Pidettiin näyttelytreenit tällä kertaa meillä. Kaikki jopa löysivät perille. ;) Porukka oli sama kuin viimeksi. Ensin mentiin pienelle lenkille. Kiva huomata, että Sälli ei enää yritä pönkittää itseään muita komentamalla. Kerran se oli menossa puolustamaan kaveria, kun veljeksille tuli vähän kiistaa. Mutta silloinkin se oli vähän sellaista kurinpalautusta.

Ronklaamisessa Sällille näyttäisi sopivan se tapa, että heitän sille namin eteen ennen ronkkimista. Nyt se ei kertaakaan yrittänyt istumaan tai muuten painamaan peppua alas tai muuten venkuroida. Hieman se nojasi muhun, mut aika vähän. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Juoksua ympyrässä kokeiltiin myös. Jos mulla on nami kädessä, menee Sälli liikaa vinoon, mutta luulen, et näyttelyssä se voi olla hieman paniikissa ja näin ollen vetää kuin hinaaja, niin parempi ehkä kuitenkin ottaa se vinouden riski namin kera. Muutaman kerran käytiin koiria läpi vuorotellen, kunnes kävi hassusti. Eräs ihana aussie hyppäsi autosta tultuaan omistajaansa vasten iloisena ja yht'äkkiä oli silmäkulma auki. Siinä sitten etsimään desinfiointiainetta ja laastareita sun muita taitoksia. Lääkäriinhän sitä piti sitten lähteä. Lopulta lääkärireissun jälkeen päästiin iltapalapöytään.  On tämä näyttelytouhu sitten rankkaa. :D

Sällille tekee tosi hyvää olla välillä vähän eri porukassa kuin yleensä. Treenasin liian pitkään vaan yhdessä porukassa, jossa kaikki oli tuttuja tai sitten oltiin ihan kahdestaan. Olisi pitänyt aikaisemmin alkaa kerätä porukkaa kasaan ja tutustuttaa Sälliä eri ihmisiin. Nyt näyttää kuitenkin onneksi siltä, ettei ole täysin liian myöhäistä. Kiitokset vaan meidän top secret-porukalle!