Jokelassa oli siis hallituksen kokous ja tietenkin, kun siellä kerran oltiin, niin pitäähän sitä treenatakin. Sällin kanssa taas jotain pientä. Se oli taas aika hurjalla päällä, heittelin sille vähän patukkaa, jotta saisi pahimmat purettua. Ei paljon auttanut, ekaks kun otin sen sivulle, se piippas. Vähän komensin sitä ja ihme ja kumma, se alkoi seuraamaan hiljaa. Jopa peruutuksen se oli hiljaa. Aika hyvä. Muutaman kerran se rykäs patukkaan kiinni ja taas se alkoi ontua etustaan. :o( Se on tehnyt sitä aina välillä, se kun ei osaa varoa lainkaan. Otettiin myös tunnaria, tai sen siis olisi pitänyt olla tunnari, mutta sekonoudoksihan se meni. Ei sillä ollut mitään hajua taas koko touhusta. Eipä tuota liikettä oo juurikaan otettu vajaaseen vuoteen... Se, mikä tuossa nyt oli hyvä, niin mulla ei palanut käämit. Joskus näinkin. Lopulta sain kyllä palkattua oikeasta suorituksesta, mutta tarttee  varmaan tehdä asialle jotain. Jos nyt tosiaan menis sinne sahalle asti, niin voisi joskus harjoitellakin kunnolla.

Kokouksen jälkeen otin vähän myös Madden kanssa. Seuraamisen paikkaa vähän katsottiin, hyvä kun oli kommentoija vieressä, se kun on tosi vaikea katsoa itse. Maddella oli sellainen kiva meininki, se tekee innokkaasti, mutta ei mene yli. Seisominen on meidän "ongelma", en oikein tiedä, miten sitä veisi eteenpäin. Pitääpä ottaa työn alle se. Sitten otettiin noutoa ja hyppynoutoa. Madde on hyvin innokas noutamaan, ehkä nyt jopa liian, kun jäällä se kapula liukuu sen vajaan metrin verran, ennenkuin musta salama saa sen suuhunsa. Eli ottamisharjoitusta ja ehkei kannata heittää sille kapulaa, vaan veisi sen paikalleen. Ainakaan ei tulis saalistamisefektiä. Oikein kivat treenit taas vaihteeksi.

Sieltä mentiin taas pentuja katsomaan. Siellähän tulee rampattua joka päivä... Naurettiin, että mä vietän siellä laatikossa enemmän aikaa kuin mamma itse... Miten voikaan "vieraat" pennut olla niin tärkeitä. Musta ei kyllä olis kasvattajaks, en mä pystyis luopua kestäkään.