Päivän tunnarit, ajattelin helpottaa, mutta silti sieltä tuli väärä. En sanonut mitään, joten Madde lopulta päästi irti ja selvästi mietti, että mitä nyt. Otin sen pois sieltä istumasta ja miettimästä ja näytin uudestaan omaa siellä kaukana kasasta. Nyt meni jopa oikeaan suuntaan... Ja toi, vähän epäröi, joten taputin vähän jalkaa. Siinä välissä taas oli vieraiden ottamista, irrottamista ja omiakin hyviä. Kerran toi reippaasti väärän, mutta se oli ollut sen suussa ja jäänyt kasaan. Otin vaan pois, näytin taas omaa ja lähetin uudestaan. Tässä treenissä olin todella tyytyväinen itseeni, en hermostunut, enkä hätäillyt. Jos se otti väärän, en sanonut mitään ja vasta, kun se oli irrottanut, pyysin sen luokse. Madde oli hyvällä fiiliksellä, vaikka virheitä tuli taas paljonkin, mutta silti se lähti aina reippaasti ja toikin vikat tosi reippaasti ja tiiviisti eteen asti. Eli siis en ole vielä luovuttanut, vaikka epätoivoiselta väkerrykseltä tämä tuntuukin. ;)