Tänään oltiin näyttelykoulutuksessa Nikkilässä Caritan luona. Paikalla oli Carita ja Zoomi, Camilla ja Rico?, Marian ja Red sekä Elmer. Aloitettiin yhteislenkillä, hyvin meni myös poikien kesken, ovat Red ja Elmer vielä niin nuoria. Sälli oli turhan innoissaan pennuista...

No sit hommiin. Alku meni vähän kokeillessa, mikä toimii Sällille, joka selkeästi väisti ja yritti karkuun, kun perää tutkittiin. Hampaita ja naamaa se antoi ronkkia ihan vapaasti, mutta se perä. Huoh. Yritin siinä pitää sitä kiinni ja estää sitä istumasta, joskus hyvällä ja joskus huonolla menestyksellä. Hyviä vinkkejä tuli Caritalta, kiitos niistä. Lopulta hiffasin, mikä ois Sällille paras keino. Viskasin sille namin metrin päähän, samalla pidin sitä hihnasta ja toisella kädellä vähän pidin sitä mahan alta, ettei perä mee samantien maahan. Siinä sitä ronkittiin hampaista, päästä ja käytiin koko kroppa läpi palleja hännänpäätä myöten ja sitten vapautin namille. Muutama kerta kun tätä tehtiin alkoi koira selkeästi rentoutua. Jee! Ei enää nojaamista ja pyllyn laskemista paniikinomaisesti. Hienoa oli myös se, että ihanat aussieihmiset auttavat toisiaan. Vuorotellen ronkittiin toisten koiria, joten saatiin toistoa ja eri ihmisiä ronkkimaan. Juoksuakin harjoiteltiin, mutta handlerin kunto oli niin surkea, joten jäi muutamaksi kiepiksi hangessa. :D Seisominen onnistui parhaiten niin, että pysäytin Sällin seis-käskyllä. Tällöin sillä jää takajalatkin suoraan, eikä se ole lentoon lähdössä-näköinen. Hienosti se jaksoi pitkään seistä paikallaan, kun Carita leikki tuomaria, jotain hyötyä siis tokostakin. ;)

Sällin kannalta tämä treeni oli tosi hyvä juttu, uusintaa odotellen... Ja pentukuumehan siinä iski, kun oli kaksi ihanaa 4kk ikäistä aussieta.