Tällä kertaa tehtiin ihan täyspitkä rata. Eihän me sitä suoraan päästy loppuun asti, mutta hienosti kuitenkin, meidän tasoon nähden... :D Taidettiin tehdä ekan kerran kontaktit radan keskellä kovassa vauhdissa. Mutta se, mikä oli loistojuttu, niin yhtäkään kontaktia ei roiskastu (ja oli siellä sentään aa, puomi ja keinu)! Kovasti mun täytyy huutaa ODOTA siellä keskellä ollessa, mutta sitten se tulee nätisti alas. JEE! Pari hankalan tuntuista mutkaa meni oikein hyvin ja jouhevasti. Ehkä mekin tässä opitaan jotain. Jos nyt saatais kepit kuntoon, uskaltais ehkä jopa mennä kokeilemaan kisoihin. Lähinnä tutustumismielessä siis.

Agi on kyllä loistolaji varsinkin suhteen luomiselle. Tokossa joutuu olemaan niin tarkka ja tiukka, niin tuossa pääsee vähän hulluttelemaan ja koirakin saa pyöritellä silmiään ihan rauhassa, eikä sitä leimata ihan seinähulluksi. Sällihän nimittäin kuumuu todella agista. Ainoa paikka, missä se haukkuu (vahtihaukkua lukuunottamatta) on agikentän reuna. Se hyppii ja loikkii, mutta kun radalla ollaan, se vain menee... ja kovaa... Ja hiljaa. Ei se ehdi edes vinkua, kun sen täytyy vaan suorittaa, että siinä mielessä se on vähän tosikko tuon "työnteon" suhteen. Mutta vitsit mä olen siihen tyytyväinen, aivan loistava koira ja sen kanssa on todella hauska ja helppo harrastaa.

Madden kanssa otettiin alussa vain vähän hyppyjä ja putkea. Ja pääsipäs se "häiritsemään" yhtä riiseniäkin, kuriton pikkupiski. ;) Hyvin se kesti "paikallamakuussa", kun toinen koira meni parin metrin päässä esteitä ja muutenkin muiden riehumisen. Hyvin se myös jo hiffaa hyppyt ja kääntymiset siellä takana ja myös kiertäen hypyt. Putkea pitäisi enemmän treenata apulaisen kanssa, että palkka on odottamassa toisessa päässä ja mä lähetän sen. Vähän heikosti se lähtee putkeen, kun en ole vastassa. Lopussa Madde pääsi vähän leikkimään tämän kys. riisenin kanssa. Madde paineli täysiä ympäri kenttää ja hyppeli esteitä samalla, sellaisen puolen metrin ilmavaralla. Että ehkä me jo uskalletaan siirtyä edes medihyppyihin...