Kerrankin päästiin treenaamaan muiden kanssa. Sällin kanssa otettiin seuraamista, lähinnä hiljaisuuden harjoittelua. Askelnopeuksia ja -pituuksia pitäisi nyt haeskella niin, että ne sopis Sällin askeleihin hyvin. Yllättävän hyvin se seurasi, vähän kyllä edelleenkin perä vinossa. Se johtuu ehkä siitä, että sen täytyy nähdä mun naama.Samalla se siis myös edistää. En vaan haluais luopua siitä ihanasta kontaktista. ;) Otin sekä lelulla että namilla. Lelulla se näyttää menevän paremmin, kestää myös silloin ehkä paremmin painetta, kun joutuu huomauttamaan äänestä. Uutena juttuna kokeiltiin Tytin opastuksella kapulan kiertoa, jos sillä saatais turha innokkuus pois kapulan suuhun ottamisessa. Nyt pitäis jaksaa ottaa toistoja tarpeeksi paljon, jotta sais sille uuden tavan toimia noudossa. Saas nähdä kuin meidän käy...

Lähinnä jankattiin näitä ja lopuksi ruutu, tosi pitkällä matkalla ja Tytti oli vienyt sinne pallon. Muutama kurinpalautus merkille menoon, kun vingahti, mutta siitä sitten lähti tosi hienosti ruutuun. Hieman vilkaisi matkalla Tyttiin, joka puhui puhelimessa siinä matkan varrella, mutta jatkoi kyllä matkaansa tuttuun tapaan täysillä. Hienosti meni ruudun läpi nauhoista välittämättä ja nappasi leluun, jota ei pahemmin näkynyt sieltä hangesta. Siihen vielä pari toistoa merkille, jossa meinaa nyt vingahtaa. Argh! Vielä otettiin luoksetulo jalkojen välistä. Nyt on pieni kokeilu, saisko sillä paremman tuloksen eteentuloon... Ai niin ja vielä otettiin paikallaolot. Ihmetyksen aihe oli, ettei Sälli ennakoinut muiden käskyjä. Jee! Palkkasin sitä kyllä muiden käskyjen jälkeen, koska se tarvitsee siihen kuitenkin vahvistusta. Sälli oli myös hyvin kestänyt viereisen koiran kurmutuksen mun ollessa piilossa. Sen verran kuitenkin stressas, et oli vähän kuolaa suupielissä. Paikalla istuminen meni myös hyvin, otettiin vain lyhyt pätkä. Onneksi niissä liikkeissä ei pilli tule esiin. Viime syksynä parissa kisassa sattui Sällin viereen vinkuva koira, mutta onneksi se ei tarttunut Sälliin.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Paljon on treenattavaa, mutta nyt alkaa taas olla motivaatiota treenata. Varsinkin kun saa apuja ja ohjausta kasvattajilta.Valitettavasti nimittäin nykyään tulee päästyä liian harvoin treeneihin kouluttajien kanssa, eihän sitä itse oikein näe, miten oikeasti menee.

Treeniä ennen käytiin katsomassa pikkupentusia, jotka ei enää ole hirveän pieniä. Kova meno niillä on päällä ja pieniä alistamisen elkeitä tulee jo leikin seassa...