Sitten päästään siihen huonoon uutiseen. Keskiviikkona ajattelin treeneissä ottaa Sällille näyttelyronkkimista. No, ilmeisesti koira oli vielä kipeän oloinen, vaikkei se sitä näyttänyt muuten, mutta murisi, kun sitä ronkittiin. Juuri, kun ajattelin, että se kestää sen paremmin. Tämä voi olla mun syytä, jos se oikeasti oli kipeä tappelun jäljiltä. Outoa oli myös se, että Milja oli oikeastaan tuttu. Agilityssa Sälli sitä pussaili kontaktien juurella. ;) Murinan jälkeen tietenkin kielsin sitä, koska ihmiselle EI murista! Muutaman kerran sitä siinä sitten ronkittiin, eikä onneksi enää murissut. Huono fiilis kyllä jäi taas vaihteeksi.
Mutta sitten niihin hyviin uutisiin.Perjantaina käytiin Rivolin parkkiksella näy-treeneissä.Caritalla oli mukana Zoomin ja sakunartun lisäksi Lotte sakupennun kanssa. Sälli oli taas ihan myyty, kun oli pentuja paikalla. Meidän nelivuotias pentu. ;) Sälli juoksi yllättävän nätisti, kun yleensä sillä on tapana vetää hihnassa takapää alhaalla korvat luimussa.Se ei edes vetänyt. Uskooko kukaan, joka oikeasti tuntee Sällin?! Oishan se hyvä, että se oppisi, ettei näyttelyhihnan kanssa kiskota. Pistin sen taas sitten seisomaan ja Carita tuli käpälöimään. Sälli seisoi nätisti, tuijotti namia edessään ja välillä annoin naksautuksen jälkeen suustani sille namin. Näin saan sen huomion, jos näyttäisi, ettei se kestä ronklaamista näyttelyssä. Nyt ei ollut kyllä sitä tarvetta. Hieman se meni kasaan, kun Carita kävi selän läpi. Ronklaajan mielipide oli, että sen selkä saattaa olla jumissa. Eipä olisi ihme, tuolle hyppyrotalle. Muuten ei mitään ongelmaa, Carita kävi hyvinkin tarkasti sen läpi. Hieno juttu. Sitten tuli Lotte ronklaamaan. Lottehan on Sällille täysin vieras ihminen. Sälli ei yhtään aristellut Lottea, kun se kävi sitä läpi. Meinasi antaa pusunkin suulle. ;) Kyllä tuntui keskiviikkoisen jälkeen hyvältä.Sitten harjoiteltiin vähän asettelua ja siinä pysymistä. Hyvin Sälli jo on oppinut siihen, että saatan siirrellä sen jalkoja oikeille paikoille. Ja muutenkin se siirtelee omia jalkoja tosi varovaisesti, ilmeisesti on hiffannut, et siinä asettelussa ei saisi kovin liikkua. Tänään yllättävää oli se, että kun olin Sällin edessä ja harjoiteltiin siinä, että tuomari hakee sen huomion, niin siinä se jopa kesti paikoillaan sen, että sekä Carita että Lotte kävivät sitä läpi ihan kunnolla. Ekalla kerralla (oho, viikko sitten) kokeiltiin vähän tuolla lailla, mutta silloin Sälli väisti hyvin vahvasti taaksepäin. Enpä olisi uskonut, että näin nopsasti Sälli edes vähän tottuisi vieraan käsittelyyn. Vaikkakin se keskiviikkona murisi... Täytyy vain toivoa, että se oli sen tappelun jälkijuttuja.
No, ensi viikolla on meidän tulikoe, mennään Haagaan mätsäriin... Tässä vielä yksi aika hyvä kuva Sällistä. Kuvan otti Carita.
Kommentit