Työt siis alkoivat, eikä mitään jaksa tehdä 10 tunnin työpäivän jälkeen. Ollaan kuitenkin jotain touhuttu. Tässä pientä kokoilua.

Maanantaina oli tokoa molempien kanssa ja vähän tuuliharjoittelua Madden kanssa. Tuuliharjoittelussa Madde näki, kun ukko meni metsään. Sille tuli siis kauhea hoppu ja vähän söhelsi, kun lähdettiin kävelemään. Jossain vaiheessa sitten nosti nenän pystyyn ja päästin sen sitten maalimiehelle. Hirmu nätisti se on ukolla, menee makaamaan viereen ja odottaa nameja. Toinen meni samalla tavalla, nenä selvästi pystyyn ja sitten päästin sen. Jonkun aikaa se tarkensi ja löysi lopulta perille. Ei otettu enempää.

Tokoa otettiin eka Sällin kanssa ja Madde säesti autossa. Taas. Seuraamisia vähän, lähinnä hiljaisuuden harjoittelua. Ensin meinasi aloittaa taas piippauksen, mutta sitten lopetti, eikä edes askelsiirtymissä piipannut. Oho. Sitten idari pitkästä aikaa, asennot oikeat ja aika napakat, mitä nyt itse näin. Nätisti se lähtee seuraamaan, eikä ennakoinut. Joudun kyllä sanomaan sen -seuraa- aika rauhassa, ettei koira räjähdä. :oD Ruutu meni plörinäksi, meni monta kertaa sivusta sisään. Vaikka vein näkyvästi lelun sinne. Outoa. Otin pari kutsuruutua ja ne meni ok, tietty. Sitten viimeisenä menin itse lähemmäs ruutua ja juoksulinjaa ja näin "painostin" Sällin suoraan edestä ruutuun. Sitten ohjattu nouto. Palkkasin ensin merkistä. Sitten jätin merkille ja käänsin pään haettavaa kapulaa päin ja Sälli kurkkasi sinne päin, kehuin ja sitten lähetin. En tiedä, onko tuo haitaksi, kun opettaa sen merkkaamaa oikean kapulan. Eipähän ainakaan tarvi stressata, mihin suuntaan se lähtee. Ja tunnari. Ensin piilotin yhtä ja sitten laitoin sen muiden hajustettujen joukkoon, maistoi yhtä ja toi oman. Tokalla kerralla siirteli nenällä muita ja toi oman. Huomaan, että se painostuu tuosta tunnarista liikkeenä, kun omaa piilotellessa se ei pureskele, mutta "virallisen" pureskelee. Täytyy taas ottaa tehotreeni pitämiseen. Ja paljon onnistumisia.

Madde ja Töpö otti kimppatreenin. Ikinä ennen ne ei ole treenannut yhdessä, aina vain ovat saaneet leikkiä. Eipä se menoa haitannut, molemmat oli oikein taitavia pikkutyttöjä. Maddella pätkiä seuraamista. Namilla se osaa, mutta ilman sitä sillä ei ole mitään hajua, mitä täytyy tehdä. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain... Luoksetulo ekaa kertaa liikkeenohjaajan kanssa. Vähän se jäi katsomaan liikkeenohjaajaa, mutta pysyi onneksi. Ja hieno, vauhdikas luoksetulo. Sitten vielä vähän hyppyä tokotyyliin ja ekaa kertaa täyskorkealla. Vielä se tarvii avun kyllä lähtemiseen, mutta hienosti menee muuten.

Illalla sitten huomasin, että Maddella alkoi juoksut, ensimmäiset siis.

Keskiviikkona oltiin agissa,  Madde jäi kotio, kun en tiennyt saako hallille mennä juoksuisena. Sällin kanssa taas rimojen kanssa ongelmia, lähinnä mun omat liikkeet ja hätäilyt pudottaa rimoja. Turhaa mä hätäilen, kun koira kuitenkin osaa tehdä nopeita käännöksiä ja hyppää pienestä kulmasta. Kerran se veti muurin nurin, kun tuli sivusuunnassa sille ja ilmeisesti mitoitti hyppynsä niin, että se olis normiaita. Eikä ne reunat olleetkaan niin kapeat... Se ei tainnut kyllä itse huomata, että este meni nurin. Paljon mulla on vielä opettelemista noissa oikeissa linjoissa. Toisella radalla oli kepit ja kontakteja. Kepeissä kokeiltiin jo lähettämistä. Tällä kertaa ainakin haki oikean välin, en vielä kovin vaikeata tehnyt, mutta alku kuitenkin. Kädellä ei tarvitse enää pahemmin rytmiä näyttää, mutta tarvii  vielä selkeästi mut  viereen. Pitäisi saada omalle pihalle joku viritys, että saisi toistoa enemmän ja motivointia loppuun saakka menemiseen. Vaikeammalla puolella tulikin sitten taas vääntöä, siellä tarvii vahvemman käsiavun. Kontaktit meni ok, odota-käskyn tarvii ennen alas-käskyä, jotta malttaa jäädä istumaan.

Sitten käytiin vielä ronkkijaisissa, kun kaverin koirilla on näyttely edessä. Sälli juoksee aika kivasti, jos se juoksee vähän edessä, vetää kontakti sen jalat ristiin, mutta taaempana ok. Ronkkimisissa  yritti istumaan, kun selkää pitkin palleihin mentiin. Normaalistihan pidän kättä myös mahan alla, jottei menisi istumaan, nyt oltiin vähän vapaamuotoisempia. ;o) Mutta hyvä, ettei ronkkimistauko ole tehnyt takapakkia, hyvin se kestää sen, ei kylläkään hirveästi siitä tykkää. Madde juoksi kuin vanha tekijä, Liikkeet saivat kehuja "tuomariltakin". Hampaiden katsomisesta se ei välitä, mutta kestää sen kuin iso tyttö.

Joka päivä ollaan vissiin ammuttu ruokaa annettaessa. En ole mennyt kuitenkaan 20 metriä lähemmäs. Kohta voisi jo kokeilla niin, että jättää ne makaamaan, ampuu ja sitten vapauttaa syömään. Sen meinaan kyllä tehdä niin, että itse seison vieressä ja joku muu saa ampua.