa juttelemaan. Jossain vaiheessa pitää ottaa hallinta tarkemmin mukaan, nyt se meinaa ukolta lähtiessä karata etsimään lisää ukkoja. Pidän sitä usein hihnassa, kun en jaksa rääkyä sille koko ajan, eikä se luultavasti kestä hirveää komennusta.
Sällillä otettiin 4 ukkoa. Eka lähti näyttäen rullaa. Sälli paineli hullun lailla täysin suoraan ja paluumatkalla bongas ukon. Rulla taas nopeasti suuhun ja näyttökin hieno. Toinen ukko oli valmiina, Sälli ei edes epäillyt, etteikö siellä olis ukkoa. Taas nopea, suora pisto, nyt mietti näytöllä sekunnin, ennenkuin lähti painelemaan. Seuraava ukko oli taas haamu ja kutsui näytölle, jotta saisi varmuutta lähtöön. Neljäs ukko oli taas valmiina, nyt Sälli joutui jo pitempään etsimään, silti loppuhommat meni hyvin. On se vaan mainio. :D Jos se tuolla tavalla etenee, eikä mitään pahoja takapakkeja tule, niin kyllä sen kanssa hakukisoihinkin joskus lähdetään. Se olis luultavasti ollut Sällin laji tuon juoksemisen takia, jos olis alusta asti uskaltanut sitä ottaa. Alussa vaan ajatteli, ettei sen kanssa voi hakua ottaa, kun se ei tykkää ihmisistä. Voihan olla kyllä, ettei sillä silloin olisi voinutkaan, nyt sille tullut niin suuri motivaatio tekemiseen, että se hakee vaikka kuun taivaalta. Ei ehkä niinkään mua miellyttääkseen vaan ihan tekemisen takia.
Illalla otettiin vähän olkkaritokoa, laiskan ihmisen versio treenaamisesta. Madden kanssa -yllätys, yllätys- seuraamista nami oikeassa kädessä. Tuntui aika hyvältä, se varmaan alkaa kuitenkin olla hilkulla, ettei sitä tulkita nojaamiseksi, kun sen pää on mun jalassa kiinni. Ongelmasta toiseen... Luoksetulon pysähdyksiä minimini matkalta. Seisomiset käsimerkillä ok, maahanmeno on aika huono, parani kyllä toistoissa. Kaukokäskyissä se ihan vähän seilaa, huomattavasti vähemmän kyllä kuin Sälli, mutta paikallaan pysyi. Ja sehän riittää aika monelle tuomarille. ;o)
Tai no, Sälli pääsi ensin tekemään ruudun, josta se oli toosi iloinen. :D
Maddella otin vähän kaikenlaista. Seuraaminen oli taas välillä ok, välillä ei. Meinaan tehdä uskaliaan kokeen ja alkaa palkkaamaan sitä oikeasta kädestä, jos se saisi sitä vähän eteenpäin. Olen huomaamattani tehnyt Maddelle samat taaksepäin vapautukset ja eleettömät käskyt ja luulen, et tämä on osittain vaikuttanut meidän touhuun. Pysähdykset Maddella ihan hyvät, tietenkin on vaikea sanoa, kun ei näe itse kunnolla. Luoksetulossa vauhti on sellainen rauhallinen laukka, siirtää raville vähän ennen mua. Noudoissa sama, palautuksen se tekee yleensä ravilla. Näihin mulla nyt on joitain keinoja, joita lähdetään kokeilemaan. Katsotaan tehoaako. Maddelle pitäisi opettaa puun kierto, jotta pääsis harjoittelemaan luoksetulon pysäytyksiä, en uskalla ottaa nyt niitä luoksetulossa, koska se ihan varmasti alkaa himmaamaan. Ruutua otettiin pari kertaa pallo ruudusssa. Kerran se karkas sinne, annoin mennä. Vauhti sillä on hyvä ruutuun. Tunnaria otettiin ekan kerran kasan kanssa. Vieraat kapulat oli hajustamattomia ja ne oli pienessä kasassa. Vein oman sinne taakse, lähelle muita. Madde haisteli hienosti, tuli kyllä aika pian oman luo. Toi hyvin. Palautusasento saisi olla parempi. Toisella kerralla se meni kasalle, nuuhkas kerran ja toi väärän. Hymähdin sille ja otin uudestaan. Madde haisteli pitkään kaikkia ja tosi kärsivällisesti jaksoi haistella ja kun oma tuli kohdalle, otti se sen varmasti ja toi. Tuosta on hyvä jatkaa. Kaukokäskyissä edelleen seisomisesta maahan on huono, muut suht hyvät.
Pitkästä aikaa oltiin esineillä. Maasto oli aika vaikeaa, ryteikköä ja kumpuilevaa. Otin samalla Madden odottamaan ja sehän huusi kuin hullu, kun Sälli teki töitä. Sälli haki ekan esineen ihan ok, mutta juoksenteli aika kauan. Toista ei meinannut millään löytyä, joten Sälli puuhun ja Madde hommiin. Maddelle käytiin näyttämässä taka-esinettä ja tultiin kierrellen takaisin. Jonkun aikaa se juoksi ja toi keskeltä esineen, hyvin se pysähtyi ja alkoi tarkentamaan. Nätisti myös toi esineen mulle. Siitä kovat kehut ja koiran vaihtoon. Sälli uudestaan ja toihan se sieltä sitten yhden esineen. Taka-esinettä pyysin näyttämään, koska ajattelin, ettei Sälli mene sinne kuitenkaan, se oli ihan takarajalla ja kiven takana. Siitä, tietenkin, hieno, suora pisto ja aika kauan joutui tarkentamaan, ennen kuin löysi. Palautukset sillä on hyvät. Maddelle otettiin vielä yksi esine, ja sekin näyttämällä. Ja palautus taasen hieno. Täytyypä nyt ottaa näitä esineitä useammin, kun ne on noin huonolla tolalla.
Sitten vielä tottista. Sällillä oli vähän normaalia enemmän ääntä, ei pahasti kuitenkaan, ottaen huomioon tottistauon. Perusjutut sillä on kaikki ok, eteentulo on vino ja kun se on suora, on se väljä. Noudoista palautukset ok. Henkilöryhmässä se kerran käänsi katseen ihmiseen.
Madde otti paikallamakuun ryhmässä. Yhteensä aika oli sen 2 minuuttia, kerran kävin palkkaamassa sen. Se on tosi hakatun näköinen, kun vieressä käydään palkkaamassa tai komentamassa. Kun olin palaamassa käsi namitaskussa ja vieressä jo palkattiin, nousi se ylös. HYYIII-sanan jälkeen jätin sen uudestaan. Kyllä se täytyy saada tottumaan siihen, että koiria nousee, niitä käydään palkkaamassa ja komentamassa ja että mä teen kärrynpyörää. Paikallaolot aloitettiin evl-tyyliin eli vuorotellen ja odotin lopussakin, että muut oli nostettu. Seuraamiset muuten ok, muttei kuralätäköissä, on sekin hienohelma. Nyt oli kuivalla maalla parempi paikka ja kontaktikin hyvä. Seiniä ja ihmisiä lähestyessä se alkaa tiirailemaan ympärille eli tuokin treenauslistalle. Pysähtymiset seisomaan, istumaan ja maahan on hyvät, istumisessa kyllä autan vielä vähän. Luoksetulossa treenattiin vain eteentuloa. Nyt jäi jo parempi fiilis kuin viimeksi, vaikkei nytkään täydellisesti mennyt. Kun aloittaa pohjalta, tuntuu pienetkin editysaskeleet lottovoitolta. ;o)
Madden kanssa treenattiin vähän pihalla. Paikallamakuu oli hieno ja rauhallinen, kun rakensin "kehää". Vähän seuraamista ja iso huoh! Kun se ei vaan suju. Imuttamalla menee ihan hyvin ja tiiviisti, mutta kun namia ei ole, niin se tulee mun takana. HUOH! Mä en osaa tuolle kyllä tehdä yhtään mitään. Samalla jouduttiin keskustelemaan, että istutaanko, jos on märkä maa. :( No, jatkettiin kuitenkin. Ruutua yhdessä viedyllä lelulla, hienosti läks täyttä laukkaa.Kerran kokeilin, että näytin, että veisin lelun, mutten jättänyt sitä. Hyvin meni ruutuun, mutta todella epävarmasti pysähtyi. Se taisikin olla eka kerta, kun sen pysäytin.Luoksetulon pysähdyksiä muutamia kertoja, tuolle voisikin ottaa seisomisen käsimerkillä. Pitää miettiä, maahanmenoa en ole vielä ottanut kaukana musta, pysäytin nytkin aika läellä mua. Mutta tärkeintä oli, että se putos alas nopeasti. Vähän otettiin myös jääviä, vähän siksi, koska seuraaminen on huonoa. Pysähdykset oli hyvät, ehkä seisominen saisi olla napakampi, nyt kesti hyvin myös mun pyöriskelyt, ei liikuttanut etutassuja. Tuota pitää kuitenkin harjoitella idari-malliin. Tunnarikapulaa piilotettiin ja sekin löytyi hyvin, pitää vaan piilottaa se hyvin, koska muuten se etsii silmillä. Mutta se ote, ihan täydellinen! Se ei liikuttele kapulaa suussa, vaan pitää napakasti, mutta kevyesti sitä suussa. Kaukokäskyjä otettiin lopussa ja nekin oli oikein hienot, ekan kerran otin 7 metrin matkalta seisomisia ja molemmat menivät kuin oppikirjasta. Hyvä, että joku sujuu... ;o) ihan viimeiseksi kerta kiellon päälle seuraamista ja nyt lyhyet pätkät meni oikein nätisti. Onko tuo sitten virittämisestä kiinni? Ehkä mä lähden liian hätäisesti ottamaan seuraamista heti alussa, pitäisi ehkä leikittää sitä ensin. Nyt saattoi tosin vaikuttaa myös sen kiinnostus merkkeihin, joita laitoin sen nähden. Pitää nyt reenata vähän useammin ja katsoa, saadaanko pakkaa kasaan. Se on varmaa, että tuon kanssa ei kisoihin lähdetä, ennenkuin se osaa seurata!
Keskiviikon agit oli vähän heikot. Toisella kiekalla jäi vähän parempi fiilis Sällin kanssa. Radalla oli paljon kieputusta ja kepeille avokulma. Kepit meni pari kertaa puihin, koska mä olin vähän myöhässä, enkä päässyt yhtään auttamaan. Lopulta sain sen oikein, kun vain puskin sitä omalla kropalla oikeaan kohtaan. Toistotkin menivät sitten hyvin. Kiemurat menivät kyllä ok, mutteivät nätisti. Niitä yritettiin sitten hinkata, mutta kun Sälli ei osaa edelleenkään himmata, niin aina olin myöhässä. Huoh. Ja tuo on vielä ilmoitettu kisoihin. Huoh.
Madden kanssa sitten on eri touhu, sen kanssa ehdin hyvin auttaa kepeillä ja muutenkin tehdä valsseja sun muita, mutta se ei millään tajunnut takakautta hyppyä. No, eihän sitä ole sillä otettukaan. Sitä sitten toisteltiin ja lopulta saatiin ihan ok suoritus. Maddea pitäisi kuulemma ohjata matalammalla kädellä, just kun olen oppinut Sällin kanssa pitää kättä ylhäällä. Huoh. ;o)
Tänään oltiin hakuilemassa. Edelleenkin Maddelle helppoa treeniä. Ukot olivat haamuina, osa vähän vaikeammin piilossa. Eteni hienoja suoria pistoja (tietty) ja otti rullan hienosti joka ukolla. Ukon ollessa viitan alla, oli se hienosti pyörinyt ympäri, että mistä se rulla löytyisi. Kerran se joutui etsimään tosi pitkään, luulin jo, ettei se ollut ottanut rullaa, mutta oli se sen ottanut heti, kun ukko löytyi. Kerran se lähti rulla suussa ukolta, mutta oli palaamassa ukolle rulla suussa, mutta kutsuin sitä. Ja vielä yksi virhe, se tiputti rullan metri musta. :( Vaikka noita virheitäkin tuli, oli tosi loistava treeni. Näytöillä autettiin vain vikalla ja kuitenkin se paineli ihan hullun lailla, joten pystyin taas roikkua hihnassa pidempään kiinni.
Sälli pääsi myös hakuilemaan. Otettiin kolme pistoa. Ukko näytti lähtiessä rullaa sille ja sitten lähetys. Se otti rullan epäröimättä ukolla ja toi mulle. Kun sanoin ekan kerran näytä, mietti se sekunnin ja lähti painelemaan ukon luo, josta namit. Sillä on viime kesänä otettu muutama pisto, ihme, että se muisti touhun. Sitten vieras ukko, joka ei vaikuttanut toimintaan mitenkään, sieltä se haki rullan ja meni ukon viereen makaamaan ja syömään nameja. Eipä uskois tuosta koirasta, aina se yllättää. Vikalla ukolla kutsuttiin näytöllä, jolloin vauhtia tuli niin paljon, että meinasin nurin mennä. Siellä tuli palkaksi lelu, jolla sitä leikitettiin. Se lähti jopa kauemmas leikkimään vieraan ukon kanssa. Hassua, eipä sitä olis uskonut pidättyväiseksi. Kyllä me nyt taidetaan ottaa tuo haku myös Sällin treenaamislistalle, aina silloin, kun on vähemmän porukkaa treeneissä. Se nimittäin nautti siitä, että se sai juosta metsässä ja palkkaakin sai joka mutkassa.
Pari päivää tässä olen miettinyt mun ja Sällin tokon jatkamista ja tullut siihen tulokseen, että lopetetaan laji kokonaan. Meillä ei ole mitään tulevaisuutta siinä lajissa, tavoite saatiin valioitumisen myötä. Jatkettiin ehkä, koska TVA tuli niin helpolla. Mun pääkoppaan tuo on aika iso päätös, kun toko on ollut "päälaji". Päätöksen myötä erotaan myös valmennusrenkaasta, jotta paikan saisi joku motivoituneempi ja parempi. Sällistä olisi voinut tulla loistava tokokoira, jos mulla olisi ollut aikaa ja jaksamista treenaamiseen. Mutta aika vähällä siitä tuli ihan hyvä.;o) Sälli panostaa nyt sitten "täysillä" agilityyn ja pk-lajeihin.
Madde tietenkin jatkaa tokoa, tai siis aloittaa tokon. ;o) Jos nyt saisi ensin työajan normaalin puitteisiin (alkaa yli 10 tunnin päivät jo rassaamaan GRR), niin sitten voisi ajatuksella alkaa Maddea treenaamaan. Innolla odotan tulevaisuutta!
Viime viikolla oltiin Madden kanssa hakumetsässä. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin pitäisi, mutta saatiin kuitenkin ihan hyviäkin suorituksia. Ensin pari rullantuontia näyttöineen ja ne meni oikein hyvin. Sitten radalle. Siellä tuli pari kertaa virheeksi se, että se haki rullan ja lähti tuomaan, mutta päättikin mennä takaisin ukolle. Siellä se pari kertaa vinkui, kunnes otti rullan ja lähti tuomaan sitä. Näytöille sillä ei ollut kauhea kiire, enkä siten uskaltanut roikkua hihnassa kovinkaan kovaa. Se ei kuitenkaan saanut huonoista suorituksistaan palkkaa vaan palkka tuli oikeista suorituksista, joten en nyt ihan maani myynyt ollut. ;o)
Keskiviikkona taas agilityssa. Nyt meillä oli vieraileva kouluttaja. Ihan kivan kinkkistä rataa oli ja otettiin Sällin kanssa monia kohtia uudelleen hinkaten, niitä sekuntteja jne... Muutamissa kohdissa Sälli jopa yllätti, meni hienosti takakautta hypättäviä, irtosi tooosi pitkälle putkeen ja teki hienosti (auttaen kyllä) vaikeita keppikulmia. Jäi treenistä oikein hyvä fiilis. Kouluttaja kyseli Sällin ikää ja sitten harmitteli, että siitä olisi voinut tullakin jotain. Hui, onko se jo niin vanha, ettei etenemismahdollisuuksia ole?!
Madden kanssa taas mentiin sama rata, sekin menee omalla tavallaan tosi hienosti. Se ei tee virheitä, mutta ei se mikään tykkikään ole. Sen kanssa mun vaan pitää juosta niin kovaa, että siihenkin saataisiin vauhtia. Kepeillä se tarvi taas vähän enemmän apuja, mutta muuten meni oikein hyvin.
Tänään oltiin taas hakuilemassa. Ajatuksena mulla oli, että helpotetaan Madden treeniä, että saadaan sille niitä pohjia, joita ei olla ikinä pystytty tekemään, kun ollaan niin harvoin päästy treenaamaan. Eli siis se näki, kun ukot kävelivät metsään. Tässä siis haettiin suoraa etenemistä. Ja ukot olivat suht aukealla, jotta näkisin, että sillä on rulla suussa ja pääsisin kutsumaan sitä ajoissa, ettei se tulisi lähtöpaikalle ja siitä keskilinjaa mun luo. Ja sitten vielä näytöt tehtiin kutsumalla, jotta voisin pistää vähän liinaan vetoa. Ensimmäinen pisto oli hieno ja nyt mielestäni vähän paremmin sen lähetinkin. Nyt se toi itse sen hienosti "laatikolla" ennen kuin ehdin sitä kutsua. Taisi tulla vahingossa, koska muissa jouduin kyllä sitä kutsua, että tajusi kääntyä oikeaan paikkaan. Nyt se otti kaikilla 4 ukolla rullan hyvin suuhun, myös Tuulalla, joka on ollut yleensä vaikein. Vauhti sillä oli oikein hyvä ja näytötkin vahvistuivat silmin nähden ukkojen edetessä ja viimeinen oli ihan super. Viimeisen ukon jälkeen myös taisteltiin ensin hihnalla ja sitten se ihme kyllä alkoi taistelemaan myös lypsykumin kanssa. Tuosta leikkimisestä voisikin ottaa tavan aina viimeisellä ukolla. Tämmöisiä onnistumisia me tarvitaan nyt enemmän ja vähitellen vaikeutetaan.
Sälli tuli vielä lopuksi "makkararinkiin", vähän siis juoksentelemaan ja muut antoivat sille namia ja repivät lopussa rättiä. Ehkä me aletaan senkin kanssa vähitellen tuota hakua alustamaan, jos sinne EK:seen joskus uskaltautuisi. Ja olishan se hauskaa saada alkujaan erittäin ihmisaralle koiralle HK1. ;o) Jos ei muuten, niin näyttämään, että on siitä ihmisiä etsimään. Sällistä kun piti tulla ekassa kodissaan pelastuskoira.
Kirjaukset ovat olleet taas vähän tauolla, kuten aina kun on paljon töitä. :( Viime viikolla otettiin Sällin kanssa vain vähän keppitreeniä, kun Wiltsu oli kotona kipeänä. Madde oli vielä juoksutauolla.
Tän viikon treenit oli oikein mukavat ja opettavaiset. Sälli oli taas kovin korkealla, on se varsinainen kuumakalle. Rata opetti mulle sen, että mä turhaan varmistelen Sällin kanssa. Se irtoaa pitkälle ja hyvin, mutta on kuitenkin nopeasti käännettävissä. Itse saan vähän "etumatkaa", kun voin sen lähettää ja itse sijoittautua jo seuraaville esteille. Kokeiltiin eri tyylejä ja katsottiin, mitkä olis Sällille toimivimmat. Sen kanssa on jo kiva tehdä treenejä, joissa napsitaan niitä sekuntteja pois, vaikka se kyllä on muutenkin tosi nopea. Mutta niin ihanan ohjautuva! Jos mä itse olisin nopeampi, ei aikaa menisi edes kontakteihin, kun tällä hetkellä ne on paikkoja, jossa mä saan käskyllä sen odottamaan ja näin päästään taas samalle viivallle.
Madden kanssa myös pitkästä aikaa. Se käy kans aika kuumana, mikä ilmenee räksyttämisenä, onneksi sekään ei hommia tehdessä räkytä. Sen kanssa on ihan eri tyylit kuin Sällin. Sen kanssa pitää varmistella, kun se ei hirveästi irtoa, mutta sen kanssa ei tarvi miettiä rimoja. Ja sen kanssa voi huoletta harjoitella valsseja sun muita kivoja, joita Sällin kanssa ei ikinä tehdä. Madde oli oikein mainio, mulla vaan meinas jo kunto loppua, kun Madden kanssa mun täytyy itse juosta enemmän. Maddehan on aina tehnyt vähän vaikeampia ratoja, kun tekee samoja kuin muut, vaikka on aloittelija. Jos sen kanssa nyt sais kepit kuntoon talven aikana, niin voitais startata senkin kanssa.
Sällin kanssa vielä keppitreeniä. Paljon takaaleikkauksia ennen keppejä ja paljon vaikeampaa puolta. Mun täytyy juosta vas. puolella silleen rennosti, niin sekin tekee paremmin loppuun asti. Nyt pitää harjoitella keppien jälkeen ohjauspuolen vaihtoa yms. Luultavasti se ei ikinä anna mun hirveästi liikkua eri suuntaan, kun se on kepeillä, mut selvitään kai me ilman sitä...
Tänään Madde oli mukana katsomassa agi-kisoja. Taas autosta otettaessa kauheä räksytys. Grr. Muista koirista ja ihmisistä se ei häiriinny, mutta hihnassa kiskoo, kun kävellään ahtaissa väleissä. Se ei onneksi ole aggressiivinen muille koirille, joten ei tarvi pelätä kuin muita koiria, jotka hyökkivät. Hienosti se teki toko-juttuja hallissa, vaikka oli kauhea meteli ja koirat paineli radalla. Ainoa missä se on raivostuttava; se haukkuu hirveästi. Se on hiljaa niin pitkään, kun tehdään jotain, mutta kun pitäisi odottaa, niin se haukkuu ja hyppii. Tuossa asiassa Sälli on tosi helppo, se makaa, kun ei tehdä mitään. Kai se täytyy vaan jossain vaiheessa opettaa "pakolla", kun ei se rauhoitu itsekseen. Tänään nimittäin kokeilin, että turtuuko se, mutta ei. Lähinnä siinä on sellaista pientä uhmaa, se yrittää saada mut reagoimaan. No, tuossa saa kokeilla mua, kunhan treeneissä toimii. ;) Sille on muutenkin tullut sellaista moottoria tekemiseen, joten otan tuon haukkumisenkin ihan positiivisena asiana.
Mutta kyllä nuo on täysin erilaiset koirat, vaikka puolisisaruksia ovatkin. Sällillä tempperamentti ja terävyys tuo omat ongelmansa, mutta ne ovat myös sen etu harrastuksissa. Sille työskentely on elämän ja kuoleman kysymys, se tekee asiat kuin sen elämä olisi siitä kiinni. Sälli on kotioloissa tosi helppo. Se makailee pihalla, odottaa autossa hienosti, nukkuu yksinoloajat yms Madde taas on vilkas, muttei terävä. Se tekee asiat täydellä sydämellä, mutta siinä on tietynlaista tervejärkisyyttä. Se keksii kaikenlaista jäynää koko ajan, se repii ulkona ämpäreitä, hyppii autossa ympäriinsä, jos ei ole häkissä, repii yksinollessa tavaroita, riekkuu ja haukkuu Sällin ympärillä, vain muutamia mainiten... ;) Maddessa kuitenkin välkkyy joskus :D sellainen oma ajattelu, Sällissä sitä ei ole. Liekö tuo nartun ja uroksen eroa, vai mitä. Vai onko tämä nyt sitä, mitä Madden kanssa tietoisesti tein: annoin sille pentuna paljon tilaa kehittyä omaksi itsekseen, vain vähällä ihmisen muokkauksella.
Madde siis vihdoinkin aloitti juoksunsa. Nyt mennään jo tärpillä. paitsi, että Sällille se ei ole kovin suopea. En ole ikinä nähnyt, että Madde murisee tai näyttää hampaita. Sälli saa sen esille nyt tosi helposti. Sälli juoksee pihalla samaa rataa monia monia kertoja, raukka. Eikä ole syönyt 3 päivään, paitsi treeneissä namit.
Keskiviikkona oltiin taas agissa. Sälli kävi tosi kovilla kierroksilla, silmät vaan pyöri päässä. Kumma kyllä se pystyi tekemään vaikeatakin rataa ilman ongelmia. Ihan hyvä nähdä, että se pystyy toimimaan myös tuossa mielentilassa, koska tuon korkeammalle se ei mene/pääse.
Sällin kanssa lähdettiin Turkkuseen asti kisaamaan, mikä on mun mittapuulla TOSI kaukana! Aamulla väsytti niin vietävästi, että olis ollut kiva jäädä kotiin. Onneksi ei jääty. Ekalta radalta 10 (-11,19), kun vähän turhan kaukaa lähetin putkeen ja itse tein jyrkän käännöksen, niin Sälli kääntyi, vaikka oli jo menossa sinne. Toinen vitonen tuli vikalta rimalta, kun aloin kehumaan jo, kun Sälli oli vielä riman päällä. Sehän kääntyi ilmassa muhun päin... Mutta kepit uskalsin tehdä lähetyksellä, koska oli jo vitonen alla ja nehän meni loistavasti. Toisella radalla mä olin kylmissäni, nälissäni ja väsynyt. Mietin mielessäni, ettei meillä ole kertaakaan onnistunut toinen rata, kun on ollut 2 starttia samana päivänä. Mutta nyt onnistuttiin. Sanoin jo siinä rataan tutustuessa, että onpa mukava rata, riittävästi mutkaa meille. Ihan jouhevasti ei menty, mutta mitään pahoja karjaisuja ei tarvittu. Elikä 0-tulos ja serti, ajalla -10,4. Sijoitus 2. Nyt on saavutettu enemmän kuin uskoinkaan tälle vuodelle, nyt keskitytään treenaamiseen.
...vaikka nyt saa köhiä keuhkot pihalle...Saatiin siis Sällin kanssa toinen 0-tulos agissa ajalla -9,72 ja sijoitus 7/68. Tuomarina oli Kari Jalonen ja tykästyin hänen ratoihinsa. Kivan tuntuisia, vaikka sellaisia surmanloukkujakin oli. Koiran sai pitää hyppysissä koko ajan, eikä ollut pitkiä suoria, muuta kuin lopussa. Kepit otettiin taas reilulla varmistelulla, kuten mös hyppyhässäkät, en ottanut riskiä, että rimat putoilisivat. Kontaktit meni hienosti, koska keinua ei ollut. :D Mutta kyllä tuota nollaa on taas odoteltukin...
Toinen rata sitten... Tuomarina Salme Mujunen ja rata oli pitkiä suoria ja niiden päässä joku kinkkinen kohta. Alku, 4 aitaa-90*käännös-aita-90*käännös-putki, meni tosi hyvin, mutta sitten ennen toista putkea tippui rima ja sen jälkeen meni plörinäksi. Parin aidan jälkeen oli keinu ja lentämiseksihän se meni. Sen jälkeen otin koiran vierelle ja mentiin ottamaan kepit ja ulos. Eli siis hylly. Kasassa oli sitä ennen 15. Kummasti tällä radalla ei nämä nopeat pärjänneet ja palkintopalleilla oli vähän hilllitymmin etenevät.
Tässä on TAAS oltu flunssassa, nyt jo ihan sairaslomalla, kun ei tuo meinaa ohi mennä lainkaan. Tervarissa keskiiikkona jonottelin pääsyä lääkärille, kun sinne tuotiin yksi erittäin järkyttynyt ja itkuinen tyttö Jokelan koululta. Kyllä on surullista, kun ihminen voi noin pimahtaa, että ampuu viattomia ihmisiä. :(
No, joka tapauksessa olen ollut kauheassa taudissa, joten keskiviikon agit jäi välistä ja koirat ovat olleet vailla tekemistä monta päivää. Mielenkiinnolla odotan viikonlopun kisoja, yli-innostunut koira ja erittäin puolikuntoinen ohjaaja. Saas nähdä, kestääkö keuhkot tehdä molempia ratoja, kokeillaan.
Aamulla lapset kouluun ja eskariin ja agilityilemään. Sällin kanssa otettiin paljon puomia ja keppejä. Nyt tehtiin sellaisilla vähän pienemmillä kepeillä, oisko ollu max. 50 välit... Yritti taas alussa mennä toiseen väliin, mutta sen jälkeen se haki ne oikein vaikeistakin kulmista ja vauhdilla. Puomilla pitää olla tarkka, ettei se ala hyppiä ylösmenon yli. Sen se teki kerran, tai ehkä sillä varvas siihen osui, muttei ollut hyvä kuitenkaan. Ei tehty mitään vaikeata rataa, hain vähän pieniä kiemuroita ja kilsuja, esim. ei menty aalle, vaikka se oli hypyn jälkeen suoraan edessä. Lähinnä noissa hypyissä koitin ottaa sitä omaa sijoittumista, koska Sälli on siitä aika tarkka, pudottelee siis helpommin rimoja, jos käännä sille selän tai valssaan esteen edessä, kun se on hyppäämässä takaa. Tuota en meinaa saada ollenkaan onnistumaan, mutta saan sen toisella tapaa onneksi paikattua. Vähitellen alkaa oppia, mitä tuo oma koira vaatii. Kepeillä meillä on ongelmana sen hakemisen lisäksi se, että kun olen vas. puolella, meinaa Sälli jättää viimeisen välin tekemättä. Yritti sitä taas. :( Mutta todella hienosti se kestää jo takaaleikkaukset kepeilläkin. Jäi taas oikein hyvä fiilis treeneistä, saatiin paljon onnistumisia ja muutenkin sujui kivasti. Saisi sujua myös viikonloppuna, kun on 4 starttia...
Nyt menikin jo vaihteeksi paremmin. Kokeiltiin ekan kerran sellaisia nahkaisia rullia, liekö siitä johtunut, mutta tänään meni rullantuonnit huippuhyvin. Ei ollenkaan sitä maalimiehellä pyörimistä, vaan rulla suuhun ja menoksi. Otettiin etsiminenkin pitkästä aikaa mukaan. Eikä siinäkään tullut ongelmia rullan kanssa. Vielä se ei osaa mitään laatikkoja, meinaa (tietenkin) tuoda siihen, mistä lähetin sen. Kuitenkin meni suoraa päätä ukolle, eikä tehnyt samanlaisia mutkia. Kerran se joutui etsimään kauemmin ukkoa, pysähtyi kerran ja kun en sanonut mitään, jatkoi etsimistä ja toi hienosti rullan. Ja se yksi epäonnistunutkin suoritus, kerran tiputti rullan suusta, kun kutsuin sitä. Uusi lähetys ja sieltä toi hienosti rullan. Ehkä se tarviikin näitä epäonnistumisiakin, jotta oikeasti oivaltaisi, mistä on kyse. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni.
Otettiin myös vähän esineitä. Näytettiin, kun ne vietiin ja matkalla pudotettiin yksi. Madde lähti täysiä takarajalle, missä näytettiin lelua, mutta veti liinat kiinni sen pudotetun kohdalla ja hienosti toikin sen. Sitten ne hyvät suoritukset loppukin... Ei millään löytänyt, tajunnut, mitä tehdä, kun jatkettiin. Kurotteli vaan kreppejä puista... No, sain lopulta kuitenkin palkattua.
Tämä kirjoittelu aina jää, ainostaan kisojen jälkeen muistaa kirjoitella...
Mäntsälän agikisojen jälkeen ollaan tehty vähän vauhdikkaampia ja vähän pidempiäkin ratoja. Jos oppisi vähän paremmin pysymään Sällin perässä. Omien treenien lisäksi käytiin Ojangossa treenaamassa omassa rauhassa. Se on se, mitä mä tarviin. Että saa itse kokeilla ja miettiä. Ohjatuissa treeneissä menee keskittyminen siihen, että mitä mieltä kouluttaja on, eikä yhtä paljon itse tarkkaile omaa koiraa. Ojangossa saatiin siis mulle päähän muutamia juttuja, lähinnä rimoista ja kontrollista. Nykyään riman pudottamiset on mun ohjauksesta johtuvia; hätäilen, käännyn liian pian, liian jyrkästi, valssaan esteen edessä, kun Sälli tulee takaa jne... Kaikki siis musta kiinni. Otettiin myös kontaktitreeniä, lähinnä puomin ja keinun ylösmenoa, muissa ei ainakaan toistaiseksi ole ongelmaa. Nyt se kyllä vähän töksähtää siihen alas, mutta parempi se kuin hyppääminen. Nyt ollaan myös harjoiteltu keppejä, takaa leikkaamista siinä, lelupalkka edessä jne. Ja sitä hakemista... Hallivuorossa oltiin myös pienellä porukalla, ihan kiva vaihteeksi, kun se 1,5 tuntia on niin hätäinen isolla ryhmällä. Saatiin taas niitä toistoja ja kokeiluja, hyvä treeni siis.
Madden kanssa myös samoja ratoja, ei sitä tarvi enää edes helpotella. Kepeille se tarvii ison avun, mutta vähän sillä alkaa rytmiä siinä tulemaan. Sekin on alkanut mennä aika kovaa ja hyppää todella korkealle ja etujalat suorana, kuin kultsu siis. Hirveän isoja loikkia se tekee ja siitä johtuen myös hurjan isoja kaarroksia. Paneudun tuohon sitten myöhemmin, eiköhän tuolla vauhdilla kisoissa pärjää, ykkösissä ainakin.
Tokossa oltiin myös, otettiin Sällin kanssa sellainen helppo treeni. Paljon onnistumisia ja hyvää fiilistä. Hyvä fiilis olikin ja mikä parasta, ilman ääntä. Vaikka se edelleenkin kiljuu kuin hullu, kun autosta otetaan. Kokeilin myös sitä nostatustunnaria komentamisen kera, eli siis riekutin koiran, kapulat vietiin ja metri ennen kapuloita karjaisu -nätisti-. Hienosti meni, ei maistellut, mutta tarkenteli turhan kauan. Mutta Sälliksi erittäin upea. Samoin otin muutaman toiston paikallaoloja, niin että lelu oli edessä, jos sen saisi hiljaiseksi tuolla lailla. Nyt ainakin oli hiljaa.
Madden toko pyörii aika lailla samoissa. Ainoa ero on nyt siinä, että sitä voi palkata lelulla. Hieno homma. Jos sen kanssa nyt treenais tavoitteellisesti olis se tokon alaluokkiin valmis, mutta kun oon niin laiska. Vähän ollaan otettu kotona ruutua, jääviä, seuraamista, kaukokäskyjä jne. Seuraaminen on mun mielestä edelleen aika huonoa, mutta kouluttaja sanoi, että mä en näe sitä itse oikein, eli se oliskin ihan ok. Pitkää matkaa se ei edelleenkään jaksa pitää kontaktia, mutta lyhyillä se on ihan hyvä. ;) Madden tokot on vähän keskeneräiset, sille on opetettu niitä pikkuosia, muttei sitä lopullista kokonaisuutta, pientä epävarmuutta sille tulee pidemmistä ja virallisemmista liikkeistä. Ja mä vaadin siltä mahdottomuuksia ts. täydellisyyttä, vaikken ole sille liikkeitä niin opettanut. HYI minä!!! Olen kyllä sille ollut tosi kiltti, mutten ole oikeasti siihen tyytyväinen, kun sen pitäisi toimia kuten Sälli. Siis ei sitä ylivirettä ja hulluutta, mutta tekniikkaa ja varmuutta.
Madden kanssa oltiin myös hakuilemassa ja se oli unohtanut KOKONAAN rullan tuonnin ja valjaiden pidon. Se oli kuin hakattu, kun pistin sille pk-valjaat. Ja rullan perään se lähti, mutta ihmetteli ukolla, joka oli ihan lähellä, että mikä ihme rulla, namia tänne ja heti. No, nöyrästi palattiin alkuun... Jotenkin harmittaa, kun sillä ei ole pitkään aikaan saatu sitä henkilöetsintää, kun pelkästään ne vähät treenit on ollut noita rullan tuonteja. Mutta olen itse kyllä sitä mieltä, että turhaa enää vahvistaa sitä suorapalkkaa, kun se on rullan kanssa sitten ihmeissään, miksei namia tule. Hakumetsään on niin vaikea päästä, kun silloin kun kutsu käy, on Jake varmasti töissä ja lapset siis vailla hoitajaa. :( Toivottavasti meidän haku ei jää tähän.
Sitten taas agiin, joka näyttää tällä hetkellä olevan päälaji. Tänään käytiin taas kisoissa. Nyt oli jotenkin varmempi fiilis, vaikka jännitti enemmän kuin pitkään aikaan. Yritin ajomatkan vaan tolkuttaa itselleni, etten hötkyä, ohjaan pyöreästi ja rauhassa. Itse asiassa tavoitteeseen päästiinkin, vaikka 10 sieltä rapsahtikin. Oltiin toisena koirakkona, joka olisi voinut olla katastrofi tuon kuumakallen kanssa, mutta kummasti se kuitenkin "rauhottui", ei silmät pyörinyt, kun oli vähän riekutettu ja sitten namipalkalla ennen kehään menoa. Periaatteessa se varasti, oli pylly noussut maasta, kun kutsuin. Ja heti kahden esteen jälkeen tuli 2x5 kepeiltä. Olis joko pitänyt antaa sen itse hakea vauhdissa tai pysäyttää se kokonaan käteen.Nyt tein vähän puolittain kumpaakin ja naps. Toisella kerralla otin vähän etäisyyttä ja roiskasin sen kepeille, meni toiseen väliin. Siitä EI! ja kolmas kerta toden sanoo. Siitä matka eteni oikein mukavasti ja jouhevasti, tein valssin ennen keinua tavalla, mikä on mulla harvinaista, eli ohjasin sen hypylle normaalisti ja kun se oli alhaalla, otin sen käteen ja tein valssin (tjs pyörähdys), josta huomattavasti hitaammalla vauhdilla keinulle. Keinulla ruma karjaisu, mutta kannatti. Se siis hienosti. Sitten tein taas jotain poikkeuksellista, väänsin valssin taas sellaiseen paikkaan, mihin en normaalisti olis tehnyt. Sain pientä rohkaisua eräältä nopean koiran ohjaajalta, että jos niitä valsseja ei tee "pakolla", niin ei niitä opi ja ehdi koskaan tekemään. Joten tein ja jopa onnistuttiin siinä suht hyvin. Olis se kyllä ollut jouhevampi normi takaaleikkaus-tavalla, mutta vähän vaihtelua. Ja vähän kauhulla odotettu pituuskin meni hyvin, ehkä on auttanut, kun sitä on vähän treenannut... Puomille tultiin hurjalla vauhdilla suoraan putkesta. Siinä en ehtinyt valssaamaan, vaan vähän hätäratkaisuna tein takaaleikkauksen liian lähellä estettä ja vahvalla ota-käskyllä, niin Sälli jumahti kontaktille ja mä yritin välttää kompastumisen siihen. Kontaktit tehtiin kuitenkin hyvin ja taas loppusuora pienellä mutkalla, jossa vaan käskyntoistoa hop-tässä-hop-mene-mene... Itse olin rataan todella tyytyväine, se ei olut lainkaan sitä kaahottamista, mitä se on nyt pitkään ollut, rimojakaan ei tippunut. Kovaahan se menee, mutta eikö se ole lajin tapa? Pitää vaan oppia itse pysymään tahdissa menemättä itse mukaan siihen kaahottamiseen. Sällissä on mun mielestä paljon positiivisia piirteitä tähän lajiin; se on nopea, se irtoaa hyvin, se tekee hyvät kontaktit. Nyt vaan varmuutta lähinnä noihin keppeihin, niin eiköhän sitten päästä vähän lajissa eteenpäin.
Tehtiin oikein huipputulos, 25. Oops. Sälli oli oikeassa vireessä kyllä lähdössä, mutta jotenkin nyt meni näin... Yhdessä kiemurassa jätin sen selän taakse ja se teki Sälliksi oudon kunniakierroksen. Tuon olisi pitänyt olla Sällille aika helppo, siinä taisi tulla kielto. Siitä eteenpäin kun päästiin, hipaisi Sälli mua jalkaan ennen aata ja siitä myös 5. Kontaktit teki hienosti aalla ja siitä jatko meni ok, mutta ei niissä kyllä hankaluuksia olisi pitänyt ollakaan. Kepit varmistin ja ne meni hyvin, mutta siitä eteenpäin meni plörinäksi. Tiputti 1 riman ja meni renkaan sivusta, outoa. Se oli kyllä aika vahvasti itse lukemassa rataa, joten ehkä sillä jotain ajatuskatkoja tuossa oli. Puomin teki hyvin, vaikka siinä oli putki alla. Ja loppusuora meni hyvin tutulla menemenemene-käskyllä. Ainoa ongelma oli, että jouduin kesken viimeisen hypyn kääntämään Sällin takaisin päin, kun meidän hihnan vieressä makoili jonkun koira... Paperit kun saatiin oli vielä yksi kosketus merkitty, en tiedä mistä tuo tuli. Ja nyt kun tarkemmin katsoin lappua, niin tosiaan lopussa tippui vain yksi rima... Mutta mä oon kummallinen, tuostakin jäi ihan hyvä fiilis. Fiilispohjallahan me tuota mennään, tärkeintä on, että on kivaa. Sällin nopeus ja nyt uutena tullut "agihuuma" tuottaa hieman harmaita hiuksia, mutta eiköhän tämä tästä jossain vaiheessa selkene, toivotaan ainakin niin.
Laji vaihtui seuraavaksi viikonlopuksi. Ekassa treenissä painotettiin lyhyitä kaarroksia ja pieniä hyppykulmia. Näiden kyseisten asioiden kanssa olin epätoivon syövereissä myös keskiviikon hallitreeneissä. Kyllähän ne meni sitten lopulta ok, kepit oli vaan jotenkin hankalat. Nyt pitää yrittää saada Sällille itsenäisyyttä kepeille. Aika hyvin se kyllä aloittaa, mutta on hirveän tarkka siitä, miten ja missä mä menen. Joskus kesällä kokeilin niin, että lelu oli keppien päässä, mutta silloin se ei toiminut, mutta nyt olen sitä taas kokeillut ja nyt se malttoi. Ehkä tuota jatketaan.
Viikonlopun aikana tuli paljon hyviä vinkkejä ja seurakin oli hyvää, joten toivotaan, että näitä järjestetään enemmänkin. Ja nyt taas laiska kirjoittaja lopettaa.
Vähän myöhässä näitä kirjoittelen, on ollut taas niin hulinaa...
Kouluttajana oli taas ruotsalainen Jontte. Paljon oli taas opittavaa ja mietittävää. Alussa taas tuttua istumisen pysymistä, eli koirat rinkiin 1,5 metrin päähän toisistaan istumaan ja ohjaajat keskelle. Jontte sitten kävi vuorotellen häiritsemässä koiria ja yrittäen saada niitä makaamaan. Sälli perinteisesti taas ensin huusi, että mulle et ala, mutta sille tuli sitten ongelmaksi, kun pallo veti puoleensa, lähti siis leikkimään Jontten kanssa. Aika kauan sitä painostettiin ja lopulta saatiin koira pysymään, melko kovin käskyin... Mentiin yksi kierros niin, että jokainen valitsi ongelmaliikkeen, me otettiin Sällin kanssa tunnari. Näytettiin ensin, miten se sen liikkeen tekee, sähelsi, sähelsi ja toi oman, kumma kyllä pureskelematta. Hyvänä vinkkinä, ei kyllä ihan uutena, tuli se, että karjaisen Sällille metri ennen kapuloita -NÄTISTI-. Näyttäisi vähän rauhottavan haistelua. Jontten mukaan Sälli on niin saalisviettinen, että se kerää itseensä sitä painetta näissä noudoissa ja muissakin. Saatiin nättejäkin suorituksia noilla keinoin. Ajattelemisen aihetta tuli myös muita seuraillen ja motivaatiotakin sen myötä.
Seuraavana päivänä oli paikallaolot, joissa Sälli vinkaisi kerran istumisessa ja makaamisessa sitten normaalia enemmän. :( Nyt täytyy tehdä asialle oikeasti jotain. Vinkkinä tuli, että palkka eteen, jotta saadaan ajatus pois musta. Nyt en jaksa enempää kirjoittaa, mutta jos joskus jaksaisi kerätä yhteen ajatuksia.
Tuollaiseksi Madden lonkat ja kyynärät arvioitiin kennelliitossa. Huh helpotus! Jotenkin mä niin panikoin noita, vaikka itse näinkin, ettei ne mitkään ööt ole. Ylipäänsä se fiilis ennen kuvausta oli jotenkin pelottava, kun Madde on luonteeltaan mun mielestä ihan nappipiski ja eihän hyvä koira voi olla tervekin vielä lisäksi.... Ei välttämättä mikään mm-koira tokossa tai pk:ssa, mutta täysijärkinen, rento koira. Se kanssa on helppo elää (jos ei muistele, mitä kaikkea se on tuhonnut/tuhoaa edelleen...), sen kanssa voi mennä mihin vain, kenen kanssa vaan ja aina se tulee toimeen. Mutta näillä hienoilla tuloksilla jatketaan hyvillä mielin, ehkä uskalletaan alkaa treenaamaan jo pk-estettäkin vähitellen.
Maddella ja Sällillä on ollut seuralainen, kun Töpö on ollut meillä hoidossa. Kyllä tytöt on kuin paita ja peppu, peräkanaa ne menee tuolla pihalla, hyppelee lautakasojen päällä jne. Ja sisällä nukkuu vierekkäin. Sälli yrittää olla aikuinen ja aina vähän urahtaa, kun Töpö on iholle tulossa. Kuitenkin se on painelemassa niiden kanssa, kun kukaan ei näe. ;)
Enpä olis uskonut, että tuo koira voi antaa mulle näin hyvän synttärilahjan. Alkutarkastuksessa Sälli oli tosi levoton, ne yhden koiran kanssa vähän rähisi toisilleen ja siinä sitten murisi myös pallien tarkastuksessa. Tuota pitääkin oikeasti harjoitella. En tiedä, muistiko se mh:n ronkinnan, kun siinä alussa siellä jossain ammuttiin haulikolla, joten jos se yhdisti sen 9mm ja ronkinnan, en tiedä. No, siitä selvittiin ja maastoon. Mä olin jo paskajäykkänä ja melkein taju lähti odotellessa tuomaria. Janalla ensin lähetin vähän vaisusti, meni muutaman metrin eteenpäin ja hortoili, uusi lähetys ja siitä lähti erittäin varmasti jäljestämään, tuomari keskeytti, että koiralla ilmeisesti väärä jälki. Taas uusiksi ja sitten vielä lisäksi takajälki. Päästiin lopulta eteenpäin... Eka keppi nousi hyvin, pari kulmaa se teki tosi hienosti ja yhessa hukkasi jäljen ja ilmeisesti siinä samassa yhden kepinkin. Kutonen löytyi, enkä lähtenyt enää etsimään viimeistä, vaikka aikaa oli jäljellä reilustikin. Seuraava koira oli vielä janalla, kun mentiin keppien palautukseen. Eli aika haipakkaa mentiin. Janalta saatiin pisteitä 32. Esineillä Sälli teki ensin vähän huonon piston, seuraavalla merkkas yhden esineen, muttei ottanut sitä. Aika outoa. Toi lopulta takarajalta kengän. Työskentelypisteitä lähti 2. Kasassa siis 170 pistettä. Eli siis pakko oli tottikseen jatkaa...
Sälli ekassa parissa, ja paikallamakuuseen. Hienosti makasi, luulin, että 1-luokassakin oltiin piilossa, tätä ei siis oltu ollenkaan harjoiteltu, että olinkin näkyvillä. Parina oli koira, joka meinasi lähteä jo ennen seuraamista. Ampumisen jälkeen se ei tehnyt oikein mitään enää ja sitä huudeltiin, kutsuttiin ja kehuttiin ja vähän leikittiin. Sen tottis siis keskeytettiin ja Sälli sai tehdä loput ilman seuraa. Seuraaminen oli vähän poikittamista, hyvää kontaktia piti ja oli aika korkeassa vireessä. Istuminen ja makaaminen hyvä, luoksetulossa tuomari ihmetteli, ettei se törmännyt, kun tuli niin kovaa. Perusasennot vinot. Nouto ja hyppynoudot oli hyviä. Pystyesteessä kapula lensi metrin verran esteen sivuun ja olin varautunut antamaan kaksoiskäskyä, muttei onneksi tarvinnut, Sälli tuli esteen melkein sivusuunnassa. Eteenmenossa se lähti kovaa... Suoraan paikallaolopaikkaa kohti. Taisi myös siinä vieressä oleva puomikin vetää sinnepäin. Meni onneksi maahan hyvin, vaikkei tuotakaan ole pahemmin treenattu. Yhteispisteinä kertyi tottikselle 96p ja näin ollen saatiin koulari JK1.
Kokeessa oli 4 koiraa, paikka olisi ollut kuudelle. Sälli sai huonoimmat pisteet maastosta, mutta muut 3 eivät saaneet valitettavasti tottiksesta vaadittua 70. Joten Sällillä myös ainoa koulari.
Nyt jatketaan harjoittelua, ei lähdetä 2-luokkaan tänä syksynä. Pitää treenata tuo luoksepäästävyys ja muutenkin varmuutta joka osaan. Tämä oli vähän kuin tsäkäkoulari. En olisi todellakaan osannut edes toivoa. Mutta hyvä näin, hieno koira. Kivalta tuntui myös, kun parilta katsojalta sai positiivista palautetta, että ohjaan koiraa hyvin. Ja Sällin motivaatiokin sai paljon kehuja.
Huomenna pitäisi lähteä jälkikokeeseen. PANIIKKI! Täällä olen synttäreitä vietellyt ja asia on pysynyt poissa mielestä, mutta kun vieraat läks, niin mahassa jysähti. :D Jälkitreenithän on mennyt nyt niin huonosti, etten näe edes mahdolliseksi, että sieltä tulosta saataisiin. Mutta nähdäänpähän tilanne. Mulla ei nimittäin ole hajuakaan, mitä siellä tapahtuu. Tottiskin on ihan vaiheessa, ei Sällillä ole eteenmenoa otettu koskaan virallisesti, eikä myöskään jännitystilanteessa ampumista. Jos maasto päättyy, kuten oletan, ei lähdetä ollenkaan tottikseen. En viitsi "turhan" takia kokeilla asioita, joita ei vielä täysin hanskata. Esineisiin mennään, vaikka mikä olis, se on vaan hauskaa treeniä. Mutta siis ihan hauskaa joka tapauksessa lähteä. Uusia kokemuksia (vielä) MELKEIN kolmekymppiselle...
Oltiin Madden kanssa lonkka- ja kyynärkuvissa. Tyttö oli todella reipas, häntä pystyssä ( ;o) ) se olisi mennyt joka huoneeseen. Oli kuulemma poikkeuksellisen iloinen tapaus eläinlääkärissä. Sinnikäskin oli, ei millään meinannut nukahtaa. Meni kyllä lötköksi, mutta ääntä kuullessa nousi pää ja silmät oli auki. Menivät kuitenkin kuvaamaan. Lonkkien kuvaus meni hyvin, koira rentona jne. Mutta kun kuvaaja sanoi, että otetaas sitten kyynärät, oli Madde kierähtänyt kyljelleen ja noussut seisomaan, että jaa tässäkös se oli... Kyynärissä piti lisätä nukutetta suoraan suoneen. Mutta tulos: lähti kennelliittoon arviona B/A, 0/0. Huh helpotus! Vaikkei sitä koskaan tiedä, millaisena ne tulee Limanilta...
Agissa harjoiteltiin keppejä, siis aloituksia. Ne meni yllättävän hyvin, jopa vauhdista. Mun täytyy vaan muistaa antaa Sällin rauhassa hakea se oikea väli, jos otan askelen paikaltaan samalla, kun se hakee keppejä, ottaa se toisen välin. Madde meni myös pienemmällä avulla keppejä, mutta kuitenkin vielä aika paljon auttaen.
Perjantaina oltiin jälkimetsällä. Ja olipahan taas aikamoiset treenit. :D Esineillä Sälli oli jotenkin hassu, ei uponnut kovin hyvin, mutta toi kuitenkin 2 esinettä ja siihen lopetin. Jäljet olikin sitten aikamoinen sirkus. Janalla Sälli merkkas jäljen ja lähti eteenpäin etsimään... jotain... Lähti lopulta oikeaan suuntaan ja toi kepin, mutta sitten alkoi taas palloilemaan. Siinä sitten tuli epäilys, että loppunamit olivat juuri siinä, missä oltiin, että olisi siis jäljet mennyt vähän ristiin. Siinä etsittiin loppupalkkaa, Sälli oli maassa odottamassa. Sitä ei sitten löytynyt ja päästin Sällin vapaaksi etsimään sitä. Se säntäs täysiä eteenpäin ja kun lähdin katsomaan, mihin se meni, niin se tuli kauheata vauhtia keppi suussa mua vastaan... No, laitoin sen valjaisiin ja lähdettiin kävelemään ja se haki udestaan sen jäljen. Lopulta se toi 4 keppiä, 2 jäi johonkin väliin. Lopulta tuo oli aika hyvä kokemus, eihän sitä koskaan tiedä, mitä siellä metsässä tapahtuu. Meidän siellä ollessa nähtiin kahteen kertaan sienestäjiä, joten ei sitä tiedä, mitä kaikkia jälkiä siellä kulkee. Sitten otettiin helpotettuja janoja... Miten voikin mennä kaikki pieleen. Näytettiin Sällille, kun jäljentekijä meni janalta. Merkattiin ja kaikki, mutta silti, kun hetken päästä siihen mentiin, ei löydetty niitä kreppejä. Lähetin sitten vaan Sällin, taas merkkas, mutta lähti eteenpäin. En ymmärrä. Siinä välissä tuli sitten koiran ulkoiluttaja kävelemään metsään... Lopulta saatiin onnistunut jana ja kepin ilmaisu. Siinä välissä olin nyppässyt sitä, kun se oli janalla, kun luulin, että se meni reilusti ohi. Hyvä minä. :(
Sitten oltiin taas agikisoissa. Lauantaina virallisissa, josta hylly, kun korjasin lentokeinun. Sitä ennen oli 1 rima tippunut, joten aloin vähän taas kokeilemaan... Muuten meni ihan ok, paitsi kepeillä toiseen väliin. Tämä ei ollut ihan meidän parasta, mutta kaikki kokemus on hyväksi. Tuollaisen melko nopean koiran kanssa on aina vähän haastavaa. Sunnuntaina oli piirinmestaruus joukkuekisat. Epäviralliset siis. Siitä radasta jäi parempi maku suuhun, vaikka hylly oli sekin. Puomilla se teki ekan kerran kontaktivirheet, en kyllä niitä varmistellutkaan, enkä edes käyttänyt uutta ota-käskyä. Hienosti se selvitti putken jälkeen välistä vedot ja kepitkin haki itse, kun vähän rauhoitin hyppyjen jälkeen. Siitä sitten meni tosi nätisti, kunnes en yhden hyppysarjan jälkeen sanonut TÄSSÄ ja Sälli valitsi aan keinun sijaan. Aa olikin suoraan sen hyppylinjalla, mutta jos olisin tajunnut sanoa tässä, olisi se kääntynyt muhun ja keinuun päin. Loppusuora oli hyvä menemenemene käskyllä. Mutta siis kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä maku tästä radasta.
Tämän viikonlopun jälkeen olen nyt sitä mieltä, että meidän täytyy treenata vähän pidempiä sarjoja ja kovalla vauhdilla, että pääsen puuttumaan näihin ongelmiin. Ne ei tule rauhallisissa olosuhteissa samanlaisina.
Ampumista ollaan myös otettu kotitottiksessa. Pistin Jaken myös huutelemaan käskyjä paikallaolon aikana. Ampuminen ei tuota ongelmaa, eikä käskyt, mutta kun Jake heitti kapulan, lähti Sälli makuulta. Saatiin kuitenkin vielä onnistunut suoritus. Tuota pitääkin tosiaan ottaa, eihän sitä olla kyllä harjoiteltukaan. Onhan se hyvä näin juuri ennen kisoja kokeilla... Nyt harmittaa, että menin Sällin ilmoittamaan kisoihin, jälki menee ihan persiilleen, vaikka Sälli on ollut tosi hyvä jäljestäjä. Tottistakaan ei olla otettu juuri lainkaan. Plääh. Ehkä sitä joskus oppii, omista virheistään. Toivon vaan, ettei saada opetusta tästä hätiköinnistä, pahaa sellaista. Itse kyllä kestän, mutta en halua tehdä koiralle asioita inhottaviksi. :(
Nyt menin sen tekemään eli varaamaan paikan jälkikisoihin. Ilman minkäänlaista treeniä ja ne muutamat treenit on mennyt siihen, että mulla on palanut pinna...
No, tänään mentiin jäljelle ja nyt kyllä harmittaa, että saatiin se paikka. Eka jälki, mikä kyllä piti olla ainoa, päättyi siihen, että Sälli hukkas sen 3. kepin jälkeen. Ensimmäisen kerran elämässään. Jana oli alkaa hyvin, mutta sitten se alkoi pyörimään ja piti tehdä uusi aloitus. Kepit se nosti hyvin, kunnes hukka vei. Sitä ennen se teki 2 hyvää kulmaa. Hukan jälkeen vein sen hihnassa puuhun (en sentään hirttänyt...) ja tein uuden jäljen ja näytin ruokakippoa lähtiessäni. Jana taas ihan katastrofi. Se kyllä merkkas sen, mutta sitten alkoi pyöritys. En tiedä, miten paljon vaikuttaa, että jälki oli aivan tuore, mutta ei se ennen ole vaikuttanut, ainakaan noin pahasti. No, lähti kuitenkin jatkamaan ja nosti ekan kepin, jatkoi hyvin, aika kovaa kylläkin. Sen jälkeen nosti vielä 2 keppiä, mutta sen jälkeen ne ei enää nousseet. Loppu oli sellaista hakkuuaukean ryteikköä, mutta ei se ole syy keppien hukkumiselle. Se jäljesti kyllä hyvin, teki loistavasti 2 ison ojan ylitystä, ja olen kyllä tyytyväinen, että sentään jäljesti... Löysi jopa ruokansa. Ei se kai auta kuin alkaa treenaamaan ;o) ja niin, ettei ruokaa saa mistään muualta kuin jäljeltä ts. kepeistä, jos ne ei nyt nouse.
Sälli on ollut tähän asti aika varma keppien nostaja, mutta nyt meni aika heikosti. Nämä jälkimmäiset kepit oli poimittu just ennen jäljen tekemistä ja olivat sellaisia vähän märkiä, oisko vaikuttanut... No, me ei lähdetä koularia sieltä kisoista hakemaan, lähinnä pitää nähdä, mitä se touhu on. Lähinnä nyt harmittaa se, että Sälli on oikeasti ollut hyvä jäljellä. Ja kyllä mä myönnän, että olen liian usein sille hermostunut metsässä ja joskus jopa, kun olen luullut, ettei se ole jäljellä ja se onkin ollut... Suurin ongelma on kuitenkin nyt se, ettei me tällä hetkellä päästä janalta eteenpäin.
Käytiin ottamassa vielä kotona pari palautustreeniä eli siis parempaa fiilistä janalle. Epätoivon syövereissä kaikki on sallittua, joten pistin Sällin makaamaan tielle, menin sivusta metsään ja kävelin Sällin edestä n. 10 metrin päässä ja jätin huomaamattomasti kepin sinne. Palasin koiran luokse ja lähetin -etsi jälki-. Sälli lähti hyvällä fiiliksellä, eka vähän ihmetteli tai sitten oikeasti siellä metsässä oli kävellyt joku.... Mutta eteni kuitenkin jäljelle asti ja nosti todella reippaasti kepin. Sitten toiselle puolelle sama, nyt oli jopa suorastaan loistava, siis fiiliksen kannalta ja itse asiassa muutenkin. Sitten se lähti takajäljelle toisella puolella, lähetin uusiksi ja sitten meni hyvin. Tän "treenin" tarkoitus oli siis saada taas hyvä fiilis ja se saatiin. Sällillä oli -se- ilme, jonka sille haluan, kun aikaisemmin se oli lähinnä paineistunut. Eihän tällainen oikeasti ole mitenkään fiksua, mutta jotenkin se piti palauttaa.
Tänään oltiin Espoossa Aussieiden Open Show:ssa. Lähtökohta oli se, että Sällin olin saksinut fiskarsseilla aika reilusti ennen agi-kisoja ja Madde on tekemässä juoksua ja siten on tiputtanut kaiken karvan...
Manne sijoittui ensin Tuulan kanssa pennuissa neljänneksi. Hyvä Manne! Sitten päästiinkin kaljun Madden kanssa kehään, siis mustien narttujen kehään. Siinä odotellessa naurettiin Maddea, kun se on NIIN ruma nakuna. Meidän edessä oli vielä sellainen paksussa turkissa oleva koira. Huoh. Madde oli vähän hektisellä tuulella, juoksu oli vähän hypähtelevää, mutta nätisti se seisoi. Jatkoon päässseet kulutettiin numeroiden mukaan ja kun tuli tutun kuuloinen numero, piti oikein tarkistaa omasta lapusta, että ollaanko nakuilijan kanssa oikeasti päästy 8 parhaan joukkoon (18sta). :oD Vielä suurempi ihmetys ja naurun aihe oli, kun Madde valittiin viidenneksi. Hauskaa ja aika ihme, ettei jenkkituomari ihannoinut paksua turkkia.
Sällin kanssa sitten punaisten urosten kehään. Sällin kanssa on vähän eri mielellä liikenteessä, kun se ei välitä ronkkimisista. Viimeksi siihen on joku yrittänyt koskea mh:ssa, kun se kertoi testin vetäjälle, ettei kannata tuon tarkemmin tutkia... Siinähän siis koira on vapaalla, ilman minkäänlaista käskyä. No nyt oli eri tilanne, enkä nyt oikeastaan jännittänyt, koska tiedän, että jos Sälli on jonkun oppinut, niin se ei ole sille ongelma jatkossakaan. Eli ronkkimiset meni hyvin, korvia vedettiin silmien eteen, hampaita ronkittiin jne. Juoksut se menee ihan hyvin, mutta kontaktissa, mikä vähän vääristää liikkeitä. Ja Sällillekin seisominen paikallaan on piece of cake. Sälli ei sijoittunut eteenpäin.
Olinpa vielä "handlaamassa" jälkeläisryhmässä Lorin yhtä pentua, oisko ollut Vega? Harva pää mulla. Oli oikein ihana tyttö, piti muhun kontaktia koko ajan, vaikkei ollut mua koskaan ennen nähnyt. Jotkut koirat vaan on niin ihanan sopeutuvaisia ja helppoja.
Madde oli sillä aikaa Pipsan kanssa ja kärsimättömyyttään kimitti aina aika ajoin... Se on muutenkin ollut nyt juoksua tehdessään aika yliaktiivinen ja hirmu kärsimätön. Kuitenkin kun tuolla vähän treenattiin, otettiin paikalla istumisia ja makaamisia ryhmässä, niin silloin se keskittyy. Hienosti se istui, vaikka ekaa kertaa menin piiloon. Kerran kun toista koiraa toruttiin ja mä olin jo menossa Maddea palkkaamaan, se painui alas. Makuulla olin myös piilossa, kunnes tajusin, ettei sillä tosiaan kovin paljon ole noita tehty, eikä ollenkaan häiriössä tai muiden koirien läsnäollessa. Seisominen liikkeestä sillä oli hyvä, istuminen vähän takkusi ja maahanmeno oli ihan ok.
Männäviikolla oltiin myös Tuulan kanssa tokoilemassa ja agilityssa. Tokossa ei tehty mitään virallista. Sällin kanssa seuraamisia aika paljon ja ne oli hyviä. Kyllähän se edistää, mutta se pitää koko ajan hyvää kontaktia ja se on se mitä mä haluan. Idarin asennot oikeat. Luoksetulossa oli seisominen vähän hidas ja ruudun Sälli oli unohtanut... Ohjattua otettiin helpotetusti, kapulat lähellä. Tarkoitus tälle treenille oli se, että sen piti katsoa ohjaavaa kättä, eikä mun katseen suuntaa. Sen jälkeen Madden kanssa alo- ja avo-liikkeitä ja Saken seurana paikalla istuminen ja makaaminen.
Madden kanssa otettiin vielä ilmaisuja eli siis rullan tuonteja. Lähimetsässä otettiin muutama toisto, kun se ei millään meinaa hiffata lähteä se rulla suussa ukolta. Kun sen kutsumalla sai tuomaan sen, oli näyttö tosi hyvä. Lopulta saatiin täydellinen suoritus ja siihen oli hyvä päättää. Sällin kanssa käytiin ajamassa lyhyt ja mutkainen jälki. Mietin vähän miten se jaksaa, kun oli aika poikki tokon jälkeen. Jana meni pelleilyksi. Ensin takajälki, eikä se kääntynyt itse. ois varmaan jossain vaiheessa kääntynyt, mutta kun se jäi puuhun kiinni... Uusi lähetys, joka oli hyvä. Se meni ekan kepin vierestä n. metrin päästä, eikä sitten nostanut sitä. Siitä teki hyvän terävän kulman ja nosti pitkän haistelun jälkeen kepin. Ei meinannut millään löytää, olisko märkä sammalmetsä peittänyt vähän hajua, en tiedä. Siitä taas teki kulman hyvin ja toi kepin, nyt löysi nopeammin. Sen jälkeen meni taas yhden kepin ohi, se oli sellaisessa saniaispöheikössä. Siitä kuitenkin jäljesti hyvin ja teki kulmassa tarkastuskiepin ja jatkoi matkaa. Löysi onneksi viimeisen kepin,jotta saatiin jälki päätettyä. Tällä kertaa siis huonot kepit, mutta kulmat meni aiempaa paremmin.
Agilityssa normaalia settiä, puomi ja putki vierekkäin ja ekalla Sälli meni putkeen, vaikka nami oli puomin alhaalla. Päätin nyt ottaa OTA-käskyn puomille, ettei se ala hyppäämään alkua. Jos se tuon oppisi hyvin, ei mun tarvis niin mennä ohjaamaan sitä puomille. Siitä hyppyhässäkkä, mikä hetken mietinnän jälkeen meni hyvin. Kepeille kokeiltiin aika kovalla vauhdilla ja Sälli ei kääntynyt oikean välin jälkeen riittävästi, että olis mahtunut seuraavaan väliin. Eli sitä täytyy hiljentää vielä vähän. Nytkin se teki aika hienosti kepit, vaikka lähetin sen "väärältä" puolelta, eikä se tarvii enää apua vaikeamman puolen suorittamisessa. Madden kanssa ei ehditty treenata, kun vasta alkeisryhmän jälkeen vähän. Se meni todella hienosti kepit, siis auttaen kädellä, mutta nopeasti. Sehän on ollut kepeillä vähän laiska.
Sällille myös joku päivä ammuttiin niin, että vein sen makuuseen ja otin peilin mukaan. Wiltsu ampui ja Sälli ei silmäänsä räpäyttänyt. Kuolahan sillä alkaa valumaan, kun yhdistää tuon ruokaan. Annoin sen maata aika kauan, kunnes palkkasin. Sitten seuraamisessa sama, eikä seuraminen muuttunut ollenkaan. Palkkasin kyllä sitä välissä, mutta tehtiin melekin kaikki tottisliikkeet. Vielä Sällille pitäisi saada häiriötottis, että joku tekisi liikkeet paikallaolon aikaan. Ehkä sitten voisi ilmoittaa sen kokeeseen.
Olipahan hurjaa menoa... Sälli oli alussa todella kuumana, Jake piti sitä rataan tutustumisen
ajan ja oltiin kolmantena vuorossa. Halusin katsoa Miljan ja Ginnyn
radan, joten Sälli huusi koko ajan, kun Ginny meni radalla. Olin ihan
varma, että se varastaa lähdössä, muttei onneksi sitä vielä tehnyt. Rata oli sopivan vaikea, muttei liian. Kuitenkin se meni meillä pelleilyksi. Heti 4llä esteellä tuli hylly, kun en tarpeeksi osoittanut oikeaa estettä ja samalla itse vähän juoksin sivuun, joten Sälli meni esteen ohi ja nopeana poikana hyppäsi sen sitten takakautta. Jatkettiin kuitenkin ja Sälli teki hyvät aan kontaktit ja aloitti kepit hyvin, JEE! Samoin puomin kontaktit se teki hyvin, mutta puomilta lähtiessä se kaatoi toisen esteen, kun lähdin turhan huolettomasti jatkamaan omaa mutkaani ja Sällillä tuli kiire perään.
Madde oli mukana agi-ilmapiirissä. Sitä harmitti suunnattomasti, kun muut tekivät rataa, eikä se päässyt hommiin. Otettiin sen kanssa vähän seuraamista ja eteentuloja. Seuraaminen oli poikkeuksellisen hyvää.
Tässä välissä on treenattu enemmän, mitä blogi antaa ymmärtää. Agia, tokoa, jälkeä, esineitä... Ja lisäksi yhden viikonlopun olin kouluttamassa tokoa, yhtenä oli 2-päiväiset agi-kisat ja vielä yhdet tokokisat. Agilityssa huomasin, että Sälli osaa keppien aloituksen jo aika hyvin, ei tietenkään täydessä höyryssä, mutta kuitenkin liikkeestä. Samoin on muutamia kertoja onnistunut vaikeamman puolenkin lähetys. Omaa ohjausta olen myös miettinyt ja olen yrittänyt iskostaa päähäni, että EI SAA HÄTÄILLÄ!!! Sälli kuitenkin kuuntelee ja ohjautuu hyvin, niin miksi ihmeessä mun pitää omalla hätäilyllä niitä rimoja viskellä.
Tokossa treenattu Sällin kanssa lähinnä ohjattua, seuraamista, idaria ja kaukoja. Muutama jälki on myös tehty ja ne on pääasiassa mennyt hyvin, mutta ei olla vielä valmiita kisoihin. Esineet sillä on aika hyvällä mallilla, ainakin avoimeen luokkaan asti... Madde on kulkenut mukana treeneissä ja ottanut samoja juttuja omalla tasollaan. Seurata se ei edelleenkään osaa, mutta nyt onnistuu jopa seisominen liikkeestä. ;)
Tänään oltiin Sällin kanssa toisissa agi-kisoissa. Tällä kertaa oli sekä hyppy että agirata. Ennen 5 heräsin ja puoli 6 jälkeen lähdettiin Sällin kanssa ajelemaan kohti Lempäälää. Hullun hommaa! Perillä oli hyvä fiilis, ei oikeastaan edes jännittänyt, vaikka edellisenä päivänä olin lähes panikoiva. :D Aloitettiin hyppyradalla. Lämppäriesteillä Sälli hyppäsi vähän laiskasti ja olin ihan varma, että hyppäri tulee olemaan katastrofi... Tuomari oli tehnyt oikein mukavan ja sujuvan radan, pieniä meille hankalia kohtia oli alun aitahässäkkä (rimat) ja putkesta kepeille (aloitus). Rataantutustumisessa jo katsoin kulkua rimojen tiputtelun uhkaa silmällä pitäen. Sälli onneksi irtoaa hyvin, joten mun ei tarvitse hirveän pitkälle sitä ohjata ja näin ollen saan vähän aikaa rauhallisempaan menoon. Menin alussa vain kahden aidan päähän ja odotin meilkein, että Sälli pääsi rinnalle ja sitten lähdettiin kieputtamaan. Hienosti Sälli meni heitolla ja vastaisen käden ohjauksella aidat, jotka oli 90 asteen kulmassa ja toinen tultiin takaa. 1. pelon paikka. Siitä putkeen, josta kepeille. 2. pelon paikka. Siinä tein vekin ja lähetin kepeille. Olin ajatellut varmistella ja näyttää oikean välin, muten ehtinyt. Lähdin vähän hätäisesti liikkeelle ja näin Sällistä, että se oli hilkulla, ettei se mennyt oikean välin jälkeen ohi yhden välin. Korjasi onneksi itse. Hienot kepit kuittasin YES huikkaisulla, joka on meille vähän kuin naksu. Sen jälkeen en ehtinyt sanoa rengasta, mutta onneksi tuo lukee kroppaa. Renkaan takana oli putken suu ja tuossakin jäin itse renkaan toiselle puolelle ja lähetin sieltä putkeen ja näin sain taas lisää aikaa jatkoon ja pituuteen. Siitä Sälli taas hienosti meni hypyn (kumma muuten,ettei se kovassa vauhdissa tiputa rimoja, jos olen sen takana) ja sieltä pussiin 90 astetta. Tässäkin vain kauempaa ohjasin. Sen jälkeen sain ottaa spurtin, jotta ehtisin taas mukaan. Pussista pari aitaa, josta alkuradan putkeen, josta taas 90 astetta muuriin, josta tiukka vasen loppusuoralle.Ehdin hyvin ohjaamaan kahdella kädellä muurille ja leikkaamaan takaa ja Sälli hyppäsi jo heti oikeaan suuntaan eli siis loppusuoralle. Kaiken kaikkiaan oli tosi sujuva rata ja oli hyvä fiilis sen jälkeen. Tuloksia odoteltiin tosi kauan, mutta lopulta se varmistui; 0-voitto ajalla -5,95. Muita nollia ei radalta tullut. Aika pian oli agirata, jossa myös pieniä kilsuja, vaikkei vaikea rata ollutkaan. Alussa 3 aitaa, josta puomille, näissä ei ongelmaa, vaikka kovasti yritin pilata puomin ylösmenokontaktin varmistelemalla. Onneksi Sälli hoiti homman kotiin. Hyvä alakontakti, josta tiukka mutka putkeen vastaiseen päähän. Tästä aidalle ja muurille, muuri taas takaapäin. Tässä Sälli hyppäs hyvin, kun annoin vain tilaa, enkä hätäillyt. Helpolla se ohjautui putkeen, josta 90 astetta aidalle ja pituuteen. Ennen pituutta takaaleikkasin, jotta pääsisin helpommalle puolelle keppejä. Ei auttanut, vaan ensin väärä väli. Otettiin uusiksi ja vähän kokeilin, miten paljon sitä voi kehua ja hoputtaa. Tuli viimeisen välin ohi, mutta jatkoin kuitenkin eli hylly tuli. Yksi meille kinkkinen kohta kuitenkin selvitettiin vielä tämän jälkeenkin. Positiivista tässä oli, että tehtiin kaikki kontaktit ja tiukat mutkatkin onnistuivat hyvin. Nuo keppien lähetykset on meille vielä aika uusi juttu, joten eiköhän sekin harjoittelemalla... Huomenna sitten uusiksi, Hyvinkäällä agi-rata. Kummempia en sieltä kyllä odota, kokemusta, kokemusta.
No niin, nyt se on ohi. Vuoroa odotellessa olin tuttuun tyyliin taas jäykkänä ja hiljaa... Ehdin mennä radan mielessä monta kertaa ennen omaa vuoroa. Harkkaesteillä Sälli oli hyvässä vireessä, eikä edes roiskinut. ;o) Lämmiteltiin hyvin ja Sälli ei onneksi kauheasti kuumunut muiden ratoja kuunnellessa. Ja sitten tuli oma vuoro. Olin aika hyvin keskittynyt ja se oli hieno fiilis, kun koiran jätettyäni kävelin parin aidan taakse ja tajusin, et se on nyt tässä. Sälli lähti hyvin, toinen rima ehkä hieman liikahti, siitä vahva haltuunotto TÄSSÄ ennen puomin ylösmenoa. Puomilla Sälli teki odota-käskyn jälkeen hyvän kontaktin ja ohjasin ihan alas asti, niin että se pysähtyi nenä maahan. Siitä kehu ja renkaalle, mitä vähän etukäteen jännitin. Hienosti meni, mutta tässä vaiheessa meinasin itse pilata suorituksen, kun menin liian pitkälle rengasta päin, mutta onneksi sain korjattua. Kepeillä taas TÄSSÄ ja siitä avustin sen oikeaan väliin. Nyt en auttanut kovin pitkälle, mutta varmistin kuitenkin. Hyvät hypyt ja niillä taas yksi Sällin pelastus, kun vähän hutiloiden ohjasin hypylle ja sen jälkeen lähdin takaa leikkaamaan, onneksi Sälli pystyy hyppäämään esteen miltei sivusuunnassa. Putken ja aidan jälkeen taas TÄSSÄ ja keinulle, jossa taas nopea pysäytyskontakti. Tästä lähti kaarros, jossa oli 3 aitaa. Kolmannen aidan pilasin, kun lähdin sadasosasekunnin liian aikaisin jatkamaan matkaa ja Sällille tuli kiire, eli siis rima tippui. Tästä suora putki ja 2 aitaa, joissa Sälli meni eteenpäin mun huutaessa menemenemene... Todella hieno suoritus meiltä, lopulta siis 5 ja aika -14,41. Kovaa äänenkäyttöä vähän kommentoitiin sivussa, mutta eihän tuo kuule tolla menolla, jos sitä ei kovaa sano. Ja Sälli sai kehuja tottelevaisuudesta, kun se tuli sillä turbovauhdilla ja kun sanoin sen TÄSSÄ, oli se samantien mun kädessä. Oli todella kiva reissu, tähän taitaa tulle himo. Koekalenteria selaillessa...
Madden kanssa oltiin penturyhmässä... Se oli oikein taitava pikkutyttö, vaikkei meistä nyt vielä kisaamaan ole. Hienosti se pysyi paikallaan istuen ja maaten, kun muut pennut kiertelivät rivien välejä. Luoksetulo oli ok, eteentulo avustettuna hyvä. Ensin vaan jätin sen vähän huolimattomasti ja se lähti perään. Seuraamisen käännöksiä, joissa vas. käännös tarvitsee vielä viilaamista, siis käännös-pysähdys näytti Maddellakin toimivan. Liikkeestä pysähdykset ok, ei salamannopeita, mutta riittävän hyviä. Hyppykin meni hyvin ja hyppynouto.
Sitten Sällin kanssa tottista. Alussa ammuin koirille niiden leikkiessä frisbeellä. Sällille ampumiset seuraamisessa, ilman minkäänlaista reaktiota. Seuraaminen edelleen tosi edistävää, mutta muuten hyvä fiilis, eikä kuulunut taaskaan inahdusta, vaikka kerran jouduin vähän voimakkaammin korjaamaan, jee! Liikkeestä istuminen ja makaaminen ja luoksetulo ok. Pystyeste otettiin pari kertaa, kun Sälli osui vähäsen takaisin tullessa. Aassa ei mitään ongelmaa. Eteenmeno lelulle oli hyvä. Vietiin lelu ennen noutoja paikalleen. Paikallamakuussa ammuttiin myös ja Sälli lähti iloisella mielellä tulemaan mun luo eka pamauksella, hassua. Olin aika vahvasti provosoinut sitä, annoin haistella ruokaa ennen kuin lähdin sen luota. Toistolla tuokin ok.
Hakuilemassa oltiin päivällä, tarkoituksena ottaa Maddella vähän, mutta eksyi se velipuolikin hakumetsään. ;o) Maddella taas ensin rullantuonteja, muuten ok, mutta makaava ukko veti vielä liikaa puoleensa. Joten vaati uuden käskyn. Nyt otettiin mukaan myös näyttö, avustettuna nimellä. Eli siis ukko huusi Maddea. Kyllä se oli menossa ukolle, mutta nimellä huuto veti vauhdin kovemmaksi. Vikalla ukolla se lähti kovaa ihan itsekseen ilman apuja. Sitten varsinaisessa hakumetsässä sille oli valmis ukko, jota se lähti etsimään varsin kovaa vauhtia. Lähti suoraan, mutta kaarsi vasemmalle, mikä näyttää olevan yleistäkin. Jonkun aikaa se palloili, kunnes huusin sen takaisin. Uusi lähetys eri paikasta ja taas lähti hyvää vauhtia ja suoraan. Nyt löytyi ukkokin. Eli on nyt kokeiltu myös "tyhjä" ja silti lähti hienosti uudelleen hakemaan. Sitten pieni helpotus, mikä ei ollutkaan varsin helppoa. Ukko lähti näkölähdöllä, joten motivaatio taas suuri. Lähti kovaa ja suoraan, mutta kun jälki loppui (ei siis tallattu aluetta), lähti se haravoimaan aluetta. Lopulta kyllä löysi ukon, mutta oli jonkun aikaa siellä kaarrellut.
Lopussa otettiin Sällille rullan tuonteja, ekaa kertaa. Ensin vähän väläyttelin sille irtorullaa ja heitin sen Tuulalle. Siitä sitten tuo-käskyllä lähetys ja hieno tuonti. Seuraavaan otettiin jo näyttö mukaan, eli rullan tuonti, palkka ja näytöltä maalimieheltä namit. Muutamia toistoja, joissa jo vähän oli ukko piilossa ja käskykin jo vaihtui ukko-käskyksi. Viimeisellä ukolla Sälli kävi ukon löytämisen jälkeen jälkiä pitkin tarkistamassa aikaisemman piilon ja sen jälkeen toi rullan. Taitaa olla Sällillä tarpeen tallatut alueet, sen verran on jälkikoira. Jos nyt Sällin kanssa vähän tuota hakuakin jatketaan, pitää sillä olla heti nuo valmiit ilmaisut, koska se ei ihmisistä välitä, ellei se jotenkin niistä hyödy. Eli siis se hakee rullan ukolta ja sitten sille annetaan näytöllä namirasia ilman mitään hömpötyksiä ja sitten kutsun sen pois. Mulla on siis täysin erilaiset koirat. Onhan niillä koulutusvaihekin vähän eri, mutta Maddelle se ukko, ihminen, on tärkeä. Sällille taas se, että se on saanut työskennellä ja saanut mut tyytyväiseksi.
Agilityssa oli meille Sällin kanssa erittäin vaikea rata. Luultavasti se oli varsinkin ykkösluokan rata. Siis suoraviivaista menoa, jossa mä olin auttamatta liian myöhässä joka paikassa. Kepit Sälli haki hyvin ja muutenkin se teki ihan kivaa rataa. Rimat nyt vähän lenteli, mutta muuten ok. Tältä pohjalta nyt lähdetään kisoihin, saa nähdä kuin menee rengas, tänään taas aika pahasti siihen törmäsi... Madde meni oikein mukavasti, sillä on sen verran rento meno, että mäkin pysyn perässä. Rengas tuotti vähän ongelmaa, mutta muuten typy meni oikein hienosti.
Agissa oltiin taas torstaina, Sälli oli turhan kuumana, jopa haukkui, mitä se ei yleensä tee. No, tuolla se ei haittaa, joten sen kun porskutettiin. Sälli meni ihan kivasti, ohjasin vähän sinne päin, kun ajattelin vähän katsoa, miten sen menee, jos itse vähän hutiloin. Eihän se hirveen hyvin mennyt. Tavoite kyllä olis saada sille sen verran varmaa menoa, ettei mun käden korkeudella tms. ole merkitystä niin paljon. Ihan kivat treenit, oli monenlaista kiemuraa. Madde teki taas tasaisen rauhallista suoritusta, ja tekee edelleen tosi huimia loikkia, pikkutyttö.Ensi viikolla startataan Sällin kanssa ekan kerran agissa, saas nähdä kuin meidän käy. Nollia ei lähdetä hakemaan, kokemusta tarvitaan molemmat. Suurin ongelma tällä hetkellä on kepit ja rimat. Kontaktit on ollu käskyn kera aika hyvät.
Madden kanssa oltiin haussa maanantaina ja otettiin vähän esineitäkin. Ensin rullan tuonteja. Nyt se tekee sen jo aika hyvin, ensi kerralla voisi jo kuulemma kokeilla näyttöä. Se näki ukkojen menon metsään ja käytiin taas kävelyllä. Hienosti se edelleen lähtee, aika suorana ja löytää tosi nopeasti. Oikeastaan kaikki pistot oli tosi hyviä. Se ei ota musta häiriötä, ei taida edes huomata mua, kun ukko syöttää nameja. Esineet oli sitten vaikeammat, kun Madde oli edelleen hakemassa ukkoja. Toi kyllä näytetyt lelut, mutta kävi eka katsomassa, jos jossain takana olis ukko... Vähän taistelin sen kanssa esineillä ja viimeinen esine oli hyvä, kun tyssäs vauhdin ja kääntyi ottamaan esinnen. Sällin vauhtiahan sillä ei ole, muttei me sitä kaivatakaan.
Illalla vielä tottiksessa. Sällille ammuttiin ekaa kertaa seuraamisessa näiden totutteluiden jälkeen. Se seurasi tosi huonosti, eikä asiaa yhtään auttanut, kun kompastelin itse apilamättäisiin ja samalla talloin koiraa. Sälli ei pahemmin reagoinut ampumiseen, seurasi siis yhtä huonosti kuin ennen sitä. Kun ammuttiin takaisinpäin mennessä, käänsi se katsetta ampumiseen päin, muttei kuitenkaan muuttanut seuraamispaikkaa. Nyt pitäis harjoitella huonolla alustalla seuraamista, koska mä olen siinä huono ja koirakin kyllä. Lopuksi vielä avustettu eteenmeno, vietiin siis lelu sinne. Lopussa vielä paikallamakuun ampuminen, siinä ei mitään ongelmaa. Laitoin Sällin ruoan valmiiksi ja se pääsi syömään, kun oli maattu vähän aikaa ampumisen jälkeen.
Madden kanssa otettiin vähän tokoa, ihan perussettiä, seuraaminen, liikkeestä pysähdyksiä, luoksetulo, ruutu ja kaukoja. Meni ihan ok.
Pitkästä aikaa pääsin tokon sm-kisoihin, kaksi kesää olen ollut silloin töissä. Perjantaina lähdettiin kohti Piikkiötä ja ihanaa majapaikkaa merenrannalla rantasaunoineen! Lauantaina oltiin kaikki melko aikaisin kehässä. Paikallamakuut oltiin vierekkäin. Näillä oli siis laitettu vuoronumerot joukkuejärjestyksessä, mikä oli kyllä aika hölmöä, kun ei päässyt omaa joukkuetta seuraamaan. :o(
Aloitettiin siis paikallaoloista. Meillä oli pienenä jännityksenä vieruskaveri, joka muutama vuosi sitten kävi Sälliä moikkaamassa paikallamakuussa. Vähän pelotti, jos Sälli muistaa painostavan tilanteen. Sälli oli kuulemma istumisessa vähän kääntänyt päätä, 9. Tuula sanoi, että oli istunut kuin tatti, mutta katsonut sivuun, kun vieruskaveri oli noussut seisomaan. Vapautuksen jälkeen Sälli oli varsin riehakas ja vinkui. Tässä vaiheessa olin omissa ajatuksissani ja kun kuulin liikkeenohjaajan KÄSKY, pistin koiran alas. Eihän silloin tietenkään ollut mun vuoro laittaa koiraa maahan, mutta minkäs teet, ajatuskatkos. 7 Seuraaminen oli Sälliltä tosi nättiä. Kertaakaan, siis KERTAAKAAN se ei inahtanutkaan. En uskonut, että se on mahdollista! Se seurasi nätisti, piti kontaktia, eikä edistänyt niin pahasti kuin yleensä. 8,5 Oli tosi hyvä fiilis, kun tuo meni yli odotusten. Luoksetulo, jossa ennen kisaa harjoiteltiin pelkkää odottamista... Malttoi odottaa ja pysähtyi hyvin, eteentulo väljä ja sivulletulo vino. 8 Ruutu, jossa Sälli lähti hyvin merkille, muttei löytänyt ruutua. Ennen kisaa oli ongelmana varastaminen ruutuun, joten tämä oli yllätys. Jälkikäteen mietin, etten tainnut erityisesti kertoa, että tulee ruutu, ehkä varastamisen pelossa. 0 Seuraavassa kehässä idari, teki kaikki asennot, suorana, ei vinkunut, seuraaminen aika hyvää. Istumisessa vähän käännyin katsomaan, menikö. 9,5 Sitten ohjattu, joka meni kuten treeneissä eli huonosti. Ihan ok merkki, mutta lähti keskikapulalle. Kaksi seis-käskyä ja toi oikean. 5 Viimeisessä kehässä metalli, jossa toi hyvin, mutta taas perusvirheet eteentulo ja sivu vinot. Tunnari, jossa se rähmi, siis tökki muita, eikä oikeastaan purrut omaa tuodessa ja samat perusvirheet. 7,5 Mutta pisteitä, Jee! Kaukot teki aika hyvin, paremmin kuin olisi arvannut treenimäärän puitteissa... 8,5 Yhteensä siis 225,5p. Mielettömän hyvä kisa meidän yleisen fiiliksen kannalta ja todella hienoa oli huomata, että yksi meidän suuri ongelma on nyt tehnyt aimo harppauksen eteenpäin. Sala pääsi meidän joukkueesta seuraavalle päivälle. Ja joukkuesijoitus 6.
Käytiin Caritan kanssa koirinemme Pohojammaalla mh-testissä. Testi oli oikein mielenkiintoinen. Tässä meitin piskien tuloksia.
1a. Kontakti-tervehtiminen Sälli 2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin Tässä se meni mun mielestä normaalisti testinjohtajan luo, antoi sen silitellä vähän päätä ja kaulaa Madde 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen Normaalia Maddea, hyppäsi tj vasten ja oli siliteltävänä 1b.Kontakti-yhteistyö Sälli 2 lähtee mukaan haluttomasti Lähti yllättävän hyvin, pari kertaa katsoi muhun päin ja kieli sinisenä veti takaisin. Madde 3 lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta.Ei edes katsonut muhun päin, kun menivät. 1c.Kontakti-käsittely Sälli 1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra Päätä antoi silittää, mutta kun meni taaksepäin, Sälli hyppäsi sivuun. Tj otti hihnasta kiinni ja oli tutkimassa, Sälli hyppäsi taas ja hetken tj roikotti Sälliä ilmassa, kun ilmeisesti säikähti. Madde 3 hyväksyy käsittelyn Hieman niskuroi, kun hampaita katsottiin
2a. Leikki1-leikkihalu Sälli 4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti Kävi samantien räsyyn kiinni, vaikka tj oli hetki sitten roikottanut sitä... Madde 4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti Yllätyin, että se kiinnostui lelusta noinkin paljon. 2b. Leikki1-tarttuminen Sälli 4 tarttuu heti koko suulla Madde 4 tarttuu heti koko suulla 2c. Leikki1-puruote ja taisteluhalu Sälli 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan Päästi irti ja nappas uudelleen kiinni, kun tj oli passiivinen Madde 2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, mutta ei vedä vastaan Madde ei ole vissiin koskaan leikkinyt muiden kanssa, joten tämä oli vähän yllätys, että leikki.
3.Saalis (Tehdään siis kahteen kertaan samalla lailla) 1. kerta takaa-ajo S 1 ei aloita Tuijotti minua, kuin lähtökäskyä odotellen M 1 ei aloita Katsoi kiinnostuneena, mutta joku rasahti takana, käänsi katsetta, eikä enää muistanut koko viehettä 1. kerta tarttuminen S 1 ei kiinnostu saalista M 1 ei kiinnostu saalista 2. kerta takaa-ajo S 1 ei aloita M 1 ei aloita 2. kerta tarttuminen S 1 ei kiinnostu saalista M 1 ei kiinnostu saalista
4.Aktiviteettitaso S 4 tarkkailevainen,aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen Ekan minuutin Sälli piehtaroi sammalessa, vähän haisteli ja tuijotti välillä mua. Eihän metsässä nyt noin vain kökötetä. M 4 tarkkailevainen,aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen Oli levottomampi kuin Sälli kierteli ympäriinsä, piippas.
5a.Etäleikki-kiinnostus S 3-Kiinnostunut. Seuraa avustajaa ilman taukoja Katseli sadeviittaheppua, ihmettelin, ettei aloittanut vahtihaukkua. M 4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään. Yksittäisiä lähtöyrityksiä Ajatteli, että tehdään hakua... 5b. Etäleikki-puolustus/agressio S 1 ei osoita uhkauselkeitä M 1 ei osoita uhkauselkeitä 5c.Etäleikki-uteliaisuus S 1 ei saavu avustajan luo Sälli juos täysiä piilolle, mutta kun näki siellä miehen, aloitti vahtihaukun. M 5 saapuu avustajan luo ilman apua Teki hienon haku-piston. 5d.Etäleikki-leikkihalu S 1 ei osoita kiinnostusta M 2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta 5e. Etäleikki-yhteistyö S 1 ei osoita kiinnostusta M 3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa
6a. Yllätys-pelko(haalari) S 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan Reagoi nopeasti ja hyppäs pari metriä taaksepäin. M 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan Säikähti vähän ja törmäsi mun jalkaan, auts. 6b. Yllätys-puolustus/agressio S 2 osoittaa yksittäisiä uhkaelkeitä Siirtyi haukkumaan hieman sivuun. M 1 ei osoita uhkauselkeitä Katseli aika vieressä ja oli jatkamassa matkaa, ei näyttänyt, että olisi enää muistanut koko haalaria. 6c. Yllätys-uteliaisuus S 3 menee haalarin luo kun ohjaaja seisoo vieressä Tuli mun takaa ja haistoi haalaria, sitten se olikin ok. M 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa Oli melkein räsyn vieressä odottamassa, että jatkettaisiin jo matkaa, joten jouduin kutsumaan sitä, tulihan se sitten heti ilmeellä, että mitä nyt? 6d. Yllätys-jäljellejäävä pelko S 3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla,jotka pienenevät toisen ohituskerran jälkeen M 1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyitä Päiväkävelyllä... 6e Yllätys-jäljellejäävä kiinnostus S 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria vähintään 2 ohituskerralla Käänsi katseen haalariin päin, kun käveltiin siitä vierestä M 1 ei osoita kiinnostusta Päiväkävelyllä...
7a. Ääniherkkyys-pelko S 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan M 2 kyykistyy ja pysähtyy 7b. Ääniherkkyys-uteliaisuus S 5 menee räminälaitteen luo ilman apuja Meni samantien katsomaan, että mikä se oli. M 4 menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen Oli jatkamassa pysähtymisen jälkeen matkaa rauhallisesti kävellen, kun otin askelen, se tuli taas, et mikä nyt taas kestää. 7c. Ääniherkkyys-jäljellejäävä pelko S 1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyitä M 1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyitä 7d. Ääniherkkyys-Jäljellejäävä kiinnostus S 3 pysähtyy.Haistelee tai katselee räminälaitetta vähintään 2 ohituskerralla Kävi katsomassa räminälaitetta M 1 ei osoita kiinnostusta Päiväkävelyllä...
8.a Aaveet-puolustus/agressio S 3 osoittaa usempia uhkaelkeitä pidemmän ajan kuluessa. Hetken katseli aaveita, kun ne lähtivät kävelemään, nosti Sälli hännän ylös ja alkoi paukuttaa. Kun ne tulivat lähemmäs, hyppäs Sälli haukun tahdissa hiljalleen taaksemmas. M 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä Sanoi pari kertaa puff.
8b. Aaveet-kontrolli S 5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan. M 3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. Aaveita Madde katseli pitkään, vähän kierteli mun ympärillä, kävi istumaan ja lopulta makaamaan mun varpaille. 8c. Aaveet-pelko S 4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä M 3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä. 8d. Aaveet-uteliaisuus S 1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois M 3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä 8e. aaveet-kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan S 1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä Näinhän se normaalistikin tekee. M 4 ottaa itse kontaktia avustajaan Hyppäs aaveen kaunista valkoista viittaa vasten.
9a. Leikki2-leikkihalu S 4 aloittaa nopeasti,leikkii aktiivisesti Leikki, kuten aikaisemmin. M 4 aloittaa nopeasti,leikkii aktiivisesti Leikki, kuten aikaisemmin. 9b. Leikki2-tarttuminen S 4 tarttuu heti koko suulla M 4 tarttuu heti koko suulla
10. Ampuminen S 1 ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopesti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön. Leikkiessä se vähän tiukensi otetta, passiivisuudessa se otti muutaman askelen ja tarkisti, mistä se kuului. M 2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välin pitämätön Irrotti kesken leikin, kun pamahti, jatkoi kuitenkin. Passiivisuudessa se vain seisoi ja käänsi päätä paukkeen suuntaan.
Olin positiivisesti yllättynyt molempien testistä. Sällin ongelman tiesin. Testituomarikin aloitti näin: tällä koiralla on paljon erittäin hyviä ominaisuuksia. Koira on taistelutahtoinen ja puree koko suulla. Se on rohkea ja erittäin utelias. Sille vaan nuo ihmiset ovat ongelma, eikä se halua ottaa kontaktia niihin. (Ellei niillä ole lelua... ) Iän vuoksi sille on jo kertynyt dominanssia ja se kertoo kyllä, mitä sille ei tehdä.
Sälli reagoi vahvasti kaikkeen, mutta palautuu aika nopeasti, eikä muistele niitä enää myöhemmin. Ajattelin, että se jotenkin stressaisi noita tehtäviä, mutta ei. Se on kai tuo uteliaisuus, mikä sitä pitkälti kantaa, sen täytyy käydä tarkistamassa asian laita. Varmaan nuo paukun askeleetkin oli uteliaisuutta, missä ammuttiin. Sällillehän ei olla ammuttu ikinä 9mm aseella ja kun meillä on ollut vähän ongelmaa tuon ampumisen kanssa, niin tuo paukkuvarmuus oli oikein iloinen asia. :)
Madde oli oma iloinen itsensä. Haalarissa ja räminässä se jännästi reagoinin jälkeen oli vähän hohhoijaa-meinigillä ja oli jatkamassa matkaa, ei siis mitenkään peloissaan, vaan näytti siltä, että tuo on jo nähty. Tuomarin mukaan sen ikä näkyi tuossa aaveiden reagoinnissa, se ei oikein tiennyt, mitä sen pitäisi tehdä. Leikin lopetus ampuessa meni kuulemma sen piikkiin, ettei ole ikinä kuullut 9mm ääntä.Ampumisen jälkeen se alkoi leikkimään mun kanssa hihnan kanssa, sitä se kyllä repii oikein halukkaasti, mutta räsy, eikä oikein muutkaan ole niin innostavia. Testituomarikin Maddea siinä silitteli ja leperteli sille ruotsia. Olis Önska-iskää tarvittu, kun Matsukka ei ruotsia ymmärrä.
Reippaita matkalaisia nuo olivat, ekaa kertaa koirakärryssä, jossa kyllä oli paremmat olot kuin meillä autossa...
Tänään käytiin mökillä uimassa ja sieltä suoraan agiin. Sällillä oli tänään rimat ylhäällä-päivä eli rimat pysyivät ylhäällä. Pöytää ei ole ollut pitkään aikaan ja monta kertaa Sälli liukui yli. Muuten rata meni oikein hyvin. Kepit otin ensin helpolta puolelta kävellen vieressä. Sitten vauhdilla ja vaikeammalta puolelta eli Sällin piti kiertää keppien takapuolelle ja autoin sen oikeasta välistä, kun olin sen vas. puolella. Toisella kerralla vaikeammalta puolelta niin, että tein valssin keppien päässä, jotta pääsin paremmalle puolelle seuraavalle esteelle. Tämäkin meni hyvin, kun mä tein oikein...
Madde teki oikein hienoa työtä, vähän hätäisesti lähdin putkesta jatkamaan ja Madde kääntyi takaisin. Kepeillä autoin taas namilla.
Lopussa vielä pienet tokot. Sällille vähän seuraamista ja luoksetulon pysymisestä palkkaus. Madden kanssa pieni pätkä seuraamista, avo-kaukot ja seisomiset mukana läheltä. Hienosti tekee! Vähän liikkeestä pysähdyksiä ja luoksetulo. Sillä oli oikein mukava fiilis!
Eihän tässä tarvitse kohta enää itse treenata. Arvatkaa vaan, keskustellaanko meillä, kun molemmat haluaisi omat harrastuskoirat, 6 ja 7-vuotiaana jo...
Oltiin torstaina agissa, oli taasen oikein kivat treenit. Oltiin ajoissa ja tehtiin muutama merkki Sällille. Hyvällä vauhdilla meni ja muutenkin ihan kiva fiilis sillä oli. Agissa opittiin taas uutta... Mä kun olen aina vaatinut, että koirat istuu kontaktille. No, nyt kun olen myös opettanut, että istumaan mennään taaksepäin (tokoa ajatellen), niin nythän ne sitten nostavat etutassut takaisin kontaktille, kun ne menee istumaan. Eli siis hyllyhän siitä tulisi. Nyt siis pysäytetään ne vain seisomaan. Sällillä taas roiskui rimat, suuri osa kuulemma tuli mahakarvoilla alas, kun jalat eivät osuneet. Kai pitää leikata karvat pois, kun kisaamaan lähtee... Meillähän nuo kannakkeet on vähän huonot, kun ne on todella loivalla kaarella ja ne menee vähän huonosti kiinni aitaan, joten saattavat vielä olla vinossa. Madden kanssa saatiin myös hyvää treeniä, sen kanssa on jotenkin "helppo" mennä, kun sillä on malttia, eikä heittele edes rimoja, vaikka aika pieni maksi onkin.
Perjantai oli koiratouhuissa taukoa, mutta pihanraivaus tuli tilalle, olipahan hommaa. Lauantaina oltiin tokossa, lähinnä Sällin kanssa sm-treeniä. Vaikka treeni ei kummoisemmin mennyt, niin nyt ollaan mun mielestä päästy siihen oikeaan fiilikseen. Autosta otettaessa Sälli edelleen huutaa kuin hinaaja. Annan sen huutaa ja heittelen sille vähän lelua ja revitään sitä. Sitten kun mentiin treenaamaan, oli se jo huomattavasti rauhallisempi. Taisi kerran hiljaa vingahtaa ja taas loppui leikki ja aloitetttiin alusta. Sälli seurasi aika hyvin Sälliksi ja oli oikein keskittyneen oloinen. Luoksetulon treenaus jäi pelkkään ennakointitreeniin, Sälli siis lähti liikkurin käskystä. Positiivista oli se, että vaikka jouduin mennä sitä korjaamaan, niin sillä pysyi iloinen ilme, eikä se paineistunut yhtään. Eikä edes alkanut vinkumaan, mitä on normaalisti tehnyt. Sama juttu ruudussa, en totellut liikkuria. Merkille lähti hyvin ja siellä palkka. Ruutuun oli jostain kumman syystä lähdössä väärään suuntaan. Taas korjaus ja parempi lähetys myös multa. Hyvällä laukalla, ilman ääntä se meni ruutuun ja pysähtyi hyvin. Palkka sinne. Viimeisenä palkka ruudussa pysymisestä. Mulle tuli tästä osiosta tosi hyvä fiilis, me oltiin Sällin kanssa pari, meillä oli yhdessä tosi hauskaa ja se Sällin ilme oli mulle paras palkka! Toisessa osiossa idari ja ohjattu. Idarissa taas liikkurista välittämättä. Huonoa seuraamista ja pysähdykset vähän hitaat. Ohjatussa merkki tosi huono, toistolla ja lelulla hyvä. Merkiltä kapulalle lähti hyvin, ilman ääntä. Jee! Vikassa osiossa metalli ja tunnari. Metaali ilman estettä ja hidas palautus. Tunnarissa on taas aloittanut muiden maistelun... Muutaman toiston ja yhden väärän jälkeen se toi muita maistelematta oman ilman pureskelua. Siitä reilu palkka ja kaukot jätettiin väliin. Illalla vielä oman etsimistä kotona.
Olihan se väistämätöntä... Sällin kanssa "pikatreenit" Mäntsälässä, kun muu perhe odotti autossa. Vettä satoi siis. En tiedä, johtuiko perheen paikallaolosta vai mistä, mutta Sälli suorastaan kiehui. Seuraaminen oli pakko ottaa namilla, kun se olis huutanut muuten. Seuraaminen muuten ihan ok, mutta kyyläs ruutumerkkejä. :( Sitten luoksetulo ja seisomisesta vapautus. Pysähdys oli ihan hyvä. Seuraavaksi murheenkryyniin eli ruutuun. Ruutu olis varmaan ollut loistava, mutta kun ei päästy niin pitkälle. Sälli meinas siis aina varastaa suoraan ruutuun. Nyt siis monta merkkiä, josta lelupalkka, eikä lopulta menty ollenkaan ruutuun asti. Ohjattu seuraavana, merkki oli hyvä ja palkkasin sen. Hienosti haki oikean, palautus hieman vinoon, mutta tärkeintä nyt, että se hakee oikean. Sitten toinen puoli. Kapula oli täysin nurmikon seassa piilossa, mutta ajattelin kokeilla... Keskikapulaa ei siis taaskaan ollut. Hienosti Sälli meni oikealle kohdalle ja nenällä etsi kapulan. Hieno juttu, että alkaa vähän hahmottamaan, missä kohti sen kapulan pitäisi olla. Viimeisenä sitten loppupalkaksi ruutuun, mikä oli hieno ja vauhdikas, lelu siis valmiina odottamassa.
Madden kanssa oltiin haussa illalla. Ensin muutama rullantuonti. Nyt jo ukko-käskyllä. 2 ensimmäistä se meinasi jäädä rulla suussa ukon viereen. Ekaks sanoin tuo, kun jäi, tokalla se hetken pyöri rulla suussa ukon ympärillä, mutta sitten tuli mun luo. Kolmas menikin sitten hienosti, haki kapulan ja toi suoraan mulle. Sitten radalle. Maddelle näytettiin, kun ukot meni metsään ja käytiin kävelyllä. Ensimmäinen pisto hyvä ja hyvin etsi. Rauhallisesti se myös on ukon luona, eikä kiinnitä muhun huomiota, kun menen sinne. Toisella pistolla se lähti vähän vinoon ja meni yhden kiven luokse, se oli ihan varma, että se oli ukko... Siitä vähän edettiin metsään ja lähetin uudestaan, sitten jo lähtikin hyvin ja löysi ukon. Kolmas ukko oli haamuna. Hienosti Madde säntäs ja siksak-liikkeellä kävi aluetta läpi. Ja hienosti taas sieltä ukon löysi.
Sällin kanssa illalla vielä ruokakippotokoa eli siis ruoka odottamassa ja namiksikin nappulaa. Otettiin vain namiseuraamista ja kaukokäskyjä. Kaukkareissa ei millään meinannut tehdä oikein istu-seiso-siirtoa. Pienen jankkauksen jälkeen sekin ok. Siitä vapautus ruokakipolle.
Pienenä treenisuunnitelmana Sällille tällaista:
Kentälle paljon merkkejä, hämäyksiä
Ruudussa ensin merkillä valmis palkka ja muutenkin paljon merkiltä palkkaa.
Seuraamiseen rauhallisuutta, namipalkkaa. Merkkien vierestä seuruuta paljon.
Tunnarin pitoa
Ohjattuun keskikapula takaisin
Ruutua myös kokonaisena liikkeenä, vaikka paljon merkki-palkkaa
Kerrankin voin sanoa, että jopas oli hyvät treenit! Sällin kanssa aloitettiin Purolassa. Tein kehän valmiiksi, ts. ruudun ja ohjatun. Ruutumerkit olivat turhan matalat sellaiseen ruohikkoon, mutta kokeiltiin silti. Sällin kanssa taas perinteiset höyrynpäästöt ensin. Siitä suoraan ruututreeniin. Merkiltä ensin palkka, oli muuten hieno! Siitä ruutuun. Meni sivusta pariin kertaan ja otin uusiksi. Olisihan se ruudussa ollut, mutta en halua siitä palkata. Kun sain sen menemään keskeltä, huomasin, että oikeanpuoleiset merkit oli nurmikon peitossa eli siis koira ei niitä nähnyt, ellei mennyt ihan vierestä. Onneksi Sälli ei ottanut hernettä nenään toistoista, vaan innokkaasti aina uudelleen yritti ja mikä ihme, niin huutamatta. Sen jälkeen luoksetulo. Ensin suora, jossa se "varasti", kun asettelin lelua takana jalkojen väliin ja avasin jo suuta kutsumaan, niin siinä hetkessä syöksähti Sälli. Ja tuli muuten täysiä jalkojen välistä. Onneksi se ei ole isompi... Toisella kerralla reilulla seeiis-käskyllä ja hyvä pysähdys, vaikka vauhti oli hurja. Siitä sitten seuraamisia, jotka on aika pahat nyt edistämisen takia. Nyt oli sentään perusasennot hyvät, mutta aivan liian edessä se on. Tuon edessä mä taidan olla voimaton. Nyt se ei kuitenkaan kyykännyt eli oli vähän rauhallisemmassa mielentilassa kuin lauantaina. Sitten ohjattuun. Helpotin taas, eikä keskikapulaa ollut. Otettiin suoraan merkiltä. Ja hienosti Sälli haki oikean, eikä tainnut edes vingahtaa. Toisen puolen näytin erikseen, koska sitä ei näkynyt ruohikon seasta lainkaan. Hienosti haki taas, meni oikeaan paikkaan ja nenällä etsi kapulan. Sitten tulikin ipo-ihmiset kentälle ja mä siirryin Kellokoskelle. Sielläkin nurmikko ajamatta, mutta ehkä ihan hyvä, kun ei tiedä millainen nurmi on sm-kisoissa.
Kelliksellä kävin taas rakentamassa kehän ja otin Madden ensin. Meillä oli oikein hauskaa. Ensin otettiin ruutua namialustalla. Muutama toisto ja hienosti säntäs. Siitä vähän seuraamista ja erikseen pysähdyksiä. Nyt seisominen on jo parempi. Otan sitä vähän luoksetulon seisaus-tyylillä. Eli palkkaan namilla taaksepäin ja pysäytän uudestaan. Kokeilin myös niin, että mä liikuin käskyhetkellä ja hyvin se pysähtyi. Hyppyä otettiin myös namialustalla, koska Madde ei meinaa lähteä mun vierestä, se on nimittäin tottunut, että juoksen sen vierellä hypyissä. Hienosti se meni ja meinasi varastaakin. Sitten ekaa kertaa hyppynoutoa, jos oikein muistan... Namilla pidän sen paikallaan ja hyppy-käskyn saatuaan se paineli hypyn kautta kapulaan kiinni ja toi sen oikein takaisin. Oikein mainio. Lopuksi vielä kaukokäskyjä. Eka avo-kaukkarit ja sitten läheltä istumasta seisomaan ja maasta seisomaan. Istu-seiso on jo aika hyvä läheltä, siirtää siis hienosti peräpäätä ja siitä istumaan menee hienosti taaksepäin. Maasta ylös autan vielä kädellä ja meni se jo hienosti pienemmälläkin avulla. Loppupalkan jälkeen autoon.
Sällin kanssa vielä seuraamista hihnassa. Ei oo hyvä, ei. Mutta muuten taas oikein hyvä fiilis. Ruutuun vein sen nähden palkan, oli taas merkit melkein piilossa. Kiitolaukalla se sinne paineli, hyvä. Nyt en ottanut pysäytystä lainkaan. Sitten pitkästä aikaa metallihyppy, se hyvä. Palautusasentokin on hyvä, kun on riittävän lähellä estettä... Viimeisenä ohjattu, taas helpotetusti. Mutta toi hienosti oikean, eikä vingahtanut. Tuon jälkeen lopetettiin, leikin ja päivän ruoan jälkeen.
Lapset ovat innostuneet agilitysta. Tekevät radanpätkiä ja vuorotellen ottavat molemmilla koirilla. Helmi on vähän turhankin innokas, se oli jo ottamassa Madden kanssa ohjattua, kun puutuin peliin...
Sällin kanssa namitreeniä. Ensin vein Sällin nähden ohjatun kapulat, ilman keskimmäistä. Sen jälkeen merkki, joka oli hyvä ja siitä palkka. Sitten jätin Sällin merkille ja ohjasin aika läheltä. Oikean haki ilman miettimistä. Vingahti kyllä lähdössä. En nyt varsinaisesti ala siihen puuttumaan. Jossain vaiheessa kyllä menin rauhassa palkkaamaan merkistä ja jäin ihan lähelle, niin silloin pysyi suukin hiljaa. Välissä seuraamista namilla, jos nyt yrittäis sitä paikkaa hakea... Idarin pysähdykset teki oikein, istumisessa vähän mietti, mutta istui. Lopuksi vielä ohjattu kera keskikapulan, kokeeksi. Hienosti haki oikean. Hyvä juttu. Tarvitaan molemmat onnistumista tässä liikkeessä. Jossain vaiheessa otettiin Sällin kanssa myös keppejä minä vas. puolella. Se on edelleen vaikea, lähinnä viimeinen väli, mutta saatiin pari hyvää suoritusta.
Madden kanssa vain pari seuraamispätkää namilla ja ilman. Lopuksi pääsivät uimaan.
Sällin kanssa tokoiltiin. Autosta otettaessa taas kenttä raikas, kun Sälli huusi ja Madde huusi. Toinen intoa ja toinen kärsimättömyyttä. Sälli kävi tosiaan aika lailla kierroksilla. Heittelin taas pari kertaa sille lelua ja sit mentiin paikallamakuuseen. Jos se ei olis rauhoittunut yhtään heitellessä, ei oltais menty ollenkaan. Nyt tein sille helpon makuun, kun se on alkanut kisoissa vinkumaan alkumakaamisen. Nyt palkkasin maahanmenosta ja kävelin pari metriä, kävin palkkaamassa ja sit vasta menin piiloon. Sälli oli maannut tosi hienosti, pää ylhäällä, eikä nuuskuttanut yhtään, vaikka oltiin pitkästä aikaa nurtsilla. Seuraamisessa se oli todella räjähdysalttiissa tilassa. Vähän vinkui, mutta pahin ongelma oli edistäminen ja vinous ja todella vinot perusasennot. Videolta katsoessa näin, kuinka se seuras ihan kyykyssä. Ihan tuollainen se ei ole ennen ollut, joten kaipa se nyt on puututtava siihenkin. Vaikka varmaan alkaa taas pilli pahentumaan, kun joutuu korjaamaan. :( Ohjattua otettiin ilman keskikapulaa, mutta ei paljon auttanut. Sälli sai pariin kertaan myös seuraa kehään, kun Rikkirikkinen päätti tutustua tokokehään. Onneksi ei haukkaissut pikkupiskiä, kun on tosiaan treeneissä aika hektinen. Mutta siis ekaks meinas jättää merkin tekemättä ja suoraan kapuloille, kun olin korjaamassa merkille, tuli eka viuhahdus pikkurikiltä. Toinen viuhahdus tuli, kun palkkasin hyvästä merkillelähdöstä. Kun päästiin lopulta merkiltä eteenpäin, meinas se lähteä väärään suuntaan, ihan pokkana, vaikka kuinka katsoin toiseen suuntaan. Saatiin siinä kai jotain onnistunuttakin, kun päästiin kehästä pois...
Välissä käytiin Madden kanssa ottamassa rullantuonteja. Tuulalle heitin rullan ja se meni kyykkyyn ja lähetin Madden hakemaan. Madde otti rullan suuhun ja jäi ukon luo palkkaa odottamaan. Tehtiin muutamia toistoja ja viimeiset metsässä. Aina jouduin kutsumaan sen uudella käskyllä takaisin. Mutta liekö ihme, kun aina ennen on ukko palkannut. Sitten Madden kanssa vähän tokoa. Taas ministi seuraamista, hyppyä, noutoa ja pysähdyksiä. Perussettiä siis.
Sälli vielä uudestaan kehään, jossa ekana ruutua. Eka merkki lelu sen takana ja toinen normaalisti palkaten. Merkiltä ensin lelulle ruutu ja sitten merkiltä pysähdystreeni ja mä olin lähellä. Meni ihan ok. Tunnaria otettiin pitkästä aikaa nurtsilla. Ensin oman piilotus, eikä Sälli meinannut millään löytää kapulaa. Varmaan 5min etsi sitä... No sitten virallinen, jossa Sälli lähti taas aika kovaa, meni eka rivistön ohi ja palatessa nappas yhden, joka sattui olemaan oma... Sitten uusiksi todella vähän hajustetulla kapulalla. Nyt se teki saman, mutta sadasosasekunnin haisteli ennenkuin nappas oikea suuhunsa. Nyt piti vähän normaalia levottomammin kapulaa, muttei kuitenkaan jäänyt kapulaan jälkiä.
Madden kanssa vielä lopussa ihan ukon etsimistä. Näki kun Tuula meni metsään ja käytiin vähän kävelyllä. Sitten näköpaikalta jatkettiin vähän eteenpäin ja lähetys. Todella hieno pisto suoraan eteenpäin ja siitä kaarros Tuulan luokse! Hieno juttu! Toinen ukko haamuna ja taas todella hieno pisto suoraan eteenpäin ja pienen etsimisen jälkeen löytyi ukkokin. Noihin pistoihin olen todella tyytyväinen!
Kotona vielä Sällin kanssa seuraamista namilla, oikean paikan etsimiseksi. Sitten merkkiä ja ohjattua. Merkki oli ihan hyvä. Ihan putkeen ei taaskaan mennyt ohjattu, mutta nyt saatiin paljon onnistumisiakin. Hyvä fiilis siis jäi. Lopussa vielä kaukoja ja viimeiseksi ohjattu molemmat puolet. Onneksi meni hyvin...
Niin se vaan täytyy "nöyrtyä" ja palata Sällin kanssa ohjatussa alkeisiin, siis keskikapula kokonaan pois. Oltiin tänään Riksussa ottamassa agia ja siinä samalla vähän tokoakin. Mutta ei ois kannattanut, koska mulla meni pitkästä aikaa hermot! Ensimmäinen merkki oli loistava! Mutta siitä eteenpäin, huoh. Sälli on nyt sitten ottanut tavaksi mennä keskikapulalle. No, nyt oli korkeampi heinikko ja kapulaa ei näkynyt, mutta kuitenkin. No, enemmän ja vähemmän huutoa ja tarttumista ja sehän oli siinä. Sällin kunniaksi voi sanoa, että koira kuitenkin jatkoi tekemistä mun kanssa, vaikka jos se olis fiksu ollut, se olis häippässy. Saatiin kuitenkin onnistumisia, mutta vasta kotona päätin ottaa keskikapulan pois. Muutamia toistoja taas väärin nimittäin kotona, niin pakkohan se vaan on opettaa liike uudestaan. Nyt kun vielä vähän levittäisi kapuloita, niin se oppisi ensin hakea reunastapäin, eikä heti bongaisi keskimmäistä. Nytkin se oli menossa keskelle ensin, mutta kun siellä ei mitään ollut, se meni oikealle kapulalle. Ja siinä taas toistoja. Ongelmaksi mun hermostumisen takia tuli myös ulvahtaminen merkiltä liikkeelle lähtiessä. Mutta sitä korjaillaan myöhemmin, sitten kun koira osaa liikkeen.
Agissa otettiin rengasta vaikeista kulmista ja takaa kiertäen. Meni tosi hienosti. Kerran kun hyppäsi renkaan sivusuunnassa, meinasi kompastua renkaan tukijalkoihin. Sen jälkeen sitten kerran tuli sivusta. Kielto ja muutama toisto onnistuen. Kerran sain myös vedättämällä sen tulemaan ali. Jätin sen siis pitkälle ja itse menin 10 metriä renkaan taakse ja lähdin käskyn aikaan juoksemaan. Tuli ali täydellä vauhdilla. Taas kielto ja uusiksi, mikä meni hyvin. Pakko sille vaan on opettaa, että vedättämälläkin pitää pysyä rimat ylhäällä ja muutenkin toimia normaalisti. Sitten vielä namikontaktit, mitkä ok kovan käskyn vuoksi... Loppupalkaksi Sälli pääsi puroon uimaan.
Madden kanssa pari kertaa rengasta, nyt meni myös läheltä lähettäen. Kontaktit myös sillä. Aan meinasi roiskaista ensin, mitä ei ole ikinä tehnyt. Muut meni tosi hyvin. Madden kanssa myös pieniä max. 2m pätkiä seuraamista, avo-kaukot ja luoksetulo. Ai niin ja nouto, mikä on hieno, palautusasennossa autoin.
Maddella otettiin myös pari rullantuontia, nyt niin että rulla oli Helmin kädessä. Ensin ei millään meinannut hiffata, että se piti ottaa Helmiltä, mutta kun kerran otti, niin teki pari loistavaa rullantuontia.
Kotona heitin pitkästä aikaa lelua jokeen koirille. Madde ei ensin lähtenyt uimaan, haukkui vaan rannalla. Kerran pidin Sälliä kiinni ja heitin Maddelle. Meinas mennä, mutta sit alkoi taas haukkua, jos se vaikka sillai tulis rantaan. Kun sitten päästin Sällin säntäämään jokeen, lähti Maddekin perään. Toisella kertaa se lähti ihan itse, hetken mietittyään.
Pitäisi kai liittyä myös Järvenpään koirakerhoon, niin voisi hyvällä omallatunnolla treenata siellä... Sällillä ensin hallittu kentällemeno, siis harjoitellaan sitä vapaana menemistä ilman poukkoilua sinnetänne. Että näin hyvällä tasolla ollaan tva-koiran kanssa. ;o) Pari lelun heittoa ja sitten ohjattua, joka on muodostunut ongelmaksi. Tänään taas oli lähdössä ties mihin suuntaan, eikä meinannut pysähtyä käskystä GRR! No, hieman miettimistä ja omien liikkeiden tutkimista. Ja tulipa ahaa-elämys. Onnistumisia alkoi tulla, kun oikeasti katsoin lähetyksessä vain kapulaa, enkä vilkuillut, mihin koira menee. Tästähän Lentsu aikoinaan sanoi, että katse kapulaan, mutta kun se on niin vaikea ymmärtää. Ainahan olen huitaistessa katsonut kapulaa, mutta nyt ohjatessa katsoin vain ja ainoastaan haettavaa kapulaa ja niin alkoi sekin sujua. Luultavasti siinä on muutakin ongelmaa kuin tuo, mutta nyt saatiin onnistumisia. Sitten seuraamisia, jossa Sälli oli hiljaa, ei siis inahdustakaan. Seuraa kyllä aivan liian edessä, mutta en oikein tiedä, miten sitä korjaisi, kun hihna ei auta ja namiohjaus auttaa vain, kun se nami on kädessä. Positiivista on tosi hieno kontakti. Sitten vähän autettuna luoksetulon seisomista, metallinoutoa ja pk-esteet, mitkä loistavat. Ei enää sitä esteeseen törmäilyä, mitä aikoinaan oli. Nyt ei edes hipaissut. Välissä taas ohjattua ja lopuksi parit kaukon vaihdot. Ne olivat onnistuneet, mutta matkakin oli max. 5 metriä.
Sitten autosta huutava Madde, joka saisi pitää sen innon myös treenikentällä... Mä en nimittäin saa sille kyllä mitään opetettua. Noudon se tekee hyvin ja innolla ja eteentulo on hyvä, ainakin autettuna. ;o) Samoin luoksetulossa se on hyvä. Mutta seuraaminen ja seisominen, huoh edelleen. Kun en vain saa opetettua sitä. Seuraamisessa se tulee mun takana, ehkä osittain kyllä ennakoi pysähdyksiä, vaikka en ole juurikaan niitä ottanut seuraamisesta. Seisominen on ihan hukassa, mutta maahanmeno on hieno. Sitten sielä vähän leikittiin, ainoa mitä se leikkii, on se kun tönin sitä ja se saa käydä mun käteen kiinni... :oD Kotona vielä koitin ottaa jotain pientä, kun jäi vähän huono fiilis. Seuraamisessa ratkaisua ei tullut, mutta seisomisessa sanoin sille ei, kun oli menossa istumaan. Siitä se korjasi itse itsensä seisomaan ja pari toistoa kun otettiin käsimerkin kanssa, jäi se seisomaan. Katsotaan huomenna, onko se yhtään mielessä. Ai niin, otettiin me pari rullantuontiakin, kun vihdoin sain leikattua letkua. Hienosti tuo, mutta nyt ei ollut ketään muuta kotona, joten en saanut sitä heitettyä kellekään muulle haettavaksi.
Ekaa kertaa ammuin muualla kuin kotona. Olin menossa läheiselle koirakentälle, mutta se olikin varattu, joten menin yhdelle syrjäiselle pikkutielle ampumaan. Pistin koirille ruokakipot eteen, kun ne makas ja menin 18 askeleen päähän ampumaan, Madden pää säpsähti vähän, mutta ei muuta, menin lähemmäs, vapautin syömään ja ammuin vajaasta 5 metristä vielä yhden.
Kotona vaan "vähän" harjasin Sälliä, herranjestas että siitä lähti karvaa! Illalla vielä varmistui, että meidän koirat lähtee heinäkuun alussa MH-testiin. Jännää!
Tänään pitkästä aikaa "kunnolla" tokoa. Sällin kanssa tehtiin vähän sellaiset vauhtitreenit eli liikkeet vähän menevämpiä ja reilusti palkkaa lelulla. Ruutua otettiin läpijuoksulla, vauhti oli tosi hyvä. Sitten vähän merkkiä, joka on huono, pitäisi varmaan ottaa siinäkin taas vaihteeksi "läpijuoksua" eli lelu odottamaan. Ruudun pysäytys läheltä siis Sälli merkiltä ja mä olin ruudun lähellä. Hieno stoppi ja palkaksi taas pallo. Ohjattua otin heti ruudun jälkeen, kapulat valmiina. Sälli oli pihalla kuin lumiukko. Lähti juoksemaan ruudun alkupaikkaan jne. Lopulta kyllä toi kapulan. Sitten toinen puoli, mikä oli vielä vaikeampi. Ruutu oli sillä puolella ja treenilaatikot kapulasta metrin-kahden päässä. Ei siis mennyt millään riittävästi vasemmalle. Parilla toistolla ok. Mutta kyllä vaatii treenaamista. Liike olis saattanut mennä paremmin, jos kapulat olis viety sen nähden, mutta pitää sitä jossain vaiheessa treenata vähän vaikeammin... Sitten vielä tunnari. Ensin oman piilotus, hienosti toi pureskelematta. Sitten oikeana liikkeenä. Alussa sanon vielä NÄTISTI ja sitten lähetys. Vähän se koski muihin kuonollaan, muttei onneksi kokonaan suuhun ottanut, ja toi oman. Vähän liikutteli suussa, muttei pureskellut. Hieno juttu, että saadaan tässäkin onnistumista! Lopuksi vielä pari kaukojen vaihtoa. Madden kanssa otettiin vain pieniä juttuja, ei mitään kummempaa.
Madde sai sitten olla haussa. Se näki, kun ukot lähti metsään ja vein sen pois. Sitten lähetys ja hyvällä vauhdilla se säntäs ja löysi samantien. Taas oli tosi nätisti ukolla, maaten syö nameja. Eikä se meinannut sieltä lähteä. Sitten toiselle puolelle, johon taas hyvä vauhti ja nopea löytö. Nyt tultiin ukon kanssa keskilinjalle. Sitten vielä yksi lähetys. En tiennyt, missä ukko on, joten menin ensin liikaa sivuun ja siellä Madde teki kaarroksen ja kutsuin takaisin. Vähän ylempää lähetys ja hienosti upposi ja pitkälle. Ukko oli aika kaukana, mutta sinne se meni. Siellä sitten loppupalkka. Olin tosi tyytyväinen, taas vaihteeksi, treeniin. Nyt Madde alkaa hiffaamaan, mitä tehdään ja sillä on selkeästi nenä käytössä ja ylhäällä eli ottaa vahvasti ilmasta hajun. Ja ennenkaikkea silläkin on kivaa!
Tänää ekaa kertaa ammuin paikallaolossa niin, ettei ruokakipot olleet koirien edessä. Menin vain ulos, laition koirat makaamaan ja kävelin vähän matkan päähän ampumaan. Kahden paukun jälkeen, kun lähdin sisältä hakemaan ruokia, Sällillä valui kuola. Eli nyt se on yhdistänyt paukun ruokaan eli positiiviseen asiaan. Hyvä juttu.
Eilen oltiin Madden kanssa hakuilemassa. Kun käveltiin hakupaikalle (hengitys koristen vetämisen vuoksi) se jo otti hajun maalimiehestä, joka oli valmiina metsässä. Eli siis alkaa jo vähän tajuamaan, mitä siellä tehdään. Sille näytettiin haamuna molemmilla puolilla ukot ja käytiin muualla käppäilemässä. Sitten lähetin sen metsään. Ekaks se meni sinne, missä näki ukon, mutta lähti hienosti kaartamaan ja löysikin sen pian. Nätisti se syö maalimiehellä nameja, yleensä makuuasennossa, ihan luonnostaan. Sieltä hain sen, jotta maalimies pääsisi siirtymään "salaa" tioseen piiloon. Sitten toiselle puolelle lähetys. Aluksi irtosi hyvin, mutta pienen kaarroksen jälkeen tuli mua kohti ja kutsuin sitä. Mentiin vähän syvemmälle metsään ja lähetys. Taas se lähti ihan kivasti ja pysähtyi tosi pitkäksi aikaa yhden kuusen alle haistelemaan. Itse kyllä lähti siitä jatkamaan ja löysi ukon. Taas hain sen ja mentiin yhdessä keskilinjalle. Siitä lähetys niin, että ukkoa ei oltu näytetty. Hyvin se lähti, mun huonosta ohjauksesta huolimatta. Taas lähti vähän sivuun, mutta siitä nopealla käännöksellä toiseen suuntaan ja suoraan maalimiehen luo. Tosi hieno! Nyt oli oikein onnistunut treeni, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään.
Ensin tärkein: Suomi voitti tänään tokossa EM-kultaa!
Meitin piskien emä oli siellä varakoirakkona ja sai toistamiseen juhlia kultamitalia!
Eipä me kummempia olla tehty. Haussa käytiin, jossa Maddelle muutama ukko, haamulla edelleen. Etsimismotivaatio on kohdallaan, jaksaa kauankin etsiä, jos ei heti hajuun törmää. Sällikin oli ekaa kertaa hakutreeneissä. Ukko meni metsään sitä huudellen ja siirryttiin reilusti keskilinjaa eteenpäin. Kovasti Sälli oli perään menossa ja kun lähetin sen, se singahti kauheata vauhtia etsimään... Jotain... Nimittäin se oli käynyt ukon selän takana niin hätäisesti, ettei ukko ehtinyt suuta avata ja jatkoi sitten etsimistä. En tiedä, mitä se sieltä etsi, mutta aika kauan se siellä paineli hullun lailla. Luuli varmaan, että ukko oli jotain pudottanut. Otin sen lopulta sieltä takaisin, kun se ei ollut tajunnut, että ukko oli se, joka oli kadoksissa. Uudella yrityksellä meni jo paremmin. Tärkeintä nyt oli, että se tajuaa, että mitä se etsii, motivaatio on joka tapauksessa kohdillaan. Toinen ukko meni vähän paremmin, kun tiesi, mistä saa palkan. Tää oli nyt tällainen kokeilu, jälkikoirahan tuo oikeasti on, tai itse asiassa ei edes sitä, kun ei tuloksia ole...
Agilityssa oltiin ainoita ryhmässä, joten en alkanut rataa roudaamaan vaan otin Sällin kanssa rengas- ja keppitreenin. Renkaalle otettiin vaikeista kulmista ja takakautta. Kaukaa lähetyksiä ja kaukaa käteenottoja. Kerran se tuli välistä alussa, mutta toistojen jälkeen meni todella pienellä hyppykulmalla läpi. Keppejä taas molemmin puolin, vaikea puoli on edelleen vaikea ja tarvitsee siinä vielä käsiapua. Helpompi puoli menee hyvin, kävelen kyllä vielä lähellä. Vähän sitä voi jo lähettää kepeille, siis hakee jo oikeaa väliä. Siitä nyt pitäisi lähteä eteenpäin. Vaikeaa puolta pitäisi myös ottaa nyt kotona useammin, jotta siinäkin päästäisiin eteenpäin.
Madden kanssa myös rengasta ja vähän hypyn lähetyksiä. Rengas on sille vielä vaikea, mun pitää vetää se namilla sieltä läpi. Saatiin monta hyvää toistoa kuitenkin. Hyppyjä otettiin täydellä korkeudella, siis 65, ja hienosti pikkutyttö hyppää. Sillä on hieman pysty se hyppytyyli, mutta liekö ihme, kun koira on 49,5cm. Hieman liian pitkään treenasin Madden kanssa kuumassa, se vähän väsähti. Ehkä seuraavalla kerralla muistaa, ettei se ole Sälli, joka tekee henkihieveriin hommia, jos vaan joku ohjaa.
Pikaiset tokotkin kotipihassa ehdittiin ottaa. Sällin kanssa namiseuraamista, merkkiä, ohjattua tunnareilla, tunnaria ja kaukoja. Merkki oli tänää hyvä, meinaa vaan karata sinne... Laiskuuttani laitoin tunnarit kapuloiksi ohjatussa, eka meni hyvin, mutta toista haettaessa se ei meinannut hiffata, että sitä tunnaria sieltä halusin. Hienoa oli se, ettei se pureskellut ollenkaan, vaikka muuten kierroksilla oli. Tunnari otettiin taas ensin oman piilotuksella. Kauan etsi ruohikosta ja toi todella hyvällä fiiliksellä sen, ei siis lainkaan pureskellut, eikä muutenkaan epäillyt. Tuota fiilistä olen tunnariin halunnut. Sitten otin muiden sekaan riviin oman kapulan. Muut oli hajuttomia, kun muu perhe oli fudista pelaamassa. Hienosti Sälli kävi kaikki läpi ja toi oman, pureskelematta. Ehkä se hätäisesti otti sen oman, olisihan se voinut olla taas se viereinen, mutta olin tosi tyytyväinen. Tärkeintä on nyt saada onnistumisia ja sitä hyvää fiilistä, jonka olen itse aikoinaan pilannut. Lopuksi vielä kaukoja muutamia vaihtoja oikeista palkiten.
Madden kanssa tokossa vähän jääviä, joita se ei edelleenkään osaa. Maahanmeno nyt on hyvä, mutta seisominen on vaikea. Ehkä mä ite olen siinä jotenkin jäykkä, en tiedä. Pitäis varmaan treenata... Luoksetulossa se tarvii edelleen vahvan eteentulon avun, mutta suoraan se tulee. Sen kanssa myös avo-kaukot, ne on ok, seisomisessa tarvii apua. Sitten lopuksi tunnarin harjoittelua. Sehän on meillä jäänyt vain yhteen treenikertaan. Nyt se hienosti haisteli ja toi sen, en vielä vaatinut oikeaa palautusta. Toisella kun se ei heti löytänyt, nosti se katseen muhun, kun näytin tyhjiä käsiä, jatkoi se etsimistä ja toi oman. Se pitää kapulaa hienosti, ei edes yritä pureskella. Vaikka se huvin vuoksi pihalla ollessa pureskelee niitä tulitikuiksi...
Nyt ollaan tehty vähän kaikkea; tokoa, agia, hakua... Tokossa käytiin Sällin kanssa vapaan paikan sattuessa tokokisoissa. Olin varautunut olemaan liikkeenohjaaja rotumestiksissä, mutta sitten 2 päivän varoitusajalla saatiinkin varmuus, että voidaan kisatakin. Eli siis lähdettiin Sällin kanssa fiilismielellä. Mutta kannatti lähteä, ei me ykköstulosta saatu (tietenkään), mutta meillä oli hauskaa kehässä. Istumista ei olla otettu vissiin sitten valmennusrenkaan syysleirin, eikä kyllä makuutakaan. Hienosti Sälli odotti makuussa käskyä, vaikka olin varma, että se singahtaa rivin ensimmäisestä käskystä. :oD Seuraamisessa alussa muutama piip, mutta sitten hiljeni. Idari meni hienosti. (vaihdoin käskyn -se- -seis- käskyksi, kun se keksi mennä istumaan -se- käskyllä edellisenä iltana, kun vähän kokeilin liikkeitä). Luoksetulossa ei mennyt ekalla maahan, liekö johtunut siitä, kun olen yrittänyt saada sitä hiljaiseksi siinä. Pysähdykset ihan kivat, vähän ennakoi liikkeellelähtöä. Ruudussa se meni merkille, kun vastasin liikkeenohjaajalle. Hienosti menikin ja taisi tuomari ihan unohtaa, että ei oltu saatu käskytystä. Mutta siis saatiin jatkaa ruutuun asti ja olipa pojulla hieno ruutu. Luoksetulossa huusin Sällitule, jota en ole IKINÄ käyttänyt. Hienosti Sälli kuitenkin tuli ja seurasi kumman hyvin. Tuotakaan ei olla tehty liikkeenä varmaan vuoteen... Ohjatussa se ei pysähtynyt merkille. GRR! Lopulta toi oman, mutta käskyjä käytin aikas paljon. Metsku oli hyvä. Tunnarissa Sälli toi viereisen. Olin varma, että se maistaa kaikkia ja tuo oman, mutta tosiaan meni kovaa kapuloille, alkoi haistelemaan hienosti reunimmaisesta, ohitti oman, kääntyi ja otti viereisen. Se toi sen erittäin varman oloisena, eikä edes pureskellut. Vaikka toi väärän, niin olin jotenkin tyytyväinen siihen fiilikseen, millä se liikkeen teki. Se ei söheltänyt, eikä ollut paineessa (jonka joku idiootti on saanut aikaan korjaamalla).Kaukoissa teki vaihdot vähän huonosti, mutta kun korjasi taas viimeisellä maahanmenolla taaksepäin, sai siitäkin pisteitä ihan kivasti. Pisteitä kertyi 250. Kaiken kaikkiaan oli mun mielestä tosi onnistunut kisa, mä osasin olla suht rentona ja tärkeintä, että koira käyttäytyi tosi kivasti, vaikka tuo kisatilanne on käynyt tosi harvinaiseksi. Jos nyt vaikka saisikin innostuksen treeneihin ja kisoihin.
Kisojen jälkeen huomasin taas, että Sälli nuolee tassujaan. Eli sama kesäinen vaiva, tassutulehdukset. :o( Hitsi! Huuhteluilla ne sitten paranivat ja oltiin myös näyttelyssä. Sällille pitkästä aikaa ERI, kivalla arvostelulla, korjattavaa oli liian isot ja vaaleat silmät. ;o) Työvoittona koen sen, että Sälli oli kuulemma heiluttanut häntää ronkinnan aikana, vaikkei se kyllä siitä edelleenkään tykkää. Mutta se, että se jo vähän rentoutuu siinä tilanteessa.
Madden kanssa ollaan vähän tokoiltu kotona, lähinnä seuraamista ja sivulletuloa, kun ne on aika huonot. Kun olen tullut kotiin, niin olen ekana pyytänyt sitä sivulle ja pikkupätkä seuraamista. Hienosti ja innokkaasti se on tehnyt. Meillä on menty metsään siinä, että olen seurauttanut sitä namilla, eikä se ole ollenkaan hiffannut sitä seuraamista. Toivottavasti homma nyt etenee tuolla. Madde on myös ollut pari kertaa hakumetsässä. Vieläkään se ei osaa lähteä ilman, että sille vilautetaan, että siellä on joku. Mutta kun se lähtee etsimään, lähtee se täysiä, mutta kuitenkin nenä auki. Ja sillä ei todellakaan ole kiirettä maalimiehen luota pois, hienosti se tulee vieraidenkin kanssa metsästä. Nyt pitäisi saada vähän säännöllisempää hakutreenailustakin.
Agilityrintamalla ei kummempaa uutta. Treeneissä ollaan käyty viikoittain ja Sälli aloitti epis-uransakin. Mentiin suoraan kilpaileviin, koska halusin radalle kaikki esteet. Sälli meni oikein hienosti, ohjautui nätisti, eikä tehnyt lentokeinua. Jee! Kepitkin menivät hienosti, kun hidastin reilusti sitä ja autoin kädellä. Puomin alakontaktin meni pieleen ja tajusin vasta kisan jälkeen, etten edes huutanut sille käskyä siellä. Renkaasta se tuli eka sivusta, mutta aan se teki hyvin. Lopuksi vielä yksi rima tippui, kun lähdin vedättämään sitä. Mutta mun mielestä se oli kuitenkin onnistunut rata meiltä. Mä muistin radan, Sälli meni tosi hienosti hankalimmissakin mutkissa ja nyt huomasin sitten, ettei se kisaaminen niin kauheata olekaan. Varsinkin kun lähtee treeni- ja kokemusmielellä.
Elämä on mennyt lähinnä työntekoon, puuh. :o( Ollaan tässä kuitenkin treenattu agia, käyty kasvattajakurssi, oltu järkkäämässä tokoa jne. Olinpa ekaa kertaa liikkeenohjaajanakin...
Tänään käytiin näyttelyssä, prinsessakin ekaa kertaa virallisessa luokassa. Sällille H ja Maddelle EH. Sällin etuaskeleet oli löysät, mikä tuomarin mukaan vaikutti tulokseen. Sälli kesti taas ronklaukset hienosti, vaikka tuomari tutki hampaita vaikka kuinka kauan (tämä ei kyllä ole Sällille vaikeaa), tunnusteli ja paineli kinttuja kurottuen Sällin pään päälle, nosti sitä pariin otteeseen edestä niin, että etujalat nousivat. Sällin ilme kertoi kaiken, se kun ei muutenkaan tuosta hirveästi pidä. Liikkeisiin vaikuttaa aika paljon se, että se pitää muhun katsekontaktia, jolloin se on mutkalla.
Madde oli Tapansa mukaan häntä pystyssä: Jeejee! Kun mentiin kehään, ihmetteli joku tyttö takana, että miksi tuolla on bortsu... :oD Madde oli oikein hienosti, pieneltähän se näytti muiden rinnalla, taisi olla nuorimpiakin. Ronkkimiset meni hyvin, mutta juoksu tehtiin kahteen kertaan, kun mä pidin namia kädessä, eikä koira pystynyt juoksemaan kunnolla. Paremmin meni ilman namia. Jaksoi se seistäkin hienosti, pikkuprinsessa. Junioriluokassa Madde sijoittui toiseksi. Aika hienosti pikkumustalta. Päivän väri oli taasen merle, taisivat kaikki "luokka"voitot mennä merleille.
Nyt otettiin pieni katsaus, mihin panostetaan, eikä tainnut yksikään liike olla kunnossa... No, itseään saa syyttää. Sällin kanssa ensin seuraamisia, pilli tuli aluksi, mutta ei se onneksi enää seuratessa huutanut. Juoksu edelleen löysää ja edistävää. No sitten idari, jossa ei yleensä sen suurempia ongelmia. ;o) No nyt niitä tulikin oikein kunnolla. Seuraaminen oli aluksi hyvää, mutta sitten se istui seisomisen. :o/ Ja yritti vielä uudestaankin, mutta sitten piti jo varmistella. Todella outoa! Ongelmana myös se, mihin en ikinä ole jaksanut panostaa eli se lähtee liikkeelle turhan aikaisin, ennen käskyä. Tuotahan se on kyllä aina tehnyt, kun se muutenkin yleensä toimii, kun avaan suun sanoakseni käskyn ja näin ollen lähtee siis liikkeelle ennen käskyä. Lisää treeniä...Luoksetulossa maahanmenoa otettiin aikas monta kertaa, kun PIIP! Itse luoksetulo oli ihan ok, nopeammin olisi voinut pysähtyä, mutta oli kyllä ihan hyvä, oliskos ollut parhain liike... Ruudussa meni ihan kivasti merkille, mut sitten oli ihan pihalla, oli juoksemaas metsään ja sinne sun tänne. Alusta siis. Merkki nyt huonompi, mutta en jaksanut nyt siihen puuttua. Ruutuun meni nyt hyvin, oikein hyvällä laukalla ja pysähtyi ihan ok. Siitä menin palkkaamaan. Sitten ruudusta luoksetulo ja mä olin tottelematon liikkeenohjaajalle. Lopulta kun kutsuin, tuli se aika lailla edistäen seuraamaan. Sitten autoon. Seuraava kierros, ensin ohjattu. Otin helpomman eli sen, joka ei ollut ruudun puolella. OIkein kivasti teki, hieman rauhallisemmin saisi ottaa kapulan, mutta muuten ihan hyvä. Toinen puoli perään, siinä merkki oli laiska ja lähti hakemaan reilulla kaarella, kun ruutu oli takaviistossa. Onneksi kuitenkin haki oikean. Tunnari, huoh, tunnari. Toipa sitten pitkästä aikaa väärän. Ja ihan hyvillä mielin. Todella outoa. Uudestaan ja kapulat vähän lähempänä. Nyt se meni taas todella kovalla laukalla, söhelsi, muttei tainnut ottaa muita suuhun ja toi oman. Siitä sitten kehuen palkka. Pitäisi lähteä sinne sahalle, koska ei tuo treenamatta parane. Kaukokäskyissä huonot asennonvaihdot, meni jopa istu-maahan eteenpäin, vaikka normaalisti menee taaksepäin maahan. Jotenkin nyt, kun lo on siinä sivussa, niin ei pysty samalla tavalla seuraamaan, kuinka koira tekee vaihdot. Muutama toisto sitten suorituksen jälkeen oikeilla vaihdoilla. Kumma kyllä jäi kuitenkin ihan ok fiilis, koska nyt oikeasti tiedetään, missä mennään ja tietää, mihin panostaa. Ja tärkeintä, että mulla ei mennyt hermot, vaikka meni huonosti. ;o)
Sitten Madde Maanvaiva. Madde taas pääsi söheltämään muiden ihmisten ja koirien luo ennen treeniä, mutta kun hommat aloitettiin, oli se tarkkana. Seuraamista namin kanssa ja henkilöryhmäkin, oikein hyvä! Vaikka tuo rakastaa ihmisiä, ei se siinä edes nuuskaissut muita, vaikka ihan hipoen mentiin. Sitten seuraamisen pysähdyksiä, siinä täytyy vaatia suoruutta, meinaa aina vähän kääntyä. Seisominen edelleen haussa, mutta eipä sitä olla otettukaan pitkään aikaan. LAISKA MINÄ! Luoksetulo, ekaks meinas lähteä liian aikaisin, kun odotin aika kauan, sitten jo loistava, reipas luoksetulo, tiiviisti, kun vähän autoin. Sitten vähän kaukokäskyjä, istuminen oli jostain syystä hankalampi tänään, ei meinannut ekalla nousta, mutta sitten meni jo hienosti. Maahanmenon nopeutta treenattiin ja lopulta se "tippui" hienosti alas. Noutoa myös, ohjatun kapulalla ja metallilla. Metalli on hieman inhottavampi, mutta tuo senkin hyvin. Nyt täytyy taas treenata enemmän oikeaa palautusta eli tiiviyttä ja suoruutta, vaikka haku on vinosti. Oikein kiva treeni myös typykän kanssa.
Nyt tässä yritetään treenailla enemmän, jos uskallettais Sällin kanssa rotumestiksiin toukokuun lopulla. HUI!
Omassa pihassa Sällin kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aika lailla ne on olleetkin unohduksissa... Sälli oli ihanan innokas, hyvällä tavalla. Se hetkui lelu suussa mun ympärillä ja oli menossa keppien luo niitä treenaamaan. :oD Seuraamisella taasen aloitettiin. Piip... Homma pysähtyi sen kuuluessa ja lopulta sitten päästiinkin liikkeelle. Otin ensin pidemmän pätkän ja vapautin. Sitten keskityin erikseen askeleisiin, niissä pilli tulee helpommin. Älähdin kyllä äänestä, mutta tein sen "kivasti". Palkan sai vasta täydestä hiljaisuudesta. Sitten juoksuun siirtymistä ja siinä oikean vauhdin etsimistä. Kävelyssä se vähän häiritsee kävelyä, mutta kontakti on loistava ja kestävä. Ja luultavasti oli vähän peräpää vinossa... En viitsi nyt alkaa namilla korjaamaan tuota paikkaa, kun se taas estää ääniharjoitukset, kun ei se piippaa, jos nami on kädessä. Sitten puun kierrolla pysähtymisiä, metallinoutoa, jossa otin lelun esille turhan aikaisin, Sälli tuli reippaalla laukalla luo ja metrin päässä kun huomasi lelun, tippui kapula ja koira ryysäs mua päin. Oma moka. Uusiks ja nyt luovutukseen asti, loppuasento saisi olla parempi, mutta itse nouto oli hyvä. Ja se tunnari, voih! Otin ensin yhden piilotuksen, rauhassa haistoi ja toi pureskelematta. Sitten pyysin Helmin viemään kapuloita ja vein oman joukkoon. Oman toi joka kerta, mutta maisteli muita. Palkkasin kuitenkin ja otettiin uusiksi. Ehkä noin viidennellä kerralla se toi maistamatta muita, eikä pureskellut. Siihen lopetettiin, kunnon namipalkka ja lopulta lelu. Kovasti se stressaa tuota tunnaria liikkeenä, koska silloin se pureskelee. Olen tehnyt sen kanssa niin paljon virheitä, että ei yhtään ihme. Joten nyt taas aloitellaan alusta ja erittäin positiivisesti. Nyt kun tuli monta toistoa, se rauhoittui lopuksi ja ehkä se jo alkaa tajuamaan, ettei kunnon palkkaa tule ennenkuin homma tehdään kunnolla. Tässäkin tarvitsisi runsaasti toistoja joka päivä.
Keppejäkin otettiin päivällä. Helpommalta puolelta se menee jo tosi hyvin, mutta vaikeampi on vaikeampi. ;o) Siinä jotenkin enemmän katsoo mua ja menee jonkun kepin ohi. Mutta siinäkin palkka tuli vasta onnistuneesta suorituksesta. Ehkä tästäkin saadaan lempiliike, kun sitä treenaillaan ja palkkaillaan enemmän.
Harjoittelin ensin ratamestarina oloa, onpahan "kinkkistä". Tehtiin ihan kunnon rata, aika suoraviivaista etenemistä, mikä onkin nopean koiran kanssa haastavaa. Otin Sällin kanssa ensin kontaktit namin ollessa maassa. Ne oli oikein hienot. Sitten rataan: parin aidan jälkeen 90 käännös renkaalle, jonka Sälli haki hyvin. Siitä aalle, jossa oli nami odottamassa. Hieno pysähdys tassut maassa. Siitä jatkettiin aidalta putkeen, josta aita ja toinen putki. Tässä Sälli taas ohjautui nätisti vastakädellä sivuun putkeen. Sieltä kauhealla vauhdilla pituuden yli aidalle, jonka jälkeen kepit. Palkkasin äkkiä aidan jälkeen, jotta saisin onnistuneet kepit. Sälli meni pienellä ohjauksella oikeaan väliin ja nyt sillä oli sellainen tekemisen meininki. Ehkä omat kepit pihalla, lelupalkalla ovat olleet ihan hyvä keino, vaikka niitä epäonnistumisia tulee turhan paljon. Mutta nyt siis meni tosi hyvin. Kepeiltä lähetys muurille ja takaisinpäin keinulle, jossa taas nami odottamassa. Käteenotto ennen keinua ja hieno kontakti taas! Tästä lähti aika "vaikea" pätkä, helpolta se näytti, mutta nopean koiran kanssa tosiaan on vähän hankalaa, kun koira menee niin paljon edellä. Hienosti Sälli kuitenkin ohjautui , vaikken edes kunnolla näyttänyt, mihin pitää mennä, kun olin jo reilusti sen takana. Mutta ehkä se on totta, että paimenkoirat näkee myös taaksensa. Ennen putkea se katsoi taaksensa, että kumpaan päähän. Minä tyhmänä juoksin kohti väärää päätä ja sinnehän se meni. Toistona ok, sitten putkelta puomille, jossa taas tosi loistava kontakti. Jee! Siitä 2 aitaa ja the end. Aidat oli vähän vinosssa toisiinsa ja mun olis pitänyt tajuta leikata takaa ekan aidan jälkeen, niin toinen aita olis ollut helpompi. Nyt se teki yhden nopean kiemuran, että pääsi hyppäämään oikeaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut treeni ja jäi taas hyvä fiilis.
Madde pääsi lopussa pikaiseen esteille, kun juoksukin on jo ohi. Kovin se oli innokas, otettiin pieniä pätkiä midiesteillä ja kokeiltiin me yksi maksikin. Ekalla pudotti ja tokalla hyppäsi hienosti ja keveästi. Maddehan on melko pieni maksi alle 50 senttiä eli se saa tehdä vähän enemmän töitä hyppäämisen kanssa kuin Sälli. Otettiin Madden kanssa rengasta reilulla käsiohjauksella, kerran yritti sivusta, mutta muuten meni hyvin.Puomin ja aan kontaktit hienot. Nopea ja kiva puuhastelu.
Nyt on kurssiteltu agi-juttuja ihan huolella. Viime viikonloppuna koetoimitsijakurssi ja tänän viikonloppuna koulutusohjaajakurssi. Ihan hyödyllinen kurssi (koul.ohj) oli ja vetäjänä toimi Ritva Herrala, jolla on pitkä kokemus tuomarina ja kouluttajana. Kotiin kun pääsin, pistin kepit pystyyn pihalle... Ne tuntuu olevan meille kyllä todella vaikeat. En osaa yhtään opettaa Sällille niitä. Yritin niin, että kädellä ohjasin ja keppien jälkeen oli pakastusrasiassa nami. Ei toiminut, jotenkin se lukittui mun käteen ja meni enemmän ja vielä enemmän pieleen. Toistoja tuli miljoona, kun halusin 2 peräkkäistä onnistumista. Omille koulutettaville en ikinä moista suosittelisi ja varmaan kieltäisinkin... Mutta kun on tällainen vatipää. Hetken tauon jälkeen ohjasin kädellä ja palkkasin patukalla keppien jälkeen ja samantien tuli molemmilta puolilta onnistuminen. Jee. Illalla otin vielä kerran tuolla tyylillä vaikeammalta puolelta ja meni tosi hyvin. Autoin kyllä kädellä, mutta oli hyvä fiilis ja sehän on tärkeintä!
Iltaruoalla taas ammuin pitkästä aikaa ja ilman mitään reaktiota.
Sällillä on ollut muut mielessä, joten ei olla treenailtu juurikaan. Koirat on pidetty täysin erillään, pahimmillaan kun piti pissattaa ne samaan aikaan, niin Sälli veti silmät pyörien remmissä Madden perään ja olisi astunut sadasosasekunnissa, jos olis antanut. Madde ei jotenkin ole ehkä hiffannut tätä juttua, on vain yrittänyt saada Sälliä leikkimään. Kerran näin, että se laittoin hännän sivuun, mutta silloin sillä oli pöksyt. 18. päivänä kokeilin vähän pitää niitä yhdessä ja silloin Madde jo antoi Sällille hammasta. Sisällä sillä vain oli säälittävä ilme "anna mun kaikki kestää", ei yrittänyt pahemmin näykkiä, lähinnä pisti vain perän maahan.
Agilityyn lähdettiin kokeilemaan, vaikuttaako juoksut treeneihin. Sälli oli ollut syömättä perjantaista keskiviikkoon... Treeneissä namit kelpasi ja muutenkin oli aika normaali, hullu itsensä. Radat oli vähän kikkaiset, muutama surmanloukku ja tiukkoja käännöksiä. Sälli meni pääosin hyvin, yhdessä tiukassa mutkassa tiputti riman, jotka oli tällä kertaa 65ssä. Rengas on sille nyt ihan helppo, kestää lähetykset ja takaaleikkaukset. Puomi on nopea, kovassa vauhdissa varmistan alakontaktin kyyristymällä vähän, alakontaktilla se menee kyllä hyvin kontaktille ja istuu puomin viereen. En viitti komentaa tuosta juurikaan, kun kuitenkin teki hyvän kontaktin. Keinun teki taas ekalla kerralla lentona, liekö luulee sen olevan puomi. Pitäisi vaan kovemmin muistuttaa ennen ryysäystä. Kepit otettiin kerran pysäytyksestä ja kerran "vauhdista". Näytän kuitenkin vahvasti, mistä aloitetaan. Muuten taas meni hyvin, kivaa kun se alkaa jotenkin jo sujua. Pitäisi vaan ohjaajan saada itsensä lenkille, ei oikein pysy kroppa mukana nopeissa käännöksissä ja nopeuden muutoksissa.
Madden kanssa ollaan otettu pieniä tokojuttuja. Lähinnä haettu hyvää sivulletuloa ja seuraamista. Olen palkannut sen reilusti ja innokkaasti sivulletulosta ja tosi hienosti se jysäyttää itsensä mun jalkaan kiinni. Ja toim. huom. haluan, että se on tiiviisti, vaikka tokossa pitäisi olla muutama sentti välissä. Siitä lähinnä seuraamisen alkuja samalla reilulla, innokkaalla palkalla yhden, kahden askeleen jälkeen. Sälli pimahtaisi tuolla palkkaamisella, joten vaatiipa multakin harjoittelua, juuri kun opin Sällin kanssa rauhoittumaan. ;o) Sitten namin kanssa seuraamisen käännöksiä ja paikallaan käännöksiä. Hienosti se jo heittää peräpäätä käännöksissa, ehkä se on hieman edessä perusasennossa, mutta tässä kohti en siihen puuttunut, kun piti harjoitella tuota kropan hallintaa. Liikkeestä pysähtymisiä otettiin tänään myös. Seisominen oli poikkeuksellisen hyvä, viimeksi se tuntui niin surkealta. En ottanut sitä vielä seuraamisesta, kun sekin on vasta harjoittelussa, mutta vierellä kävelystä. Samalla myös istumista ja maahanmenoa. On se vaan taitava pikkutyttö, älkääkä kysykö ikää. :oD
kuului yöllä pihalta, Sällihän se siellä huusi Madden perään. Maddella siis tärpit 12 pvä eteenpäin. Ajattelin illalla pitää Sällin vapaana ja laittaa Madden pesuhuoneeseen yöksi. Mutta eihän siitä mitään tullut, Sälli läähätti ja vinkui koko ajan. Sitten toisinpäin, ensin ok, mutta yöllä heräsin vinkunaan. Laitoin sitten Sällin pihalle, kun siellä kuitenkin viihtyy. No, tunnin päästä heräsin kauheaan ulvontaan... Ei kun Sälli sitten piharakennukseen. Miten joku selviää kerrostalossa juoksuisesta nartusta ja kiimaisesta uroksesta?!
Eilen ammuin paikallamakuun aikana 2 kertaa n. 20 metristä ja odotin puoli minuuttia ja vapautin koirat syömään. Sälli katsoi suoraan ampumisen suuntaan, eikä ilmekään värähtänyt täräyksen aikaan. Hieno juttu.
Tänään lyhyt treeni Madden kanssa. Se oli vähän outo, liekö tärpit vaikuttaneet. Yhden rähähdyksen aikaan se olisi lähtenyt tappelemaan muiden sekaan, jos olisi vapaana ollut ja tuo on kyllä poikkeuksellista Maddelta. Kotona otettiin pieni treeninpätkä "laumavietillä" ja olipahan innostunut pikkupiski. Kun se teki oikein ja nopeasti, hyppäsin ilmaan, JEE ja Madde oli sen jälkeen ihan fiiliksissä. Illalla Sälli paineli hullun lailla ympäri pihaa, en tiedä, mitä meinasi. Taitaa olla pojan pää ihan sekaisin.
Taas oli pari pätkää, joissa oli vähän kinkkisiäkin kohtia. Tänään oli taas rimat ylhäällä-päivä. Mistäköhän tuokin johtuu. Keppejä otettiin muutama toisto, jostain kumman syystä se toisella puolella skippas viimeisen kepin. Tarvittiin muutama toisto, että pääsin korjaamaan sen oikein. Paremmin ne alkaa menemään, muttei vielä mitään ahaa-elämystä. Rengas oli tällä kerralla aikas korkealla ja olin ihan varma, että Sälli tulee ali. Kokeilin kuitenkin aika kaukaa lähetyksen ja hienostihan se meni. Ehkä pitäisi jo vähän luottaa tuohon koiraan. Tällä radalla oli vierekkäisiä esteitä, läpivetoja ja putken kaukaisempaa päätä. Hyvin tuo Sälli menee. Täytyy myöntää, että sen kanssa on kiva treenata. Ja olen kyllä aina pieniin juttuihin tyytyväinen.
Toinen rata oli kontaktipainotteinen, hypyt oli aika jouhevasti eteneviä. Vaativat kyllä koiralta äkkinäisiä käännöksiä ja pieniä hyppykulmia. Aalla tein takaaleikkauksen ja joudun karjumaan odota, että ehdin pysäyttää sen kontaktille. Keinulle täytyy viedä edestä, muuten hyppää ohi kontaktin. Niin ja tarjoshan se vauhdilla ensin lentokeinun, liekö oli menossa puomille... No, meni sekin sitten ihan hyvin ja sitten uuden hyppykiemuran jälkeen suoraan putkesta puomille ja vauhti oli aika reipas. Tässä se meni ylösmenokontaktin hyvin, mutta seuraavalla kerralla, kun menin itse edempänä, hyppäs se sen yli. Taas reilu huuto ODOTA ja hieno kontakti.
Varmaan nyt pitäisi taas ottaa apuohjaaja käyttöön, että saisi vähän itseään kauemmas koirasta kontakteilla ja kepeillä. Kepit täytyy vaan ensin opettaa kuntoon, mutta kontakteilla voisi laittaa apuohjaajan alas odottamaan namin kanssa. Se pysäyttäisi paremmin kuin lautanen. Jos seuraavalla kerralla kokeilisi.
Madden kanssa otettiin pikkujuttuja, kontakteja, keppejä ja yksi maksihyppy. Se menee rauhallisesti, mutta ilolla. Varsin erilainen siis kuin Sälli.
Tänään taas ammuttiin, nyt ammuin ekan noin 7 metrin päästä ja siitä etenin ja lähimmän ammuin 3sta metristä. Ja koirat vain söivät. Ehkä niillä alkaa kuulo jo huononemaan paukkeesta. ;o)
Miten sitä voikin olla väsynyt ja kipeä työpäivän jälkeen! Ja siksi vain ampumista meidän koirille. Nyt laitoin koirat makaamaan ja ammuin 20 metristä, odotin hetken ja vapautin syömään. Sitten kävelin koiria kohti ja ammuin vielä 3 kertaa, lähin ehkä n. 7 metriä. Ja hyvällä innolla söivät, eivätkä liikahtaneetkaan ampumisesta, hieno juttu. Viime syksynä Sälli nousi istumaan paikallamakuusta, vaikka ammuttiin ehkä 50 metristä. Eli on harjoittelu auttanut. Nyt pitäisi sitten siirtyä syömään ja ampumaan eri kentille.
Tänään saatiinkin koko kenttä käyttöön. Treenailua yksikseen siis. Tarkoituksena oli saada hyvä fiilis ja paljon onnistumisia ja palkkausta.
Kävin ensin rakentamassa kehän, Sälli jo vinkui autossa... Autosta otettaessa se huus ku hinaaja. Ennenkuin mentiin kentälle, vähän purettiin kierroksia narupalloon. Sitten "hallitusti" kentälle. Ensimmäisessä seuraamisen liikkeellelähdössä se vingahti. Homma loppui siihen ja uusi yritys, se meni hyvin. Jonkun verran se tiiraili merkkejä, kielsin pään kääntämisestä. Juoksussa se menee mielestäni liian kauas musta, tarkkuutta siis pitää hakea. Peruutuksessa taas vinkas, kiellon jälkeen uusiksi ja meni hyvin. Palkkasin reilusti, kun meni oikein. Pari luoksetulon pysähdystä tehostetusti, siis käsimerkin kera. Sitten merkkiä ja ruutua, ensin merkin taakse pallo ja pari toistoa, sitten ilman sitä ja lähetys ruutuun. Taas se lähti vinoon eli siis huono ruutuunmeno. Sitten vietiin yhdessä lelu sinne ja merkiltä uusiksi, se hieno. Kerran vielä merkiltä niin, että olin itse lähellä ruutua ja seisomisesta palkka. Ohjatussa taas pari merkkiä ensin. Sitten kapulalle. Taas annoin pääavun ennen käskyä ja oikein hienosti se kaarsi oikealle kapulalle. Otin myös toisen puolen perään, siinä se hassusti mietti sekuntin käskyn jälkeen ja sitten säntäs oikealle kapulalle. Liekkö pojalla pitkät piuhat... Pitkästä aikaa otettiin myös metallihyppy, muuten hyvä, mutta palautus liian kaukana. Sitten myös murheen kryyni-tunnaria. Ensin yhden piilotus ja siinä hienoa suht rauhallista työskentelyä ja toi hienosti pureskelematta. Sitten pussista kaadettujen hajuttomien (kun ei ollut hajustajaa) sekaan oma, siellä taas haisteli, vähän ehkä hätäisesti, muttei sörkkinyt muita. Oman toi taas hienosti pureskelematta. Tunnarissa pitäisi nyt saada paljon onnistumisia, niin sillä saisi taas varmuutta peliin, eikä se pureskelukaan tulisi niin vahvasti.
Seuraavaksi juoksu-Madde. Kun mentiin kentälle, bongas se heti ohjatun kapulan ja toi mulle, hienosti, tiiviisti eteen. Ja kun kävelin vähän eteenpäin, toi se toisenkin ohjatun... Seuraamisia vähän, tuohon en ole vielä ratkaisua keksinyt, pitäisi vaan luultavasti treenata enemmän sitä ehkä enemmän innostaen, en tiedä. Sitten liikkeestä pysähtymisiä, maahanmeno hieno, kiersin sen ympärillä ja pysyi hienosti. Istumisessa autoin vähän ja siinäkin kiertelyä, siirsi vähän etutassua, kielsin ja otin uudestaan ja se onnistui hienosti. Seisominen, ongelmaliike sekin. Ei meinaa hiffata millään, autoin kädellä ja jatkoin kävelyä. Pysyi kyllä, kun vaan saisi sen ensin pysähtymään... Sitten vielä tunnarin piilotusta. Haisteli kyllä, mutta ei kovin tarkasti. Löysi oman ja toi hienosti pureskelematta. Muutamia toistoja ja hienostihan ne meni sitten lopulta.
Lopussa vielä Sällin kanssa pk-esteet ja eteenmeno. Hypyssä vähän osui tassut esteeseen, joten muutama toisto, ettei tavaksi ota. Aa meni hienosti. Eteenmenossa vein sille lelun sinne juuri ennen liikettä ja lähetin.
Kaikenkaikkiaan hyvä treeni, jäi hyvä fiilis mulle ja koirillekin. Ja on kiva huomata, että tuo Sälli on sen verran aikuistunut, ettei sitä haitannut, vaikka juoksuinen narttu oli autossa.
Aamulla taas ammuttiin syödessä, 10 metristä ilman reaktiota. Nyt näyttää ihan hyvältä tuo totutus, ehkä me joskus Sällin kanssa sinne jäljelle päästään.
Työt siis alkoivat, eikä mitään jaksa tehdä 10 tunnin työpäivän jälkeen. Ollaan kuitenkin jotain touhuttu. Tässä pientä kokoilua.
Maanantaina oli tokoa molempien kanssa ja vähän tuuliharjoittelua Madden kanssa. Tuuliharjoittelussa Madde näki, kun ukko meni metsään. Sille tuli siis kauhea hoppu ja vähän söhelsi, kun lähdettiin kävelemään. Jossain vaiheessa sitten nosti nenän pystyyn ja päästin sen sitten maalimiehelle. Hirmu nätisti se on ukolla, menee makaamaan viereen ja odottaa nameja. Toinen meni samalla tavalla, nenä selvästi pystyyn ja sitten päästin sen. Jonkun aikaa se tarkensi ja löysi lopulta perille. Ei otettu enempää.
Tokoa otettiin eka Sällin kanssa ja Madde säesti autossa. Taas. Seuraamisia vähän, lähinnä hiljaisuuden harjoittelua. Ensin meinasi aloittaa taas piippauksen, mutta sitten lopetti, eikä edes askelsiirtymissä piipannut. Oho. Sitten idari pitkästä aikaa, asennot oikeat ja aika napakat, mitä nyt itse näin. Nätisti se lähtee seuraamaan, eikä ennakoinut. Joudun kyllä sanomaan sen -seuraa- aika rauhassa, ettei koira räjähdä. :oD Ruutu meni plörinäksi, meni monta kertaa sivusta sisään. Vaikka vein näkyvästi lelun sinne. Outoa. Otin pari kutsuruutua ja ne meni ok, tietty. Sitten viimeisenä menin itse lähemmäs ruutua ja juoksulinjaa ja näin "painostin" Sällin suoraan edestä ruutuun. Sitten ohjattu nouto. Palkkasin ensin merkistä. Sitten jätin merkille ja käänsin pään haettavaa kapulaa päin ja Sälli kurkkasi sinne päin, kehuin ja sitten lähetin. En tiedä, onko tuo haitaksi, kun opettaa sen merkkaamaa oikean kapulan. Eipähän ainakaan tarvi stressata, mihin suuntaan se lähtee. Ja tunnari. Ensin piilotin yhtä ja sitten laitoin sen muiden hajustettujen joukkoon, maistoi yhtä ja toi oman. Tokalla kerralla siirteli nenällä muita ja toi oman. Huomaan, että se painostuu tuosta tunnarista liikkeenä, kun omaa piilotellessa se ei pureskele, mutta "virallisen" pureskelee. Täytyy taas ottaa tehotreeni pitämiseen. Ja paljon onnistumisia.
Madde ja Töpö otti kimppatreenin. Ikinä ennen ne ei ole treenannut yhdessä, aina vain ovat saaneet leikkiä. Eipä se menoa haitannut, molemmat oli oikein taitavia pikkutyttöjä. Maddella pätkiä seuraamista. Namilla se osaa, mutta ilman sitä sillä ei ole mitään hajua, mitä täytyy tehdä. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain... Luoksetulo ekaa kertaa liikkeenohjaajan kanssa. Vähän se jäi katsomaan liikkeenohjaajaa, mutta pysyi onneksi. Ja hieno, vauhdikas luoksetulo. Sitten vielä vähän hyppyä tokotyyliin ja ekaa kertaa täyskorkealla. Vielä se tarvii avun kyllä lähtemiseen, mutta hienosti menee muuten.
Illalla sitten huomasin, että Maddella alkoi juoksut, ensimmäiset siis.
Keskiviikkona oltiin agissa, Madde jäi kotio, kun en tiennyt saako hallille mennä juoksuisena. Sällin kanssa taas rimojen kanssa ongelmia, lähinnä mun omat liikkeet ja hätäilyt pudottaa rimoja. Turhaa mä hätäilen, kun koira kuitenkin osaa tehdä nopeita käännöksiä ja hyppää pienestä kulmasta. Kerran se veti muurin nurin, kun tuli sivusuunnassa sille ja ilmeisesti mitoitti hyppynsä niin, että se olis normiaita. Eikä ne reunat olleetkaan niin kapeat... Se ei tainnut kyllä itse huomata, että este meni nurin. Paljon mulla on vielä opettelemista noissa oikeissa linjoissa. Toisella radalla oli kepit ja kontakteja. Kepeissä kokeiltiin jo lähettämistä. Tällä kertaa ainakin haki oikean välin, en vielä kovin vaikeata tehnyt, mutta alku kuitenkin. Kädellä ei tarvitse enää pahemmin rytmiä näyttää, mutta tarvii vielä selkeästi mut viereen. Pitäisi saada omalle pihalle joku viritys, että saisi toistoa enemmän ja motivointia loppuun saakka menemiseen. Vaikeammalla puolella tulikin sitten taas vääntöä, siellä tarvii vahvemman käsiavun. Kontaktit meni ok, odota-käskyn tarvii ennen alas-käskyä, jotta malttaa jäädä istumaan.
Sitten käytiin vielä ronkkijaisissa, kun kaverin koirilla on näyttely edessä. Sälli juoksee aika kivasti, jos se juoksee vähän edessä, vetää kontakti sen jalat ristiin, mutta taaempana ok. Ronkkimisissa yritti istumaan, kun selkää pitkin palleihin mentiin. Normaalistihan pidän kättä myös mahan alla, jottei menisi istumaan, nyt oltiin vähän vapaamuotoisempia. ;o) Mutta hyvä, ettei ronkkimistauko ole tehnyt takapakkia, hyvin se kestää sen, ei kylläkään hirveästi siitä tykkää. Madde juoksi kuin vanha tekijä, Liikkeet saivat kehuja "tuomariltakin". Hampaiden katsomisesta se ei välitä, mutta kestää sen kuin iso tyttö.
Joka päivä ollaan vissiin ammuttu ruokaa annettaessa. En ole mennyt kuitenkaan 20 metriä lähemmäs. Kohta voisi jo kokeilla niin, että jättää ne makaamaan, ampuu ja sitten vapauttaa syömään. Sen meinaan kyllä tehdä niin, että itse seison vieressä ja joku muu saa ampua.
Madde on kyllä aikamoinen. Se on aina piilotellut luita ja leluja Sälliltä. Niitä löytyy sisällä pyykkien seasta ja ulkoota puiden juurilta, lehtikasoista yms. Tänään se teki huipun. Grillattiin makkaraa ja Madde sai omansa. Mitä teki tyttö, ensin tuijotteli sitä vähän aikaa ja sitten meni ja piilotti sen puunjuurelle lehtien alle. Ehkä se ajattelee säästää pahan päivän varalle, jos vaikka joskus pistettäis se paastolle...
Tänään taas ammuttiin. Jouduin Sällille sanoa tosissani, kun meinas taas karata ruualle. Ammuin taas 20-25 metristä. Ekasta Madde nosti vähän päätä ja katsoi muhun päin, tokalla Sälli nosti päätä ja kävi mun luona. Meni sitten saman tien takaisin ja ammuin kolmannen ilman mitään reagointia. Pitääpä tehdä tuosta nyt rutiini, ettei ruokaa tipu ilman paukkua. Olishan se kiva päästä joskus kokeilemaan pk-kokeeseen. Taustatietona siis: mentiin Sällin kanssa bh-kokeeseen, eikä sille oltu ikinä ammuttu. Paikallamakuu oli normaali, mutta seuraamisessa, kun jysähti 5 metrin päässä (ammutiin vissiin liian aikaisin tjsp.) se säikähti. Jatkettiin kuitenkin normaalisti, vaikkei koira normaalia toimintaa tehnytkään. Läpihän se meni, kun koira kaiken teki, onneksi tuomari ei tiennyt, kuinka tuo oikeasti tekee... Mutta nyt pitäisi viimeistään yrittää paikata tuota mun virhettä ja totuttaa se paukkuun. Kun se ei varsinaisesti paukkuarka ole, se ei pelkää haulikkoa, raketteja, eikä muutakaan kovaa ääntä. Toivotaan, että onnistutaan.
Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi lähteä tallomaan lähimetsään jälkiä. Ensin Sällille. Tein ensin "namiruudun" 20*20cm, missä paljon namia ja siitä lähti eteenpäin, välillä laitoin "vahvistukseksi" muutaman namin, joita se ei pääasiassa syönyt. 90 kulma noin 5 metrin päässä alusta ja siitä ryteikön läpi kalliota ylöspäin ja meidän normaalilenkin polun yli. Muutamia kulmia, ei vielä teräviä kuitenkaan ja laitoin vain 1 kepin. Oisko matkaa ollut vain sellainen 300 metriä. Sen jälkeen tein Madden jäljen, lyhyt, noin 20 metriä vähän ylämäkeen ja pienen rungon yli ja joka toisella askelella kinkun pala. Laitoin ihan tarkoituksella vahvan namin, että saadaan onnistunut suoritus.
Madden otin ensin, niin Sällin jälki sai vähän vanheta. Madde meni jo nenä maassa, kun lähdettiin omasta pihasta... Maddella myös oli alkuruutu, josta edettiin. Rauhassa se söi alkunamit ja jatkoi siitä hyvin rauhallisesti eteenpäin ja söi nameja ja nuuskutti oikein kuuluvasti. Ihan kaikkia se ei kyllä syönyt, mutta nenä maassa hitaasti kuitenkin kulki. Kerran se tarkisti sivuun päin, mutta palasi jäljelle. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ja rauhallisen varma suoritus. Madde on syytä pitää vähän paastossa ennen jälkeä, kun se ei mikään hirmu ahne ole.
Seuraavaksi hieman tempperamenttisempi tapaus... Sälli meinasi jo karata metsään, kun sen päästin ulos. Kovin levoton ja lentoon lähtevän oloinen se oli, kun valjaita laitettiin. Sekin kuitenkin keskittyi syömään alkunamit, aina ei ole ehtinyt syödä, kun on niin kiire. Siitä se sitten verkkaisesti lähti liikkeelle ja teki ekan kulman täydellisesti, sopivassa ravissa. Siitä jatkoi hyvin, pää turhan ylhäällä, mutta jäljellä kuitenkin. Muutamassa kohdassa se oli kuin päiväkävelyllä, mutta ei se kuitenkaan silloinkaan jälkeä kadota, liekö liian tuore jälki, jos pää ylhäällä pystyy sitä ajamaan. Ja pää "ylhäällä" se teki myös taas hienoja, todella sujuvia kulmia. Kepin se toi todella reippaasti laukalla, tällä kertaa se vähän kuin "törmäsi" keppiin, normaalisti se nostaa päänsä pari metriä ennen keppiä ja etsii esinettä. Liekö tuuli nyt jotenkin erilainen. Tästä on hyvä jatkaa, ehkä sitä tarkempaa työskentelyä saisi pellolla tai sitten ajaa reilusti vanhempaa jälkeä. Ja jos joskus pääsisi ajamaan muiden tekemiä jälkiä gepsin kanssa, niin pystyisi myöhemminkin analysoida jäljen kulkua, nyt se menee vähän näppituntumalla "ehkä se meni tuosta se jälki".
Ja taas keskiviikon treenit hallilla. Nyt oli treeninä 3-luokan hyppyrata. Sällillä meni alku hyvin ja ohjautui nätisti ja kuulemma näyttikin hyvältä. Mutta viimeinen rima tippui ja kun sitä aloin korjaamaan, alkoi koira kuumumaan ja räivimään rimoja. Se alkaa selkeästi yliyrittämään korjauksesta ja sitten menee keskittyminen. Lopulta, kun saatiin onnistunut pätkä, niin palkkasin sen kunnolla ja vein autoon. En jatkanut rataa sen jälkeen, koska siitä ei olisi luultavasti tullut mitään sen sähläämisen jälkeen. Mä myös itse ohjatessa meinaan laskea käsiä liian alas, varsinkin valssatessa, niin se luultavasti tyssäyttää Sällin ja sitten sillä jää hyppy kesken. Kun vaan muistaisi jatkaa sitä oma "sulavaa" liikettä.
Välissä otin Madden kanssa keppejä, kontakteja ja vähän hyppy"rataa". Kepeissä mun pitää muistaa hihkua sille myös siellä välissä, niin silloin se tekee innokkaammin ja siten myös lopulta luultavasti oppii sen rytmin paremmin. Toista puolta en ole vielä paljon ottanut kepeissä, kun ei se mulle helpompi puoli ole vielä kovin hyvin hallinnassa. Kontaktit se tekee hienosti, keinulle meinasi lähteä liian vauhdikkaasti, onneksi sain sen hidastamaan vähän ennenkuin lauta rämähti alas. Hyvin se pysähtyy aina alakontaktille istumaan. Samoin aassa, alakontakti on hyvä. Ainahan olen sitä auttamassa pysähtymään, mutta parempi opettaa kunnolla... Puomi on vähän vaikeampi, hyvin se menee sinne, mutta ehkä hiukan varoen. Se kyllä saattaa johtua siitä, että se menisi normaalisti kovempaa, mutta mä hidastan sitä namilla. Alakontakti taasen hieno. Siitä jatkettiin pieni ratapätkä ja hienosti menee, medi-korkeuksia nyt.
Lopuksi vielä Sällin kanssa. Nyt oli haasteelisempi rata, tai siis se alkuradan loppuosa. Putkesta pituuteen ja siitä aitoja 4 ja siinä oli 90 asteen kulmia, takaa kiertoja ja vierekkäisiä esteitä. Sällin vauhdilla siis oletin ongelmia. Mutta vielä mitä, sehän yllätti. Pituudesta se käännähti vasempaan ysikymppisen paikallaan aidalle, josta jatkoi oikealle 90. Tässä se ohjautui tosi hienosti, kun vaan vilautin vas. kättä. Tätä en ollutkaan ennen hiffannut. Ei yrittänyt sen jälkeen tulla välistä, kun piti takakautta hypätä ja sen jälkeen vieressä oleva este niin, että lähetin ja leikkasin takaa ja putkeen. Olin suunnitellut tuon helpommaksi niin, että olisin valssannut ennen tuota vieressä olevaa estettä, mutta en ehtinyt/muistanut, joten siksi takaaleikkaus. Mikä menikin tosi loistavasti, koska Sälli irtoaa aika hyvin. Sieltä jatkoin sitten pari aitaa ja muuri. Ja loistopalkkaus tuon jälkeen, olin itsekin ihan fiiliksissä! Nyt rimat olivat vain 55, mutta parempi nyt kuitenkin, että tuli onnistuminen. Lopussa vielä keppejä molemmin puolin. Helpompi puoli meni loistavasti, joudun vielä juoksemaan vieressä ja ohjata kädellä ekan välin, mutta sitten meni itsenäisesti. Jee! Toisella puolella autan vielä vähän enemmän, koska se on vaikeampi mulle ja koirallekin.
Nyt ollaan myös aloitettu ampumistreenit koirille, eli laitan ne makaamaan ulos ja ruokakipot eteen. Vapautan ne ja saman tien ammutaan aluksi kaukaa 50 metristä ja nyt tänään 20 metristä. Meidän hieno tokovalio ei pysynyt paikoillaan ja kun käännyin oli se jo naama kipossa.. Luulin, että Madde oli myös syömässä, mutta se oli noussut seisomaan samalla kuin Sälli, mutta ei ollut mennyt syömään, kun mamma oli kieltänyt eli sille ammuttiin, kun se seisoi ja katsoi ympärilleen. Meni syömään vasta, kun huomasin, että se seisoi kipon edessä ja vapautin sen. Ekat kerrat, kun ammuttiin, Sälli nosti ekalla laukauksella päätä ja jatkoi syömistä. Tokalla laukaukselle Madde nosti päätä ja jatkoi syömistä. Kolmannella ei kummallakaan noussut pää. Tänään Sälli ei nostanut kertaakaan päätä, kun ammuttiin.
Maddella oli ukko valmiina metsässä ja sieltä huudeltiin sitä. Ukko meni maastokuvioviitan alle piiloon. Madde juos mäkeä ylös, seisahtui, että missäs se olikaan. Sitten jatkoi juoksua ympäriinsä ja lopulta juos ukon luokse. En tiedä, käyttikö miten paljon nenää vai "törmäsikö" se ukkoon. Kova into sillä sinne kuitenkin on. Toiselle puolelle taas huutava ukko. Nyt etsi tosi kauan, juoksenteli ympäriinsä eli ei se ainakaan suoraan mene siihen, missä ukko on viimeksi näkynyt. Mutta ei se kyllä selkeästi näytä siltä, että se nenäänsä käyttäisi. Ehkä sitten, kun tuostakin tulee tutumpaa, niin se hiffaa, että nenänkäyttö helpottaa elämää. Tuuliharjoitteluakaan kun ei oikein voi tehdä tyynellä säällä.
Sällin kanssa otettiin esineitä. 3 valmiina, kaksi se haki aika hyvin, mutta kolmas, pieni heijastinlenksu, oli takalaidalla ja se oli vaikea Sällille. Se sitten näytettiin ja silti senkin jälkeen se etsi tosi kauan. Sällihän on huono käyttämään silmiään, näyttäminen ei lopulta auta, kun ei se silmiään siellä käytä. Lopulta se kyllä sen esineen toi. Niiden kahden esineen jälkeen sen piti sitten myös kusaista siihen etureunaa. Grr! Kunnes tajusin, että olishan se ollut koiralle reilua kusettaa se ennen hommiin ryhtymistä...
Maddella yksi esineen tuonti. Pistin sille pk-valjaat päälle, eikä se voinut edes kävellä suoraan niillä... Ravisteli ja inhosi niitä sydämensä kyllyydestä. Tiedetään ainakin, mitä harjoitella. Esine ei meinannut millään löytyä, vaikka se selkeästi näytettiinkin. Tuula näytti sitä ja tuli takaisin, niin Madde oli vaan kiinnostunut Tuulasta, liekö vähän sekaisin hausta. Lopulta se sen esineen mulle toi, mutta ei se kyllä yhtään hiffannut asiaa.
Tällä kertaa tehtiin ihan täyspitkä rata. Eihän me sitä suoraan päästy loppuun asti, mutta hienosti kuitenkin, meidän tasoon nähden... :D Taidettiin tehdä ekan kerran kontaktit radan keskellä kovassa vauhdissa. Mutta se, mikä oli loistojuttu, niin yhtäkään kontaktia ei roiskastu (ja oli siellä sentään aa, puomi ja keinu)! Kovasti mun täytyy huutaa ODOTA siellä keskellä ollessa, mutta sitten se tulee nätisti alas. JEE! Pari hankalan tuntuista mutkaa meni oikein hyvin ja jouhevasti. Ehkä mekin tässä opitaan jotain. Jos nyt saatais kepit kuntoon, uskaltais ehkä jopa mennä kokeilemaan kisoihin. Lähinnä tutustumismielessä siis.
Agi on kyllä loistolaji varsinkin suhteen luomiselle. Tokossa joutuu olemaan niin tarkka ja tiukka, niin tuossa pääsee vähän hulluttelemaan ja koirakin saa pyöritellä silmiään ihan rauhassa, eikä sitä leimata ihan seinähulluksi. Sällihän nimittäin kuumuu todella agista. Ainoa paikka, missä se haukkuu (vahtihaukkua lukuunottamatta) on agikentän reuna. Se hyppii ja loikkii, mutta kun radalla ollaan, se vain menee... ja kovaa... Ja hiljaa. Ei se ehdi edes vinkua, kun sen täytyy vaan suorittaa, että siinä mielessä se on vähän tosikko tuon "työnteon" suhteen. Mutta vitsit mä olen siihen tyytyväinen, aivan loistava koira ja sen kanssa on todella hauska ja helppo harrastaa.
Madden kanssa otettiin alussa vain vähän hyppyjä ja putkea. Ja pääsipäs se "häiritsemään" yhtä riiseniäkin, kuriton pikkupiski. ;) Hyvin se kesti "paikallamakuussa", kun toinen koira meni parin metrin päässä esteitä ja muutenkin muiden riehumisen. Hyvin se myös jo hiffaa hyppyt ja kääntymiset siellä takana ja myös kiertäen hypyt. Putkea pitäisi enemmän treenata apulaisen kanssa, että palkka on odottamassa toisessa päässä ja mä lähetän sen. Vähän heikosti se lähtee putkeen, kun en ole vastassa. Lopussa Madde pääsi vähän leikkimään tämän kys. riisenin kanssa. Madde paineli täysiä ympäri kenttää ja hyppeli esteitä samalla, sellaisen puolen metrin ilmavaralla. Että ehkä me jo uskalletaan siirtyä edes medihyppyihin...
Sälli-raukka joutui jäämään kotiin kipeiden tassujen vuoksi. Ne on taas tulehtuneet. Se ei siis kestä yhtään niitä kosteita nameja, frolic, natural menu tms. :( Ne kun olis niin helppoja treeninameja. No, pääsipäs Madde sitten yksin treeneihin. Aloitettiin esineillä. Ekaa kertaa siis typylle. Tuula auttoi ja innosti rukkasella ja vei jonkin matkan päähän. Ekaks Madde ajatteli, että Tuula oli se kiinnostava, mutta sitten se muisti lelun. Kun lähetin sen hakemaan, säntäs se matkaan tuli hännän alla ja noukki lelun ja toi mulle. Hienosti! En ottanut sen enempää. Jonkin ajan päästä jatkettiin haulla. Ukko meni metsään ja siirryttiin lähtöpaikasta 10 metriä sivuun samaan aikaan ukon kanssa ja sitten ukko meni piiloon yhteen kuoppaan. Madde huusi siis koko sen siirtymän ukon perään... Lähti taas kuin ammus ja hyppäs sen kuopan yli ja jatkoi matkaa. :D Hetken poukkoiltuaan se sitten sen löysi. Ei sillä ole kiirettä mun luokse, vaan pysyy siellä ukon kanssa ja tulee sen kanssa mun luo. Toinen ukko tehtiin samalla tyylillä ja sama huuto jatkui... Nyt se juos taas täysiä ja suoraan ukon luo, vaikka se oli taas aika hyvin piilossa eli kait se jo vähän nenääkin käyttää. Kolmas taas sama tyyli, muttei ihan yhtä paljon kutsua. Nyt ukko oli aika kaukana ja hyvin piilossa, itse en nähnyt sitä ollenkaan. Madde taas säntäs liikkeelle ja kierteli siellä. Tässä vaiheessa sanoin Tuulalle, että jos se tuon löytää niin ihme. No hetken päästä sieltä kuuluikin jo kovat kehut. Toi oli loistojuttu, kun se jaksoi niinkin kauan siellä laukkailla ja etsiä, eikä sille tullut tarvetta tulla mun luo. Hieno juttu!
Oltiin siis taas samalla porukalla. Ensin Maddella taas pientä "makkararinkiä", niin että ihmiset olivat levällään ja liikkuivat jo kauemmaksi metsään. Tällä hetkellä Madde siis etsii pelkillä silmillä. Kova hinku sillä on ukon perään, kun se lähtee metsään kävelemään, kuuluu taas tuttua huutoa ja hyppimistä... Siitä siirryttiin vähän keskilinjalla, samalla kun ukko ja sitten lähetin Madden makaavan ukon luo. Itse täytyy muistaa rauhoittaa koira ennen lähettämistä ja näyttää jo selkeästi suuntaa, mihin pitäisi mennä. Tästä täytyykin sitten jo jatkaa vähän siihen nenänkäyttöön, ettei opi äitinsä tavoille, kiven päältä katsomaan, missä ukot on. :oD
Sällin kanssa otettiin nopeasti esineet, 3 esinettä niin, että se näki kun ne vietiin, muttei varsinaisesti esineitä vilkutettu sille. Se lähtee tutusti tykin suusta ja irtoaa hyvin. Irtosi jopa niin pitkälle, että kävi katsomassa hakuradan maapiilon... Jälkikoirahan se on.. 2 esinettä toi hyvin, kerran kutsuin sen ja lähetin uudestaan ja kolmannen kanssa pyysin, että se näytetään, koska halusin ekan esinetreenin helpoksi ja onnistuneeksi. Ja sitähän se kyllä oli.
Madde kävi ottamassa rokotukset ja olipa taas oikein hienosti. Vähän yritti kääntää päätä, kun korvia ronkittiin, mutta muuten oli oikein nätisti. Odotushuoneessa se tosin oli sikamainen. Olisi mennyt kaikkien luokse, vinkui ja hyppi, kun ei päässyt... Mutta lääkärissä, kun sai jakamattoman huomion, oli kunnolla.
Sieltä mentiin suoraan agiin. Sällin kanssa otettiin rengastreeniä ja kontaktitreeniä odotellessa. Pieni yllätys oli, kun yht'äkkiä tuli Sällin "kimppuun" kääpiövillis. Kyllä säikähdin, kun pelkäsin, että Sälli rusauttaa hampaansa siihen ja loppuhan sitten tiedettäisi. Mutta ei, Sälli ratkaisi homman sillä, että se alisti massallansa koiran, eikä varmaan edes koskenyt hampaillaan siihen. Makasi vain päällä. Onneksi ei sattunut kummemmin. Rengashan on ollut meille vähän hankala, kun Sälli jossain vaiheessa kekkas tulla välistä. Nyt ei sitä ongelmaa tullut, otin ekaksi helpolla ja juoksin vierellä ja selkeästi näytin rengasta. Lopussa lähetin sen renkaalle kauempaa ja hienosti se meni. Aalla kontaktia, ekaks taas tuli liian kovaa ja pylly heivas maahan istumaan. Se vaatii siis sen pienen älähdyksen huipulla, että muistaa hidastaa kontaktille. Saatiin kuitenkin monta hyvää toistoa. Keinulle Sälli meni taas aika kovaa (pelottaa se laudan jysähdys), mutta teki kontaktin hienosti. Pitää yrittää tässäkin komentaa sitä, että hidastaisi siinä puolen välin jälkeen. Nyt oli melkein jo kontaktilla, kun lauta oli ilmassa. Mutta hyvä, ettei tehnyt lentokeinua. Joskus sitäkin on harrastettu... Ratatreeni oli meille jotenkin kinkkinen, vaikkei se siltä alussa näyttänyt. Pitää vaan oppia, mikä on meille se paras tapa. Putkesta hypyn jälkeen kääntyi 90 astetta pussiin ja Sälli meni hienosti sen, vaikka hypyltä se meni vähän pussin yli, eli siis se onneksi itse hakeutui pussiin, vaikka se olisi voinut mennä sen sivusta. En tainnut ilmoittaa ajoissa, mihin jatketaan... Sen jälkeen tulikin pientä vääntöä. Pienen murahduksen jälkeen pysyi rimatkin ylhäällä... Sälli tekee kulemma paimenkoiraksi todella hyvät käännökset ja nytkin se teki yhden tiukan mutkan hyppäsi lähes siivekkeiden suuntaisesti hypyn. Se oli kyllä tarkoitettu vähän helpommaksi ja siis takaa hypättäväksi, mutta kun joku siinä söhlää ja ohjaa koiraa johonkin muualle... Mutta kyllä se ohjaaminen tuntuu joskus niin vaikealta. Varsinkin tuollaisen tykin kanssa. Puomi meni ihan ok, hidastaa kyllä melkoisesti, kun itse hidastan alakontaktille. No, pääasia tällä hetkellä, että tekee sen kontaktin. Kepit meni helpommalta puolelta hienosti ja vaikeammalta puolelta parin virheen jälkeen. Edelleenkin siis mun pitää olla siinä vieressä ja kädellä tehdä siksakkia siinä keppejen vieressä. En tiedä, miten tuosta pääsis eteenpäin, ilman että koira tulee korjauksien takia epävarmaksi. :o/ Mutta taasen jäi hyvä fiilis treeneistä.
Madden kanssa myös estetreeniä ja vähän hyppyrataakin, miniesteillä. ;o) Aa on sen lemppari, ekalla meinas tulla liian kovaa alas, mutta sitten jo taas tajusi hidastaa. Nätisti osaa myös odottaa kontaktilla. Sen kanssa myös rengasta, ensin vetämällä ja sitten vierestä lähetyksellä. Kerran sekin tuli ali, muttei toistanut kiellon jälkeen virhettä. Keinu otettiin myös, taisi olla ensimmäinen kerta. Ekalla meni turhan kovaa, mutta teki kontaktin hyvin. Muutaman kerran jätin sille namin puolen välin jälkeen ja vielä omalla namikädellä autoin, ettei pääse liian kovaa tai hyppäämään sivuun. Kerran nimittäin teki senkin, muttei onneksi toistanut virhettä. Sitten vähän ohjausta aidoilla, hienosti meni. Jos mulla on nami kädessä, se saattaa tujottaa vain sitä, eikä hyppää tarkasti ->rimat lentää. Mutta jos en itse häiritse koiraa sillä namilla, hyppää hyvin ja aika korkealta. Putkea otettiin taas ja nyt ekaa kertaa niin, että lähetin sen ja juoksin hihkuen vieressä. Onneksi ei kääntynyt puolessa välissä... Tää on taas tätä, että kokeillaan... Onneksi ei ole mikään herkkis koira.
Jokelassa oli siis hallituksen kokous ja tietenkin, kun siellä kerran oltiin, niin pitäähän sitä treenatakin. Sällin kanssa taas jotain pientä. Se oli taas aika hurjalla päällä, heittelin sille vähän patukkaa, jotta saisi pahimmat purettua. Ei paljon auttanut, ekaks kun otin sen sivulle, se piippas. Vähän komensin sitä ja ihme ja kumma, se alkoi seuraamaan hiljaa. Jopa peruutuksen se oli hiljaa. Aika hyvä. Muutaman kerran se rykäs patukkaan kiinni ja taas se alkoi ontua etustaan. :o( Se on tehnyt sitä aina välillä, se kun ei osaa varoa lainkaan. Otettiin myös tunnaria, tai sen siis olisi pitänyt olla tunnari, mutta sekonoudoksihan se meni. Ei sillä ollut mitään hajua taas koko touhusta. Eipä tuota liikettä oo juurikaan otettu vajaaseen vuoteen... Se, mikä tuossa nyt oli hyvä, niin mulla ei palanut käämit. Joskus näinkin. Lopulta sain kyllä palkattua oikeasta suorituksesta, mutta tarttee varmaan tehdä asialle jotain. Jos nyt tosiaan menis sinne sahalle asti, niin voisi joskus harjoitellakin kunnolla.
Kokouksen jälkeen otin vähän myös Madden kanssa. Seuraamisen paikkaa vähän katsottiin, hyvä kun oli kommentoija vieressä, se kun on tosi vaikea katsoa itse. Maddella oli sellainen kiva meininki, se tekee innokkaasti, mutta ei mene yli. Seisominen on meidän "ongelma", en oikein tiedä, miten sitä veisi eteenpäin. Pitääpä ottaa työn alle se. Sitten otettiin noutoa ja hyppynoutoa. Madde on hyvin innokas noutamaan, ehkä nyt jopa liian, kun jäällä se kapula liukuu sen vajaan metrin verran, ennenkuin musta salama saa sen suuhunsa. Eli ottamisharjoitusta ja ehkei kannata heittää sille kapulaa, vaan veisi sen paikalleen. Ainakaan ei tulis saalistamisefektiä. Oikein kivat treenit taas vaihteeksi.
Sieltä mentiin taas pentuja katsomaan. Siellähän tulee rampattua joka päivä... Naurettiin, että mä vietän siellä laatikossa enemmän aikaa kuin mamma itse... Miten voikaan "vieraat" pennut olla niin tärkeitä. Musta ei kyllä olis kasvattajaks, en mä pystyis luopua kestäkään.
Sällin kanssa otettiin merkkiä ja ohjattua. Nyt sujui paremmin, merkkas suunnan jo mun päänkäännöstä. Merkkikin oli huomattavasti sujuvampi kuin eilen. Seuraamisessa taas ekalla tuli pieni piip, mutta sen jälkeen ei enää. Jotenkin tuntuu, että se vinkuminen olisi vähentynyt. :o/ Toivottavasti kehitys vielä jatkuu parempaan. Yritetään kuitenkin.
Madde huusi ja raapi taas ovea, kun treenasin Sälliä... Lopulta sekin pääsi ja hyppi ja pomppi hullun lailla. Hienoa on, ettei se edes tuossa mielentilassa päästä ääntä. Sen kanssa mentiin tielle, kun siellä oli sulaa. Ja autojahan täällä meilläpäin ei juurikaan kulje. Seuraamista, ehkä siitäkin jotain tulee, joskus. Liikkeestä seisomista, istumista ja maahanmenoa myös ilman varsinaista seuraamista. Maahanmeno ja istuminen hyvä, palasin vielä kiertäen koiran, eikä Madde liikkunut ollenkaan, pää vääränä vain katsoi. Seisominen on vähän heikompi. Tarvii apua ja ekalla kerralla liikkui, kun kiersin sen. Toisella kerralla pysyi hienosti paikallaan. Seisomista ollaan tehty niin, että peruutan/liikun ja sanon seis (pysähdyn samalla itse) ja se pysähtyy. Siis samalla tavoin, kuin noita muitakin. Mutta tuo on kyllä vaikein. Ehkäpä kuitenkin olen treenannut enemmän noita muita, joita ehkä helpommin käyttää myös normielämässä. Lopuksi muutama vauhtiluoksetulo. Ekaks se oli vähän ihmeissään, kun aloin "hillumaan", mutta sit tuli TÄYSIÄ... Loppuleikit ja se oli siinä.
Lisätääs nyt vielä... Kyllä tuo meidän typykkä taitaa nyt vihdoinkin sitä juoksua tehdä. Tänään, kun lähdettiin metsään, pissas se pikapisun ja pisti päälle sellaiset ruovinnat, että Sällikin jää kakkoseksi. Matka jatkui ja ehkä 10 metrin välein se lirutti tipan. Päästiin mäen huipulle ja se lirautti äitinsä malliin kannon nokkaan. Nosti siis takapuolensa ylös ja lirutti perä ylhäällä. :oD Varsinainen narttu. Sällihän on sitä haistellu ja nuoret urokset yrittänyt astua, mutta nyt oikeasti tuntuu, et se alkais juoksemaan. Onhan sitä odoteltukin. Ja hellyydenkipeähän se on, tänäänkin luettiin nojatuolilla ja Madde makoili ja kieriskeli sydämensä kyllyydestä sylissä. On se ihana!
Sällin kanssa otin ennen varsinaisia treenejä vähän seuraamista, merkkiä ja ohjattua. Merkkiin saatiin taas kivasti vauhtia, eikä ennakoinutkaan niin pahasti. Ohjatussa se taas oli vähän hukassa, mutta toi kuitenkin oikean. Muutamalla toistolla ok. Tuota täytyy nyt harjoitella, kun se oli aikanaan sillä tosi hyvä liike. Hassua, miten se on unohtunut. Seuraaminen oli ok, eka yritti taas vinkaista, mutta lopetti kyllä. Hiukanhan se edessä seuraa, mutta nätissä kontaktissa ja motivoituneena. En viitsi alkaa hirveästi korjaamaan, kunhan vaan tuo ääni saadaan "kokonaan" pois. Eipä paljon muuta, kun alkoi autoa lappaamaan pihaan, niin ei enää parkkiksella pystynyt treenata. Tynkätreeni siis, taas...
Matzu huusi Sällin treenin ajan autossa, riehui ja huusi ja tuli koiraverkon välistä eteen istumaan. Kun se pääsi ulos, jaksoi se riekkua ja venkoilla joka suuntaan ja haukkui Sampan perään ja Salan perään. Sosiaalisuus on ihan kiva, mutta joskus se menee yli... ;o) Aikansa pöllöiltyään se vähän rauhoittui, tai oikeastaan heti, kun alettiin tehdä jotain hyödyllistä. Otettiin pätkiä seuraamista ja otinpa peruuttamisenkin, kun unohdin, ettei se ollutkaan Sälli... Tää on niin tätä... Taas otettiin yhteispaikallaolot. Matzu oli nätisti makaamassa, palkkasin usein ja menin eri etäisyyksille. Hieno typy. Lyhyt paikallaistuminen myös samoin metodein kuin makuu. Hienosti nökötti. Otin Madden kanssa pienissä osissa pitkin iltaa eri liikkeitä tai lähinnä osasia. Otettiin merkkiä, ensin kutsuna ja sitten nami merkin takana, nyt se jo hiffas hakea namin sieltä, eikä tullut mun kautta. Ja vauhtiakin alkoi tulemaan. Luoksetulon eteentuloja otettiin myös, ne on aika nätit. Nyt pitäisi ottaa vaan enemmän vauhtiluoksetuloja. Ekan kerran otettiin myös hyppynoutoa, kahdella laudalla, kun mä olen tällainen hysteerikko... Hienosti meni kokeilemalla; heitin siis kapulan ja lähetin koiran hakemaan. Ei se edes miettinyt kiertämistä, vaan toi hienosti eteen sen kapulan. Taitava tyttö. Otettiin myös kaukojen istumista ja maahanmenoa, seisomista en vielä ota etäisyydellä, koska tarvii siihen vielä selkeän avun. Hienosti se teki liikkeet, vaikka olikin eka kerta noin pitkällä (muutama metri ;o) ) matkalla. Lopuksi sitten vähän ruutua kutsuna, kun ei ollut mitään namialustaa sinne laittaa. Taas hyvällä laukalla.
Oikein kivat treenit, vaikka vaatimustaso ei ole kovin hankala, mutta olen kyllä kaikkeen tyytyväinen. Mä olen huono treenamaan tuollaisessa isossa porukassa, en oikein pysty keskittymään kunnolla ja kaikki on vähän sellaista sekavaa. Mutta Maddelle tuo on hyvä paikka opetella häiriötä.
...mun kädessä siis. Agitreenit alkoi edellisen ryhmän yhden koiran kiinniottamisella. Isäntä ei saanut koiraansa kiinni ja koira pinkoi aina pois, jos meni kyykkyyn namin kanssa. Raivostuttavaa! Lopulta sain sen kiinni, kun käveleskelin sen lähellä ja kun se keskittyi haistelemaan, nappasin sitä valjaista. Ekat hampaat mun kädessä. No, päästiin sitten vihdoin treenaamaan. En ehtinyt kauaa rataa katsoa, tällä kertaa ei ollut kontakteja, joten päästiin kovaa... Täytyy myöntää, että kyllä tuo koira pelastaa monta kohtaa hyppäämällä ties mistä kulmista ja kääntymällä nopeasti tarpeen vaatiessa. Hyvää siinä on myös se, että se irtoaa tosi hyvin, takaa-leikkaukset onnistuu hyvin ja antaa myös mulle lisää aikaa, kun koira on TOSI nopea. Yksi kohta oli vähän ongelmallinen ja oikeastaan ratkaisin sen vasta kotona, että miten se olisi pitänyt ottaa. Siis pussista piti kääntyä takaisinpäin muurille ja tässä kohtaa me törmättiin, kun yritin ohjata muurin toiselta puolelta, kun olisi pitänyt jäädä pussin ja muurin väliin ja ohjata siitä. Pussiin mentäessä Sälli oli ottanut niin hirveän vauhdin, että vaikka otin etumatkaa ja juoksin, mikä jaloista irtos, niin en ehtinyt riittävän "kauas" ohjaamaan muurille, joten olisi pitänyt tajuta ja kokeilla jo treeneissä tuota väliin jäämistä. Sällissä on hyvä just se, että se jatkaa matkaa, eikä jää mun jalkoihin pyörimään, vaikka pysähtyisinkin ja jatkaisin kuitenkin käsiohjausta, ellen sattumoisin ole juuri koiran linjalla ja sitten törmätään... Yks kohta oli silleen hassu, kun oli 2 putkea melkein vastakkain ja niiden välissä yksi aita. Ja Sälli pudotti sen aidan joka kerta, kun olin sen vas puolella, mutta kun kokeilin, että pyörähdin toiselle puolelle, niin se hyppäs sen hyvin ja jatkoi muutenkin sujuvammin toiseen putkeen. Oikein kivan tuntuinen rata ja kyllä tuli kuuma, kun sai painella, minkä kerkes. Pitäis varmaan alkaa lenkkeilemään. Lopussa sitten vielä vähän keppejä ja kontakteja, mitkä meni ihan kivasti. Ai niin, tuossa välissä Sälli oli nappaamassa patukkaan kiinni ja meni vähän ohi, eli toiset hampaat mun kädessä. Kouluttelin ja autoin myös yhtä koirakkoa oman treenin välissä ja siinä tuli ne kolmannet hampaat, kun olin renkaan takana pitämässä lelua ja koira nappas mun kädestä sen lelun, taas vähän ohi...
Madden kanssa otettiin vähän mini-hyppyjä, muutamia peräkkäin ja vähän yksittäisiä niin, että se kääntyi aina hypyn jälkeen mun luo. Aata se rakastaa, pitää olla tarkkana, kun se meinaa karata sinne. Hienosti se auttaen pysähtyy alas ja odottaa, kunnes saa lähteä. Se ei vain tajua ottaa maasta sitä namia, joka jätetään odottamaan. Yritin näyttää sille sitä, niin se meni makaamaan siihen kontaktille... Putkea otettiin nyt ekaa kertaa niin, että se oli vähän enemmän mutkalla eli se ei nähnyt mua sieltä päästä. Hyvin tuli ja reippaasti. Otettiin muutamia toistoja ja yksi niin, että jatkettiin hypylle. Hienosti se jaksaa keskittyä, vaikka muut koirat treenaa ja muutenkin se pysyy vieressä, kun mennään keskustelemaan jonkun kanssa, vaikka olisi koirakin vieressä. Tietenkin sanon sille ensin, että nyt ei mennä, koska sehän rakastaa muita koiria ja ihmisiä. On se oikein mainio pikkupiski.
Oltiin siis hakumetsässä. Jotenkin kummasti se venyi, metsään pääsy siis. Tarkoitus oli kyllä aloittaa heti pikkupentuna... ;o) No, aloitettiin kevyesti eli perinteisellä "makkararingillä". Vain yksi oli Maddelle vieras, muut tosi tuttuja. Mutta kyllä se tuossa jo näkyi, että ihmisistä se tykkää. Ja tämä vieraskin sanoi, että se tykkää olla lähellä. Alussa sitä vähän huudeltiin ja sitten ihmiset siirtyivät vähän pidemmälle ja vähän metsäänkin ja sitten Madde meni kutsumatta hakemaan niiltä nameja. Madden mielestä siis metsässä oli tooosi hauskaa. :oD Katsotaan nyt, miten meidän hakuilu tästä lähtee liikkeelle.
Oltiin Madden kanssa järkkäämässä ja osallistumassa mätsärissä. Kylläpä tuon tytön kanssa onkin helppo reissata. Se sai vapaasti juoksennella, kun laitettiin paikkoja kuntoon, se oli kaikkia vuorotellen auttamassa ja leikki välillä Stellan kanssa. Ne olivat kovin kiinnostuneita itse-avautuvista kaupan ovista. Aina piti mennä avaamaan se ovi... Kehässä se oli varsin hyppivällä tuulella, ronkittavana oikein mukava ja muutenkin varsin positiivinen otus. Innokkaana se olisi menossa kaikkien luo, mutta se ei mua häiritse. Treenatessa se kuitenkin keskittyy ihan hyvin ja yleensä riittää huikkaisu, et älä mene, jos on menossa.
Lyhyt paikallaolotreeni otettiin ja se pysyi mainiosti, vaikka sitä joku vahingossa huusikin, kun auto oli menossa sinne päin. Jökötti vain paikallaan. Kotiin kun pääsin, niin olin aivan onneissani, kuinka se on ihana koira. Vaikka se on "pentu" voi siihen luottaa niin paljon. Se on niin iloinen ja ystävällinen, ettei se kyllä tekisi kärpäsellekään pahaa. Sen sosiaalisuus ihmisiä kohtaan on sellaista sopivaa, se tykkää ihmisistä, mutta se ei ole sellainen mielistelevä tai yli-innokas. Se sopeutuu tilanteisiin hyvin, eikä säikähtele mitään. Helposti tietenkin peilaan sitä Sälliin, joka näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen, joten siksi nämä pentusen ominaisuudet on niin iloisesti yllättäneet. Vaikka Sällin malli olisi voinut tarttua Maddeen, niin ei. Kai se vaan on niin, että jos sen koiran pääkoppa on kunnossa, ei toisen huono malli siihen vaikuta. Onneksi, en olisi kahta Sälliä halunnutkaan, vaikka Sälli on ihana koira ja sen kanssa on kiva treenata ja se on HAUSKA. Mutta siinä on ne omat ongelmansa, minkä kanssa on kyllä opittu elämään. Ja siksi tuo pentu tuntuu niin helpolta. Madde ei kuitenkaan ole treenatessa sellainen hirveän innokas, verrattuna Sälliin, joka kiehuu, mutta eiköhän me tuosta pentusestakin saada kelpo harrastuskoira.
Oltiin isommalla aussieporukalla treenaamassa Tytin ohjauksella. Matzu sai taas sekoilla ennen treeniä, juoksenteli ihmisten luo ja koirien luo ja oli ihana itsensä. Nyt oltiin siis Madden ekoissa ryhmätreeneissä. Ensin paikallamakuu, jonka otin lyhyinä pätkinä usein palkaten. Ei ongelmia, kun en niitä halunnut hakea. Lisäksi myös lyhyt paikalla istuminen. Sekin ok. Sillä on aika hyvä asento siinä istumisessa, ei se kovin helposti siitä valahda alas. Sitten vähän seuraamista ja luoksetulo. Seuraamistahan me ei osata, mutta luoksetulo oli ihan nätti. Lopuksi pari kertaa ruutu, jossa Tytti oli namin kanssa. Oikein mukava treeni ja lopuksi Madde pääsi riekkumaan tolleri-Danten kanssa.
Sällin kanssa otettiin vähän seuraamista, henkilöryhmää ja sitten pikkuisen tokoa. Merkki oli huono, vieressä oli treenilaukku ja toisella puolella kasa tunnarikapuloita, joten ne piti käydä ensin haistamassa. Onneksi ei tuonut tunnarikasasta mitään, vaikka ne läpi haistelikin... Kun lopulta meni lähetyksellä merkille, teki sitten todella hienon ruutuun menon, vaikkei tosiaan olla treenattu. Oikein mainiolla vauhdilla, hyvä pysähdys ja nopea maahanmeno. Huomaa, että koira tuosta tykkää. Sitten pari kertaa merkiltä kutsuna ruutuun. Ohjattua otettiin myös ja se meni ihan penkin alle, ei Sälli muistanut yhtään, mikä oli homman nimi... No, toi oikean, mutta huonosti. Pari toistoa ja hautuumaan.
Lopuksi menin katsomaan Sintin vauvoja, ihania pikkumustia.
Kun nyt pitkä sairasloma on määrätty, niin voimia riittää myös treenaamiseen. Molemmille sellainen pieni motivointi- ja mieleenpalauttamistreeni. Varsinkin Maddelle, jota on treenattu luokattoman vähän.
Sällin kanssa otettiin vähän rauhallisemmin, kun se on ollut jumissa ja varoo vähän toista etujalkaa, ilmeisesti kolauttanut sen johonkin. :( Eli siis lelupalkkaus minimissä. Ihan minimini pätkä seuraamista, tärkein oli hiljaisuus. Tunnaria ensin suuhun laitettuna tuominen, sitten kutsunoutona ja sitten vasta oikeana noutona. Ei pureskellut, vaikka kyllä huonosti ottaa sen suuhun, usein tyyli on sikarityyli. Sitten jopa rohkaistuin ottamaan ihan "oikean" tunnarin, mitä ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen. Vieraissa kapuloissa ei ollut ihmisen hajua ja laitoin ne levälleen maahan ja sen oman ulkokehälle, mutta lähelle muita. Sälli meni sinne tuttuun tyyliin reippaasti ;), nenällä tökki jonkun verran muita, kun oli kiire etsiä omaa, muttei ottanut suuhun, eikä edes avannut suuta. Toi oman hienosti pureskelematta (oho) ja vielä nätisti, hieman avustin, eteen. Hieno homma! Tähän olin tosi tyytyväinen. Pienen palautuksen otin myös ruutuun, epävirallisesti merkille ja siitä ruutuun, joka oli aika lähellä, ja siellä seis- ja maahan. Kivasti meni, vaikkei nyt läheskään ollut oikea ruutu, mutta tästä taas lähdetään. Lopuksi vähän lelulla lekkimistä, kun se on kuitenkin se oikea palkka.
Sitten sisältä huutava Madde. Maddea vähän virittelin, leikittelin ja muutenkin pidettiin hauskaa. Seuraaminen on sillä ollut vähän laiskaa, joten meinaan ottaa siihen vähän reippaamman otteen. Edelleenkin meinaan olla tarkka paikasta, mutta innostan vähän enemmän ja palkkaan kunnolla, siis kehuilla ja namilla. Olen tottunut olemaan Sällin kanssa niin eleetön ja rauhallinen, joten se tapa automaattisesti siirtyi myös Maddelle, eikä se välttämättä keskittymiskykyiselle ja "rauhalliselle" pennulle ole oikea tapa. Se tuntuikin ihan hyvältä, kontakti on jees (nami kyllä kädessä) ja sellainen into tekemiseen. Kehuin aina vuolaasti välissä ja taas pieni pätkä, käännökset eri suuntiin ja täyskäännös, jokainen omana pätkänä. Hiljaa hyvä tulee. ;) Luoksetulossa jätin ensin istumaan, kun en muistanut, että alokkaassa jätetaan makaamaan. No, hyvähän se on oppia ylempienkin luokkien mukaan. Hienosti se odottaa ja tulee kovaa laukkaa hienosti avustaen eteen istumaan. Nyt palkkasin taas vuolaasti kehuen ja tönien, jolloin olen fiksusti myös antanut sen "purra" käsivarsia. Joku ei antaisi, mutta minä kiusallanikin annan. :D Onpahan palkka sitten kehässä. Ja kädet verillä... Seuraava luoksetulo maasta, kävin ensin palkkaamassa odottamisesta ja sitten luoksetulona. Minitreeni myös ruutua merkiltä, pitäisi kai muistaa, että voi-ruutukin on välissä. Matzulla ei ole vielä mitään hajua ruudusta. Nyt vein alustalle sen kanssa namit ja lähetin sitten merkiltä ruutuun. Ei ihan vielä hiffaa, ettei sen tarvi mun kautta tulla, joten ohjasin lähempää ruutua ja reilulla käsiohjauksella. Muutama toisto ja jatketaan sitten myöhemmin lisää. Jos se vaikka hautuisi siellä pienessä mustassa päässä. Noutoa oikealla kapulalla ja tunnarilla. Tarkkana saa olla nyt ottamisen kanssa ja miettiä, miten haluan sen kapulan noukkivan. Helposti nimittäin menee saaliilla, ei nyt rykäise kapulaan, mutta sutii ohi kapulan ja nappaa sen suuhun... Hienosti tuo eteen. Tunnarilla se kerran pyöräytti kapulaa suussa, mutta muuten pitää hyvin. Sekin ottaa tunnarin suuhun tutulla sikarityylillä. Mitenköhän sen kunnon keskeltä ottamisen opettaisi näille hätähousuille? Madden kanssa myös lopuksi leikkiä patukalla, se on varsin taistelutahtoinen typy. Sälli on mun mielestä enemmänkin saalisviettinen, ehkä nyt agin myötä sekin on alkanut enemmän taistelemaan patukasta. Maddessa se on ihan suoraan se repiminen ja hyppiminen patukka suussa. Saalisviettiä siitäkin tietty löytyy, mutta se rakastaa repimistä.
Sintti synnytti pitkän kaavan mukaan 4 urosta ja 2 narttua. Yksi black tri, loput tuttuja biccejä. Painot olivat tasaiset 320-380gr. Suloisia pupeloita webbikamerasta nähtynä.
Helmi niin odottaa meille hoitoon yhtä, kun kerran vitsinä puhuttiin, että jos ei kaupaksi heti mene, niin voidaan ottaa hoitoon. Tänään jo yritin sanoa, että ei niitä käsiin jää...
Oonpa ollut taas tosi saamaton tämän kirjoittamisen ja treenailunkin kanssa. No, labrassahan varmistui, että vajaalla taas mennään. Kilppari siis.
Lähinnä ollaan harrasteltu agia ja vähän tokoa siinä sivussa. Sällin kanssa voidaan jo mennä aika kiemuraisiakin ratoja, ohjautuu mun mielestä aika hyvin ja muutenkin sujuu. Kontaktit otan edelleen varmasti, eli lautanen ja nami on aina odottamassa. Nyt onkin huomattu, että kontakteissa on aika tehokas se, että jään vähän taakse ja käskytän alas. Ehkä se turhan paljon hidastaa alastulossa, muttei rynni. Luulen, että tosta on hyvä alkaa rakentaa liikettä. Keppejä on otettu myös jonkun verran. Yhdet treenit meni ihan käsille ja mulla palo käämit. :( Yritettiin nääs vähän vaikeuttaa, vähemmällä avulla jne. Ja tietenkin tein sen vaikeammalta puolelta... No, onneksi Sälli ei ota itseensä. Seuraavalla kerralla meni taas kivasti, en vaikeuttanut paljon. Seuraavissa treeneissä laitoin patukan loppuun, mutta kuitenkin vähän autoin namilla. Kokeillaan tuota nyt.
Madden kanssa ollaan otettu vähän keppejä, vähän mini-hyppyjä, aata ja nyt viimeksi ekan kerran puomi. Sitä on kiva opettaa, kun se ei käy samalla tavalla kuumana kuin Sälli. Se on innokas, mutta sitä ehtii ohjata. Sällin kanssa kun agi aloitettiin, niin se kävi jo itse yhdessätekemisestä niin kuumana, että sai oikeasti miettiä, miten ehti sitä ohjata ja miten pysyi ylipäänsä mukana. Putkessa Madde ei ole vielä tehnyt kulmaa, mutta aasta se tykkää. Ekan kerran, kun aa tehtiin, ei se meinannut uskaltaa mennä siihen, mutta nyt se meinaa syöksyä sinne, vaikkei olisi edes tarkoitus mennä sinne. Häiriökestävyys sillä on aika hyvä, vaikka muuten onkin sellainen härpätin. Olen tarkoituksella kävellyt treenin aikana/jälkeen muiden koirien ohi, eikä ole tarvinnut kuin kerran älähtää sille muiden koirien luo menosta. Se kestää mainiosti myös muiden huutamisen ja menon radalla. Kuten myös Sällikin, jolle se oli aluksi vaikeaa ja edelleenkin mä pidän sen tiukemmin komennossa. Sattuneista syistä... Huomenna taas treenataan.
Käytiinpä taas Sällin kanssa näytillä. Homma alkoi kivasti, Sällillä tuli tassuun haava matkalla autolta halliin. Onneksi se umpeutui ennen kehän alkua. Tuloksena tällä kertaa H. Tässä arvostelu:
Oikeankokoinen, mittasuhteitaan oikea uros, jonka luusto voisi olla voimakkaampi. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet, mutta ilmettä häiritsee karvattomat silmänympärykset. Lyhyt kaula ja hieman luisu lantio. Riittävät etukulmaukset, niukat takakulmaukset. Syvä, kaunis väri. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa.
Liekö hallipohja vaikuttanut liikkeisiin, kun ne on ennen kuitenkin ollut ihan hyvät. Kulmauksiakin on ennen kehuttu, mutta nyt ne oli heikot. Olis varmaan pitänyt asetella koiraa, mutta enpä jaksanut. ;o) Naureskelinkin, että meillä on kohta koottuna koko värisuora, enää puuttuu EH ja EVA...
Seuraavan kerran varmaan Lappeenrannassa, sitten otan Madden myös kehään.
Harvemmin tulee koiria pestyä, joten tuo vastapesty juuri kuivunut turkki on ihana. Miten sitä onkaan niin laiska, ettei pese kuin kerran vuodessa. Pitää ehkä ilmoittaa koirat näytelmiin useammin, niin on pakko pestä. Treenirintamalla taas tosi hiljaista, mä oon nyt parin viikon aikana tehnyt yli 20 ylityötuntia, joten olen ollut todella väsynyt. Ehkä sitä joskus ehtii ja jaksaa.
Fox täyttää siis tänään kunnioitettavat 9 vuotta. Onnittelut. Synttärien kunniaksi se sai taas 3 viikon canofite-kuurin, kun korvissa jyllää hiiva.
Eilen käytin vähän ohennussaksia noihin aussieihin. Lähinnä kaivettiin korvia esiin. Aloitin Maddesta, kun se ei ole menossa näytelmiin. Otin siltä pois kiharat ja haalistuneet vauvakarvat korvien takaa. Nyt, kun se pitää korvia takana, se näyttää ihan whippetiltä. :oD Sällille sama, se vaan pitää korvia aina luimussa, joten sillä tuo leikkausefekti ei näy niin hyvin. Sälli pitäisi pestä, kun viikon päästä on näyttely, mutta ulkona on niin kuraista, ettei viittis turhaan pestä. Ehkä vasta juuri ennen näyttelyä, vaikka Sälli näyttää sitten ihan karvapallolta.
Taas kylpylän hallissa. Sällin kanssa kontaktitreeniä ja keppejä. Aalle pysähtyi kunnolla vasta, kun olin kerran potkaissut sitä kuonoon, ettei saa huonosta alastulosta palkkaa (lautasella oli siis nami)... Ehkä se vaan toimii vasta ravistelun jälkeen. Kepit se menee jo pienemmällä käsiavulla, mutta kovaa. Vois varmaan kokeilla sitä, että palkka odottaa keppien päässä. Aloitusta se ei ole hiffannut, eikä sitä olla varsinaisesti edes opetettu. Pitääpä kysyä neuvoa viisaammilta. Toisella radalla ei ollut kontakteja, mutta vähän tiukkoja käännöksiä ja takaahyppyjä. Lyhyt rata siis kuitenkin. Ja taas Sälli veti renkaan mukanaan. Se hyppää niin naftisti, että kylpylän vähän hutera rengas heilahtaa mukaan ja takajalat vetää koko höskän perässään. Onneksi Sälli ei välitä.Ehkä vaan vähän tarkemmin hyppää. Suht hyvin se taas ohjautuu ja hyppää pienistäkin kulmista, kun olen taas kerran ohjannut sitä liian sivuun... Rimoja se lennätteli taas yhdessä maksikoiralle vähän tiukassa mutkassa, sitä sitten toisteltiin muutaman kerran. Ja mäkin koin ahaa-elämyksen yhdessä ohjauksessa. Jee.
Madden kanssa otettiin aata, hienosti menee ja pysähtyy kontaktille istumaan. Suoraa putkea se menee jo hyvin ja kovaakin. Ekaa kertaa otettiin myös keppejä. Aluksi hieman ihmetteli, että miten pitää mennä, mutta toisella kerralla jo meni oikein. Hieno typy. Madden kanssa myös vähän tokoa. Lyhyt paikallamakuu ja istuminen, kun aika lähellä meni koira agia. Hienosti pysyi ja malttoi odottaa vapautusta, kun tulin viereen. Vähän seuraamista ja eri pysähtymisiä. Ekan kerran huomasin, ettei se välitä treenatessa ulkomaailmasta mitään. Se oli vapaana ihan muiden koirien vieressä ja toljotti mua. Kerran älähdin sille, kun vaan käveltiin siellä ja Madde oli vapaana, silloin se otti muutaman askelen toista koiraa kohti.
Käytiin tapanina Lappeenrannassa sukuloimassa ja samalla käytiin myös moikkaamassa Annea ja Pepsiä. Kyllä se leikki vaan sujuu pennuilla. Samantien lähtivät painelemaan, liekö edes toisiaan haistoivat. Semmosen puolisen tuntia ne paineli ihan täyttä vauhtia peräkkäin ja me Annen kanssa pelättiin, että ne törmäävät johonkin, tai meihin. :D
Sällin synttärit oli ja meni. Sälli sai lahjaksi pääsyn agitreeneihin ilman pentua. :oD Otettiin kontakteja (aan, keinun ja puomin), ne ovat hieman ongelmalliset meille. Samoin keppejä, mutta kylpylän kepit on niin huterat, ettei ne pysy Sällin tönäisyistä pystyssä, joten turha meidän on niitä ottaa siellä. Onneksi sinne on kuulemma tulossa kunnon kepit joskus. Sälli ohjautuu jo tosi hyvin, kai me ollaan jo vähän opittu tekemään tuotakin tiimityönä. Sälli on siis oppinut toimimaan oikein mun huonosta ohjauksesta huolimatta. Pussi otettiin pitkästä aikaa ja se meni ongelmitta, vähän vaan kauhistutti kankaan kesto... Eipä sitten paljon muuta olla tehty nyt vähään aikaan.Työpäivät venyy ja paukkuu, nyt olis ainakin 10 päivää tehty sisään ylitöinä. Ja joululomalla niistä pystyy pitämään vain 2. Kevätlomaa odotellessa...
Harvinaista, että ehtii treenaamaan valoisaan aikaan. Ensin Madden kanssa vähän namiseuraamista. Se on vähän heikkoa, pitääpä miettiä, mitä sille pitäisi tehdä. Toistoahan se vaatisi kuten sivulletulokin. Kun vaan ehtisi ja jaksaisi ottaa monta kertaa päivässä... Sitten otettiin merkkiä ja ruutua. Merkkiä taas niin, että jätin sen odottamaan ja kutsuin merkille. Samoin ruutua niin, että jätin sen merkille seisomaan ja kutsuin ruutuun. Jossain vaiheessa tajusin, et se ei olekaan Sälli, kun vaan vein sen merkille ja sanoin seis ja menin ruutuun. Sinne se jäi, vaikka sille ei varsinaisesti tuollaista ole opetettu, ainakaan noin ohimennen tehtäväksi. Ekan kerran otettiin myös metallia. Alussa toi hyvin, kun epävirallisesti sen heitin. Lopussa, kun se oli jo kylmennyt, se ei enää meinannutkaan kelvata. Otettiin siis pitämistä ja siitä tuomista ja yksi noutona. Jäi taas hyvä fiilis treeneistä, kuten yleensä. Nyt otettiin myös vähän lelulla, tähän asti ollaan oikeastaan leikitty vasta treenin jälkeen.
Sällin kanssa taas seuraamista. Ensin tuli taas piip. Ja alusta, sitten jo hiljaa. Palkkasin aika pian hiljaisuuden jälkeen. En ottanut pitkiä pätkiä kuin vasta lopussa, kun pahin höyry oli laskeutunut. Merkkiä taas pitkästä aikaa, se oli LOISTAVA! Täysillä merkille ja äkkipysähdys käskystä(ja kun se tietää oikean paikan). Palkkasin ja seuraavasta lähetys ruutuun, joka ei ollut täysimittainen. Ensin Sälli lähti juoksemaan viistosti ruudun suuntaan, joten palautus merkille ja parempi lähetys, se jo parempi. Sitten pari toistoa kutsuna merkiltä ruutuun. Ohjattu otettiin niin, että lähetys oli ruudun vieressä. Vasemman haki oikein mallikkaasti, otti jopa kapulan hyvin suuhun. Oikeaa haettaessa lähti juoksentelemaan sinne suuntaan ja kävi ruudussakin. Lopulta monen ohjauksen jälkeen se haki oman. Hyvää tuossa oli se, ettei se alkanut söheltämään epävarmuuksissaan vaan teki hommia loppuun saakka. Sitten uusiksi ja jo paremmin. Lähti juoksemaan oikeaan suuntaan ja pienen silmäpelin jälkeen löysi oman. Siis sekunnin verran se katsoi, että missä se onkaan. Maasto oli siis vähän vaikean värinen. Mutta siis kaiken kaikkiaan varsin hyvä treeni, pitkästä aikaa myös ruutua ja ohjattua. Seuraavaksi pitäisi ottaa tunnari liikkeenä työn alle. Jos ensi viikolla kävisi sahalla.
Madden kanssa tänään innokas treeni, pitääpä miettiä tuota palkkaamista. Ainoa juttu vaan, että se teki monta todella hyvää sivulletuloa, kun oikein iloisena sitä kehuin. Kultainen keskitie... Muut jutut meni aika lailla kuten eilen. Lisätreeniä luoksetulon odottamiseen.
Sälli oli tänään ihan seko. Vinku ja vinku ja pistin sen jo jäähyllekin välillä. Sieltä kun otin sen takaisin, yritti se taas aloittaa saman. Grr. Lopetti kuitenkin ärähdyksen ja palkkaamattomuuden jälkeen. Sillä oli taas lähinnä eteentuloa ja tunnarin hakemista. Eteentulot taas aika hyviä.
Sillä aikaa kun Sälliä treenasin Madde taas kiljui makkarissa, sitten tuli hiljaisuus ja kun menin katsomaan, oli se kussut lattialle. Se teki sen VARMASTI tahallaan. Sehän kerran mun poissaollessa pissas meidän sänkyyn. En tiedä, miten tohon sen huutamiseen pitäisi puuttua. Se ei ole eroahdistustyyppinen, vaan jotenkin tuntuu, et sitä vain ärsyttää, että se jätetään.
Johtuukohan tuosta synkän kalseasta säästä, ettei paljon huvita treenata pihalla... Eli taas pikkutreeni olkkarissa. Madden kanssa taas sivulletuloja, pätkiä seuraamista, "seuraamisen" pysähdyksiä ja "luoksetulon" pysähdyksiä. Pysähdykset on aika hyviä verraten treenimäärään. Tekee oikeat asennot ja varsinkin maahanmeno on huippu. Istumisessa ja seisomisessa hieman autan, ettei pääse tekemään väärin. Eteentuloa taas namin kanssa, haittaakohan, että se on etujalat mun varpailla? Otin myös lyhyen luoksetulon ja se tuli todella nopeasti. Ennen se on vähän hölkötellyt, ehkä se alkaa nyt vähän syttymään tähän touhuun. Samoin noudon palautukset oli säpäköitä, autoin vielä käsiavulla oikeaan paikkaan. Hienosti se pitää kapulaa, ei mählää ja on ohjattavissakin se suussa. Luovutusasennot oli tosi hyviä. Paitsi, et taas etujalat mun varpailla. Se ei kyllä puske tai töni, joten luulisi, ettei se haittaa. Maddekin ottaa tunnarista vähän hutiloiden kiinni, muttei silti mählää. Lopussa sitten vielä vajaan minuutin paikallamakuu ja kaukoja. Autan kaukoissa aika reilusti, kun haluan opettaa siirtymiset tietyllä tavalla. Seisomisesta istuminen on jo aika hyvä ilman apua, se istuu hienosti taaksepäin. Seisomisissa autan pienellä kosketuksella mahaan. Kaiken kaikkiaan kiva treeni ja olihan se kiva, että koirakin oli innokas. Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että ensin tehdään tekniikka ja sitten vasta vauhti. En usko, että Matzulla menee innokkuus Sällin tasolle jo luonteen vuoksi, mutta en halua kuitenkaan tehdä sen kanssa samaa virhettä kuin Sällin kanssa.
Sällin kanssa otettiin taas seuraamispaikkaa (Madden huutaessa makkarissa...). Vinkumista ei tullut aluksi, mutta hieman korjatessa kuului pieni vinkaisu. Murahdin sille ja otin uusiksi ja sitten se olikin jo hiljaa. Toisen kerran se vinkaisi maahanmenossa ja taas toisella kerralla hiljaa. Sälli oli taas omissa sfääreissä, sinne ei pääse kukaan muu. :oD Silti se toi tunnarin nätisti pureskelematta ja teki yllättävän hyvän palautuksenkin. Nyt, kun ollaan vähän eteentuloa treenattu, on se ollut sitten noudoissakin parempi. Kaukot lyhyellä matkalla oli loistavat, vaikkei niitä ollakaan juuri treenattu. Onhan se eri juttu täydellä matkalla vieraalla kentällä, mutta NYT ne oli loistavat ja se riittää mulle.
Jotenkin tuo pimeys ja kosteus ei kiehdo, joten taas tokoa olkkarissa. Samoja juttuja, mitä viimeksikin. Sällillä otin seuraamisen käännöksiä ja peruutusta ihan namilla, josko sais sitä seuraamaan vähän taaemmas. Se on nelisen vuotta seurannut liian edessä, joten voipi olla, että turhaan yritetään. Tunnarin pitoa ja tuomista ja ihan noutoa otettiin. Ei pure, mutta tosi söheltäen ottaa sen suuhun. Onneksi tunnarissa on se haisteluosuus, se vähän rauhoittaa ottamista. ;o) Kaukoja ei olla otettu pitkään aikaan, mutta ne lyhyellä matkalla meni tosi hyvin. Kyllä se muistaa oikeat liikeradat, vaikka taukoa on ollutkin. Seisomisesta istumista pitää kuitenkin vahvistaa, saisi mennä hieman reilummin taaksepäin.
Madden kanssa sivulletuloja, niitä se ei meinaa käsittää, eikä kyllä seuraamistakaan. Sivulle se kyllä tulee namiohjauksella (tai kun näyttää namin ja laittaa käden sivulle), muttei ymmärrä käskysanaa. Silloin, kun se tulee sivulle, tulee se nätisti ja suoraan, mut se ei auta, jos se ei tiedä käskysanaa. Seuraamisessa se meinaa jätättää, ei selkeästi ymmärrä, miksi sen pitäisi kulkea mukana. Liikkeestä maahanmeno ei sujunut heti niin hyvin kuin eilen, mutta menihän sekin sitten ihan hyvin. Jää hienosti makaamaan, kun jatkan kävelyä. Kestää nyt jopa sen, että seison hetken paikallaan, ennenkuin menen takaisin. Huvittavaa, et sille on helpompaa maata ja istua paikoillaan, kun olen piilossa. Luoksetulon odottaminen sujuu hyvin ja eteentulokin loistava sillä namiohjauksella. Nyt täytyy vaan katsoa, ettei se tule liian lähelle, välillä se nimittäin on mun varpaiden päällä. Noutoa taas pitämisellä ja heittämällä. Hienosti jo tuo kapulan eteen, ei vielä kuitenkaan yhtä tiiviisti kuin eteentulo ilman sitä. Se jaksaa myös odottaa siinä edessä hyvin, ennenkuin otan siltä kapulan. Kaukkarien asennonvaihtoja otettiin myös. Seisomisissa nostan varovasti mahan alta, muuten menee jo hyvin. Maahanmenoa istumisesta se ottaisi mielellään samalla tavalla kuin Sälli eli taaksepäin. Pitääpä nyt sitten miettiä, jaksanko puuttua siihen...
Agility alkoi taas uudessa koirakylpylän hallissa. Ekat treenit oli valoheitinten loisteessa, toisissa oli jo kunnon valot. Sällille teki hyvää pitkä tauko agista. Se oli pienessä päässään saanut monta klikkiä kohdilleen. Ohjaus oli helpompaa kuin ennen, eikä renkaankaan kanssa ollut samaa ongelmaa kuin ennen taukoa. Kepit menevät pienemmällä avulla, mutta oikean välin haku ei vielä luonnistu. Madden kanssa otettiin pientä tottista. Pätkiä seuraamista, luoksetuloa ja eri asentoja leikkien. Eteentulo on aika hyvä auttaen, tulee selkeästi paremmin kuin Sälli. Noutoa ollaan edelleen otettu tunnarilla, ja kokeilihan se 2 kiloistakin.... Palautusta ollaan treenattu lähinnä niin, että laitan sen kapula suussa istumaan ja menen sen eteen ja sanon tuo. Eli se siis ei liiku lainkaan kapulan kanssa. Kerran en saanut kapulaa kunnolla käteen palautuksessa ja se putosi, niin Madde itse nosti sen ja odotti, että sain sen. Olin tyytyväinen hokauksesta. Kapulan se hakee heittäessä ja tuo pienellä avulla sen eteen, joskus saattaa kuitenkin pudottaa, kun yritän saada sen eteen oikein. Mutta paremmin se jo menee, kestää ohjausta kapula suussa. Liikkeestä maahanmeno on hyvä, istumisessa autan ja seisomisessa laitan käden varmuudeksi alle, ettei edes yritä istumista tms. Merkkiä ollaan otettu pari kertaa silleen, että menen itse merkille ja kutsun merkki-käskyllä. Koitetaan nyt ensin noin. Tällä hetkellä Matzulla ei ole söheltämistä eikä yli-innokkuutta, vaan se tekee aika rauhassa hommia. Aktiivisesti kyllä ja sitähän me ollaan haettukin, kun Sällin kanssa on tuo kiihtymisongelma. Namilla lähinnä palkkaan Maddea ja leikit on sitten erikseen. Katsotaan nyt, onko hyvä tuo tekniikka ensin-tyyli. ;o) Jos sitten kolmannen koiran kanssa taas eri tyyilllä...
Sälli on ontunut vuoroin tassutulehdusten ja tassuhaavan takia. Jotain pientä ollaan otettu, mutta tosiaankin aivan liian pientä. :( Maddesta on kasvanut ihana typy, aivan valloittava persoona. Se on oikeasti Persoona, isolla PEELLÄ. Madden kanssa ollaan otettu edelleenkin pieniä liikkeen osasia. Paikalla istuminen ja makaaminen piilossa max. minuutti on jo aika hyvä. Seuraaminen menee pelkästään namilla oikeaa paikkaa opetellen. Sivulletulon se yleensä tarjoaa oikein, suorana ja oikeassa kohdassa, poikkeuksia tietenkin on... Liikkeestä pysähdykset tarvii vielä avun. Eteentuloa treenaillaan ilman luoksetuloa, tänne sanon vasta, kun se jo on oikeassa paikassa. Sälliä en ole koskaan saanut tulemaan hyvin eteen, koitetaan nyt vähän parantaa tapoja. ;o) Noutoa ollaan otettu tunnarilla, pitämistä ja hakemista. Täytyy olla tarkkana puremisen suhteen, välillä se koittaa mählätä kapulaa. Vielä ei olla lähelläkään virallista palautusta, eihän eteentulokaan ollut valmis. Mitäs vielä. Eiköhän tuossa ollut pääosa meidän treeneistä. Ai niin, sitten harjoitellaan vielä koppia namin kanssa. Olipahan aluksi vaikeaa. :oD
Työn vaihtumisen ja pitkien työpäivien vuoksi olen ollut tosi väsynyt. Jotain pientä olen ottanut koirien kanssa, mutten ole jaksanut kirjoitella tänne niistä.
Eilen oltiin jäljellä ja esineillä Tuulan ja Saken kanssa. Madden jätin kotiin, kun oli vähän kiire. Sällille otettiin kaksi janan näkölähtöä. Eli näytin, kun Tuula käveli metsässä ja vein koiran pissalle. Kun Tuula tuli takaisin, lähetin Sällin janalle. Se eteni aika kovalla vauhdilla, mutta nenä alhaalla ja suoraan. Otti jäljen hyvin ja jatkoi hyvällä tempolla. Eka keppi oli taas aika pian janan jälkeen. Sen Sälli nosti hyvin ja toi nopeasti. Palkkaamisen jälkeen lähdin vaan kävelemään ja Sälli jatkoi ilman eri käskyä. Kulmassa oli namia, mikä hieman töksäytti vauhtia. Ehkä ihan hyvä. Siitä taas hetken päästä oli keppi, mikä päätti jäljen. Lyhyt jälki siis. Olin tyytyväinen janaan ja keppien nosto on erinomainen. Toisella jäljellä ei ollut keppejä ja se päättyi ruokaan. Sama näkölähtö taas, mutta nyt Sälli yritti lähteä takajäljelle. Kääntyi lopulta takaisin ja jatkoi taas omalla kovalla vauhdilla. Nyt osaan jopa antaa sille tilaa sen 10 etrin verran. Kulma meni aika hyvin ja sitten se jäi risuihin kiinni. Kun irrotin sen, lähti se taas jatkamaan hyvin. Välillä tuntui, ettei se voinut olla oikeilla jäljillä, mutta kyllä se Tuulankin mukaan meni ihan siinä jäljellä, välillä hieman sivussa. Ja ruokakin löytyi. Täytyy vaan luottaa siihen, vaikka vauhti on aika kova. Ja hyvin se jatkaa työskentelyä keskeytystenkin jälkeen.
Sitten vielä esineitä. Viimeksi ollaan otettu esineitä viime kesänä pari kertaa... Taas aloitettiin sillä, että katsotaan muistaako se. ;o) Ja muistihan se. Kun käveltiin ruudun luo se yritti laittaa nenää maahan, mutta toistin sille esine, missä esine, ja niin se nenä nousi. Sälli näki, kun Tuula palasi ruudusta. Lähetin sen (ilman valjaita, jotka unohtuivat) ja se säntäs takareunalle ja hetken juoksun jälkeen toi sieltä esineen. Irtoamisongelmaa ei siis toistaiseksi ole. Toista esinettä ei heti löytynyt ja Sälli palasi mun luo. Lähetin uudestaa ja se lähti taas taakse ja takaisintulomatkalla bongas etuesineen. Siihen päätettiin. Jatkossa täytyy muistaa valjaat ja miettiä sopivat rutiinit esineille.
Kotona ollaan ammuttu ennen ruokaa Sällille. Aina ensin leikkiessä ja sitten normaalisti seuraamisessa. Etäisyys ampujaan on ollut noin 20 metriä. Nyt ollaan taas vaiheessa, että vähän voidaan pienentää etäisyyttä. Sälli on nyt nimittäin ilmoitettu 6-seuraotteluun jäljelle. Joten pitäisikin saada hommat kuntoon.
Käytiin koirien kanssa Skutilla peilaamassa molempien silmät ja Sälliltä lisäksi luustokuvat. Silmät olivat molemmilla terveet, Sällillä pieni PPM-juoste. Sällin lonkat olivat nyt D/B, vasen lievällä nivelrikolla. Vajaan 2 vuoden iässä ne oli D/C. Kyynärät edelleen priimat ja selkäkin. Hyvä tietää, ettei lonkat ole huonontuneet pahemmin.
Sällin kanssa ollaan oltu jäljellä muutamaan otteeseen ja otettu myös ampumista. Jäljellä jana menee vähän huonommin, mutta kepit nousee aika varmasti. Kulmiin täytyy myös kiinnittää huomiota. Jos tuo ampuminen saadaan kondikseen, startataan me ekaan jälkikokeeseen syyskuun puolessa välissä. HUI! Pitäisis varmaan hieman aktiivisemmin treenata...
Viime viikosta siis. Jää vähän kirjoittelut vähälle... Agissa oltiin Sällin kanssa ja jotenkin tuntuu, että se alkaa sujumaan jo vähän paremmin. Jos jätän Sällin ja itse säntään juoksuun samaan aikaan sen kanssa, se tiputtelee rimoja, varsinkin, jos on putki odottamassa kolmen hypyn jälkeen. :D Aata täytyy ottaa lautasen kanssa, jos sais sille itsenäisyyttä siihen. Muutenkin se täytyy opettaa melko itsenäiseksi, koska mä en tule koskaan pysymään sen perässä.
Tottiksessa otettiin Sällille ampumista pitkästä aikaa (hankin siis oman startin, kun seuran pyssy oli aina jossain). Se aikoinaan bh:ssa reagoi ampumiseen. Teki kyllä liikkeet, muttei niin kuin yleensä. Nytkin aloitettiin siis helpolla ja ampuja meni kauas. Sitten vähän lähemmäksi ja kera seuraamisen, ei mitään reagointia. Jätettiin siihen. Paitsi autossa ollessa vielä toisen koiran ampumiset. Tästä jatketaan vähitellen.
Maddekin koki elämänsä ensimmäiset ukkoset. Onneksi se ei reagoinut niihin mitenkään, vaikka rysähti lähellä kerran niin, että mä säikähdin. Madde on kuninkaallinen hienohelma. Kun alkoi satamaan kaatamalla ja me oltiin kasvimaalla, meni se perunanvarsien alle suojaan sateelta. :D
Sällin kanssa oltiin pitkästä aikaa Jokelan kentällä. Otettiin lähinnä pk-tottista, ilman ampumista, kun edelleenkin seuran starttari on jossain jemmassa. Sälli oli oma räjähtävä itsensä. Hypyt teki hyvin tauon jälkeen, liekö agilityn aloittaminen jättänyt esteeseen rymähtelyt pois. Eteenmenoa olen tehnyt sille helpolla eli ruoka tai lelu valmiiksi sille näyttäen.
Ikkunasta hyppämisen lisäksi Madde on kunnostautunut autosta hyppäämisessä. Vein Wiltsua synttäreille ja jätin ikkunat auki siksi aikaa. Madde oli tullut koiraverkon välistä ja hypännyt ikkunasta ulos. Sinne se tuli sisälle muiden kanssa. Synttärisankarin äiti kysyi, että onko tämä teidän koira... Hups. Onneksi olivat koiraihmisiä. :oD
Agissa ollaan otettu vähän pidempiä sarjoja ja mun mielestä Sälli tosiaan alkaa ohjautumaan vähän paremmin. Kontaktiesteet, rengas ja kepit vielä tuottavat ongelmia. Madden kanssa otettiin tänään putki pitkänä suorana. Hienosti meni.
Unohtui viime kirjoitteluissa mainita, että laumamme pienentyi yhdellä, kun Fox siirtyi siskolleni hoitoon. Viime talvena Foxin pelot yltyivät aika pahoiksi, mm. lumien katolta putoaminen aiheutti kauhean tärinän, ovien raapimisen, läähätyksen, haukkumisen ja 3 päivän ikkunan tuijotuksen. Siskolla ei kerrostalossa putoa lumet, joten siellä Foxin elämä on helpompaa. Kaverina sillä on lapsuuden ystävä Dolly, vanhukset saavat olla rauhassa. ;o) Viime aikoina myös Foxin ja Sällin tappelut alkoivat lisääntyä. :o( Sällin mielestä panikoiva Fox ei ollut enää hänen yläpuolellaan, eikä Fox normaalina päivänä pitänyt itseään yhtään heikompana. Lopulta en enää luottanut Sälliin, joten parempi näin, Foxkin saa olla rauhassa kingi. Se, kun tottui siihen lapsuuden ystävien kanssa, se pomotti kultsu Dollya ja rotikka Emmaa, vaikka yleensä nartut on ylempänä arvoasteikolla. Vaikka lopullinen päätös Foxin muutosta tehtiin talvea ajatellen, tunnen todellakin epäonnistuneeni. En ollut tarpeeksi hyvä johtaja koirilleni ja ne joutuivat itse selvitellä välejään. Asian tekee kuitenkin helpommaksi se, että Fox asuu tutussa paikassa, tuttujen ihmisten kanssa ja vielä samassa kaupungissa kuin me. Ja se, ettei sen tarvitse pelätä ja panikoida koko talvea.
Kirjoitukset ovat jääneet vähälle... Töissä vietän 6pvä viikossa, joten vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Muutamia agitreenejä on ollut tässä välissä, sekä vähän jälkeä ja tottistakin. Agi tuntuu menevän sujuvammin, vaikken vieläkään pysy Sällin perässä... Sälli ei ole enää tullut rimojen ali ja muutenkin ohjautuu aika kivasti. Nyt on tavoitteena, että se vähän oppisi lukemaan rataa. Viime treeneissä otin pitkästä aikaa rengasta ja välistähän se tuli. Muutamia vetoja ja kerran vaan roiskasin sitä renkaalle ja sehän hyppäs suoraan ylöspäin renkaan ylärimaa vasten... Kannattaisi ehkä vähän panostaa tuohon ohjaukseen. :oD Kontaktit se tekee oikein, jos menen ennen sitä alakontaktille. Muuten se kyllä tekee sen kontaktin, muttei pysähdy. Mun pitäisi opettaa sille esteet suht varmoiksi, koska mä en tule koskaan pysymään sen perässä. Olen tykännyt agista oikeasti, osittain ehkä sen takia, että se on vielä hauskaa, kun ei tarvitse ajatella, että koiran pitäisi jo osata se ja tuo.
Maddekin teki ensimmäisen agitreeninsä. Laitettiin putki kasaan ja Madde meni putkeen. Muuta ei vielä otettu, vähän istumista ja maahanmenoa. Maddelle laitettiin myös siru muutama päivä sitten. Oltiin yhdessä Töpön kanssa lekurissa ja pentuset painivat koko ajan, kun ell kirjoitti papereita. (Mikä kesti muuten kauan!) Madde on uinut paljon ja tänään se hyppäsi ikkunasta, ennenkuin ehdin painamaan ikkunan kiinni ulkoa päin. :( Aloin treenaamaan Sällin kanssa pihalla ja laitoin typyn sisään. Kuulin, että se huusi makkarissa ja olin menossa laittamaan ikkunaa kiinni, kun se loikkasi. Voi että mä säikähdin. Onneksi on 1-kerroksinen talo! Ei se itseään satuttanut, mutta olis voinut sattua tosi pahasti.
Sällin kanssa oltiin taas pitkästä aikaa jäljellä. Otettiin muutamia janatreenejä, jotka päättyivät keppiin. Olin todella tyytyväinen poikaan, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Se ei ole ikina, siis ikinä, tehnyt noin hyviä janoja. En tehnyt täyttä 10metriä, mutta kuitenkin. Se vouhkas ja veti sinne jäljelle ja mä jo mietin, että tuleeko tästä mitään... No, pistin sille valjaat ja niistä talutin sen oikeaan kohtaan, mistä lähetin sen kera käsimerkin eteenpäin etsimään jälkeä. Se pisti samantien nenän maahan ja rauhallista kävelyä meni eteenpäin, kunnes törmäsi namilla vahvistettuun jälkeen. Sitten meinasi vauhti kiristyä, mutta jarrasin sitä. Hienosti se jäljesti ja toi mulle kepin, joka oli aika lähellä. Tällaisia 4 kertaa. Viimeinen jana meni vähän pyörimiseksi, mutta kaikki muut olivat tosi hyviä. Kerran se pääsi ryntäämään ja meni kepin ohi. Otin sen rauhallisesti vierelle valjaista ja vein pois jäljeltä. Jännä juttu oli, ettei mua harmittanut yhtään (normaalisti olis mennyt hermot). Vein sen seuraavalle janalle ja jatkettiin hommia. Mun täytyy vaan olla tarkkana, ettei se pääse ryntäämään. Tasainen veto vain liinasta. Jos se liina nykii, alkaa Sälli katsomaan muhun päin. Onneksi kuitenkin jatkaa työskentelyä.
Tein myös Maddelle lyhyen namijäljen, noin 2 metriä. Ohjasin sitä kädellä namilta toiselle ja viimeisellä askelella se siirtyi itse namikasalle. Sille pitää laittaa jäljelle jotain pehmeitä, helposti syötäviä nameja, ettei kaikki työ ole pureskelussa.
Yksi tottistreeni lisäksi Sällillä, jossa alussa vein ruoan pihatien päähän odottamaan eteenmenoa. Sitten vähän seuraamista ja eri asentoja. Ääntä tuli, mutten palkannut niistä. Istuminen oli nopea ja luoksetulo myös. Nouto oli hieman räjähtävä, mutta palautusnopeus loistava. Lisäksi sivulletulo oli hiljainen ja vain pienellä loikalla. Sitten sinne eteenmenoon, jota ollaan otettu muutamia kertoja Sällin elämän aikana... Näytin kädellä eteenpäin ja sitten kädenheilautuksella lähetin sen. Ja meni muuten kovaa!
Ehkä me taas tästä aktivoidutaan treenaamaan. Pitäisi ostaa starttipyssy, niin voisi sitä ampumistakin treenata. Sälli reagoi aikoinaan bh:ssa ampumiseen, mutta sen jälkeen se on kyllä välillä ampumista kuullut. Jos yht'äkkiä kuuluu laukaus, meinaa se haukahtaa, mutta äkkiä se siihen tottuu. Taustatietona siis, vein sen bh:seen, vaikka se ei ollut ikinä kuullut tottiksessa ampumista. Muutenkin se oli siihen aikaan vähän herkillä hormonien takia, joten en usko, että tuo on oikeasti ongelma. En vain uskalla ilmoittaa sitä jäljelle, ennenkuin on treenattu ampumista.
Oltiin taas Madden kanssa rokotuksilla. Nyt oli Sälli mukana hakemassa tardak-piikkiä. Valitettavasti hormonit oli loppunut tukusta, joten piikki jäi pistämättä, mutta saatiin Sällin rähmivään silmään tipat. Madde ei meinannut ymmärtää, miksi ell oli Sälliä räpläämässä, eikä sitä. Vaikka se kuinka yritti hyppiä, pomppia ja vetää häntä vipattaen sen luokse. :oD Mulla meinasi taas kerran sydän pysähtyä, kun ell kuunteli niin pitkään ja tarkkaan Madden sydäntä. Hienosti kuuluivat onneksi sydänäänet, eikä mitään ylimääräistä. Hampaatkin ovat vaihtumassa, nyt ne näyttää lähinnä joltain vanhan deekun hampailta, kun osa on lähtenyt ja osa on tulossa. Kroppakin tuntuu kuulemma oikealta, painoa on juuri sopivasti.
Odotushuoneessa alkoi yksi staffi ulvomaan meidän luo, Sällillä meni taas älli ja se alkoi metelöimään takaisin, josta sitten typy päätti, että tuollainen huutaja täytyy haukkua kumoon... Punnitsin molemmat, Madde 9,15kg ja Sälli-laiheliini 21kg. Sällille haetaan hormonipiikki joku päivä, kun erä on saapunut. Onneksi kuulemma riittää, että hoitaja sen tuikkaa, pääsee vähän halvemmalla.
Ei olla siis treenattu. Viikon loman aikana ollaan vaan oltu ja tehty päivän reissuja sinne tänne. Madde on sujuvasti kulkenut mukana. Siitä on kehittynyt varsinainen uimamaisteri. Se ui Sällin perässä ja välillä ihan keskenäänkin pieniä lenkkejä joessa. Ollaan myös veneilty. Hetken Madde katsoo maisemia ja sitten se alkaa nukkumaan. Juhannuskokkoa mentiin katsomaan veneellä siirtolapuutarhalle. Madde ei meinannut nahoissaan pysyä, kun oli niin paljon ihmisiä paikalla. Huomiotahan se sitten sai. Ihmiset tulivat kädet ojossa leperrellen sen luokse ja se nuoli naamat ja hyppi syliin. Pitäisi kohta jo varmaan opettaa sille, ettei saisi hyppiä ihmisiä vasten. Mummun ja ukin sirtsimökillä se taas tuttuun tapaan piilotti luitansa, kun ei heti halunnut syödä.
Käytiin myös Mallinkaisten mökillä. Pojat jäivät kotiin ja typy tuli mukaan. On sen kanssa vain niin helppoa matkustaa. Se on joka paikassa kuin kotonaan. Mökillä se ensin katsasteli maita ja sitten kävi vähän pulahtamassa järvessä. Sisälle kun mentiin syömään, alkoi se nukkumaan ja sikeästi nukkuikin. Se yritti kovasti saada Robia leikkimään, mutta Robi ei lämmennyt, kun sitä täytyy pitää hihnassa, ettei karkaa. Madde teki kauheita syöksyjä Robin ohi ja aina se pääsi karkuun, kun Robin hihna loppui. Aika ärsyttävä tenava. Kotiin lähtiessä se taas nukkui venematkan, eikä sitä meinannut saada hereille, kun piti autoon siirtyä.
Ei kannata lähteä vieraaseen metsään Sällin kanssa, ainakaan harjoittelematta. Käytiin tänään jäljellä. Tein rutikuivaan lähimetsään lyhyen jäljen Sällille ja ruoka oli odottamassa lopussa. Metsä oli niin kuiva, että se ihan pölisi askelten alla. Sälli teki janan poikkeuksellisen hyvin. Olin kyllä vahvistanut sen namilla, mutta hyvin eteni suoraan ja tyssäs heti kun haistoi jäljen. Lähti suht hyvin etenemään, kunnes selvittelin sitä solmusta, kun se oli kietoutunut puihin. Siitä se alkoi sitten haahuilemaan. Pistin homman poikki ja laitoin sen makaamaan hetkeksi. Aloitin uudestaan ja Sälli löysi jäljen ja teki taas namilla vahvistetun kulman hyvin. Siinä välissä jäi kyllä keppejä metsään, saattoi kyllä haahuillessa mennä ihan ohi jäljen. Sitten se vähän skarppas ja meni vähän rauhallisemmin. Silloin löytyi keppikin, jonka se kyllä heti samantien kiikutti mulle. Jatkoi hyvin matkaa ja isomman polun ylityksen pienen varmistelun jälkeen löysi ruokansa.
Jotain hyvää oli ja loput sitten tosi huonoa. ;o) Taidetaan jatkaa pellolla ja namien kera. En vielä ainakaan usko, että se menee jälkeä seuratessaan keppien yli, vika taitaa olla tosi huonossa jäljestyksessä. Pellon lisäksi voisi myös kokeilla kunnon metsässä, ettei tarvitsisi rämpiä risukossa.
Päivän pelastus oli Sällin velipojan saama kolmas 1-tulos haun voittajaluokassa. Näin ollen siitä tuli siis käyttövalio!! Onnittelut Sakke ja Tuula.
Käytiin ensin pentutapaamisessa. Madde ja Töpö leikkivät hullun lailla isänsä ja kaljun äitinsä kanssa. Sieltä mentiin suoraan agiin. Radalla oli eri kuvioita hyppyjä. Otettiin ekaa kertaa valssiharjoituksia ja muitakin ohjausjuttuja. Meni mun mielestä aika hyvin (meiksi...). Rimoja putoili välillä, mutta usein syynä oli mun pysähtyminen tai väärä sijoittuminen. Nyt Sälli ei yrittänyt mennä esteiden ali, kuten viimeksi... Otettiin myös keppejä. Nyt yritän vähän kauempaa ohjata oikeaan väliin. Välilllä meni hyvin ja välillä vähän huonommin. ;o) Nyt noissa hypyissä Sälli ei kuumunut samalla tavalla kuin viimeksi, muutenkin jäi hyvä fiilis. Tuollaisen kuumuvan koiran kanssa agi meneekin paremmin kuin toko, kun agissa koira saa olla vähän seko. :oD
En ole jaksanut kirjoitella treenejä. Torstaina oltiin agilityssa pitkästä aikaa. Otettiin keppisulkeiset. Ensin menin perinteisesti takaperin, siitä lähdin vähitellen itse menemään etuperin. Mulle se oli vaikeaa, mutta koiralle ei. Nätisti ja nopeasti Sälli niitä keppejä menee, käsiavustuksella toki vielä. Sitten otettiin 4 kepillä keppien aloitusta. Nyt vas. kädellä ohjaus oikeaan väliin ja oikealla pujottelun apu. Hienosti meni eri kulmista ja eri etäisyyksiltä. Otettiin myös ekaa kertaa täyspitkä pussi. Joskus aikaisemmin otettiin metrin pätkäisellä pussilla. Nyt taas tuttuun tyyliin, kokeillaan meneekö... Ja sehän meni. Muutama toisto sitä myös. Sitten kontakteja keinulla ja aalla. Keinulla vielä haetaan oikeaa pysäytyspaikkaa. Jos pysäytän liian aikaisin ja yritän vähän siirtää eteenpäin, meinaa Sälli hypätä alas. Kontaktilla istuminen oli hyvä, alas-käskyllä. Aa meni myös hienosti, kun "pysäytin" ylös ja menin ennen koiraa alas ja taas alas-käsky. Hyppyjä otettiin vähän. Ne menee aika huonosti. Keksi taas mennä ali ja lisäksi tiputteli rimoja. Tässä se kuumuu ihan silmin nähden. Pitäis vaan useammin päästä näitä treenaamaan.
Kyllä sillä oli vielä nämä muistissa kuukauden tauon jälkeen. Ja oli tosi kiva taas pitkästä aikaa päästä treenaamaan.
Tokoa ollaan otettu pihalla. Usein ruokapalkalla. Ja usein niin, että palkkaa ei tipu, ellei suoritus ole oikeasti hyvä. Toistoja, kunnes onnistuu. Piipitti taas aika paljon. Luoksetulossa huonot pysähdykset, toistoilla nekin ok. Ruudussa ensin merkkiä, kunnes hiljaa. Tässä vaiheessa tuli kuumailmapallo ihan meidän päästä aika alhaalla. Sälli sitä haukkui kesken suorituksen ja taas alusta. Nyt ruutu oli lähellä kuusiaitaa ja Sälli ei meinannut edetä kunnolla ruutuun saakka. Jäi siis liian etualalle. No, toistoja... Sitten luoksetuloa ruudusta. Ensin juos suoraan ruokakipolle, joka oli parin metrin päässä. Ja uusiks, jolloin hyvä. Sitten vein sen syömään.
Kannatti lähteä, saatiin hyvät palkinnot, vaikka oltiinkin huonoja. :oD Kun oltiin menossa paikallaoloihin, mulla oli Sälli jo vapaana vieressä. Häiriökoiraksi tullut koira lähti meidän edestä omalle paikalleen syöksähtämällä, niin Sälli paineli sen perään. :( Murahti ja lopetti siihen. Raivostuttavaa joka tapauksessa. Onneksi se toinen koira ei ottanut pattia siitä. Sälli oli kuulemma ollut levoton istumisessa, etujalat oli kuitenkin pysynyt paikoillaan. Makuussa se ei vingahtanut maahanmenossa, eikä mennyt muiden käskyistä maahan. Mutta oli kuulemma haistellut peräänsä ja muutenkin käännellyt päätä. Outoa. Seuraamisen aloitti tosi huonosti, tiiraili, missä on ruutu. Ja juoksussa taas hyppeli. Grr. Hitaassa kävelyssä se vasta seurasi omaa tasoa. Idarissa se seisoi istumisen, oli vähän odotettavissa, nyt se on tuon keksinyt. Teen kuulemma liian pyöreät kulmat. Luoksetulossa se meni taas hiljaa alas, mutta uskomatonta mutta totta: se jätti seisomisen väliin ja maahankin meni huonosti, jolloin annoin toisen käskyn. Eteen tuli poikkeuksellisen hyvin ja oli hiljaa sivulletulon. Ruutu jatkoikin samaa hassua rataa. Meni hyvin merkille (joka oli sellainen matala pyörylä, kun kuulemma merkki ei saa enää olla tötsä.?), mutta ei pysähtynyt ruudun seisomista taaskaan ja muutenkin siellä haisteli jotain. Siis Tosi outoa! Siinä vaiheessa alkoi vähän kiehua... Tauon jälkeen ohjattu, joka meni hyvin. Onneksi! Vähän se vasenta tuodessaan tiiraili keskikapulaa, muttei onneksi lähtenyt vaihtamaan. Vähän tuli vinossa eteen. Metalli meni myös hyvin, taas vähän vino. Tunnari menikin sitten tosi huonosti. Sälli toi väärän. Mitä se ei kyllä normaalisti tee. Se on mählännyt sitä omaa tai ryysännyt kapuloiden keskelle, mutta väärää se ei tuo. En tiedä sitten, oliko liikaa namin hajua käsissä vai mikä mättäsi. :( Kaukoissa tuli puol mittaa eteenpäin. Normaalisti menee taaksepäin...
Tää oli jotenkin hassu juttu. En tiedä, menikö se sitten jotenkin sekaisin siitä, että sitä kehässä palkattiin. Kasvattaja kertoi, että Sällin äiskä on reagoinut samalla tavalla (ollen vähän outo), kun kehässä on palkattu. Ilmeisesti ne namit eivät vain kuulu kehään. Sällin mielestä. Hyvää tässä kisassa oli se, että Sälli pysyi paremmin hollilla, eikä vapautuksen jälkeen räjähtänyt ja alkanut juoksentelemaan. Ehkä on treeni auttanut, kun ei ole saanut ruokakipolle juosta vapautuksesta, vaan se on viety sinne. Merkkiä ollaan treenattu vähän enemmän ja ohjattuakin ja ne menikin sitten paremmin. Ruutu oli täysin totaalisen surkea, mutta eipä sitä olla paljoa treenattukaan. Mutta on se kyllä prkl, kun ei tokovalio yhtä seis-käskyä ymmärrä! *hyppii tasajalkaa*
Hyvää tässä on se, että tultiin toiseksi ja saatiin paremmat palkinnot kuin voittaja. ;) Madde oli myös tutustumassa ilmapiiriin ja sai olla myös vastaanottamassa palkintoa.
Eilen oli vapaa päivä, kun ohjaaja oli niin työn uuvuttama... Tänäänkin tosi lyhyt treeni omassa pihassa. Hiffasin, etten ole ottanut tunnarin pitoa kisan jälkeen, jossa Sälli taas pureskeli. Yritti taas eka pureskella. Toisella kerralla toi jo hyvin, vielä autoin eteentuloa suoremmaksi ja lähemmäksi. Sitten vielä muutama hyvä toisto. Luultavasti kuitenkin tiistaina pureskelee. Lyhyitä seuraamisia otettiin ja askeleita. Taas yritti vinkasta alussa. Muutama uusi aloitus ja meni paremmin. Eteentulosta sivulle ei tänään piipannut ollenkaan. Mutta sivulta maahamenossa sitäkin enemmän. Sitten vielä merkki, jossa oli lelu valmiina. Nyt se ei edes yrittänyt vinkasta. Joskus näinkin päin... Kaukokäskyissä meinaa maasta istumisen seistä, tosi sinnikkäästi. Huoh. Sitten vielä pari puun kiertoa pysäytyksillä ja ilman. Kuumenee tässä aika paljon, mutta en viitsi ottaa luoksetulossa pysähdyksiä, kun alkaa ennakoimaan. Heti perään otin seuraamista, eikä vinkunut, ei edes peruutuksessa. Lopussa vielä leikittiin ja molemmille jäi kiva fiilis.
Aloitettiin treenit omassa pihassa, mutta alkoi nurtsille tulla ryysistä, joten siirryttiin Haarajoen koulun kentälle. Laitoin ruudun ja ohjatun valmiiksi. Vastakkain, koska ei ollut riittävästi merkkejä, enkä jaksanut siirrellä... Nyt ei ollut treeniliiviä eikä housuissa taskuja, joten lihapulla suuhun ja menoksi. Seuraaminen oli välillä vähän huonoa, kun Sälli bongas ruudun merkit. Välillä taas oikein mallikasta. Askeleissa palkkasin, kun teki hiljaa. Otin suoran luoksetulon ja autoin oikeaan paikkaan eteen. Palkka taas hiljaisesta sivulletulosta. En tiedä, johtuiko hiljaisuus siitä, että nami oli suussa. Aika outoa. Ruudun merkkiä taas varmaan 8 kertaa, ennenkuin Sälli ei inahtanut. Kun meni hiljaa, palkaksi ruutuunmeno. Eipä taaskaan pysähtynyt heti ja oli sitten vähän liian reunassa mun makuun, ruudussa kylläkin. Kehuin, mutta palkkasin vasta, kun olin siirtänyt sen keskelle. Toistolla teki tosi hyvin. Sitten ohjattuun. Meni hiljaa merkille ja kääntyi hienosti hakemaan oikeaa, mutta sitten kaarsi omalle ruokakipolle, joka odotti auton luona. Prkl! Toisella yrityksellä haki hienosti oikean ja toikin tosi nätisti eteen. Eikä inahtanut sivulletulossa! Haetutin vielä vasemman, se meni hyvin. Kauniimmin se saisi kaartaa kapulalle, nyt se kääntyy merkiltä suoraan kapulaa kohti. Vaarana nimittäin on, että se bongaa keskikapulan. Kyllä sen saa pysäytettyä ja ohjattua oikean luo, mutta ne on turhia pistevähennyksiä. Sitten vähän metallin heittelyä, se saisi tuoda reippaammin kapulan. Onneksi evl:ssä se on hypyn kanssa, ei vauhti niin näy.
Ai niin, kotipihassa otettiin silloin aluksi paikallaistuminen, jonka aikana huutelin isännältä, missä on merkit ja ravasin ympäri pihaa ja kas kummaa, yht'äkkiä tuli Sälli pallo suussa mun luo. Hinasin sen takas istumaan. Istumisen jälkeen vielä makaaminen. Ei olla nyt harjoiteltu muiden käskyjä, eikä se tule onnistumaan epävir. kisoissa. Kun en vain ole opettanut sitä Sällille, ainakaan riittävän hyvin.
Madden kanssa oltiin ottamassa ekat rokotukset. Typy painaa 7 kiloa. Siellä se ekaksi hyppäs hoitajan syliin. Koko pikkukoira hytkyi ihmisten ja koirien perään. Hoitaja kysyi vaivihkaa, että minkäs rotuinen se on. Ja kun vastasin, tuli kommentti, ai, onko niitä noinkin tummia. Se oli vielä katsonut mun tiedoista, että mulla on jo yksi aussie, mutta Madde ei vain ole niin perinteisen näköinen. Se on ainutlaatuinen. ;o) Yksi siellä odotushuoneessa kysyi, onko se karhukoira. :oD Ensin hoitohuoneen lattialla sen piti hyppiä ell syliin ja pusutella. Pöydällä se oli kuin se olisi aina ollut sellaisella. Ell kuunteli tarkkaan sydäntä ja tutki muutenkin koko koiran läpi. Ei onneksi kuulunut mitään ylimääräistä sydämestä, se on aina pieni pelko. Rokotusta Madde ei edes huomannut. Sitten se saikin jo herkkuja suun täydeltä. Odotushuoneessa se oli taas pyrkimässä kaikkien syliin ja kaikki ojenteli käsiään silittääkseen sitä. Vanhempi rouva siinä sanoi, että ihmisten lääkärin odotushuoneessa harvemmin on noin rento tunnelma, kyllä ne pennut saa kaikki sulamaan. Pitäisi varmaan lähteä tuon rinsessan kanssa kaverikoirajuttuihin.
Ensin iloiset aiheet. Madde on nyt 12 viikkoa ja viikkopunnitus kertoi typyn painavan 7,5kg. Iso tyttö! Nyt ollaan vähän harjoiteltu istumista, maahanmenoa, Madde-ei-tule-käskyä, sivulletuloa, tännetuloa (edessä istumista siis). Mutta pääosin se saa olla vauva ja kiusata poikia ja hyppiä ihmisiä vasten ja nuolla niiden naamoja. Opetellaan sitten myöhemmin niitä käytöstapoja.
Sällin kanssa ollaan treenailtu harvinaisen paljon. Mutta eipä juurikaan edeten. Aina me painitaan saman vinkumisen kanssa. Välillä menee paremmin ja välillä tosi huonosti. Sillä se vinkuminen on aika paljon ehkä sellaista tiedostamatonta vinkumista. Jos ois hermoja, niin ehkä ne auttais. Sekä koiraa että ohjaajaa. ;o) Yks päivä otin esim merkkiä niin kauan, että Sälli ei vinkassut. Oisko mennyt 6. kerralla hiljaa. Sitten merkiltä ohjatulle. Sama juttu, varmaan reilu 10 toistoa ennen hiljaista menoa. Ja JOKA kerta se meni samalla kovalla laukalla. Se on oikeasti vähän yksinkertainen. :oD
Helpoiten vinkaisu tulee sivulla maahanmenossa, edestä sivulletulossa, seuraamisen peruutuksessa ja sivuaskeleissa. Ollaan treenattu jonkinverran ruokakipon kanssa. Eli kippo reunaan ja muutaman liikkeen jälkeen se viedään hallitusti syömään eli se EI saa itse juosta sinne. Hallintaa siis myös. Eri liikkeiden välillä olen kävellyt ympäriinsä tässä näin-käskyllä, vähän kuin kisoissa. Paikallaoloja ollaan otettu myös peräkkäisinä liikkeinä. Ekalla kerralla Sälli oli jo matkalla ruokakipolle, kun sanoin paikkamakuun jälkeen istu... Taas niitä tuttuja toistoja ja toistoja. ;o) Pari kertaa olen joutunut lähtemään ruokakipon kanssa pois ja viemään koiran jäähylle. Kun se ei vaan rauhoitu. Illalla se sitten onneksi teki hiljaa sen, mitä pyysin. Silloin en vaatinut montaa liikettä, mutta taisin ottaa epävirallisen luoksetulon ja sivulletulon ja kun se tuli hiljaa sivulle, kehuin sitä ja vein hallitusti sen syömään. Oikeasti, jos tuo olisi epäonnistunut, olisi koira jäänyt ilman ruokaa ja seuraavana päivänä oltais kokeiltu uudestaan.
Nyt pitäisi lähteä joku päivä jäljelle, jos näiden 10 tuntisten työpäivien lomassa ehtisi... Typykin näyttää käyttävän hienosti nenää, täydessä laukassa se saattaa pysähtyä ottamaan namia, joka multa on pudonnut maahan.
Nyt kun ollaan ronkintaa harjoiteltu, niin pitääpä sitä sitten käydä näyttelyissäkin. (Ettei turhaa harjoitella ;o) ) Yöllä tultiin Jaken kanssa viihteeltä ja aamulla oli kiva herätä näyttelyyn. Onneksi aussiet eivät olleet heti aamulla... Tuomarina oli Lena Eskills. Esitin ensin Elmerin junnu-uroksissa (EH jun3), kun Marianin kädet loppuu kesken kahden samanikäisen kanssa. Elmer oli oikein nätisti, vaikka ei olla harjoiteltu ollenkaan. Kovin se meinasi vaan peitsata. Suoraan junnuluokan sijoituksien jälkeen alkoikin avoimet urokset. Ei muuta kuin juoksujalkaa koiran vaihtoon ja Sälli suoraan häkistä kehään. Sälli oli kyllä todella hienosti. Kai se alkaa vähän oppia, miten näy-kehässä pitäisi olla. Nyt se jo ravasikin suorana, eikä koko ajan pitänyt kontaktia. Se näkyikin heti arvostelussa, kun liikkeet oli matkaavoittavat ja suorat edestä ja takaa. Ronkinnassa en laittanut namia eteen, jostain kumman syystä. Tuomari mittaili päätä tosi pitkään. Muutenkin oli tosi tarkan oloinen, eikä ERIä jaettu joka koiralle. Vähän Sälli meni kasaan ronkinnassa, mutta tosi hyvin oli kuitenkin. Sälli oli niinkin hieno, että voitti luokkansa ja oli PU2, saaden varasertin.
Olishan serti ollut kiva, mutta kyllä me iloitaan varasellaisestakin. Alkutaipaleen tyydyttävän ja nollan jälkeen se lämmittää kummasti mieltä. Ehkä me nyt sitten yritetään kalastaa niitä sertejä, oishan se kiva saada muotovalioksi. Jos ei muuten, mutta voisi sanoa, että se on kaksoisvalio. ;o)
Arvostelulapussa luki jotakuinkin näin. 4 årig hane av trevlig typ. Ngt rund i skallen. Korrekt uttryck. Korrekt bett. Knapp underkäke. Välvinklad runtom. Välformat bröstkorg. I ngt tunn kondition. Bra ben och tassar. Rör sig med marktäckande steg parallel fran och back.
Suomennos (saa korjata) Mukavan tyyppinen 4-vuotias uros. Pientä pyöreyttä kallossa. Moitteeton kasvojen ilme. Moitteeton purenta. Niukka alaleuka. Hyvin kulmautunut ympäriinsä. Hyvin muotoutunut rintakehä. Vähän laihassa kunnossa. Hyvät jalat ja tassut. Liikkuu matkaavoittavalla askeleella yhdensuuntaisesti edestä ja takaa.
Tänään tuli postissa Sällin valionarvon vahvistus. Olin avaamassa tylsää kennelliiton jäsenmaksua... "Suomen tottelevaisuusvalion arvo on vahvistettu australianpaimenkoiralle Särkivaaran Sähäkkä Sälli."
Olen tässä miettinyt, miten kannattaisi treenejä jatkaa. Onhan nämä korjaustoimenpiteet ihan perusjuttuja, mutten ole niitä paljon harrastanut, tyhmä minä. Ekana toimenpiteenä on kilpailunomainen treenaaminen eli liikkeitä sarjoissa. Ts. palkkaamattomuustreenejä. Toisena mietin, että mun täytyy yrittää erottaa ruudun ja ohjatun merkit toisistaan, ts. kertoa koiralle, mitä on tulossa. Tuolla palkkaamattomuusjutulla yritän saada esille vinot perusasennot ja luovutusasennot, jotta pääsen niitä korjaamaan. Merkkiä pitää itsessään vahvistaa, oisko kiertäminen, pitää miettiä. Mun silmään nimittäin pistää aina, kun koira hidastaa ennen merkkiä, ruutua, luovutusasentoa... Paitsi ennen tunnaria saisi kyllä vähän hiljentää. ;o)
Juu, siellä käytiin ja olisi ehkä kannattanut jättää käymättä... ;o) Aamulla huomasin jo, ettei voi mennä hyvin, kun aamupala maistui, enkä muutenkaan jännittänyt yhtään. Huono enne. Nythän liikkeet otettiin käännetyssä järjestyksessä. Kaukokäskyissä tarvitsi yhden lisäkäskyn, olisi ehkä kannattanut odottaa, että koira katsoi minuun päin. Tunnarissa meni kauheata vauhtia kapuloille (jotka oli varmaan 5 metrin päässä), mutta haisteli hyvin, valitettavasti taas vähän pureskeli. Luovutusasennot ja perusasento taas persiistä. Metallin heitin tosi sivuun, mutta Sälli toi hienosti, luovutusasento taas huono, osittain johtuen kulmasta, jolla hyppäsi takaspäin. Ohjattu menikin sitten heti alusta pieleen. Sälli meni TOSI huonosti merkille, oli liian kaukana, mutta odotin vähän, että mihin mun pitäisi koira käskeä, hyväksyykö tuomari merkin. Siinä ajassa ehti Sälli jo tarjota muuta tekemistä. Lopulta käskin sen hakemaan, ja se toi onneksi oikean. Olis vaan pitänyt lähettää hakemaan kapulaa, ois voinut saadakin jotain pisteitä. Vaikka ne ei kyllä olis meitä pelastanut. Ohjatusta siis nolla ja siitä alkoi seuraavakin sarja, eli ruutu 0. Siinä lähti merkille hyvin, lähti ruutuunkin hyvin, mutta hiffas matkalla jonkun paperimytyn, jota kävi nuuhkaisemassa. Jatkoi kuitenkin ruutuun, mutta meni huonosti sinne. Kun yritin uudestaan lähettää ruutuun, lähti se palloilemaan. Kutsuin sen pois ja ilmoitin liikkeenohjaajalle, että luoksetuloon keskeytämme. Otettiin sitten suora luoksetulo ja lopetettiin siihen.
Olipa tuokin kokemus. Sälli oli kehässä tosi levoton, piippaa ja söheltää. Tekee kaikki perusasennot tosi huonosti jne. Kai meidän pitäisi vaan kisata enemmän, niin tulisi jotain rutiinia. Nyt ei voinut olla mun jännityksestä kyse, koska en todellakaan jännittänyt. Tuo liikkeiden välinen söhellys pitäisi saada pois, kai se pitää vaan aina laittaa makaamaan ja kutsua luo, kun se muuten palloilee joka puolella. Ja tuo ainainen pilli. Se tulee aina esiin kehässä ja muuallakin. Tuntuu, ettei muihin liikkeisiin pysty paneutumaan kunnolla, kun se pilli tulee aina esiin. Katsotaan nyt, miten jatketaan...
Sala tuli yli 300 pisteen tuloksella vuoden 2006 rotumestariksi. Hieno juttu!
Kylmän sateisessa Vanhiksessa pidettiin AussieOpen. Koiria taisi olla melkein 200! Ekaa kertaa osallistuttiin Sällin kanssa. Sälli meni nätisti ja ronkinnatkin meni hienosti. Ei kuitenkaan päästy jatkoon, mutta olin koiraan todella tyytyväinen. Madde oli myös mukana. Töpön kanssa ne paini lähes koko päivän. Huomenna sitten rotumestaruus-toko.
Punnitus vaihtui henkilövaakaan ja se sanoi painoksi 5 kg. Hienosti tyttö kasvaa. Tällä hetkellä korvat ovat eri paria.
Sällin kanssa aamulla treeni Tuulan ja Saken kanssa.Taas ohjattua kera ruudun ja merkkien. On se kyllä vaikeaa tuolle putkiaivolle. Huoh! Pitkästä aikaa oli liikkeenohjaaja, oli hyvä kokeilla ennen kisaa. Vähän se ehkä teki Sälliä kärsimättömämmäksi. Ruudusta se meni ensin sivusta sisään. (!) Ihme juttu. Tietenkin ennen kisaa tulee kaikkea tuollaista kivaa, että voi hyvillä mielin lähteä kisaamaan... Me ei sitten odoteta ykköstä tästä kisasta, meille riittää, kun on kerran voitettu rotumestaruus. ;o)
Illalla pesin Sällin. Tulipa taas mieleen, että pitäisiköhän sille joskus antaa ruokaa. Se on sen paksun turkin alla kuin whippet.
Ennen töitä otin vähän ohjattua. Nyt laitoin molemmin puolin ylimääräiset tötteröt. Merkiltä Sälli meni taas omia polkujaan. Kaarsi tötsälle, tajus ettei ollutkaan oikea juttu ja sitten bongas keskikapulan. Pysäytin (ja teki muuten tosi hyvän pysähdyksen) ja ohjasin oikealle. Kehuin, mutten "palkannut". Uudella yrityksellä meni paremmin. Vilkas kapula suussa keskimmäistä, mutta onneksi antoi sen olla. Vasen puoli meni hyvin. Lisäksi otin toistoja molemmin puolin. Pitää jotenkin näyttää eri tavalla ohjattu, ettei sekota sitä ruutuun. Sitten vielä yhdellä piilotetulla tunnari ja tosi hienosti toi sen. Ei edes liikuttanut kapulaa suussaan, sillä on vaan hassu tapa pitää sitä, kuin sikaria. ;o) Lopuksi pari kaukon vaihtoa. Meni tavallisesti eli vähän heikosti. :D En oikein tiedä, mitä mun kannattaisi tehdä niiden kanssa. Enkä usko, että ne paranisivat sillä maahanmenon eri tyylillä. Pitäisköhän tässä juuri ennen kisoja opettaa se uusi tapa. Hyvinhän tässä on aikaa... 4 päivää...
Treenit alkoi tosi huonosti. Sälli kävi autosta Elmeriin kiinni. :( Pitipä tuollainenkin kokea. Jos syitä voi tuollaisen jälkeen miettiä, niin ehkä Sällille oli liikaa, kun Elmer leikki Madden kanssa. Poika sai kyllä kylmää kyytiä sen jälkeen.Otettiin aluksi näyttelyjuttuja, kun lauantaina on se aussieopen. Ronkinnat meni hyvin.
Lopuksi otettiin vähän tokoa. Otin ensin ohjatun ja sitten ruudun. Ohjatussa ruudun merkki oli taas viistossa oikealla. Merkille meni hyvin, mutta siitä bongas merkille, kuten arvelinkin. Toistona oli taas siellä merkillä sitten jo helpotin niin, että menin lähemmäs. Siitä meni hyvin. Taas kauempaa, jolloin juos taas sinne merkille ja sitten oikealle kapulalle. Sen jälkeen teki hyvin. Kyllä on vaikeaa. Sitten vielä vas. kapula. Lähti hyvin, mutta kaarsi keskelle (pitkästä aikaa). Pysähtyi ja haki vasemman. Sitten ruutua merkistä eteenpäin. Menin taas lähemmäs pysähtymistä treenaamaan. Eka pysähtyi huonosti, toisella jo paljon paremmin. Sitten vielä läpijuoksu. Aika heikoilla eväillä mennään nyt kisaamaan, oma moka. Itketään sitten sunnuntaina. ;o)
Oltiin Madden kanssa viettämässä Järvenpää-päivää rantapuistossa ja kävelykadulla. Matka eteni hitaasti, koska metrin välein joku halusi silittää pentua. Tai sitten niitä silittäjiä kertyi samaan paikkaan koko ajan lisää.No, tuota vähän hainkin tuolla reissulla. Rotuarvauksia tuli aika paljon, 40% arveli sen olevan karhukoira, 40% luuli sitä lapinkoiraksi, loput kysyivät suoraan, että mikä siitä tulee isona. Niistä lopuista ne, jotka olivat kuulleet aussieista, kysyivät, että onko niitä tuonkin värisiä. :D Oikein kiva reissu, oli paljon ihmisiä, koiria, meteliä ja muutenkin torihälinää. Madde ei välittänyt melskeestä, oli vain iloinen, kun sitä huomioitiin oikein urakalla. Moni voi kritisoida, että noin pientä pentua viedään tuollaiseen paikkaan, mutta tiesin Madden, joten miksi varjella sitä sellaiselta, mikä ei sitä haittaa. Kun on yksi tuollainen, joka ei välitä vieraista ihmisistä, sitä ehkä haluaa sosiaalistaa vielä enemmän pentua, vaikka Madde ei välttämättä sitä hirveästi tarvi. Paljonhan se on kulkenut mukana tämän reilun 2 viikon aikana. Futistreeneissä, kerhossa lasten keskellä, synttäreillä, mummuloissa, valm.renkaan leirillä, tokokisoissa...
Sällin kanssa otettiin pikkutreeni tokoa omassa pihassa. Nyt kun tajusin, et kisat on viikon päästä... Ei se edelleenkään ole täysin hiljaa. :( Otettiin kaukoja, jotka menivät eka vähän heikosti. Tuli eteenpäin 10 cm ja Sällihän menee aina taaksepäin... Otettiin muutamia vaihtoja "oikein". Lopulta meni hyvin, vaikka Sällille pitäisi kyllä opettaa uusi maahanmenotyyli. Tunnaria otettiin yhdellä piilotetulla. Ensin pureskeli vähän. Seuraavaksi pistin taas suuhun kapulan ja otin noutoja, sitten kutsunoutoja, että kapula oli matkan varrella. Nyt toi jo hyvin. Sitten taas piilotettuna, oli alkamassa puremaan, käskin PIDÄ ja lopetti sen. En palkannut vaan uusiksi, jolloin oli tosi hieno. Kerran heitin tunnarin ja Sälli toi sen todella hienosti. Pitää siis aina muistuttaa, kuinka sitä pidettiinkään. Ruutua otin lähinnä pysäytystreeninä. Eri matkoilta, eri suunnilta ja aina käsky ja pallo lensi. Katsotaan, onko tuolla vaikutusta. Seuraamisia otettiin lähinnä askeleina sinne tänne. Yhden mokan tein, kun käskin maahan ja Sälli vingahti, niin sanoin EI, mitä en saisi IKINÄ sanoa! Lopulta Sälli mietti, että saako tässä mennä maahan. :( Otin monta maahanmenoa peräkkäin, jos vinkas, niin en palkannut, vaan otin uusiksi, jolloin oli ihme kyllä oikein. Eli palkatta jättäminen näyttäisi auttavan. Sitten vielä ohjattua niin, että ruutu oli mun ja merkin välissä metrin päässä linjasta. Vasemman haki tosi hienosti, mutta oikealla lähti käymään ruudussa ja muutenkin humppaamaan. Annoin sen humpata, joten se bingas itsensä takas merkille ja nyt kun ohjasin sen oikealle, haki oman. Toistona ok. Tosi paljon pitäisi ottaa noita häiriömerkkijuttuja. Voi myös olla, että Sälli tietää, että ohjatussa otetaan vain yksi kapula, jolloin sen yhden kerran jälkeen otetaan jotain muuta. Sitten vielä puunkiertona pysähdyksiä. Nyt se näyttää vähän tajuavan, mitä se kierrä tarkoittaa. Mistä taas päästään siihen, etten jaksanutkaan opettaa Sällille sitä kapulan kiertoa. Se vain jäi. Se siitä pitkäjänteisestä treenaamisesta. ;) Lopuksi vielä idaria. Tässä sama ongelma, yhden kerran jälkeen Sälli oli sitä mieltä ettei enää oteta istumista, vaan jotain muuta. Tarjosi siis seisomista. GRR. No, toistoja, toistoja. Mun täytyy myös kiinnittää huomiota, miten sanon käskyt. Kaiken kaikkiaan taas ihan kiva treeni, vaikka kaikki ei mennytkään putkeen. Mun pitäisi keskittyä enemmän treenaamiseen, jolloin meidänkin suhde olisi vähän parempi. Jotenkin sitä niin helposti alkaa automaattisesti olettamaan, että nyt se osaa sitä ja tätä ja nyt se vaan pelleilee, kun se ei tee. Pitäisi vaan muistaa auttaa koiraa ja miettiä, mitä itse on tehnyt väärin. Yhdessähän me tätä tehdään. Yhteiset onnistumiset ja yhteiset epäonnistumiset.
Illalla otettiin vielä paikallaolot ennen ruokaa. Putkeen taas pitkästä aikaa. Oli jotenkin levoton molemmissa, Wiltsu meni siitä ohi edestakas, mutta istui muuten hyvin. Sälli oli säntäämässä ruokakipolle, kun sitä kehuin. Otettiin kuitenkin vielä makuu. 4min ja Wiltsu tuli sanomaan pari kertaa ISTU ennenkuin nostin Sällin ylös. Siitä sitten syömään. Pitäisi ottaa useammin noita putkeen, ettei tulis sitä säntäystä palkalle istumisen jälkeen. En sitten tiedä, huonontuisikohan istuminen, jos usein otetaan makuu perään?
Päästiin kuin päästiinkin valmennusrenkaaseen. Aika huonoilla pisteillä, mutta kuitenkin. ;) Eilen käytiin ottamassa ruututreeniä ja vähän ohjattua. Ruudussa pysähdys on oikeasti huono. Pitäisi nyt ottaa paljon niitä pallo/käsky-juttuja. Nytkin se kyllä pysähtyy ruutuun, muttei "salamannopeasti". Otettiin aika paljon toistoja merkistä eteenpäin. Ohjattua otettiin niin, että ruudun merkki jäi näkyville vasemmalle, kun lähetin Sällin ohjatun merkille. Merkille meni hyvin ja haki oikean, mutta haistoi matkalla yhtä tyhjää mehupurkkia. Kun lähetin merkille ja hakemaan vasenta, bongas se ittensä sinne ruudun merkille... Hieman auttaen se haki vasemman ja siitä vielä toisto, joka meni hyvin.
Kotona otettiin vähän seuraamisen paikkaa, askeleita, eteentuloa ja sivulletuloa. Namia käytin välillä apuna, välillä palkka tuli vasta suorituksen jälkeen. Viimeisenä vielä paikkaistuminen, vajaa 2 min. Häiriönä lapset ja vieressä hyppivä koiranpentu. ;)
Ja taas viikkopunnitus kertoi, että typy painaa 4,4kg eli painoa tulee tasaisesti 400gr viikossa. Madotin kaikki koirat, Madde vielä uudestaan ennen rokotuksia. Viikonloppu oli kyllä aika rankka, kun oltiin tokon valmennusrenkaan leirillä kuunteluoppilaina, minä, Sälli ja Madde. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten olen hiukan kärventynyt. :D
Madde aluksi siellä vähän reagoi koirien ulvomisiin ja haukkumisiin, mutta lopulta kuitenkin siedättyi niihin paremmin. Selväksi tuli, että se rakastaa ihmisiä. Joku kun tuli kohti, alkoi koko koira hytkyä ja hyppiä. Aika paljonhan tuollainen pikku karvapallo sitä huomiota sai. Roduiksi arveltiin karhukoiraa, lapinkoiraa jne. ;)
Paljon siellä oli nähtävää, kuultavaa ja opittavaa, täytyy vielä vähän jäsennellä asioita, jotta muistaisi kaiken. Muistiinpanovehkeet kun jäi kotiin.Sällin kanssa oltiin siinä karsintakokeessa. Koiria taisi olla 12 tai 11, en muista. Ja paljon oli hyviä koiria. Kolmasosa näistä otetaan kuulemma rinkiin, joten enpä usko, että meillä on mahiksia, tuomarikaan ei tykännyt meistä. Mutta kuunteluoppilaana on myös hyödyllistä, joten taidetaan kuitenkin jatkaa sillä rintamalla jatkossa.
Sälli teki mielestäni hyvän suorituksen, vähän ehkä oli levoton, en tiedä, miten paljon vaikutti se, että se oli odottanut päivän autossa. Paikallaan istuminen meni hienosti, oli kuulemma istunut kuin tatti. Seurasi hyvässä kontaktissa, hieman tokoon liian edessä, mutta mun mielestä ihan hyvässä paikassa. ;) Pari hyppyä teki paikallaan vas. käännöksessä ja peruutuksessa, noihin pitääkin puuttua ja vaatia siltä oikeaa tapaa, kun se varmasti sen osaa. Tuomarina oli Markku Mäntynen, joka ei tykännyt ilmeisesti lainkaan Sällin seuraamisesta. Luoksetulossa Sälli hieman ehkä hidasti ennen pysähtymistä ja otti pari askelta pysähdyksen jälkeen, siis alkoi heti jarruttamaan, mutta kun ei osaa bc-tyylistä liinat kiinni tyyliä. Maahanmeno ok ja eteentulo vähän vino. Ja yllättäen taas hyppy sivulletulossa. Ruutu oli mun mielestä hieno, meni merkille hyvällä laukalla, pysähtyi hassusti perä ruutuun päin. Lähti edelleen hyvällä laukalla ruutuun ja kun huusin seis, pysähtyi ja kääntyi ja samalla otti kaksi askelta keskelle päin. Meni maahan hyvin ja luoksetulo oli vauhdikas ja tuli aika hyvin seuraamaankin. Tuomarin mielestä koira oli todella tottelematon, kun otti nuo kaksi askelta. ;) Sälli olis kyllä saattanut olla ulkona ruudusta, jos ei olis ottanut niitä askeleita... Joo, mut mä olin todella tyytyväinen, paremmin meni kuin kisoissa viime syksynä. Nouto ok, ei pahemmin ryysinyt kapulalle ja eteentulo taas vähän vino ja loikka. GRR! Kaukokäskyissä Sälli meni 10-15cm taaksepäin. Yleisesti Sälli teki hienosti, mutta perusasennot oli huonot ja liikkeiden loppuosat myös. Siinäpä meille viilattavaa.
Madde pääsi leikkimään 12-viikkoisen heeleripennun kanssa. Voi sitä menoa ja melskettä!
Oli hyvä nähdä, että maajoukkuetasollakin sitä viilattavaa riittää. Muutenkin Jontte painotti sitä, ettei koskaan ole täysin valmis. Aina löytyy jotain korjattavaa. Kirjoittelen myöhemmin, jos ehdin, enemmän niistä vinkeistä sun muista.
Typy painaa nyt noin 4 kg. Fiksu likka se on. Se on kietonut omalla muka-alistumisella pojat pikkurillinsä ympärille. Kovin alamaisena se ryömii esim. Sällin luokse, nappaa lelun ja juoksee sen kanssa portaiden alle piiloon. :D Illalla se nukkuu jomman kumman pojan perskarvoissa. Fox ei ole moneen moneen vuoteen päästänyt ketään noin lähelle. Muistelisin, että Önska-isi oli samanlainen pentuna ja on vieläkin. Omalla nöyryydellään se lopulta onkin kingi ja se saa tehdä muille melkein mitä vaan.
Oltiin lemmenlaaksossa kävelyllä, koirat ihan hihnassa. Harvinaista. Hassulta näytti, kun takakontissa oli Madden kevythäkki, joka vie puolet tilasta ja Madde siellä omassa kuninkaallisessa ylhäisyydessään, kun pojat taas oli tunkeutuneina jäljellä olevaan tilaan.
Sällin kanssa ollaan otettu pihalla vähän seuraamista. Eipä siitä paljon apua ole, kun sitä pitäisi treenata tyyliin 50 kertaa päivässä, jotta se paranisi... Eikä tässä nyt siihen karsintaan enää mitään ehdi tehdä, mutta mielenkiinnolla odotan sitä kuunteluoppilaana oloa. Jos saisi taas motivaatiota. Rotumestaruudetkin on muutaman viikon päästä ja meillä on kaikki liikkeet kesken. Noh, eipähän tarvi havitella enää mestaruutta.
Pieni lisäys... Käytiin illalla Sällin kanssa ottamassa pieni treeni. Sälli oli vähän löysä Sälliksi. Johtuikohan siitä, että söi päivän ruokansa vähän ennen lähtöä ja on leikkinyt pennun kanssa päivän. Seuraamisessa aloitti hyvin, mutta peruutus on vaikea. Olen joutunut tekemään sitä paljon ja korjaamaan melkein yhtä paljon, joten taitaa vinkaus johtua siitä. Helpotin, jotta pääsin palkkaamaan. Luoksetulossa selkeästi odotti pysäytystä, joten otinkin suoran. Tuli kuitenkin koko ajan laukalla, mutta selvästi hitaammin kuin normaalisti. Pitäisi sillekin opettaa ehkä ne kierrot pysäytysten treenaamiseen. Mä en vaan osaa sille opettaa kiertoa. Se menee aina söhellykseksi. :o/ No sitten ruutuun (ei ollut nauhoja, kun en jaksanut niitä laittaa), jossa ensin palkkasin hyvästä merkistä. Eiku ensin se meinasi mun huonosta käskystä mennä suoraan ruutuun... Seuraavaksi suoraan ruutuun, jonne meni hyvällä laukalla, muttei täysiä, kuten yleensä. Tällä vauhdilla osasin pysäyttääkin sen oikeassa kohdassa. Hyvä niin. Otin kävelyt ilman kutsua ja sitten vielä erikseen luoksetulon. Tuli seuraamaan hyvin, en kyllä muista milloin oltais viimeksi otettu ruudussa luoksetuloa... Pari noutoa ohjatun kapulalla, ei rynninyt. Ja lopuksi kaukkareita. Tässä se löysyys näkyi selvemmin, Sälli vaihtoi hitaasti asennot ja makuulle tarvitsi 2 (!) käskyä. Muuten kyllä vaihtoi asennot hyvin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä treeni, tästä on hyvä jatkaa.
Ollaan Madden kanssa vierailtu molemmissa mummuloissa, siskolla synttäreillä ja fudistreeneissä. Se menee joka paikkaan tosi reippaasti, kuin olisi ikänsä kyläillyt. Ja kun uni tulee, ei sitä herätä mikään. Käytiin myös Töpöä moikkaamassa kasvattajalla, voi sitä menoa! Sälli alkoi perjantaina leikkimään Madden kanssa. Pari päivää meni siis totuttelussa.
Tänään otettiin Sällin kanssa pieni treeni Riksussa. Nyt ei ollut agia. Vähän seuraamista, mihin en ole tyytyväinen tällä hetkellä. Luoksetuloa, jossa eka pysähdys oli huono ja muutaman toiston jälkeen oli pysähdys hyvä. Ruudussa meni merkille tosi hyvin. Siitä hyvällä laukalla ruutuun ja yli, jolloin kutsuin sitä. Lopulta se oli pari senttiä etulaidasta ulkona. Palkkasin ruudun keskellä. Uusi yritys suoraan merkiltä, se tosi hyvä. Sitten vielä läpijuoksu pallolle. Lisäksi vielä yksi pysymistreeni. Sit metallinoutoa tasamaana ja hyppynä. Otti kapulan nätisti suuhun, eteentulo on vielä huono, mutta eipä sille ole mitään vielä tehtykään. Viimeisenä vielä agin rengas, ekaa kertaa oikealla korkeudella. Eka täysin avustettuna meni sisään ja sitten pari kertaa sivusta, mutta kun en palkannut, meni se taas jonkun verran avustettuna sisään ja viimeinen niin, että ohjasin jo kauempaa ja hienosti meni. Jos tästä nyt aktivoituisi, kun Sällikään ei pahasti arista tassujaan, jotka vielä hieman punoittaa.
Käytiin mummulassa Madden kanssa. Automatka taas kapinointia takana olosta. Mummulassa se meni tuttuun tyyliin suoraan sisälle kiertämään. Ei katsellut yhtään, missä me ollaan. Ja löytyi sieltä outo sihisevä kapistuskin. Madde oli ihmeissään ja yritti murista ja vähän haukkua kissalle, kun se sihisi. Kyyristellen se yrittti lähestyä kattia, mut katti ei lämmennyt. Onneksi se osasi varoa, ettei tarvi silmiä pelätä.
Sielläkin se teki ulos pissat ja kakat. Naapuri siellä jutteli meille ja kun Madde sen huomas, juos se täysiä niiden luo. Hienoja luoksetuloja se jo tekee, pikkusen kun huutelee, on typy jo toljottamassa edessä.Ukki ihmetteli noin tottelevaista koiraa. Mummun täytyy vielä sopeutua ajatukseen, että meillä on kolme (!) koiraa. Madde ihastui lampaan taljaan. Koko ajan se olisi sitä repinyt, juuri kun sen sai sieltä pois, niin kun selkäs käänsit oli tyttö taas repimässä. Harjoiteltiin myös hihnassa oloa. Se on vielä kovin uutta ja inhottavaa. Pantakin kutittaa inhottavasti.
Iltaisin Madde on mennyt vaivihkaa Foxin perskarvoihin nukkumaan, oikein kaivautuu sinne. Fox ei ihme kyllä sanonut mitään, vaikka muuten helposti murisee.
Nyt se on vihdoinkin täällä. Meidän suloinen pikkutyttö. Ensimmäiset 10 km ajomatkasta se huusi takana häkissä, mutta sitten rauhoittui. Kotiin päästyämme se oli kuin olisi aina täällä ollut. Kiersi taloa, nuuski poikia ja teki ekat pissat ja kakat ulos. Kovasti se leikkii leluilla ja jos lapset juoksee, on se samantien puntissa kiinni... Pentu on todella reipas ja rohkea ja rakastaa ihmisiä suunnattomasti. Pusitus alkaa heti, kun joku menee kyykkyyn.
Nukkuu hyvin, eikä lasten riemunkiljahduksetkaan häiritse, saattaa hätkähtää ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta samantien menee silmät kiinni. On se hyvä, kun pennut tottuivat jo kasvattajalla lapsiin ja muihin ihmisiin. Mutta jotenkin tuo luonne on käsittämättömän hieno, ja kun ajattelee, että pentu on vasta 7 viikkoa.Toivon todella, etten itse pilaa näin hienoa koiraa!
Sunnuntai olikin kovin agility-painoitteinen. Oltiin katsomassa Saken agi-kisaa haariksen kentällä. Otin Sällin mukaan tottumaan siihen koirien räkytykseen. Nyt se ei kuumentunut siitä, kuten vuosi sitten. Mulle teki hyvää katsoa muiden ohjausta, kun se tuottaa mulle niin kovia vaikeuksia... Sakke ja Sanna saivat hyllyn ja vitosen pitkän agi-tauon jälkeen. Hienon näköistä menoa oli!
Sieltä siirryttiin omiin treeneihin. Otettiin ensin vähän keppejä muistutukseksi.Sälli rysäyttää vähän turhan kovaa keppien väliin, joten kepit rämisee. Ohjaan vielä kädellä, pitänee siis miettiä sitä käden kohtaa, että saisi alusta lähtien koiran taipumaan oikein. Nopeasti se kuitenkin menee ne kepit, mäkin alan vihdoin pysymään käsineni mukana. Saas nähdä, milloin sitä uskaltaa kokeilla ilman kättä, ei kovin pian kuitenkaan. Keräilin tuolta pikkuteiltä vähän aurauskeppejä (hyi mua) ja laitan ne pihalle, niin pääsee treenaamaan vähän useammin.
Sitten otettiin pieni radanpätkä osina. Ekaks Sälli tuli taas riman alta. Pöh! Muutama toisto hyppyä ja alkoi taas rullaamaan. Hypyltä mentiin aalle, jossa oli tarkoitus pysähtyä alas, mutta Sälli ehti taas tulla pois siitä, eikä siis pysähtynyt. Kontaktit se tekee kyllä tuolla väärällä tyylilläkin. Onkohan se aina niin, että koira alkaa roiskia kontakteja, jos sitä ei pysäytä sinne alas? Aalta jatkettiin kahdelle aidalle ja toiselta uudestaan se ensimmäinen aita. Muutama toisto tuota, kun mä en osannut ohjata... Seuraavaksi yhden aidan jälkeen putkeen, johon Sälli meni tänään ihan suoraan, viimeksi taisin itse pilata sen, kun oli nami kädessä... Pari kertaa vielä putkesta aidalle, taas mun ohjauksen vuoksi. Kyllä tässä alkaa vähitellen tajuamaan tuota ohjausta ja omaa sijoitusta esteisiin nähden. Ja kun vielä tajuisi, etten juokse koiran kanssa kilpaa. En kuitenkaan pärjää siinä tuon turbon kanssa.
Tauon jälkeen otettiin radanpätkä aitoja. Ensin kaksi peräkkäin, siitä sitten 90 astetta oikealle aita ja taas se kakkos-aita. Sälli taas vähän roiski niitä rimoja, joten muutama toisto kolmea ensimmäistä aitaa. Ja taas mulle hyvää harjoitusta ohjauksesta. Pari kertaa ohjasin koira kolmannen aidan ohi, kun pidin kättä niin kaukana omasta kropasta. Vähitellen, vähitellen... Sitten otettiin viimeinen pätkä osassa taas. Aloitettiin kakkosaidasta ja siitä kolmas aita siinä oikealla ja viimeiseksi taas se kakkos-aita. Tässä Sälli pudotti tuon viimeisen aidan, mutta syykin löytyi siitä, että mun liike pysähtyi, joten koiran vauhtikin putosi siinä esteen päällä. Toisella kerralla, kun jatkoin juoksua, koirakin teki hienosti. Viimeisenä siitä vielä aa ja aita. Aa meni taas normaalilla tavalla, en ehtinyt pysäyttää koiraa kontaktille, kontaktin se kyllä teki taaskin. Ja uudestaan paremmalla menestyksellä. ja siitä pysäytyksen jälkeen viimeinen aita.
Agista mentiin vielä katsomaan pentusia. Sälli ei edelleenkään tiedä onko ne lintuja vai kaloja. Yrittää vähän vaivihkaa katsoa niitä silmäkulmasta. Edelleenkään se ei halua niitä iholle, silloin vähän murahti. Onneksi Sälli ei ole musta mustis, se ei välitä, vaikka pennut pyrki vähän väliä mun syliin. Voipi pojulle olla ihmetys, kun sellaisen raijjaan kotiin tiistaina. Vihdoinkin! Ostettiin uudet sohvatkin, hyvään aikaan just ennen pennun tuloa. Toivottavasti se ei upota hampaitaan siihen. ;)
Pitäisi varmaan alkaa vähitellen treenaamaan valm.renkaan karsintaan. On ollut vähän kiirettä, joten en ole päässyt pitkään aikaan kunnolla treenaamaan. Milloinkohan olen ottanut esim. ruudun kokonaan, niin tai luoksetulon... Onhan tässä vielä vajaa pari viikkoa aikaa. ;)
Lauantaina juhlittiin vihdoinkin Sällin TVA-saavutusta. Kiitokset kaikille siellä olijoille, olette hyviä tyyppejä! Jos taas kesän tultua ehtis enemmän treenaamaan kimpassa. Sintin pennut olivat myös meillä kylässä. Hienoja pentuja, ei lainkaan ujostellut vieraassa paikassa ja menivät suoraan ihmisten luo. Ne myös jatkoivat Foxin aloittamaa sängyn tuhoamistyötä, taitavat olla aikamoisia riiviöitä. Kohta varmaan myös selviää, kumpi muuttaa meille reilun viikon päästä.
Nyt ollaan otettu muutamia pieniä tokotreenejä pihassa ja agissa oltiin sunnuntaina. Agissa lenteli rimat, välillä Sälli hyppäs vaan huolimattomasti ja välillä häntä pudotti riman. Otettiin ihan yksinkertaisia ohjausjuttuja, mutta on niissäkin hommaa meille. Ei me varmaan koskaan opita.
No, tokokaan ei ole kyllä mennyt yhtään paremmin. Koira sekoilee ja sählää ja mä yritän itse saada jonkun punaisen langan treeneihin.Vielä ei ole löytynyt. Ehkä toko tökkii sen vuoksi, ettei ole oikein mitään, mitä tavoitella. Enkä jaksaisi olla niin tosikko treeneissä, mitä toko alkaa jo nykyisin vaatia. Tai no, ehkä löysempien koirien omistajien ei tarvii niin eleettömiä olla, kun koirat pysyy kasassa. Meillä kun Sälli on vähän turhankin kiihkeä. Toukokuussa mennään valmennusrenkaan karsintaan. Jos se kadotettu motivaatio löytyisi sitten sieltä... Aika mahdottomalta kyllä tuntuu, et me sinne päästäisiin, mutta täytyyhän sitä joskus uskaltaa koittaa.
Lisätään nyt vielä... Hetken mielijohteesta kävin ottamassa pienen treenin omassa pihassa. Tällä kertaa aloitettiin sillä, että Sälli oli unohtanut merkin. Jee. Oisko se voinut mennä sekaisin siitä, kun kerran otettiin sitä sekotreeniä, missä ohjattiin koiraa epäloogisesti merkeille, noutamaan, hyppämään jne. Who knows. No, sitä sitten otettiin muutaman kerran ja se alkoi taas sujumaan, ei nyt loistavasti, mutta hyvin. ;o) Otettiin seuraamista ja se aika pahasti tunkee liian eteen. Nyt oli kuitenkin hiljaa, että jotain positiivista sentään. Seuraavaksi noutoja, vaihteeksi normaalilla tavalla, ei kierrä-käskyllä. Mutta tadaa, ei rynnännyt! Syöksähtää kyllä liikkeelle, mutta otti kapulan tosi nätisti.Otettiin tavallisella puukapulalla ja metallilla ja viimeiseksi tunnari yhdellä piilotetulla kapulalla. Sälli ottaa huonosti kapulasta kiinni ja tuo sen poskessa, mutta ei pureskellut. Ihan tosi pieni painauma tuli hampaasta kuitenkin kapulaan.
Viimeisenä ohjattua sekä merkillä palkaten ja merkiltä kapuloille. Suunnat oli hyvät, ja otti kapulankin nätisti suuhun. Nyt on sitten seuraava ongelma, kapulan kanssa eteentulo. Pitääpä taas panostaa siihen. Heti, kun keskittyy johonkin osioon, niin sitten prakaa joku toinen osio. Huoh!
Tästä treenistä jäi kyllä taas hyvä fiilis, vaikka kaikki ei nappiin mennytkään. Välillä tuli vinkaisu, mutta ei kai tuota koiraa täysin hiljaiseksi saa. Ei se palkkaa siitä saa ja korjaa kyllä hiljaisena. Kaiken hillumisen jälkeen vielä istuminen reilu 2 min. Ei korjattavaa. Olen nykyään ottanut tuota istumista aina niin, että koira on riekkunut itsensä läkähdyksiin, jotta näkisin meneekö se väsymyksestä maahan. Ei mene ja hyvä niin.
Niin se vaan märkä keli aiheuttaa nuo Sällin tassutulehdukset. Viime kesänä oli vähän väliä anturan välit punaisena ja ihan rikkikin. Tänään katsoin, et se vähän nuoleskeli tassuja, mutta mentiin kuitenkin käymään Porvoossa treeneissä. Eihän se siellä hommissa näyttänyt kipua lainkaan, ei vain meinannut mennä istumaan, kun oli ihana lillusavinurtsi... Yök! Nättiä seuraamista se teki, eikä edes edistänyt niin paljon kuin yleensä. Liikkeestä istumisesta hieman keskusteltiin...
Sit otettiin samalla hieman näy-treeniä. Sälli oli jotenkin levoton, saattoi hyvinkin johtua kipeistä tassuista. :( Jos vain olisi tajunnut sen heti. :( Nyt on ollut reilu kuukautta taukoa ronkkimisista ja sen kyllä huomasi. Se taas painautui enemmän mun käteen ja todella epäluuloisesti katsoi ronkkijaa. Huoh. Tuokin kyllä voi johtua kipeästä olosta.
Kotona pesin ja kuivailin tassuja, niin Sälli vinkaisi, kun anturoiden väliä kuivailin. Samantien se alkoi lipomaan mun suuta, kuin pyytäen anteeksi reaktiotaan. Aika inhottavaa, jos se ajattelee, ettei se saa kipuaan näyttää. Jos se oikeasti yrittää peittää kipuansa, niin mistä kummasta mä tiedän, jos se alkaa oireilemaan lonkkiaan. :( Tää on mun pelko, että mä harrastan sillä, vaikka se olisi kipeä. Kun oikeasti treenatessa se ei todellakaan näytä kipua, vapaalla ehkä vähän helpommin. Viime kesältä tuli mieleen yks juttu. Wiltsu (mun 6v poika) heitti Sällille palloa ja Sälli juos päin kuivaustelineen jalkaa. Se ei menoa haitannut ja se toi pallon täydellä vauhdilla takaisin. Ihan kun mitään ei olisi tapahtunut. Kun se oli pallon luovuttanut, huomasin, ettei se kanna toiselle etujalalle ollenkaan. Silti se toi sen pallon täysillä takaisin, vaikka varmasti oli tosi kipeä. Huoh.
Oon ollut taas pitkää päivää töissä, joten kunnon treenit on jäänyt väliin. Yhdet treenit tein niin, että Sälli sai päivän ruokansa palkkana liikkeistä. Aika raakaa touhua, kun mitään ei saa ilmaiseksi. ;) Ulkona olen ottanut taas kapulankiertoa namin kera ohjatun tyylisesti merkiltä eri suuntiin, jotenkin kuitenkaan en usko, että sillä saadaan nouto kuntoon... Sen verran söhelö tapaus on tuo rakki. Seuraamisia ollaan tehty namin kanssa, haettu sitä oikeaa paikkaa ja hiljaisuutta. Samoin myös edestä sivulletuloa. Molemmat näyttää menevän ihan kivasti, ehkä se siitä, kun vain jaksaisi treenata useammin. Tunnarin pitoa ja kutsunoutoa otettiin myös. Jos nyt saisi tuon pitämisen kuntoon, voisi taas ottaa itse tunnaria liikkeenä.
Tänään otin sisällä paljon toistoja kapulankierrossa, eli taas nami tunnarikapulan taakse. Onneksi on koira, joka kestää miljoonia toistoja. Pari kertaa kokeilin ilman namia ja se nuuhkas kapulan taakse ja toi sen nätisti. Samalla harjoittelin tunnarin pitoa, mikä näyttäisi nyt paremmalta kuin aikoihin. Sille riittäisi se pelkkä kierrä-käsky myös tuontiin, aina se on kapulan sieltä tuonut, vaikka en ole muuta sille sanonut. Paljonkohan pisteet vähenee siitä, että koira nuuhkaisee kapulan taa sekunnin verran? Että saadaanko me tässä uusi ongelma sitten aikaiseksi, jos kierto onnistuu... Kerran Sälli nappasi namin ja kaappasi kapulan suuhunsa, jossa se nami vielä oli. Siinähän se nami putosi matkan varrella kapulaa tuodessa. Huvittava koira. Otettiin myös paljon provosoivaa seuraamista sisällä, paljon käännöksiä, eri nopeuksia, askeleita. Namin kanssa kyllä vielä edelleen, yritän ensin vahvistaa sitä oikeaa paikkaa ja hiljaisuutta, sitten vasta vaadin sitä ilman apuja. Kaukkareita ollaan tehty vain lyhyillä matkoilla, oikeita liikeratoja siinäkin hinkataan. Ei ne oo pahasti unohtuneet tauon aikana. Jotain hyvääkin on siinä, että koiralla tulee liikkeet jo selkärangasta. Asioiden korjaamisessa se ei sitten olekaan enää niin hyvä juttu.
Laitetaan vielä tänne avoin kutsu Sällin tokovaliokahveille ensi lauantaina 16 jälkeen. Kaikki, kenen kanssa ollaan treenattu ja juteltu koiran kouluttamisesta, TERVETULOA! Ilmoitelkaa sähköpostiin tulostanne, osoitteen annan sitä kautta.
Niinpä, tänään bongattiin pihasta 4 peippoa. Kesästä ei kyllä tietoakaan.Tänään tehtiin Sällin kanssa vain jotain pientä tässä sisällä. Tunnarin pitoa, nostoa ja kutsunoutoa. Tosi hutiloiden se ottaa kapulan maasta, en oikein tiedä, mitä sille voisi tehdä. Ehkä annan vain olla. Kapulan kiertoa otin myös yhdistettynä tunnarin pitoon. Nyt menin itse ihan kapulan lähelle, joten Sälli ei voinut ryysiä kapulalle, vaikka takaa tulikin. Pari kertaa otti tosi nätisti (oho) kapulan, kun olin siinä lähellä, eikä sillä ollut samanlaista kiirettä palauttaa sitä. Laitoin vielä kiertämiseen namin lattialle. Mietin tässä, että jos saan tuolla kiertämisellä sen pahimman toheloinnin pois, niin voisiko uusi noutokäsky olla kierrä?! Agilityssä meillä on käskynä takaa, kun pitää kiertää este tai hypätä takaapäin, joten siihen ei ainakaan menisi sekaisin. Ja ei kai nipot tokotuomarit ole sitä vastaan. Pitää katsoa, miten hommat etenee. Lopuksi otin vielä namin kanssa seuraamista, käännöksiä, askeleita ja varsinkin nyt panostin oikeaan paikkaan. Vaikka henk.koht. olen sitä mieltä, et nykyinen tokon seuraamispaikka on liian takana. Eihän siinä voi edes ottaa kunnon katsekontaktia, kun koiran pää jää ohjaajan kropan taakse. Tai sit pitää hankkitua eroon ryntäistä ja mahasta. Ja välttää toppatakin pitoa treeneissä. :D Ai niin ja otettiin edestä siirtymistä sivulle ilman loikkaa. Aika nätisti se meni, kun näytin, et kädessä on nami.
Mutta oikeasti kyllä on taas paljon väkerrystä näiden pikkujuttujen kanssa. Ja kun ei oikein ole edes tavoitetta, minkä takia jynssätään näitä liikkeitä. Muuten kyllä tavoitteena olis tokon SM:t, mutta kun kesän suurimmat juhlat töissä ajoittuu juuri sille päivälle. Että voikin olla paska tuuri. Ei meistä koskaan mihinkään maajoukkueeseen olisi, enkä mä ikinä ole vapaalla, kun niitä karsintoja on, joten vaikka sinne haluaisinkin, niin ei ole mahdollista pyrkiä... Joten jatketaan pilkunviilausta ilman oikeita tavoitteita. Ehkä mä järkiinnyn, kun lumet sulaa ja panostan vain siihen jälkeen, tottis ei onneksi vaadi paljoa. Siihen meidänkin taidot saattavat riittää. ;)
Oltiin treenaamassa metson parkkiksella, siellä kun on valotkin. Alussa taas pilli meinas väkisinkin tumkea esiin. GRR! Mutta tajusinpa taas miksi. Ja olen huomannut sen ennenkin, mutta kun on vaan niin tyhmä, ettei voi sitten toimia niinkuin pitäisi. Sälli on niin sekaisin lelusta, että se odottaa koko ajan, milloin se sen saa. Ongelma ei ole kuitenkaan se, että pitäisi jättää se lelu pois, vaan, että mun täytyy ennen treeniä leikkiä sen kanssa lelulla. Tällöin se on jo siis saanut sen pahimman hulluuden purettua. Nyt seuruutin namilla ja sain sen kyllä hiljaiseksi, mutta ei hyvä juttu kuitenkaan.Halusin kokeilla pitkästä aikaa suht virallisesti ruutua, joten vaikka siltä kuului pieni vinkaus merkille menossa, niin en alkanut jankkaamaan sitä siinä tilanteessa. Lähetin ruutuun ja se meni hyvää vauhtia, ei onneksi niin kovaa mitä joskus... pysähtyi tosi nopeasti ja meni maahankin hyvin. Sit tein normaalit kävelyt lähtöpaikkaan asti ja menin ruutuun palkkaamaan. Tosi hieno ruutu! Siinä sitten vihdoin annoin sen pallon ja sen jälkeen muutaman merkin, jolloin sitä ääntä ei sitten tullutkaan. Kokeilin vielä seuraamista (tempon muutoksia, askeleita ja kaikkea vähän silleen provosoiden), ja kas kummaa, hiljaahan se oli. Mitähän tästä taas opimme... ;)
Pitkästä aikaa otettiin tunnarin pitoa, kun ne naskalit liian helposti pureutuu siihen tulitikkuun. Sälli ottaa turhan innokkaasti sen kapulan suuhun, ja näin joutuu korjaamaan sen asennon suussansa aika usein, ei kuitenkaan pureskellut. Otin myös kutsunoutoja niin, että laitoin kapulan suuhun. Tosi nätisti toi, eikä pureskellut ollenkaan. Otettiin taas kapulan kiertoa. Nyt niin, että vein lautasella namin kapulan taakse ja lähetin ensin kierrä-käskyllä sen namille ja sitten tuo. Se kun tuntui olevan mun namikädessä niin kiinni, ettei se tajunnut, että se kiertää kapulaa. Jos tein ilman namia, oli se kärppänä kapulassa kiinni. Huoh. Mutta tuo lautanen näytti tehoavan. Katsotaan. Se näyttäminen tuntuu tehoavan vähän paremmin koirille, jotka ei ole niin vilkkaita ja kapulaan rakastuneita. Tämän uuden noututavan harjoittelun vuoksi on nyt ohjattu nouto tauolla. Voishan sitäkin ottaa namilautasen tms. kanssa. Ehkä ens kerralla. ;)
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni, vaikka alku tuntui huonolta. Näitä useammin, niin varmaan mekin päästään joskus eteenpäin. :) Sintin pennut on tänään 4 viikon ikäisiä riiviöitä. Voimia ja kärsivällisyyttä kasvattajalle. Uskaltaisikohan sitä nyt vähän iloita julkisesti siitä, että meille tulee pentu... ;)
Kyllä sitä täytyy olla vähän hullu, kun tuollaisella säällä pitää lähteä treenaamaan. Syystä, että olin aivan märkä ja jäässä, kun alettiin treenaamaan, otettiin vain vähän sellaista leikkimielistä treeniä. Sälli oli ihmeissään, kun tehtiin eri merkkejä, ruutua, hyppyjä ja noutoa eri järjestyksessä ja epäloogisesti. Se ei voinut käsittää, et esim. merkillä pyysin sen istumaan, merkiltä hyppyyn tai noudosta merkille. Vähän kaivelin siis korvia esille, aina ei menekään niinkuin ennen. Sit otettiin vähän kapulan kiertoa, kaukkareita, luoksetulon pysähtymisiä ja seuraamista ja pysähdyksiä. Aika sekava treeni oli, eikä mitään otettu virallisesti, vain osasia sieltä täältä. Eikä Sällikään mennyt sekaisin eräästä ihanasta henkilöstä ja hänen suloisesta nartustaan... Puoltoista vuotta sitten olis treenit ollut pilalla, kun pojulla hormonit jyllää. Onneksi tuolle junnullekin on kasvanut edes jonkinlaiset aivot päähän. :D
Mentiin taas Riksuun. Otin ennen Miljan tuloa vähän keppejä ja aan kontaktia. Lisäksi seuraamisia ja luoksetulon pysähdyksiä.Teki työtä hiljaa (oikesti ei ääntäkään päästänyt!), mutta edisti enemmän kuin yleensä. Otettiin sitten vas. käännöksiä, jotta pääsin palkkaamaan oikeasta paikasta. Otettiin myös seuraamista eri tempossa ja hain oikeanlaista hyvää vauhtia.
Sitten agilityyn. Otettiin 4 estettä peräkkäin, eteenohjausta siis harjoiteltiin. Milja palkkasi Sällin esteiden jälkeen. Aluks meni ihan hyvin, mutta sitten koira keksi mennä esteiden ali... Ei muuta, kun toinen rima alle. Sitten otettiin myös niin, että juoksin mukana. Huomattiin, että koira hyppäs paremmin ja haki paremmin oikeaa hyppypaikkaa, kun olin vain hiljaa ja juoksin rinnalla.Sille siis riitti pelkkä käsiohjaus.Sitten otettiin taas keppejä. Ne meni oikein hyvin, Sällikin alkoi taipumaan oikeanlaisesti ja oikeassa rytmissä. Autan kuitenkin vielä kädellä, ollaan sen verran alussa. Välillä sitten meidän rytmi meni sekaisin, siis lähinnä mun. Mutta saatiin kuitenkin varsin onnistuneita suorituksia loppuun. Aan kontaktia harjoiteltiin vielä matalalla aalla. Hyväksi koin sellaisen, että hidastin Sällin siellä harjalla odota-käskyllä ja itse menin alakontaktille koiraa vastaan. Tässä pystyin pysäyttämään sen alas-käskyllä oikeaan paikkaan. Jätin sen siihen paikoilleen ja kiertelin itse muualla ja kävin välillä palkkaamassa sitä. Toistoja, toistoja... Sitten vielä rengasta mini-korkeudella, ettei opi väärää suoritustapaa. Kerran yritti sivusta, mutta sitten menikin hienosti renkaasta. Ohjasin vielä kuitenkin vahvasti kädellä. Pitäisi kyllä saada jotain telineitä pihalle, jotta voisi kunnolla opettaa koiraa. Ei todellakaan riitä kerta viikkoon treenit. Munkin pitäisi päästä useammin treenaamaan omaa ohjausta, se on yllättävän vaikeata jäyhälle tokoihmiselle. Illalla otettiin taas ennen ruokaa paikkaistuminen. Nyt pitkästä aikaa täydellä ajalla. Oli hyvä kokeilla sitä agin jälkeen, kun se oli varmasti jo vähän väsynyt, ei kuitenkaan valunut maahan. Se onkin Sällissä tosi hienoa, kun se tekee niin rehellisesti töitä. Kerran se on alussa mennyt maahan, mutta sille riitti matala HYI ja palkkaamattomuus, sen jälkeen se on aina pysynyt istumassa. Toivottavasti edelleenkin...
Kerrankin päästiin treenaamaan muiden kanssa. Sällin kanssa otettiin seuraamista, lähinnä hiljaisuuden harjoittelua. Askelnopeuksia ja -pituuksia pitäisi nyt haeskella niin, että ne sopis Sällin askeleihin hyvin. Yllättävän hyvin se seurasi, vähän kyllä edelleenkin perä vinossa. Se johtuu ehkä siitä, että sen täytyy nähdä mun naama.Samalla se siis myös edistää. En vaan haluais luopua siitä ihanasta kontaktista. ;) Otin sekä lelulla että namilla. Lelulla se näyttää menevän paremmin, kestää myös silloin ehkä paremmin painetta, kun joutuu huomauttamaan äänestä. Uutena juttuna kokeiltiin Tytin opastuksella kapulan kiertoa, jos sillä saatais turha innokkuus pois kapulan suuhun ottamisessa. Nyt pitäis jaksaa ottaa toistoja tarpeeksi paljon, jotta sais sille uuden tavan toimia noudossa. Saas nähdä kuin meidän käy...
Lähinnä jankattiin näitä ja lopuksi ruutu, tosi pitkällä matkalla ja Tytti oli vienyt sinne pallon. Muutama kurinpalautus merkille menoon, kun vingahti, mutta siitä sitten lähti tosi hienosti ruutuun. Hieman vilkaisi matkalla Tyttiin, joka puhui puhelimessa siinä matkan varrella, mutta jatkoi kyllä matkaansa tuttuun tapaan täysillä. Hienosti meni ruudun läpi nauhoista välittämättä ja nappasi leluun, jota ei pahemmin näkynyt sieltä hangesta. Siihen vielä pari toistoa merkille, jossa meinaa nyt vingahtaa. Argh! Vielä otettiin luoksetulo jalkojen välistä. Nyt on pieni kokeilu, saisko sillä paremman tuloksen eteentuloon... Ai niin ja vielä otettiin paikallaolot. Ihmetyksen aihe oli, ettei Sälli ennakoinut muiden käskyjä. Jee! Palkkasin sitä kyllä muiden käskyjen jälkeen, koska se tarvitsee siihen kuitenkin vahvistusta. Sälli oli myös hyvin kestänyt viereisen koiran kurmutuksen mun ollessa piilossa. Sen verran kuitenkin stressas, et oli vähän kuolaa suupielissä. Paikalla istuminen meni myös hyvin, otettiin vain lyhyt pätkä. Onneksi niissä liikkeissä ei pilli tule esiin. Viime syksynä parissa kisassa sattui Sällin viereen vinkuva koira, mutta onneksi se ei tarttunut Sälliin.
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Paljon on treenattavaa, mutta nyt alkaa taas olla motivaatiota treenata. Varsinkin kun saa apuja ja ohjausta kasvattajilta.Valitettavasti nimittäin nykyään tulee päästyä liian harvoin treeneihin kouluttajien kanssa, eihän sitä itse oikein näe, miten oikeasti menee.
Treeniä ennen käytiin katsomassa pikkupentusia, jotka ei enää ole hirveän pieniä. Kova meno niillä on päällä ja pieniä alistamisen elkeitä tulee jo leikin seassa...
Aamulla mentiin Keinukallioon koirien vetotreeneihin. Lapset olivat siellä vedettävinä ja Sällikin sai kokeilla ekaa kertaa vetämistä ihan luvalla. ;) Sakke oli jo vanha tekijä tuossa vetämisessä, velipoika vasta harjoitteli. Kun Sällille laitettiin vetovehkeet, hyppi se ensin suurinpirtein paikallaan, mutta aika äkkiä se tajus, mikä on homman nimi. Vedettävät saivat hurjaa kyytiä, käännöksissä kerran jos toisenkin löytyi lapsi hangesta. :D Hienosti Sälli irtos Tuulalle, siellä tuli paremmat käännöksetkin. Kiitokset Tuula opastuksesta ja välineiden lainasta.
Iltapäivällä matkattiin taas Riksuun. Milja oli pitkästä aikaa meitä ohjaamassa. Tällä kertaa otettiin ekaa kertaa keppejä. Kylläpä oli vaikeaa. Huoh. Milja näytti Sällin kanssa, miten sitä kannattaa auttaa/opettaa. Kyllähän se menee, kun sen osaa. Ekan kerran otettiin myös mutkalla olevaa putkea, tyyliin: kokeillaan meneekö se. ;) No, sehän meni. Ensin kyllä tarjos putken yli hyppyä... Koira autoon ja emäntä kuivaharjoittelemaan keppejä. Ilman koiraa se on huomattavasti helpompaa. ;) Kuivaharjoittelu auttoi, Sälli meni oikein mallikkaasti keppejä. Välillä etenin liian nopeasti ja välillä liian hitaasti, mutta kyllä se siitä. Otettiin myös keinua, vielä namin kanssa, ettei Sälli ala rynnimään. Sen se nimittäin osaa tosi loistavasti, oli laji tai liike mikä tahansa. ;) Sen lisäksi vielä aata Miljan jarrutellessa Sälliä valjaista. Nyt laitettiin nami alakontaktin viereen maahan ja alas-käskyllä ja oikeassa paikassa seistessä Sälli sai syödä sen. Nyt pitää opettaa tuo alas-käskyn merkitys: sillä käskyllä seison etujalat maassa ja takajalat aalla. Täytyy viritellä täällä kotona levyjä portaille, jotta voidaan enemmän treenata. Lopuksi otettiin Nimbukselle BH-treeni, teki Sällillekin hyvää pitkä seuraamiskaavio ja muutkin suht virallisesti. Ja taas pitkästä aikaa paikallamakuuta häiriön alla, hyvä huomata, ettei tauko vaikuta tuohon makuuseen ollenkaan.
Ai niin ja lauantaina meillä oli käymässä Foxin lapsuudenystävä pitkästä aikaa. Koossa oli siis Fox 8v, Dolly-kultsu melkein9v ja Emma-rotikka 8,5v. Oli jotenkin liikuttavaa nähdä koko kööri taas koossa.Fox jatkoi siitä, mihin silloin jäi: porukan poliisina. :D Onneksi Sälli-velipoika viihdytti vieraita. :)
Treenirintamalla on ollut tosi hiljaista, työ kun haittaa huvia. Tällaisia ehdittiin kuitenkin käydä katsomassa, kyllä olikin suloisia pikkusia. Kuvassa Sintin 2-viikkoiset pentuset. Iskäkoiran korvakin näkyy. Se onkin tosi huolissaan nykymaailman menosta, kun isät eivät saa ollenkaan hoitaa pentuja...
Onnistuttiin pitämään salassa meidän näyttelyyn meno. ;) Kasvattajankaan ei tarvinnut jännittää. Lipposen Pian kanssa suunnistettiin aamutuimaan kohti Tampesteria. Olin siinä kunnossa, ettei ruoka tai juoma maistunut... Viime viikonloppuna meni hyvin, mutta nyt oli miestuomari, belgialainen Salvatore Giannone. Sälli oli aika rentona, meni ihmisten luo silitettäväksi, varsinkin, jos niillä oli narttu. Voihan pojat! ;) Mun viereen tuli joku ulkolainen mies, joka katseli Sälliä ja Sälli meni sen luo silitettäväksi. Siinä vaiheessa mä vähän rentouduin, kun ei mies näyttänyt aiheuttavan ongelmaa. Muutenkin se oli menossa viereisten ihmisten syliin.
Vihdoinkin tuli meidän vuoro. Nakkipala kädessä seisotin sitä ja mentiin sitten tutkittavaksi. Laitoin taas namin eteen ja pidin pannasta kiinni ja kättä mahan alla. Tuomari vinkkas (ei ilm. osannut englantia), että tulee katsomaan hampaat. Siinä se sitten tutki suuta ja ilmeisesti laski tarkkaankin hampaita, sen verran kauan kesti. Loput kropasta se kävi huomattavasti nopeammin läpi. Sällillä ei ollut sellaista mulkaisuilmettä nyt juuri lainkaan, ehkä se alkaa jo tottua ronkintaan. Tänään se ei juossut niin hyvin kuin mätsäreissä. Saattoi johtua siitä, että jätin repun kehän reunalle ja aina sillä suoralla meinas koira kaahata repulle. Muuten kyllä juos ihan nätisti. Silmät mulla meinas pudota päästä, kun kehäsihteeri(tms) antoi meille vaaleanpunaisen nauhan. Uskomatonta! Me kun lähdettiin hakemaan sitä sinistä...
"Hyvän tyyppinen. Hyvät rungon
mittasuhteet. Hyvärakenteinen kokonaisuus. Kantaa korviaan luonnostaan
hyvin. Erinomaiset etu- ja takakulmaukset. Pitkähköt raajat, heikohko
välikämmen. Meloo edestä. Yhdensuuntaiset liikkeet"
Just kun olin palkannut ja riehaanuttanut Sällin, kutsuttiin kaikki EH/ERI avourokset takas kehään. Pia siinä vinkkas, et takas kehään. Tuomari pisti taas meidät juoksemaan. Muutenkin se juoksutti koiria paljon. Sijoituttiin sitten kolmanneksi. Siitä sitten soittelemaan ja tekstailemaan, et Sälli on nyt oikeasti TVA. Kunnes taas äkkilähtö kehään (Sälli oli nahkahihnassa ja juttelin siinä muiden kanssa..), vielä oli paras uros-arvostelu. Siinä ei enää edetty.
Mut oikeasti olin tosi iloinen, en ois uskonut, et kolmen viikon treenillä saa koiran tuohonkin kuosiin. Nyt saa sitten lähettää valiohakemuksen kennelliittoon, melkein 6 kk kolmannen evl-ykkösen jälkeen. Nyt kun tuota näyttelytouhua on treenattu, niin varmaan täytyis yrittää saada se muotovalioksi, saas nähdä.
Uskooko kukaan, että meidän mätsäri-arvostelukaavakkeessa lukee noin. ;) Tänään siis oltiin Keravalla mätsärissä. Nyt muistin jopa ottaa tuolin mukaan. Isoja koiria oli nimittäin ilmoitettu noin 80. Olipas taas meteliä, monella koiralla näyttää olevan tapana haukkua ja huutaa koko ajan. Sälli onneksi otti rennosti, makoili mun jaloissa ja välillä tarjosi edessä näyttelyseisomista. Vieressä oli snautseri joka haukkui melkein koko ajan. Suoraan tuijotti Sälliä ja huusi. Sälli näytti ihan siltä, et sen tekis mieli pyörittää silmiään tuollaisen huonon käytöksen vuoksi.Ei edes haukkunut takaisin, katsoi vain toisen typerää käytöstä. ;)
Isot arvosteli ulkomuototuomari Ritva Raita. Menin Sällin kanssa kehään lihapullan kanssa ja kun tuomari tuli alkutarkastusta tekemään, sanoi hän mulle, että pistäs kuule se lihapulla pois, se vain häiritsee koiraa. Sit se räpläs Sällin päätä, eikä koira ollut moineskaan. (oho) Siinä sitten juoksenneltiin, siinä Sälli on nykyään aika hyvä. Pistin koiran seisomaan ja tuomari tuli ronkkimaan. Se kävi hampaat läpi oikein tarkasti, tutki kallon ja korvia ja sitten peräpäätä. Sälli oli todella loistavasti. Ilmeestä kuitenkin näki, ettei se hirveästi tilanteesta nauttinut. Tuomari yritti kovasti saada korvia näkyviin, sanoin että tilanne on Sällille vieras, mistä johtuen korvat oli enemmän takana, niin se ihmetteli, miksei oltu näyttelyssä käyty. Sit tuomari sanoi, että koira on hiukan lihava, mä olin sitten vähän ihmeissäni ja niin tuomari kokeili uudestaan. "No, onpas sillä paksu turkki" oli kommentti. Ja sitähän se onkin. Lopussa se sanoi mulle, et koiralla on isot silmät, lattakorvat, mutta kyllä on kaunis koira. Arvostelukaavakkeesa oli erittäin hyviä nämä: kokonaisvaikutus, selkälinja, kulmaukset, liikunta, karva, luonne(!!) ja esiintyminen(!!!). Pää oli hyvä ja korvat kohtalaiset. Saatiin punainen nauha, muttei pärjätty enää punaisten kehässä. Mutta kyllä tuli hyvä mieli tuosta ronkkimisen onnistumisesta.
Sieltä jatkettiin Riksuun agilityyn. Uusina otettiin pituutta ja rengasta. Putki menee jo hyvin ilman lelua siellä päässä. Aalla Jussi säikähti, kun Sälli ryntäs niin vauhdilla alakontaktille, luuli et se ryysää päälle. Sen jälkeen Sälli vähän hiljensi enemmän ja saatiin se hyvin palkattua kontaktilla olosta. Renkaalla se meinaa välillä mennä reunasta, mutta osittain se on mun ohjausvirhettä. Sille näytti sopivan se, et pallo oli odottamassa renkaan takana. Vähän se siinä kuumui, mutta onneksi se on helppo palauttaa maan pinnalle. Pitäis nyt vaan muistaa olla tarkkana tuon kuumumisen kanssa, ettei homma hajoo käsiin.
Sieltä menin katsomaan Sintin pentuja ja olin MYYTY! Voi, miten pennut voivatkaan olla suloisia. Pienempi painoi 280gr ja isompi 480gr, jos muistan oikein.
No niin, selvittiin hengissä. ;) Mätsäri oli Haagassa sisähallissa ja mä olin varautunut kylmään parkkihalliin toppahousujen kera... Tulipas kuuma. Koiria oli ihan hirveästi, onneksi Sällillä ei ole ongelmaa muiden koirien kanssa. Siellä oltiin kuin sillit suolassa. Vähän kyllä jännitti tuo tuomarin ronklaaminen, mutta se menikin ihan hyvin. :) Sälli juoksi tosi nätisti, ei vetänyt lainkaan. Siitä pysäytin sen seisomaan ja naistuomari tuli ronkkimaan. Vähän Sälli katseli sitä ja annoin välissä sille namin suustani. Aika kauan se tuomari jaksoi räpeltää. Oltiin aika kehänauhan reunalla ja mun takana joku koira murisi koko ajan. Onneksi Sälli ei mennyt mukaan murinaan. Sininen nauha saatiin, voi kun sen voisi siirtää näyttelytulokseksi. ;) Sälli seisoo tosi nätisti ja kauan, eikä edes yritä istumaan. Vaikka jatkoon pääseviä valittiin tosi kauan, se vain tillitti mua ja seisoi. Edessä valkoinen paimenkoira väänsi ja käänsi ja pyöri koko ajan... Onneksi se ei rähjännyt, kuten rotutoveri kehän ulkopuolella.
Hienoa oli huomata, et tuollainen hälinä ei haittaa Sälliä yhtään. Nyt se ei edes kuolannut, kuten yleensä stressatessaan. Se oli valmis leikkimään kaikkien kanssa ja kun koiria oli todella paljon, oli sen nenä koko ajan jonkun persiissä, vaikka se makaskin mun vieressä/sylissä. Jännää oli myös nähdä, ettei se edes uroksille sano mitään. Vaikka jokunen tuli sen naaman eteen rähjäämään... Punaisten kolmas oli Glenhouse's Isadora, onnea ihanaiselle naiselle lähettelee Sälli, joka ihme kyllä unohti ihanaisen juoksuhajut saman tien, kun käännyttiin poispäin. Outoa. Onkohan siitä tullut jo aikuinen, 4-vuotiaana. :D
Huomenna jatketaan harjoituksia Keravan mätsärissä. Nyt voin ainakin sanoa, että ollaan harjoiteltu, jos näyttelyissä menee huonosti. Hitsi vieköön, jos näin paljon ;) täytyy harjoitella näyttelyjen takia, niin pitäisi tuosta piskistä saada muotovalio. :D
Erittäin tärkeä kuulutus on, että Sällin emä Sintti sai tiistaina 7.3. kaksi pientä tyttöpentua (180gr ja 275gr). Toivottavasti tytöt kasvavat äitinsä ja isänsä veroisiksi koiriksi.
Hain tokon valmennusrenkaaseen, vaikka moni oli sitä mieltä, että vien jonkun paikan, joka sinne haluaa enemmän kuin minä... Noh, ajatelkoon kukin, miten lystää. ;) Nyt tuli sitten viesti, että päästiin karsintaan, se olikin saavutus, kun kaikki hakijat pääsivät karsintaan. :D Eikä edes viety kenenkään paikkaa. ;)
Karsinta on vasta toukokuussa, joten on aikaa ainakin yrittää saada liikkeet kuntoon. Karsinnassa katsotaan nämä liikkeet: paikalla istuminen, seuraaminen, luoksetulo, ruutu, tasamaanouto, kauko-ohjaus ja kokonaisvaikutus. Lähinnä pilli pitäisi saada pois ja tunnarin pureskelusta olisi kiva päästä eroon ja lisäksi kapulaan hyökkäys pitäisi saada pois. Ei tule olemaan helppoa.
Mulle oli yllätys, että noin suppeasti ne katsovat liikkeitä. Mutta kaipa noissa näkyvät jo ne perusongelmat. Vaikkakin tunnarin pureskelu jää huomaamatta, kun on vaan tasamaanouto. Ellei se ole sitten tunnarikapulalla...
Nyt on hyviä uutisia, huonoja uutisia ja tosi huonoja uutisia. Aloitetaan niistä tosi huonoista. Meidän pojat tappeli tiistaina taas vajaan vuoden tauon jälkeen. :( Luulin jo, että ne ajat on ohi, kun pitkään jo ollut tosi helppoa niiden kanssa. Eipä vaan ollut. En tiedä, oliko vaikutusta sillä, että Fox oli naapurin tilalla karkureissulla. Kun päästin Sällin sisälle, kävi se suoraan Foxin niskaan. Voi olla, että tarkoitus oli vain kurittaa Foxia karkaamisesta tms., mutta kun Foxilla ei ole aikomusta päästää Sälliä alistamaan itseään, vaikka se on oman paikkansa jo ilmeisesti Sällille antanut, nyt siis seurauksena kova tappelu. :( Lopulta, kun sain ne irti toisistaan, molemmat ontuivat, Foxilla korva auki ja Sällillä suu veressä ja silmäkulma naarmuilla.
Sitten päästään siihen huonoon uutiseen. Keskiviikkona ajattelin treeneissä ottaa Sällille näyttelyronkkimista. No, ilmeisesti koira oli vielä kipeän oloinen, vaikkei se sitä näyttänyt muuten, mutta murisi, kun sitä ronkittiin. Juuri, kun ajattelin, että se kestää sen paremmin. Tämä voi olla mun syytä, jos se oikeasti oli kipeä tappelun jäljiltä. Outoa oli myös se, että Milja oli oikeastaan tuttu. Agilityssa Sälli sitä pussaili kontaktien juurella. ;) Murinan jälkeen tietenkin kielsin sitä, koska ihmiselle EI murista! Muutaman kerran sitä siinä sitten ronkittiin, eikä onneksi enää murissut. Huono fiilis kyllä jäi taas vaihteeksi.
Mutta sitten niihin hyviin uutisiin.Perjantaina käytiin Rivolin parkkiksella näy-treeneissä.Caritalla oli mukana Zoomin ja sakunartun lisäksi Lotte sakupennun kanssa. Sälli oli taas ihan myyty, kun oli pentuja paikalla. Meidän nelivuotias pentu. ;) Sälli juoksi yllättävän nätisti, kun yleensä sillä on tapana vetää hihnassa takapää alhaalla korvat luimussa.Se ei edes vetänyt. Uskooko kukaan, joka oikeasti tuntee Sällin?! Oishan se hyvä, että se oppisi, ettei näyttelyhihnan kanssa kiskota. Pistin sen taas sitten seisomaan ja Carita tuli käpälöimään. Sälli seisoi nätisti, tuijotti namia edessään ja välillä annoin naksautuksen jälkeen suustani sille namin. Näin saan sen huomion, jos näyttäisi, ettei se kestä ronklaamista näyttelyssä. Nyt ei ollut kyllä sitä tarvetta. Hieman se meni kasaan, kun Carita kävi selän läpi. Ronklaajan mielipide oli, että sen selkä saattaa olla jumissa. Eipä olisi ihme, tuolle hyppyrotalle. Muuten ei mitään ongelmaa, Carita kävi hyvinkin tarkasti sen läpi. Hieno juttu. Sitten tuli Lotte ronklaamaan. Lottehan on Sällille täysin vieras ihminen. Sälli ei yhtään aristellut Lottea, kun se kävi sitä läpi. Meinasi antaa pusunkin suulle. ;) Kyllä tuntui keskiviikkoisen jälkeen hyvältä.Sitten harjoiteltiin vähän asettelua ja siinä pysymistä. Hyvin Sälli jo on oppinut siihen, että saatan siirrellä sen jalkoja oikeille paikoille. Ja muutenkin se siirtelee omia jalkoja tosi varovaisesti, ilmeisesti on hiffannut, et siinä asettelussa ei saisi kovin liikkua. Tänään yllättävää oli se, että kun olin Sällin edessä ja harjoiteltiin siinä, että tuomari hakee sen huomion, niin siinä se jopa kesti paikoillaan sen, että sekä Carita että Lotte kävivät sitä läpi ihan kunnolla. Ekalla kerralla (oho, viikko sitten) kokeiltiin vähän tuolla lailla, mutta silloin Sälli väisti hyvin vahvasti taaksepäin. Enpä olisi uskonut, että näin nopsasti Sälli edes vähän tottuisi vieraan käsittelyyn. Vaikkakin se keskiviikkona murisi... Täytyy vain toivoa, että se oli sen tappelun jälkijuttuja.
No, ensi viikolla on meidän tulikoe, mennään Haagaan mätsäriin... Tässä vielä yksi aika hyvä kuva Sällistä. Kuvan otti Carita.
Pidettiin näyttelytreenit tällä kertaa meillä. Kaikki jopa löysivät perille. ;) Porukka oli sama kuin viimeksi. Ensin mentiin pienelle lenkille. Kiva huomata, että Sälli ei enää yritä pönkittää itseään muita komentamalla. Kerran se oli menossa puolustamaan kaveria, kun veljeksille tuli vähän kiistaa. Mutta silloinkin se oli vähän sellaista kurinpalautusta.
Ronklaamisessa Sällille näyttäisi sopivan se tapa, että heitän sille namin eteen ennen ronkkimista. Nyt se ei kertaakaan yrittänyt istumaan tai muuten painamaan peppua alas tai muuten venkuroida. Hieman se nojasi muhun, mut aika vähän. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Juoksua ympyrässä kokeiltiin myös. Jos mulla on nami kädessä, menee Sälli liikaa vinoon, mutta luulen, et näyttelyssä se voi olla hieman paniikissa ja näin ollen vetää kuin hinaaja, niin parempi ehkä kuitenkin ottaa se vinouden riski namin kera. Muutaman kerran käytiin koiria läpi vuorotellen, kunnes kävi hassusti. Eräs ihana aussie hyppäsi autosta tultuaan omistajaansa vasten iloisena ja yht'äkkiä oli silmäkulma auki. Siinä sitten etsimään desinfiointiainetta ja laastareita sun muita taitoksia. Lääkäriinhän sitä piti sitten lähteä. Lopulta lääkärireissun jälkeen päästiin iltapalapöytään. On tämä näyttelytouhu sitten rankkaa. :D
Sällille tekee tosi hyvää olla välillä vähän eri porukassa kuin yleensä. Treenasin liian pitkään vaan yhdessä porukassa, jossa kaikki oli tuttuja tai sitten oltiin ihan kahdestaan. Olisi pitänyt aikaisemmin alkaa kerätä porukkaa kasaan ja tutustuttaa Sälliä eri ihmisiin. Nyt näyttää kuitenkin onneksi siltä, ettei ole täysin liian myöhäistä. Kiitokset vaan meidän top secret-porukalle!
Kyllä väsyttää... Aamu oltiin pulkkamäessä lasten kanssa ja sitten koiran kanssa treenaamaan. Aloitettiin tokolla. Otettiin lähinnä hiljaa-seuraamista. Samalla Pia ja Miina otti paikallamakuuta. Sälli oli yllättävän hiljaa. Autosta hypätessä se vinkui aikansa, mutta sitten se "rauhoittui". Nyt vaan pitää olla tarkkana tuon vinkumisen kanssa. Peruutuksessa autoin sitä, kaivamalla samalla namitaskua. Se on vielä liian vaikeata ilman apua. Kai. Kerran seuratessa sanoin Pialle, et Miina istuu ja siinä sitten ihmettelin, mihin koira jäi. No sehän oli mennyt istumaan, kun mamma kerran käski. :)
Ohjattua treenattiin vain merkistä eteenpäin. Ihme kyllä Sälli meni oikean kapulan luo, vaikka se oli nytkähtänyt toiseen suuntaan. Otin vielä pari ohjausta ja ne meni oikein hyvin. Lopussa vielä lyhyet paikallamakuut ja -istumiset. Sällille on vielä aika vaikeaa muiden koirakkojen käskyjen kanssa, pitää vain treenata useammin sitä, ettei tarvi mennä ekasta kenen vaan käskystä maahan. Hankalaa on, kun koira on koko ajan valmiina tekemään hommat nopeasti. Silloin tulee juuri näitä ennakointeja. Noh, treeniä, treeniä...
Sieltä jatkettiin sitten taas riksuun agiloimaan. Miljan ollessa kurssilla, ohjasi meitä Jussi. Aloitettiin keinulla. Pistin namia lankulle, jotta se menisi sen vähän hitaammin kuin puomin. Puolessa välissä pysäytin sen, että lankku ehtisi laskeutua. Siitä sitten ohjasin sitä alaspäin ja laitoin istumaan ennen maata. Unelmatilanne oli tuo. Välissä oli variaatioita, kun koira meni niin vauhdilla, etten ehtinyt laittaa sitä istumaan, tai et se ei pysähtynyt keskelle ja rymäytti vähän kovempaa sitä lankkua. Se ei kyllä menoa haitannut. Samalla, kun ohjasin Sälliä, piti Jussi sitä hihnasta, ettei se vaan pääsis peläyttämään itseään rynnimällä. Ihme kyllä Sälli ei reagoinut vieraaseen mieheen remmin päässä. Ennemminkin se olisi mennyt tutkimaan, onko nameja taskussa... Ahne pikku sika.
Siitä jatkettiin pussille. Ilmeisesti viikon takainen putki oli sen verran mielessä, et tarvi vain kutsua Sälli siitä läpi. Kangasta kuitenkin pidettiin vielä ilmassa, että se oppisi oikean tyylin tulla sieltä, ts. pää alhaalla. Jätin Sällin sitten istumaan, vein pallon pussin päähän ja Jussi piti kangasta ylhäällä. Siitä sit lähetin Sälliä sinne pussiin, eri etäisyyksiltä. Äkkiä sille tuli hinku mennä sinne, joten pystyin aika pitkältä jo lähettämään sen auki olevaan pussiin. Hieno juttu. On se kiva omistaa pallohullu koira, sehän kiipeis vaikka pers edellä puuhun pallon vuoksi. ;)
Sen jälkeen otettiin pari pientä radanpätkää. Ihan pystyesteitä ja lopuksi pöydälle. Nyt Sälli on alkanut paremmin hiffata, että se saa hypätä useampiakin esteitä peräkkäin. Ekalla kerralla meni yllättävän hyvin, Sälli hyppäs kolme estettä (ekalta esteeltä kaarros oikeaan ja siitä takasin päin vieressä olevan esteen yli) ja niiden jälkeen pöydälle, jossa Jussi palkkas sen. Sen jälkeen pari kertaa meni vähän huonommin mun ohjausvirheen takia, mut sitten pari kertaa meni tosi hyvin. Sit otettiin muutama este toisella kädellä ja nekin meni yllättävän hyvin. Mun pitäis vaan oppia, ettei tarvi olla niin jäykkänä ja käskyjäkin saa antaa enemmän kuin yksi ilman pistemenetyksiä. :D Nyt oikeastaan annan hyppykäskyn liian myöhään, ohjaan ensin koiran esteelle päin ja sitten vasta, kun koira on metrin päässä esteestä, sanon hyppy-käskyn. Vaikka se pitäisi sanoa samalla, kun ohjaan koiraa oikealle esteelle päin. Kyllä mulla on paljon oppimista tässä touhussa...
Lopuksi otettiin vielä suoraa putkea. Aloitettiin sillä, et kutsuin Sällin taas siitä läpi. Sen jälkeen Jussi piti palloa siellä loppupäässä ja mä lähetin koiran putkeen. Se meinas jopa varastaa sinne putkeen. Kummasti asiat menee parempaan suuntaan, kun ne on hetken ehtinyt muhia koiran päässä. Tosi kiva fiilis jäi näistäkin treeneistä. Nyt tuleekin sitten parin viikon tauko agilitysta. Jatketaan näyttelykoulutuksella ja tokolla.
Mentiin vielä illalla Kaskelaan agilityesteitä katsomaan. Tarkoitus oli lähinnä tehdä näyttelykoulutusta, mutta agi veti enemmän. ;) Heli opasti vartalonhallinnassa ja muutenkin oli oikein perusteellinen ja kannustava kouluttaja. Mutta kyllä se on vaikea jäykän tokoihmisen tajuta, että ne kädet oikeasti saa liikkua. :D Tuossa agissa sen vasta huomaakin, miten paljon merkkaa käden ja vartalon asento.
Otettiin ihan kahta ja kolmea estettä peräkkäin ja kun se sujui, tehtiin kahden jälkeen käännös (jonkinsortin valssi, kai ;) ) ja otettiin uudestaan se ensimmäinen este. Kovasti yritti poika mennä vielä kolmannelle esteelle, mutta ajoissa ehti vetää kuitenkin liinat kiinni. Mitäs vielä... Opeteltiin takaa-käskyä, jolloin koiran pitää kiertää este ja hypätä se takaisin. Reilulla käsiohjauksella se meni ihan hyvin. Sit yritettiin sellaista kuviota, että ensin Sälli hyppäsi esteen, kiersi siitä oikealle ja olisi tarkoitus ollut hypätä viereinen este takaisin lähtöpaikkaan. Siinä Sällille tuli joku outo fiksaatio, et se tuli aina esteen ali, vaikka siihen laitettiin alle yksi rima, niin silti. Hassua. Lopulta hiukan avustaen saatiin se onnistumaan. Tämän jälkeen päätettiin treeni, alkoi olla sekä koira että ohjaaja aika puhki.
Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni, mäkin alan vähitellen ymmärtää edes jotain agista. Koirakin alkaa hiffaamaan, et sen ei tarvi olla koko ajan mun vas. puolella, nyt ei ollut edes pahemmin ongelmaa siinä, että olin koiran vasemmalla puolella. Kiitokset Helille koulutuksesta ja Riikalle rakentavista kommenteista.
Tänään oltiin näyttelykoulutuksessa Nikkilässä Caritan luona. Paikalla oli Carita ja Zoomi, Camilla ja Rico?, Marian ja Red sekä Elmer. Aloitettiin yhteislenkillä, hyvin meni myös poikien kesken, ovat Red ja Elmer vielä niin nuoria. Sälli oli turhan innoissaan pennuista...
No sit hommiin. Alku meni vähän kokeillessa, mikä toimii Sällille, joka selkeästi väisti ja yritti karkuun, kun perää tutkittiin. Hampaita ja naamaa se antoi ronkkia ihan vapaasti, mutta se perä. Huoh. Yritin siinä pitää sitä kiinni ja estää sitä istumasta, joskus hyvällä ja joskus huonolla menestyksellä. Hyviä vinkkejä tuli Caritalta, kiitos niistä. Lopulta hiffasin, mikä ois Sällille paras keino. Viskasin sille namin metrin päähän, samalla pidin sitä hihnasta ja toisella kädellä vähän pidin sitä mahan alta, ettei perä mee samantien maahan. Siinä sitä ronkittiin hampaista, päästä ja käytiin koko kroppa läpi palleja hännänpäätä myöten ja sitten vapautin namille. Muutama kerta kun tätä tehtiin alkoi koira selkeästi rentoutua. Jee! Ei enää nojaamista ja pyllyn laskemista paniikinomaisesti. Hienoa oli myös se, että ihanat aussieihmiset auttavat toisiaan. Vuorotellen ronkittiin toisten koiria, joten saatiin toistoa ja eri ihmisiä ronkkimaan. Juoksuakin harjoiteltiin, mutta handlerin kunto oli niin surkea, joten jäi muutamaksi kiepiksi hangessa. :D Seisominen onnistui parhaiten niin, että pysäytin Sällin seis-käskyllä. Tällöin sillä jää takajalatkin suoraan, eikä se ole lentoon lähdössä-näköinen. Hienosti se jaksoi pitkään seistä paikallaan, kun Carita leikki tuomaria, jotain hyötyä siis tokostakin. ;)
Sällin kannalta tämä treeni oli tosi hyvä juttu, uusintaa odotellen... Ja pentukuumehan siinä iski, kun oli kaksi ihanaa 4kk ikäistä aussieta.
Lyhyen työpäivän vuoksi otin Sällin mukaan ja päätin mennä töiden jälkeen treenaamaan. Tuula ja Sakke pääsivät myös mukaan. Kiva treenata hyvässä seurassa. Ja muutenkin on hyvä, kun on joku sanomassa omaa mielipidettään, toimimassa liikkeenohjaajana ja muutenkin apulaisena. Positiivista on myös se, että voi itse myös auttaa toista.
Sälli oli autossa odottamisen jälkeen turhan innokas. Hetken annoin sen painella ja sit ruvettiin hommiin. Seuraamisessa pilli yritti taas tunkea esiin. Grr! Ensin vähän hiljaisuustreeniä ja sitten Tuulan ohjaama seuraamiskaavio. Pilli tuli välillä esiin ja ongelmana vasemmalle käännös, kun olen vähän useammin kokeillut vas. täyskäännöstä, joten se yritti nyt pienelläkin vas. olan liikkeellä kääntyä ympäri. No, pitääpä taas treenata vähän tasapainoisemmin tai oikeastaan useammin... Idari oli ok, Sällillä on ainakin tähän asti ollut aika varmat ja hyvät pysähdykset. Mukaan ottaessa pitää vain sanoa tosi hiljaa -seuraa-, ettei koira ota hyppyä. Tänään valitettavasti unohdin ottaa vettä mukaan ja pojalla oli tietenkin jano, se siinä seisomisessa rouskutti pahimpaan janoon lunta, ei kuitenkaan liikuttanut tassujaan. No, mun moka. Luoksetulossa meni ekan pysäytyksen mun mielestä liian pitkäksi, Tuulan mielestä se oli hyvä. En palkannut, vaikka ehkä se oli suht hyvä pysähdys siinä vauhdissa. Seuraavalla kerralla se sitten yritti ennakoida pysähdystä. Pöh. Mutta kolmas kerta toden sanoo, joten se meni ihan hyvin. Sällillä on paha tapa nytkähdellä liikkeenohjaajan käskystä, mutta tänään ei onneksi se ollut ongelmana. Pitäisi vaan useammin treenata jonkun ohjaamana.
Ruudussa oli ekan kerran nauhat tötsien välissä. Sälli meni hienosti merkille ja sieltä ruutuun täysillä (kuten yleensä) ja jos oisin vaan tajunnut huutaa seis ajoissa, olis se ollut ruudussa heti. Nyt se ehti hyöriä siinä ruudun sisällä nauhaa haistellen. Pysähtyi kuitenkin, kun vihdoin tajusin pysäyttää sen. Se meni ekalla kerralla jotenkin lähempänä vas. merkkejä ja sitä jäin miettimään, että onko se liian reunassa ja tulos oli sitä, mitä se nyt oli. Sekin mun moka. Ja sitten uudestaan. Taas hyvällä vauhdilla ruutuun ja siellä seis-käskyn kuultuaan otti pari askelta, outoa. Ehkä ne nauhat vaikutti sen verran. Oli kuitenkin hyvin ruudussa ja pistin sen maahan. Tein sit normaalit kävelyt ja jos eräs mies ei olis kävellyt meidän "kentän" halki, olisin mennyt palkkaamaan Sällin ruutuun, mut nyt sitten huusin sen seuraamaan. Hieman se sais tulla lähemmäs heti vierelle tullessa, nyt se oli metrin verran vähän kauempana ja sitten seuras hyvin. Viimeisenä vielä läpijuoksu ruutuun. Sit koira autoon ja Saken vuoro.
Ohjatulla jatkettiin. Sällillä oli syksyllä hyvä ohjattu, mut yllättäen 4kk:n tauko ei tehnyt liikkeelle hyvää... Nyt ollaan otettu suuntaharjoituksia, monta peräkkäin molempia suuntia, että sen oikeasti pitää katsoa, mihin suuntaan näytän.Tänään ne menikin jo paremmin. Eteentulo kapulan kanssa oli tänään tosi hyvä. Mun pitäis muistaa pitää erillään ruutuun ohjausliike ja ohjatun ohjausliike. Ohjatussa käsi tulis alhaalta ja ruudussa rinnan korkeudelta. Kaukoissa katsoi vähän ihmeissään, kun Tuula siinä puolessa välissä viuhtoi, mutta teki kuitenkin vaihdot hyvin. En merkannut paikkaa, mihin jätin, joten tarkkaan en osaa sanoa, paljon liikkui. Saattoi mennä pikkusen (5-10cm) taakse, en oo ihan varma.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni, tästä on hyvä jatkaa. Erityisesti pitäis koittaa paneutua siihen pilliin, joka sitkeästi yrittää pistää läpi. Luoksetulo on aika huono tällä hetkellä, pitää taas muistuttaa niistä pysähdyksistä. Sällillä kun on aina kisoissa ollut hyvä luoksetulo. Tunnaria pitäis vähitellen alkaa ottaa. Se onkin sitten jo iso ongelma. Vauhtia on liikaa ja Sälli pureskelee sitä kapulaa. Se ongelma ei kuitenkaan taida mennä ohi sillä, ettei sitä harjoittele, joten pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Meillä muutenkin suurin ongelma on se, etten mä ehdi ja jaksa tarpeeks treenata. Valitettavasti 2 lasta ja iltatyö vähän vaikeuttaa treenaamista.
Treeniksi tätä nyt juurikaan ei voi sanoa, mutta oltiin 2 tuntia perheen kanssa hiihtelemässä. Vauhti ei ollut kovin kova, kun luonnossa mentiin. Koirat saivat hyvin liikuntaa, kun juoksivat meidän väliä uppohangessa. Me hiihdettiin Helmin (joka on kyllä sitkeä sissi) kanssa hieman hitaampaa, joten etäisyyttä miehiin tuli välillä enemmänkin. No, saivatpahan koirat liikuntaa.
Hiihdettiin läheisillä pelloilla ja joen rantaa pitkin ja loppumatka mentiin ihan tietä pitkin.Yhdellä rantapenkereellä juotiin kuumaa kaakaota ja syötiin eväitä. Koirat saivat omat kaakaonsa lumipalloon sekoitettuna. :D Hieno hiihtolomareissu, vaikka oltiinkin puhki, kun kotiin päästiin.
Sällin kanssa kokeiltiin taas pitkästä aikaa vetohiihtoa. Viime kerralla satutin häntäluun niin pahasti, etten pariin viikkoon pystynyt istua kunnolla... Vinkkinä muille, että lelut kannattaa poimia hiihtoreitiltä tai voi käydä hassusti. Auts. Mutta tänään meni tosi hyvin, Sälli veti tasaisesti ja on onneksi täysin ohjattavissa, seis, oodoootaa, oikea ja vasen ja tietenkin mene.
Ajattelin, että Sälli olis jo lenkin jälkeen väsynyt. Vielä mitä. Lelun kanssa se juoksenteli ja tarjosi sitä heitettäväksi. Otin sitten pätkän seuraamista ja pilli pysyi kiinni. Seuraamisasento sillä on edelleen liian edessä, mutta en jaksa korjata sitä. Mä tykkään, et se pitää hyvää kontaktia ja on innokkaan ja iloisen oloinen.Tässä yksi kuva, mistä tykkään. Se on otettu aussieitten rotumestiksistä. Sälli oli rotumestari. Se on niitä harvoja pojan saavutuksia, joten mainostetaan sitä aina, kun on tilaisuus. :D :D
Käytiin ensin Jokelassa treenaamassa Pian ja Miinan kanssa. Miinan maatessa otettiin vähän tottista Sällin kanssa. Alussa taas seuraamisessa yritti pilli kovasti tulla esille, mut aika äkkiä se hiljeni kuitenkin. En oikein jaksanut keskittyä treeniin. Otettiin vain seuraamista, pysähdyksiä istu ja maahan ja luoksetuloja. Unohdin jalat hieman raolleen luoksetulossa ja tietenkin Sälli sitten tunki itsensä siitä välistä palkkaa hakemaan. Vähän ronklattiin Sälliä, jotta saatais se edes jonkinlaiseen näyttelykuntoon.
Siitä jatkettiin Riksuun meidän molempien ensimmäisiin agilitytreeneihin. Sällin kanssa opeteltiin muutamia yksittäisiä esteitä. Aloitettiin putkella.Ekaksi koitettiin niin, et laitoin koiran makaamaan putken päähän ja mä menin kutsumaan toisesta päästä. Sälli kiersi ja tuli luo, ei tainnut hiffata, et sinne putkeen voi mennä. Seuraavaksi heitin sille pallon putkeen ja sinnehän se pujahti.Vahvasti vielä tarvitsee apua sinne menoon. Välillä Sälli päätti, et tänne tultiin hyppimään, joten erilaisia variaatioita putken yli hypyistä oli tarjolla. Laitettiin putki vielä suorana pitkäksi ja lähetin sen kera pallon sinne. Se jätettiin sitten hautumaan ja siirryttiin tavallisille hyppyesteille. Kaksi peräkkäistä estettä tuotti ongelmia, kun mamman käsi palaa aina ala-asentoon, vaikka sen pitäisi olla ylempänä. Helpommaksi sitten osoittautui se, että Miljalla oli pallo niiden kahden esteen takana. Tällöin ei Sälli yrittänyt tulla mun viereen siinä niiden hyppyjen välissä.Samaa tehtiin mun ollessa koiran vasemmalla puolella. Eihän se tokokoira millään meinannut ymmärtää, et mamma onkin siellä toisella puolella. No, menihän sekin Miljan avustuksella.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin puomilla ja aalla. Kontakteilla Milja piti namia esteen alareunassa, muuten olis kontaktit paukkunut. Vauhtia riittää (yllättäen :D ), en meinannut pysyä perässä, kun Sällillä oli niin kiire alastulokontaktille. Ajattelin pysäyttää sen alas-käskyllä, jolloin koiran pitäisi pysähtyä perä vielä kontaktilla. Saas nähdä oppiiko tuo koskaan. Kokemusta sillä on vain pk-aasta, josta hypätään huipulta kapulan perään... Suuret kiitokset Miljalle, kun otti meidät koulutukseen.
No niin. Nyt on meilläkin oma blogi. Jos se vaikka kannustaisi treenaamaan enemmän. Tai ainakin muut tietävät, kuinka harvoin treenaamme... :D Sälli seikkailee enemmän näissä teksteissä, Fox on jo "eläkkeellä".
Tänään on edessä TOKO-treenien lisäksi ensimmäiset agilityharkat. Voi kauhistus! ;) Toivomme, että Miljalla on pitkä pinna. Hah!
Australianpaimenkoiranarttu TK2 Särkivaaran Tokko-pa synt. 7.3.2006
väri. black bicolour
e. FIN & S TVA BH Abquisto Cocoa Goblin "Sintti"
i. JK3 HK1 EK3 BH Diamond Bluff Meet Joe Black "Önska" Madden pennut-blogi
Spessu
Australianpaimenkoirauros Silverledge Special Effort synt.
väri. black tricolour
e. Lor A Smart Little Lena
i. Pincie Creek High Plains Drifter
FIN TVA JK1 BH Särkivaaran Sähäkkä Sälli
synt. 13.12.2001- 11.6.2010
väri. red tricolour
e. FIN & S TVA BH Abquisto Cocoa Goblin "Sintti"
i. FIN TVA & MVA JK1 Dancing Skies Sidney "Sidi"
Kuvat on synttäripäivältä, kamalan epätarkkoja, mutta noista näkee, millainen Sälli oikeasti on. 
Mä olin ensin jo hätää kärsimässä, kunnes lääkäri sanoi, että se voi johtua kiihtymystilasta, Sälli kun oli tosi kierroksilla, Madde oli tärpillään kotona ja olin laittanut sille kuonokopan, sellaisen ettei suuta saa auki. Sanoi, että sydän kuulosti oikein vahvalta, eikä ihme kyllä sydän hakannut yhtään nopeampaa, vaikka tuo hengittikin puuskuttaen. Kehui kovasti koiran kuntoa, sopivassa lihassa ja hyvät lihakset. No, tietääpä sitten tutkia tarkemmin, jos jotenkin joskus oireilee. Lisäys: Sälli painoi 21,5kg ja on varsin passelin kokoinen, kun on nyt hieman lihonut nälkäkurkiajoista...
