Tämä kirjoittelu aina jää, ainostaan kisojen jälkeen muistaa kirjoitella...

Mäntsälän agikisojen jälkeen ollaan tehty vähän vauhdikkaampia ja vähän pidempiäkin ratoja. Jos oppisi vähän paremmin pysymään Sällin perässä. Omien treenien lisäksi käytiin Ojangossa treenaamassa omassa rauhassa. Se on se, mitä mä tarviin. Että saa itse kokeilla ja miettiä. Ohjatuissa treeneissä menee keskittyminen siihen, että mitä mieltä kouluttaja on, eikä yhtä paljon itse tarkkaile omaa koiraa. Ojangossa saatiin siis mulle päähän muutamia juttuja, lähinnä rimoista ja kontrollista. Nykyään riman pudottamiset on mun ohjauksesta johtuvia; hätäilen, käännyn liian pian, liian jyrkästi, valssaan esteen edessä, kun Sälli tulee takaa jne... Kaikki siis musta kiinni. Otettiin myös kontaktitreeniä, lähinnä puomin ja keinun ylösmenoa, muissa ei ainakaan toistaiseksi ole ongelmaa. Nyt se kyllä vähän töksähtää siihen alas, mutta parempi se kuin hyppääminen. Nyt ollaan myös harjoiteltu keppejä, takaa leikkaamista siinä, lelupalkka edessä jne. Ja sitä hakemista... Hallivuorossa oltiin myös pienellä porukalla, ihan kiva vaihteeksi, kun se 1,5 tuntia on niin hätäinen isolla ryhmällä. Saatiin taas niitä toistoja ja kokeiluja, hyvä treeni siis.

Madden kanssa myös samoja ratoja, ei sitä tarvi enää edes helpotella. Kepeille se tarvii ison avun, mutta vähän sillä alkaa rytmiä siinä tulemaan. Sekin on alkanut mennä aika kovaa ja hyppää todella korkealle ja etujalat suorana, kuin kultsu siis. Hirveän isoja loikkia se tekee ja siitä johtuen myös hurjan isoja kaarroksia. Paneudun tuohon sitten myöhemmin, eiköhän tuolla vauhdilla kisoissa pärjää, ykkösissä ainakin.

Tokossa oltiin myös, otettiin Sällin kanssa sellainen helppo treeni. Paljon onnistumisia ja hyvää fiilistä. Hyvä fiilis olikin ja mikä parasta, ilman ääntä. Vaikka se edelleenkin kiljuu kuin hullu, kun autosta otetaan. Kokeilin myös sitä nostatustunnaria komentamisen kera, eli siis riekutin koiran, kapulat vietiin ja metri ennen kapuloita karjaisu -nätisti-. Hienosti meni, ei maistellut, mutta tarkenteli turhan kauan. Mutta Sälliksi erittäin upea. Samoin otin muutaman toiston paikallaoloja, niin että lelu oli edessä, jos sen saisi hiljaiseksi tuolla lailla. Nyt ainakin oli hiljaa.

Madden toko pyörii aika lailla samoissa. Ainoa ero on nyt siinä, että sitä voi palkata lelulla. Hieno homma. Jos sen kanssa nyt treenais tavoitteellisesti olis se tokon alaluokkiin valmis, mutta kun oon niin laiska. Vähän ollaan otettu kotona ruutua, jääviä, seuraamista, kaukokäskyjä jne. Seuraaminen on mun mielestä edelleen aika huonoa, mutta kouluttaja sanoi, että mä en näe sitä itse oikein, eli se oliskin ihan ok. Pitkää matkaa se ei edelleenkään jaksa pitää kontaktia, mutta lyhyillä se on ihan hyvä. ;) Madden tokot on vähän keskeneräiset, sille on opetettu niitä pikkuosia, muttei sitä lopullista kokonaisuutta, pientä epävarmuutta sille tulee pidemmistä ja virallisemmista liikkeistä. Ja mä vaadin siltä mahdottomuuksia ts. täydellisyyttä, vaikken ole sille liikkeitä niin opettanut. HYI minä!!! Olen kyllä sille ollut tosi kiltti, mutten ole oikeasti siihen tyytyväinen, kun sen pitäisi toimia kuten Sälli. Siis ei sitä ylivirettä ja hulluutta, mutta tekniikkaa ja varmuutta.

Madden kanssa oltiin myös hakuilemassa ja se oli unohtanut KOKONAAN rullan tuonnin ja valjaiden pidon. Se oli kuin hakattu, kun pistin sille pk-valjaat. Ja rullan perään se lähti, mutta ihmetteli ukolla, joka oli ihan lähellä, että mikä ihme rulla, namia tänne ja heti. No, nöyrästi palattiin alkuun... Jotenkin harmittaa, kun sillä ei ole pitkään aikaan saatu sitä henkilöetsintää, kun pelkästään ne vähät treenit on ollut noita rullan tuonteja. Mutta olen itse kyllä sitä mieltä, että turhaa enää vahvistaa sitä suorapalkkaa, kun se on rullan kanssa sitten ihmeissään, miksei namia tule. Hakumetsään on niin vaikea päästä, kun silloin kun kutsu käy, on Jake varmasti töissä ja lapset siis vailla hoitajaa. :( Toivottavasti meidän haku ei jää tähän.

Sitten taas agiin, joka näyttää tällä hetkellä olevan päälaji. Tänään käytiin taas kisoissa. Nyt oli jotenkin varmempi fiilis, vaikka jännitti enemmän kuin pitkään aikaan. Yritin ajomatkan vaan tolkuttaa itselleni, etten hötkyä, ohjaan pyöreästi ja rauhassa. Itse asiassa tavoitteeseen päästiinkin, vaikka 10 sieltä rapsahtikin. Oltiin toisena koirakkona, joka olisi voinut olla katastrofi tuon kuumakallen kanssa, mutta kummasti se kuitenkin "rauhottui", ei silmät pyörinyt, kun oli vähän riekutettu ja sitten namipalkalla ennen kehään menoa. Periaatteessa se varasti, oli pylly noussut maasta, kun kutsuin. Ja heti kahden esteen jälkeen tuli 2x5 kepeiltä. Olis joko pitänyt antaa sen itse hakea vauhdissa tai pysäyttää se kokonaan käteen.Nyt tein vähän puolittain kumpaakin ja naps. Toisella kerralla otin vähän etäisyyttä ja roiskasin sen kepeille, meni toiseen väliin. Siitä EI! ja kolmas kerta toden sanoo. Siitä matka eteni oikein mukavasti ja jouhevasti, tein valssin ennen keinua tavalla, mikä on mulla harvinaista, eli ohjasin sen hypylle normaalisti ja kun se oli alhaalla, otin sen käteen ja tein valssin (tjs pyörähdys), josta huomattavasti hitaammalla vauhdilla keinulle. Keinulla ruma karjaisu, mutta kannatti. Se siis hienosti. Sitten tein taas jotain poikkeuksellista, väänsin valssin taas sellaiseen paikkaan, mihin en normaalisti olis tehnyt. Sain pientä rohkaisua eräältä nopean koiran ohjaajalta, että jos niitä valsseja ei tee "pakolla", niin ei niitä opi ja ehdi koskaan tekemään. Joten tein ja jopa onnistuttiin siinä suht hyvin. Olis se kyllä ollut jouhevampi normi takaaleikkaus-tavalla, mutta vähän vaihtelua. Ja vähän kauhulla odotettu pituuskin meni hyvin, ehkä on auttanut, kun sitä on vähän treenannut... Puomille tultiin hurjalla vauhdilla suoraan putkesta. Siinä en ehtinyt valssaamaan, vaan vähän hätäratkaisuna tein takaaleikkauksen liian lähellä estettä ja vahvalla ota-käskyllä, niin Sälli jumahti kontaktille ja mä yritin välttää kompastumisen siihen. Kontaktit tehtiin kuitenkin hyvin ja taas loppusuora pienellä mutkalla, jossa vaan käskyntoistoa hop-tässä-hop-mene-mene... Itse olin rataan todella tyytyväine, se ei olut lainkaan sitä kaahottamista, mitä se  on nyt pitkään ollut, rimojakaan ei tippunut. Kovaahan se menee, mutta eikö se ole lajin tapa? Pitää vaan oppia itse pysymään tahdissa menemättä itse mukaan siihen kaahottamiseen. Sällissä on mun mielestä paljon positiivisia piirteitä tähän lajiin; se on nopea, se irtoaa hyvin, se tekee hyvät kontaktit. Nyt vaan varmuutta lähinnä noihin keppeihin, niin eiköhän sitten päästä vähän lajissa eteenpäin.