Nyt menin sen tekemään eli varaamaan paikan jälkikisoihin. Ilman minkäänlaista treeniä ja ne muutamat treenit on mennyt siihen, että mulla on palanut pinna...

No, tänään mentiin jäljelle ja nyt kyllä harmittaa, että saatiin se paikka. Eka jälki, mikä kyllä piti olla ainoa, päättyi siihen, että Sälli hukkas sen 3. kepin jälkeen. Ensimmäisen kerran elämässään. Jana oli alkaa hyvin, mutta sitten se alkoi pyörimään ja piti tehdä uusi aloitus. Kepit se nosti hyvin, kunnes hukka vei. Sitä ennen se teki 2 hyvää kulmaa. Hukan jälkeen vein sen hihnassa puuhun (en sentään hirttänyt...) ja tein uuden jäljen ja näytin ruokakippoa lähtiessäni. Jana taas ihan katastrofi. Se kyllä merkkas sen, mutta sitten alkoi pyöritys. En tiedä, miten paljon vaikuttaa, että jälki oli aivan tuore, mutta ei se ennen ole vaikuttanut, ainakaan noin pahasti. No, lähti kuitenkin jatkamaan ja nosti ekan kepin, jatkoi hyvin, aika kovaa kylläkin. Sen jälkeen nosti vielä 2 keppiä, mutta sen jälkeen ne ei enää nousseet. Loppu oli sellaista hakkuuaukean ryteikköä, mutta ei se ole syy keppien hukkumiselle. Se jäljesti kyllä hyvin, teki loistavasti 2 ison ojan ylitystä, ja olen kyllä tyytyväinen, että sentään jäljesti... Löysi jopa ruokansa. Ei se kai auta kuin alkaa treenaamaan ;o) ja niin, ettei ruokaa saa mistään muualta kuin jäljeltä ts. kepeistä, jos ne ei nyt nouse.

Sälli on ollut tähän asti aika varma keppien nostaja, mutta nyt meni aika heikosti. Nämä jälkimmäiset kepit oli poimittu just ennen jäljen tekemistä ja olivat sellaisia vähän märkiä, oisko vaikuttanut... No, me ei lähdetä koularia sieltä kisoista hakemaan, lähinnä pitää nähdä, mitä se touhu on. Lähinnä nyt harmittaa se, että Sälli on oikeasti ollut hyvä jäljellä. Ja kyllä mä myönnän, että olen liian usein sille hermostunut metsässä ja joskus jopa, kun olen luullut, ettei se ole jäljellä ja se onkin ollut... Suurin ongelma on kuitenkin nyt se, ettei me tällä hetkellä päästä janalta eteenpäin.

Käytiin ottamassa vielä kotona pari palautustreeniä eli siis parempaa fiilistä janalle. Epätoivon syövereissä kaikki on sallittua, joten pistin Sällin makaamaan tielle, menin sivusta metsään ja kävelin Sällin edestä n. 10 metrin päässä ja jätin huomaamattomasti kepin sinne. Palasin koiran luokse ja lähetin -etsi jälki-. Sälli lähti hyvällä fiiliksellä, eka vähän ihmetteli tai sitten oikeasti siellä metsässä oli kävellyt joku.... Mutta eteni kuitenkin jäljelle asti ja nosti todella reippaasti kepin. Sitten toiselle puolelle sama, nyt oli jopa suorastaan loistava, siis fiiliksen kannalta ja itse asiassa muutenkin. Sitten se lähti takajäljelle toisella puolella, lähetin uusiksi ja sitten meni hyvin. Tän "treenin" tarkoitus oli siis saada taas hyvä fiilis ja se saatiin. Sällillä oli -se- ilme, jonka sille haluan, kun aikaisemmin se oli lähinnä paineistunut. Eihän tällainen oikeasti ole mitenkään fiksua, mutta jotenkin se piti palauttaa.