Ihana oli taas päästä treenaamaan agia. Ellen kanssa on niin helppo reissata, ainakin toistaiseksi. Tokotreeneissä jopa epäiltiin, olinko muistanut ottaa vauvaa mukaan, kun rattaista ei kuulunut koko aikana mitään ääntä. :) Niin, nimeksi tuli sitten Ellen, mun mummon mukaan. Elle-nimeä käytetään kyllä kotona enemmän.

Mutta siis agiin. Odotettavissa oli melkoisen vauhdikasta menoa. Rata oli suht helppo, mutta omat vaikeutensa kuitenkin. Yhtä kohtaa jauhoin vähän pidempään eri tyyleillä. Sälli oli hyvin hollilla, vaikka vauhti oli taasen kova. En ottanut kovin pitkää treeniä, ettei jumitu, kun on ollut niin pitkä tauko.

Madden kanssa myös. Sen kanssa tuli sitten hiki, kun pitää ohjata pidemmälle ja kepeilläkin varmistin, että tekee oikein. Sekin teki oikein hyvin, vauhti oli hyvä, ei ihan tykki, mutta nopea kuitenkin. Se yrittää edelleen aika pitkälti hakeutua mun vas. puolelle, sitä jankkasin jonkun verran, että sain sen oikeaan käteen kiinni sellaisessa vähän kinkkisessä paikassa. Sen kanssa on otettu enemmän tokoa, että olihan tuo ehkä odotettavissakin. Se on myös niin kuuliainen, että mä usein olen miettinyt, että mun hop-käskyt sekoittaa sen rytmiä. Nytkin pari kertaa tiputti riman, kun sanoin käskyn vähän liian myöhään. Muutenhan tuo ei normaalisti ole tiputtanut, vaikka suht pieni maksi onkin.

Olipahan taas kivaa, toivottavasti Jakella nyt ei ole paljon torstaisin iltavuoroja, niin pääsisin treeneihin. Ongelma on nimittäin siinä, että vanhemmilla lapsilla on treenit ja pelit torstaisin.