Uskooko kukaan, että meidän mätsäri-arvostelukaavakkeessa lukee noin. ;) Tänään siis oltiin Keravalla mätsärissä. Nyt muistin jopa ottaa tuolin mukaan. Isoja koiria oli nimittäin ilmoitettu noin 80. Olipas taas meteliä, monella koiralla näyttää olevan tapana haukkua ja huutaa koko ajan. Sälli onneksi otti rennosti, makoili mun jaloissa ja välillä tarjosi edessä näyttelyseisomista. Vieressä oli snautseri joka haukkui melkein koko ajan. Suoraan tuijotti Sälliä ja huusi. Sälli näytti ihan siltä, et sen tekis mieli pyörittää silmiään tuollaisen huonon käytöksen vuoksi.Ei edes haukkunut takaisin, katsoi vain toisen typerää käytöstä. ;)

Isot arvosteli ulkomuototuomari Ritva Raita. Menin Sällin kanssa kehään lihapullan kanssa ja kun tuomari tuli alkutarkastusta tekemään, sanoi hän mulle, että pistäs kuule se lihapulla pois, se vain häiritsee koiraa. Sit se räpläs Sällin päätä, eikä koira ollut moineskaan. (oho) Siinä sitten juoksenneltiin, siinä Sälli on nykyään aika hyvä. Pistin koiran seisomaan ja tuomari tuli ronkkimaan. Se kävi hampaat läpi oikein tarkasti, tutki kallon ja korvia ja sitten peräpäätä. Sälli oli todella loistavasti. Ilmeestä kuitenkin näki, ettei se hirveästi tilanteesta nauttinut. Tuomari yritti kovasti saada korvia näkyviin, sanoin että tilanne on Sällille vieras, mistä johtuen korvat oli enemmän takana, niin se ihmetteli, miksei oltu näyttelyssä käyty. Sit tuomari sanoi, että koira on hiukan lihava, mä olin sitten vähän ihmeissäni ja niin tuomari kokeili uudestaan. "No, onpas sillä paksu turkki" oli kommentti. Ja sitähän se onkin.  Lopussa se sanoi mulle, et koiralla on isot silmät, lattakorvat, mutta kyllä on kaunis koira. Arvostelukaavakkeesa oli erittäin hyviä nämä: kokonaisvaikutus, selkälinja, kulmaukset, liikunta, karva, luonne(!!) ja esiintyminen(!!!). Pää oli hyvä ja korvat kohtalaiset. Saatiin punainen nauha, muttei pärjätty enää punaisten kehässä. Mutta kyllä tuli hyvä mieli tuosta ronkkimisen onnistumisesta.

Sieltä jatkettiin Riksuun agilityyn. Uusina otettiin pituutta ja rengasta. Putki menee jo hyvin ilman lelua siellä päässä. Aalla Jussi säikähti, kun Sälli ryntäs niin vauhdilla alakontaktille, luuli et se ryysää päälle. Sen jälkeen Sälli vähän hiljensi enemmän ja saatiin se hyvin palkattua kontaktilla olosta. Renkaalla se meinaa välillä mennä reunasta, mutta osittain se on mun ohjausvirhettä. Sille näytti sopivan se, et pallo oli odottamassa renkaan takana. Vähän se siinä kuumui, mutta onneksi se on helppo palauttaa maan pinnalle. Pitäis nyt vaan muistaa olla tarkkana tuon kuumumisen kanssa, ettei homma hajoo käsiin.

Sieltä menin katsomaan Sintin pentuja ja olin MYYTY! Voi, miten pennut voivatkaan olla suloisia. Pienempi painoi 280gr ja isompi 480gr, jos muistan oikein.