Aloitettiin treenit omassa pihassa, mutta alkoi nurtsille tulla ryysistä, joten siirryttiin Haarajoen koulun kentälle. Laitoin ruudun ja ohjatun valmiiksi. Vastakkain, koska ei ollut riittävästi merkkejä, enkä jaksanut siirrellä... Nyt ei ollut treeniliiviä eikä housuissa taskuja, joten lihapulla suuhun ja menoksi. Seuraaminen oli välillä vähän huonoa, kun Sälli bongas ruudun merkit. Välillä taas oikein mallikasta. Askeleissa palkkasin, kun teki hiljaa. Otin suoran luoksetulon ja autoin oikeaan paikkaan eteen. Palkka taas hiljaisesta sivulletulosta. En tiedä, johtuiko hiljaisuus siitä, että nami oli suussa. Aika outoa. Ruudun merkkiä taas varmaan 8 kertaa, ennenkuin Sälli ei inahtanut. Kun meni hiljaa, palkaksi ruutuunmeno. Eipä taaskaan pysähtynyt heti ja oli sitten vähän liian reunassa mun makuun, ruudussa kylläkin. Kehuin, mutta palkkasin vasta, kun olin siirtänyt sen keskelle. Toistolla teki tosi hyvin. Sitten ohjattuun. Meni hiljaa merkille ja kääntyi hienosti hakemaan oikeaa, mutta sitten kaarsi omalle ruokakipolle, joka odotti auton luona. Prkl! Toisella yrityksellä haki hienosti oikean ja toikin tosi nätisti eteen. Eikä inahtanut sivulletulossa! Haetutin vielä vasemman, se meni hyvin. Kauniimmin se saisi kaartaa kapulalle, nyt se kääntyy merkiltä suoraan kapulaa kohti. Vaarana nimittäin on, että se bongaa keskikapulan. Kyllä sen saa pysäytettyä ja ohjattua oikean luo, mutta ne on turhia pistevähennyksiä. Sitten vähän metallin heittelyä, se saisi tuoda reippaammin kapulan. Onneksi evl:ssä se on hypyn kanssa, ei vauhti niin näy.

Ai niin, kotipihassa otettiin silloin aluksi paikallaistuminen, jonka aikana huutelin isännältä, missä on merkit ja ravasin ympäri pihaa ja kas kummaa, yht'äkkiä tuli Sälli pallo suussa mun luo. Hinasin sen takas istumaan. Istumisen jälkeen vielä makaaminen. Ei olla nyt harjoiteltu muiden käskyjä, eikä se tule onnistumaan epävir. kisoissa. Kun en vain ole opettanut sitä Sällille, ainakaan riittävän hyvin.

Madden kanssa oltiin ottamassa ekat rokotukset. Typy painaa 7 kiloa. Siellä se ekaksi hyppäs hoitajan syliin. Koko pikkukoira hytkyi ihmisten ja koirien perään. Hoitaja kysyi vaivihkaa, että minkäs rotuinen se on. Ja kun vastasin, tuli kommentti, ai, onko niitä noinkin tummia. Se oli vielä katsonut mun tiedoista, että mulla on jo yksi aussie, mutta Madde ei vain ole niin perinteisen näköinen. Se on ainutlaatuinen. ;o) Yksi siellä odotushuoneessa kysyi, onko se karhukoira. :oD Ensin hoitohuoneen lattialla sen piti hyppiä ell syliin ja pusutella. Pöydällä se oli kuin se olisi aina ollut sellaisella. Ell kuunteli tarkkaan sydäntä ja tutki muutenkin koko koiran läpi. Ei onneksi kuulunut mitään ylimääräistä sydämestä, se on aina pieni pelko. Rokotusta Madde ei edes huomannut. Sitten se saikin jo herkkuja suun täydeltä. Odotushuoneessa se oli taas pyrkimässä kaikkien syliin ja kaikki ojenteli käsiään silittääkseen sitä. Vanhempi rouva siinä sanoi, että ihmisten lääkärin odotushuoneessa harvemmin on noin rento tunnelma, kyllä ne pennut saa kaikki sulamaan. Pitäisi varmaan lähteä tuon rinsessan kanssa kaverikoirajuttuihin.